Ja viikonloppuunhan lasketaan myös perjantai, heti siitä hetkestä kun työpäivä päättyy. Eli viikonlopun viihdykkeisiin kuuluu myös perjantainen agility, josta kuitenkin olen jo kertonut tärkeimmät tapahtumat. Eipäs siis palata siihen tämän enempää.
Lauantaiaamu alkoi löhöilyllä, hevosten hoidon ja aamupalan jälkeen tietty. Siitä sitten pikku hiljaa sohvan nurkasta pihalle pakkaseen ja paskanluonnin kimppuun. Ei ole muuten yhtään kivaa hommaa kovalla pakkasella kun on kylmä talli. Paskat jäätyy ja sormet jäätyy ja vesiastiat on jäässä ja niitä saa roudata sisälle sulamaan ja vesiä ei voi laittaa valmiiksi ennen kuin juuri ennen hepojen sisääntuloa, etteivät ehdi jäätyä. Onneksi tämä talvi on pakkasten suhteen päästänyt helpolla, ei ole montaa kertaa ollut niin kylmä kuin nyt lauantaiaamuna. Ja koska välillä oli jo muutaman päivän ihan reippaasti lämpöasteita, tuntuu pakkanen tavallista veemäisemmältä.. ja kylmemmältä.
Puolilta päivin meillä oli treffit ABC:llä. Auto siis lämpiämään ja appelsiinit autoon. Perhe, joka oli kysellyt pentua tästä luonnon tällä erää peruuttamasta pentueesta, kävi tutustumassa Noahiin ja vähän Diivaankin. Perheessä on pari vilkasta poikalasta ja voi kuinka kivaa Noahilla oli. Hihnassahan tuo joutui olemaan suurempien onnettomuuksien välttämiseksi, mutta ei se juuri tahtia haitannut. Tunnin verran meni keskustellessa appenzellien ominaisuuksista, Noahin touhutessa poikien kanssa. Oli ihan mukavan rauhallinen poikakoira kotiin palattuamme.
Hiukan myöhemmin käytiin vielä pitkällä lenkillä kyläteillä ja pelloilla. Pellolla meno olikin yllättävän rankkaa koirille, kun hanki kantoi koiria ihan hyvin rauhallisessa vauhdissa, mutta upotti ihan mukavasti jos vauhti pääsi kiihtymään. Noah hiffasi jutun juonen aika nopeasti ja meni aika kätevästi pitkin peltoa kohtuullisen kootussa muodossa. Diiva sitä vastoin pysytteli moottorikelkan jäljillä kuten tämä kaksijalkainenkin suurimmaksi osaksi. Illalla sitten olikin selkeästi huomattavissa, että Noksun selkälihakset olivat joutuneet töihin. Hiukka jäykältä vaikutti koiraskoira.
Aamulla ei jäykkyydestä kuitenkaan ollut tietoakaan ja niinpä me suunnistimme hakuilemaan hyvässä seurassa. Pakkanenkin ymmärsi pysyä kohtuullisissa lukemissa ja aurinko taivaalla. Noah otti ilmaisua neljällä maalimiehellä, eikä käyttäytynyt kovinkaan hyvin. Ei se nyt täysin mahdotonkaan ollut, mutta aika lähellä. Ainoastaan yksi neljästä meni niin kuin pitää.. tai no, melkein niin kuin pitää. Muutenkin mielentila oli aika levoton. Onneksi iltapäivästä oli tarjolla vielä toiset treenit eri porukalla.
Parkkipaikalla Karhulassa tehtiin ilmaisuja ja pari otti tottistakin. Noah oli mahdottomampi kuin aamulla ja todella levoton, koska ilmaisukin oli ulvontaa enemmän kuin haukkumista. Ja Noahan ei harrasta appenzelli-ulvontaa edes kotioloissa, saati että se olisi harrastanut sitä haussa. Hyviä huomioita kuitenkin tuli, kun pari vieraampaa kaveria oli treeneissä ja vieras näkee asian aina vähän toisin kuin tuttu. Ei esimerkiksi ole tullut mieleen, että vaikka maalimiehen poistuminen paikalta Noahin sikaillessa ei ole ollut toimiva ratkaisu (kun Noppe siis palkkautuu jo siitä kun saa hössöttää kävelevän tyypin ympärillä), niin koiran hakeminen pois maalimieheltä taas saattaisi ollakin. Sitä siis kokeiltiin ja kyllä oli koiraskoira aika hämmästynyt kun joutuikin takaisin "keskilinjalle". Uudestaan lähettäessäni lähti hyvin varovasti, mutta käyttäytyi maalimiehellä erinomaisesti.
Toinen huomio oli kotitreenauksessa. Ilmaisuahan on treenattu myös kotona, eikä se minulle mitään moikkailuja ole harrastanut. Niinpä se on vähän jäänyt kun ei siitä ole tuntunut olevan vastaavaa hyötyä. Mutta kun koiran jättääkin kauemmas, menee piiloon ja tavallaan lähettää sen etsimään itseään, niin sepä käyttäytyykin ihan yhtä huonosti kuin vieraillakin ihmisillä. Sitä siis treenattiin vielä illalla kotona. Ja kun ensimmäisen kerran jouduin käskemään aika kovastikin maahan, sepä ei enää ymmärtänytkään haukkua. Aika monta kertaa tehtiin, kunnes saatiin kohtuullinen suoritus, missä koira siis meni itse maahan hyppäämättä päättömästi ohi/yli ennen asettumista, ja alkoi haukkua. Tätä jatketaan nyt ahkerasti.
Lauantaiaamu alkoi löhöilyllä, hevosten hoidon ja aamupalan jälkeen tietty. Siitä sitten pikku hiljaa sohvan nurkasta pihalle pakkaseen ja paskanluonnin kimppuun. Ei ole muuten yhtään kivaa hommaa kovalla pakkasella kun on kylmä talli. Paskat jäätyy ja sormet jäätyy ja vesiastiat on jäässä ja niitä saa roudata sisälle sulamaan ja vesiä ei voi laittaa valmiiksi ennen kuin juuri ennen hepojen sisääntuloa, etteivät ehdi jäätyä. Onneksi tämä talvi on pakkasten suhteen päästänyt helpolla, ei ole montaa kertaa ollut niin kylmä kuin nyt lauantaiaamuna. Ja koska välillä oli jo muutaman päivän ihan reippaasti lämpöasteita, tuntuu pakkanen tavallista veemäisemmältä.. ja kylmemmältä.
Puolilta päivin meillä oli treffit ABC:llä. Auto siis lämpiämään ja appelsiinit autoon. Perhe, joka oli kysellyt pentua tästä luonnon tällä erää peruuttamasta pentueesta, kävi tutustumassa Noahiin ja vähän Diivaankin. Perheessä on pari vilkasta poikalasta ja voi kuinka kivaa Noahilla oli. Hihnassahan tuo joutui olemaan suurempien onnettomuuksien välttämiseksi, mutta ei se juuri tahtia haitannut. Tunnin verran meni keskustellessa appenzellien ominaisuuksista, Noahin touhutessa poikien kanssa. Oli ihan mukavan rauhallinen poikakoira kotiin palattuamme.
Hiukan myöhemmin käytiin vielä pitkällä lenkillä kyläteillä ja pelloilla. Pellolla meno olikin yllättävän rankkaa koirille, kun hanki kantoi koiria ihan hyvin rauhallisessa vauhdissa, mutta upotti ihan mukavasti jos vauhti pääsi kiihtymään. Noah hiffasi jutun juonen aika nopeasti ja meni aika kätevästi pitkin peltoa kohtuullisen kootussa muodossa. Diiva sitä vastoin pysytteli moottorikelkan jäljillä kuten tämä kaksijalkainenkin suurimmaksi osaksi. Illalla sitten olikin selkeästi huomattavissa, että Noksun selkälihakset olivat joutuneet töihin. Hiukka jäykältä vaikutti koiraskoira.
Aamulla ei jäykkyydestä kuitenkaan ollut tietoakaan ja niinpä me suunnistimme hakuilemaan hyvässä seurassa. Pakkanenkin ymmärsi pysyä kohtuullisissa lukemissa ja aurinko taivaalla. Noah otti ilmaisua neljällä maalimiehellä, eikä käyttäytynyt kovinkaan hyvin. Ei se nyt täysin mahdotonkaan ollut, mutta aika lähellä. Ainoastaan yksi neljästä meni niin kuin pitää.. tai no, melkein niin kuin pitää. Muutenkin mielentila oli aika levoton. Onneksi iltapäivästä oli tarjolla vielä toiset treenit eri porukalla.
Parkkipaikalla Karhulassa tehtiin ilmaisuja ja pari otti tottistakin. Noah oli mahdottomampi kuin aamulla ja todella levoton, koska ilmaisukin oli ulvontaa enemmän kuin haukkumista. Ja Noahan ei harrasta appenzelli-ulvontaa edes kotioloissa, saati että se olisi harrastanut sitä haussa. Hyviä huomioita kuitenkin tuli, kun pari vieraampaa kaveria oli treeneissä ja vieras näkee asian aina vähän toisin kuin tuttu. Ei esimerkiksi ole tullut mieleen, että vaikka maalimiehen poistuminen paikalta Noahin sikaillessa ei ole ollut toimiva ratkaisu (kun Noppe siis palkkautuu jo siitä kun saa hössöttää kävelevän tyypin ympärillä), niin koiran hakeminen pois maalimieheltä taas saattaisi ollakin. Sitä siis kokeiltiin ja kyllä oli koiraskoira aika hämmästynyt kun joutuikin takaisin "keskilinjalle". Uudestaan lähettäessäni lähti hyvin varovasti, mutta käyttäytyi maalimiehellä erinomaisesti.
Toinen huomio oli kotitreenauksessa. Ilmaisuahan on treenattu myös kotona, eikä se minulle mitään moikkailuja ole harrastanut. Niinpä se on vähän jäänyt kun ei siitä ole tuntunut olevan vastaavaa hyötyä. Mutta kun koiran jättääkin kauemmas, menee piiloon ja tavallaan lähettää sen etsimään itseään, niin sepä käyttäytyykin ihan yhtä huonosti kuin vieraillakin ihmisillä. Sitä siis treenattiin vielä illalla kotona. Ja kun ensimmäisen kerran jouduin käskemään aika kovastikin maahan, sepä ei enää ymmärtänytkään haukkua. Aika monta kertaa tehtiin, kunnes saatiin kohtuullinen suoritus, missä koira siis meni itse maahan hyppäämättä päättömästi ohi/yli ennen asettumista, ja alkoi haukkua. Tätä jatketaan nyt ahkerasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti