... ja vähän koiristakin

Tai ainakin Noahista, joka oli taas tänään varsin pätevä. Ilmaisutreeniä kotona on nyt tehty reilu kuukausi ja kaksi kertaa sinä aikana käyty kimppatreeneissä tarkistamassa tilanne. Ensimmäisellä kerralla ei vielä kauheasti edistystä ollut havaittavissa. Tänään oli toinen se kerta.

Normaalikuviot alkuun eli koira autosta ja itse ensin yksi ilmaisu. Matka oli lyhyt ja päinhän se perhana tuli, varmaan vahingossa, mutta kuitenkin. Kyynärpää eteen ensihätään ja ylös "piilosta". Uusi yritys ja sitten sujui. Pelipaikalla, eli tällä kertaa kentällä, ensi yritys meni susille kun Noahia kiinnosti hajut maalimiehen takana olevassa lumipenkassa, mikä on todella harvinaista. Maalimies ylös, Noah pois ja uusi yritys. Sitten toimi. Toinenkin toimi. Ja vielä kolmaskin. Maahankin meni ihan heti. Hieno poika. Ainoa mikä on nyt tullut mukaan kuvioihin, näiden "kotiläksyjen" myötä, on appenzelliulvonta ennen kunnon ilmaisun aloitusta. Sitähän se ei ole tehnyt ennen, kuten ei Diivakaan koskaan. Itseasiassa kumpikaan ei harrasta sitä juuri muutenkaan. Hertallahan se oli hyvinkin normikamaa. Kokeissakin ilmoitin aina tuomarille, että koira ilmaisee ääntelemällä. Se ulvoi aina vähintään kaksi kertaa, ennen kuin alkoi kunnolla paukuttaa. Mutta Noah ei siis sitä harrasta, ennen kuin nyt. En vielä ole osannut päättää kannattaako huolestua...

Kameramiehen ilmaisemista eli kyseessä kotitreenit tänään päivällä

Ei niin järin onnistunut otos, mutta hauska :)

Hihna roikkuu mukana syystä että, se oikeissa hakutreeneissäkin roikkuu mukana, jotta saan koiraskoiran poistettua maalimieheltä helposti turhia säätämättä. Jos siis tarvii. Tänään ei tarvinut, paitsi siis kun se haisteli vaan maata, niin silloin tarvi. Mutta syliin menemisen takia ei tarvinut. Nyt on kyllä varsin toiveikas olo ensi kesän suhteen. Ehkäpä, ehkäpä...

Eilen käytiin Agri-reissun yhteydessä vähän tottistelemassakin pitkästä aikaa ihan oikealla tottiskentällä. Noah oli sielläkin varsin pätevä, vaikka vire ei ollutkaan ihan niin hyvä kuin yleensä. Mutta se on aamu-uninen ja aamulla on aina vähän vireessä toivomisen varaa. Parannusta on tosin tapahtunut paljonkin kun minäkin olen oppinut nousemaan ajoissa ylös viikonloppuisin ja eilenkin olin jo puoleen päivään mennessä Haminan keikan heittänyt ja sinnehän on meiltä puolen tunnin ajomatka. Vaan kun lähempää ei turvetta saa niin ei auta kuin ajaa. Samalla reissulla kävin myös Heppatarvikkeessa ja siis siellä tottiskentällä ja vielä ihan oikeassa kaupassakin ja bensaakin otin mennessä.

Kentällä ei tehty mitään ihmeellisyyksiä. Vähän seuraamista, pysäytykset, luoksetulo ja eteenmeno suoraan pallolle. Eka istu käsky ei mennyt perille asti ja Noah jäi seisomaan epävarman oloisena. Käsky oli varmaan jotenkin epäselvä tai muuten omituinen, koska se ei selvästikään vaan ymmärtänyt. Uusintayritys tuotti kuitenkin toivotun tuloksen. Muutkin sujui just niin kuin pitää, käytiin vaan vähän tasoa läpi. Jos joku päivä vaikka ihan oikeasti treenais...