Vihdoinkin tuntuu siltä, että on kevät. Ehkä se on vain toiveajattelua tai sitten vallan todellista, mutta mukavaa kumminkin. Aurinko paistaa ja päivällä on lämmin, vaikka yölämpötilat on olleet jopa 20 pakkasasteessa. Lumetkin hupenee ja jopa maata on näkyvissä siellä täällä.
Mitään erikoista ei tässä viime aikoina ole juuri tapahtunut. Ponit pudottaa karvaa ja toivottavasti myös painoa. Kuntokuuri on ainakin taas aloitettu. Limppu onkin vallan innoissaan moisesta huomiosta ja tohottaa lenkillä menemään niin että välillä hirvittää, kun vanhuksen jalat ei oikein meinaa pysyä menossa mukana. Ihan kohtuullisesti se on kuitenkin käyttäytynyt, vaikka virtaa onkin enemmän kuin järkeä. Viimeksi selvittiin vain parilla sinko-pukki kuviolla koko lenkistä. Kotimatkalla sitten onkin yleensä jo vallan rauhallinen lenkkikaveri matkassa.
Tuota minä olen kyllä monasti ihmetellyt, kun meidän poneillahan tahti hidastuu suorastaan laiskaksi aina kun kotiin päin käännytään. Ihan sama onko yksin matkassa vai molemmat kimpassa, kaava on aina sama. Yleensähän hevosilla homma menee juuri päin vastoin. Kotoa ei haluttaisi lähteä poispäin ja kotiin tullaan nasta laudassa. Mistä lie johtuu moinen poikkeavaisuus? Varmaan minä vaikutan asiaan jollain tavalla, kun molemmat tekee samoin ja kun taustat kummallakin on kuitenkin erilaiset. Tai sitten niillä on vain kotona niin tylsää, ettei ne halua sinne takaisin ;) No, en minä ihan tosissani tuohon kyllä usko. Tilaa on ja heinää jatkuvasti nenän edessä. Ulkona saavat olla suurimman osan vuorokaudesta ja rapsutus-/namiautomaattikin toimii lähes joka päivä. Tänäänkin on raaputettu molemmista irtokarvaa kilokaupalla.
Koiratkin on tietysti lenkkeilleet. Marukin on lenkkeillyt vähän enemmän kuin tuossa talven aikana, jolloin pääsi mukaan noin kerran viikossa. Nyt on ollut jopa kolme kertaa viikossa matkassa. Silloinhan lenkki on max 3 km, kun ei Maru enää pidempiä lenkkejä jaksa. Tuon verran se menee ihan reippaasti ja melkein jopa pysyy nuorempiensa vauhdissa. Mutta vaan melkein. Ei ihan ole Maru enää nuoruutensa voimissa, mutta ei kai 14,5 vuotiaalta voi moista odottaakaan. Hurjan hyvässä kunnossa se kuitenkin ikäisekseen on. Juuri tässä viime viikolla mietin, ettei se ole koskaan käynyt eläinlääkärillä sairauden vuoksi. Normaalit rokotukset, lonkkakuvat ym. terveystarkastukset, sterilointi ja hammaskiven poisto kerran 11-vuotiaana. Siinäpä ne. Harvinaisen terve koira.
Noah Noksuttimen ilmaisutreenit jatkuvat. Hieman on harvennettu tahtia, eikä treenata ihan joka päivä. Suurimmaksi osaksi on nyt myös tehty muualla kuin kotona. Mukaan on mahtunut paljon hyviä suorituksia, jopa erinomaisia ja sitten yksi kunnon törmäys täydellä vauhdilla. Mielenkiinnolla odottelen, miten homma toimii taas ihan oikeissa treeneissä.
Tänään muistuteltiin mieliin taas pitkästä aikaa tottisjuttujakin. Hävyttömän vähiin on jääneet tottistreenit, jos ei pikku pikku seuraamispätkiä pihalla oteta lukuun. Niitä nyt sentään on tullut tehtyä aina jossain sopivassa välissä. Ei me tänäänkään kauheesti töitä tehty, käytiin vaan jutut läpi. Muuten toimii, mutta tottistauko on palauttanut vanhan ongelman eli nojaamisen. No, ompahan ainakin tiivistä seuraamista :D
Huomenna onkin taas aksatreenit. Saa nähdä miten virran ja järjen määrä taas jakautuu, kun viime viikon treenit jäi meiltä väliin. Toivottavasti minä nyt edes muistan mennä sinne. Tänään meinaan oli jo niin perjantai olo, että luulin aamulla treenien olevan tänään. Kunnes tajusin, että onkin torstai eikä perjantai, vaikka huomenna on vapaata. Ihana neljän päivän pääsiäisloma! Toivottavasti on edes kohtuulliset kelit. Ulkoilua on nimittäin suunnitelmissa...
Mitään erikoista ei tässä viime aikoina ole juuri tapahtunut. Ponit pudottaa karvaa ja toivottavasti myös painoa. Kuntokuuri on ainakin taas aloitettu. Limppu onkin vallan innoissaan moisesta huomiosta ja tohottaa lenkillä menemään niin että välillä hirvittää, kun vanhuksen jalat ei oikein meinaa pysyä menossa mukana. Ihan kohtuullisesti se on kuitenkin käyttäytynyt, vaikka virtaa onkin enemmän kuin järkeä. Viimeksi selvittiin vain parilla sinko-pukki kuviolla koko lenkistä. Kotimatkalla sitten onkin yleensä jo vallan rauhallinen lenkkikaveri matkassa.
Tuota minä olen kyllä monasti ihmetellyt, kun meidän poneillahan tahti hidastuu suorastaan laiskaksi aina kun kotiin päin käännytään. Ihan sama onko yksin matkassa vai molemmat kimpassa, kaava on aina sama. Yleensähän hevosilla homma menee juuri päin vastoin. Kotoa ei haluttaisi lähteä poispäin ja kotiin tullaan nasta laudassa. Mistä lie johtuu moinen poikkeavaisuus? Varmaan minä vaikutan asiaan jollain tavalla, kun molemmat tekee samoin ja kun taustat kummallakin on kuitenkin erilaiset. Tai sitten niillä on vain kotona niin tylsää, ettei ne halua sinne takaisin ;) No, en minä ihan tosissani tuohon kyllä usko. Tilaa on ja heinää jatkuvasti nenän edessä. Ulkona saavat olla suurimman osan vuorokaudesta ja rapsutus-/namiautomaattikin toimii lähes joka päivä. Tänäänkin on raaputettu molemmista irtokarvaa kilokaupalla.
Koiratkin on tietysti lenkkeilleet. Marukin on lenkkeillyt vähän enemmän kuin tuossa talven aikana, jolloin pääsi mukaan noin kerran viikossa. Nyt on ollut jopa kolme kertaa viikossa matkassa. Silloinhan lenkki on max 3 km, kun ei Maru enää pidempiä lenkkejä jaksa. Tuon verran se menee ihan reippaasti ja melkein jopa pysyy nuorempiensa vauhdissa. Mutta vaan melkein. Ei ihan ole Maru enää nuoruutensa voimissa, mutta ei kai 14,5 vuotiaalta voi moista odottaakaan. Hurjan hyvässä kunnossa se kuitenkin ikäisekseen on. Juuri tässä viime viikolla mietin, ettei se ole koskaan käynyt eläinlääkärillä sairauden vuoksi. Normaalit rokotukset, lonkkakuvat ym. terveystarkastukset, sterilointi ja hammaskiven poisto kerran 11-vuotiaana. Siinäpä ne. Harvinaisen terve koira.
Noah Noksuttimen ilmaisutreenit jatkuvat. Hieman on harvennettu tahtia, eikä treenata ihan joka päivä. Suurimmaksi osaksi on nyt myös tehty muualla kuin kotona. Mukaan on mahtunut paljon hyviä suorituksia, jopa erinomaisia ja sitten yksi kunnon törmäys täydellä vauhdilla. Mielenkiinnolla odottelen, miten homma toimii taas ihan oikeissa treeneissä.
Tänään muistuteltiin mieliin taas pitkästä aikaa tottisjuttujakin. Hävyttömän vähiin on jääneet tottistreenit, jos ei pikku pikku seuraamispätkiä pihalla oteta lukuun. Niitä nyt sentään on tullut tehtyä aina jossain sopivassa välissä. Ei me tänäänkään kauheesti töitä tehty, käytiin vaan jutut läpi. Muuten toimii, mutta tottistauko on palauttanut vanhan ongelman eli nojaamisen. No, ompahan ainakin tiivistä seuraamista :D
Huomenna onkin taas aksatreenit. Saa nähdä miten virran ja järjen määrä taas jakautuu, kun viime viikon treenit jäi meiltä väliin. Toivottavasti minä nyt edes muistan mennä sinne. Tänään meinaan oli jo niin perjantai olo, että luulin aamulla treenien olevan tänään. Kunnes tajusin, että onkin torstai eikä perjantai, vaikka huomenna on vapaata. Ihana neljän päivän pääsiäisloma! Toivottavasti on edes kohtuulliset kelit. Ulkoilua on nimittäin suunnitelmissa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti