Viikonlopun tunnelmia

Lauantaina tehtiin pitkä lenkki Ljúfurin ja koirien kanssa

Kotimatkalla Noah kalasti ojasta jäitä.

Ja Luippiksella oli aikaa kerjätä nameja, kun kerran paikallaan seisoskeltiin.

Noah ei aio jatkaa matkaa, kun on parempaakin tekemistä.

Kambur pääsi lauantaina ohjasajolenkille.

Pätevä oli lapsihevoinen. Eikä tällä kertaa näkynyt mörköjäkään kuten viimeksi.

Joissakin nettiputiikeissa nyt vaan homma toimii. Nämä tilasin keskiviikkoiltana, saapuivat perjantaina ja päästiin jo testaamaan. Toisaalta tilaamiani on nyt odoteltu 2kk.

Ljúfur pääsi ohjasajolenkille sunnuntaina.. vai joutui? Enivei, kiva kun alkaa olla sulaa, vaikka kuraisuus vähän ärsyttääkin.

Vuosipäivä ja syntymän ihme

Yllä olevan päivityksen laitoin eilen facebookiin. Se tarkoittaa siis sitä, että jo vuosi on takana yhteiseloa pienen kirjavan ja omapäisenkin issiponin alun kanssa. Tosin pieni se ei ole koskaan ollutkaan tai ei ainakaan tämän vuoden aikana, mitä sen olen tuntenut. Kirjava, kyllä. Omapäinen, kyllä. Mutta ei pieni.

Eilen Korppu pääsi ensimmäisenä hoidettavaksi. Pestiin kuraiset jalat ja harjattiin pois kilokaupalla irtokarvaa, selvittiin harja, mutta häntä annettiin olla, ettei ohene entisestään, kun oli niin kovin kurainen. Sekin olisi siis kannattanut pestä, muttei nyt tällä kertaa sitä kuitenkaan tehty. Kentällä yritettiin pyöriä hetki liinan päässä ympyrällä, muttei siitä oikein mitään tullut ja mentiin tielle kävelylle. Samalla treenattiin taas selkäännousua.

Jännästi tuntuu, että vuosi on hujahtanut ihan hetkessä, eikä mitään olla vielä ehditty tehdä. Miten se nyt muka on jo vuoden ollut? Ja toisaalta taas tuntuu hullulta edes ajatella, ettei sitä vielä hetki sitten tuossa ollut. Ihan kuin se olisi kuulunut kuvioon jo paljon kauemminkin. Niin se on ihmismieli kummallinen.

Tänään saatiin ilouutisia pohjanmaalta, kun Noahin morsian oli aamuvarhaisella synnyttänyt yhden urospennun.

Kaikki oli sujunut hyvin, vaikka pientä pelkoa ilmassa olikin, kun tiedossa oli, että sieltä vain yksi pentu oli tulossa. Se olisi voinut kasvaa niin suureksi, että synnytys olisi ollut vaikea, mutta niin ei onneksi ollut. Pentu on ihan normaalin kokoinen ja varsin elinvoimainen. Hyvin tumma se on väritykseltään, vaikka niskassa hieman valkoista onkin. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, minkälainen kaveri tästä kasvaa.

Messuilla

Tällä viikolla on ollut poneilla melkein lomaviikko, kun maanantaina kävin vaan harjaamassa ja perjantaina ja lauantaina en käynyt tallilla ollenkaan. Molemmat ovat tehneet yhden ohjasajolenkin ja yhden "remmilenkin". Onneksi tarhassa alkaa olla osittain sulaa (ja kuraista), joten liikkuvat omatoimisestikin enemmän. Koirat taas ovat tällä viikolla liikkuneet sekin edestä, kun minulla on ollut aikaa ja kelitkin on olleet jotakuinkin kohdallaan. Käytiin jopa vuoden ensimmäinen pyörälenkki ja kyllä olikin kivaa, kaikilla. Koirat ei meinanneet nahoissaan pysyä ja alkumatkasta varsinkin sai kokoajan komentaa, ettei vauhti ihan hurjaksi riistäytynyt.

Eilen olinkin vaihteeksi reissussa, kun Helsingissä oli Horsefair - hevosmessut. Viimeksi kävin siellä viisi vuotta sitten, eikä nytkään ollut alunperin ollenkaan ajatus, mutta.. Kylän ratsastuskoulu järjesti sinne bussimatkan ja mikäs sen helpompaa ja mukavampaa kuin "kimppakyyti" ja kaikenlisäksi vielä halvempaakin. Ei tarvi muuta kuin olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja homma toimii ja aika kuluu mukavasti juorutessa.

Kepparitarvikkeita..

..ja keppareita myynnissä.

Heti paikalle päästyämme majoituimme yhden tallikaverin kanssa ison areenan katsomoon seuraamaan ohjelmaa siellä. Ensimmäisenä maastakäsittelyä, sen jälkeen suomenhevoskatrilli ja western vs. dressage näytös. Suurin osa päivästä meni kuitenkin kojuja kierrellessä ja shoppaillessa, vaikka tulihan siinä päivän aikana myös tutustuttua myös centered ridingiin ja kavion mekanismiin. Varsin opettavaisia molemmat jutut.

Maastakäsittelijä saapui paikalle ratsunsa selässä.

Suokit

Kävin isolla areenalla seuraamassa myös esteratsastusta, sekä valjakkoajoa ja juuri ennen kotiin lähtöä irish cobien katrillia ja working equitation - näytöstä, mikä on kiinnostanut jo jonkin aikaa. Vähän vastaavia tehtäviä sisältävä laji kuin maastotaitokin, mutta ei sitten kuitenkaan samanlainen.

Tuttuihinkin törmäsin ja tietenkin tyhjensin pankkitiliäni varsin onnistuneesti. Pari "julkkistakin" tuli bongattua, kun Korumies Arvi hommaili alueella milloin mitäkin ja Olga Temonen tuntui olevan kokoajan samaan aikaan samassa paikassa. Hämmästyttävän nopeasti meni kyllä päivä, vaikka oltiinkin alueella jo ennen kymmentä ja kotiin lähdettiin kuuden aikaan illalla.

Nämä oli ihan pakko saada, kun pitkään olen jo haaveillut.

Ponipojat saivat myös uudet ruokakupit. Kuva tosin vääristää värejä, punainen on oikeasti punainen eikä pinkki ja sininenkin on tummempi.

Heppanameja halvalla, iso ämpärillinen (n.4-5kg) vain 15,- ja ihan sai itse valita niin kuin irtokarkkeja konsanaan. Ja näitähän meillä kuluu.

Ostin myös uuden juoksutusliinan, koska vanha alkaa olla aika kulunut eikä enää turvallinen. Ljúfur sai uuden riimunnarun, kun sopivan väristä oransseihin riimuihin ei varastoistani löytynyt. Sitäpaitsi tykkään Eskadronin naruista ihan eniten. Farkku jodhpurit polvipaikoilla 15,-, oli ihan pakko ostaa, vaikkei niin tarvetta just nyt olekaan.

Kuvat ovat ikävä kyllä surkeaa kännykkälaatua, mutten viitsinyt oikeaa kameraa kantaa mukana, koska pitkä päivä. Kiva päivä oli kyllä, vaikka jossain kohtaa meinasikin väsy yllättää. Kaverin kanssa nautittu smoothie hieman piristi ja kotiin päästiin. Ei tarvinut paljoa nukkumattia illalla huudella.

Epäilystä varmaksi ja talvesta kevääksi

Vaikka vielä tammikuussa näytteitä otettaessa toivottiin, ettei mitään tarttuvaa olisi, niin oli sitten kuitenkin. Tätähän minä alusta asti ikävä kyllä hieman epäilin, mutta koska ihmisen mieli nyt vaan on mitä on, niin loppuun asti sitä toivoi. Tai no, varmistuihan tuo jo siinä vaiheessa, kun sienilääkkeellä aloin hoitamaan ja kahdessa päivässä jo muutos oli selkeä. Kun sitä ennen olin yrittänyt jos jonkinlaisella aineella ilman tulosta. Samoin ruokinnasta oli jätetty pois kaikki mahdollinen jo reilusti ennen joulua, jos vaikka allergiaa olisi. No, ei ollut ja ruokinta on palautettu ennalleen ilman lisäoireiden ilmaantumista. Nyt sitten vaan jatketaan puskailua ja unohdetaan haaveet johonkin tapahtumaan osallistumisesta tai muiden kuin oman pihaton porukan kanssa seurustelusta, ainakin toistaiseksi. Minäkään en tietenkään voi muita hevosia käsitellä. Harmittaa kieltämättä, mutta onneksi tauti ei ole kuolemaksi ja ponipojat voivat jo varsin hyvin. Karvat kasvaa ihomuutoksiin kohinalla, eikä uusia ole ilmaantunut enää muutamaan viikkoon.

Lenkillä oltiin eilen ja kuten näkyy, aika jäistä on osittain yhä.

Viimeaikoina olemme saaneet nauttia hyvinkin keväisistä keleistä. Viikonloppunakin oli niin upea aurinkoinen ja tuuleton keli, että jopa minä luovuin paksuista talvivaatteista ja lenkkeilin osittain jopa ilman pipaa ja hanskoja. Lauantaina kävin ensin päivällä koirien kanssa tunnin lenkin ihmisten ilmoilla Kotkan puolella, vanhoja lenkkimaastoja fiilistelemässä. Ja vielä illalla auringonlaskun aikaan ihan omalla kylällä toisen mokoman. Sunnuntaina koirat lenkkeilivät aamupäivästä omalla kylällä reilun tunnin.

Lauantai

Sunnuntai

Ponien kanssa tehtiin eilen pitkä lenkki ja hikihän siinä tuli kaikille, kun aurinko paistoi. Osittain tiet on oikeinkin hyvässä kunnossa jo, mutta osittain myös ihan vaarallisen jäiset. Vastaan tuli eilen yhdeltä lähitallilta ratsukko juuri pahimmassa jääpaikassa ja vaikka hevosella oli hokit alla, niin nurin meinasi mennä ja kuski jalkautuikin pahimman paikan ajaksi. Me mentiin rauhassa metsän puolelta ohi ja pysyttiin pystyssä.

Alkumatkasta oli hieman muutakin extremeä, kun tien toisella puolella lauloi moottorisaha ja toisella puolella tietenkin juuri samassa kohdassa ajoi traktori umpimetsässä puukuormaa vetäen kovalla rytinällä. Tiekin oli tietysti siinä kohtaa liukas ja vielä alamäkikin. Hyvin selvittiin ja poneista voi olla ylpeä. Ljúfur ei korvaansa lotkauttanut ja Kamburkin nykäisi päänsä taivaisiin vain kerran siinä vaiheessa kun moottorisaha käynnistettiin, mutta unohti samantien koko jutun ja jatkoi matkaansa korvat hörössä.

Lakkais nyt jo kasvamasta... Ljúfur 133cm, Kambur jotain satamitälie.

Ollaan me treenattukin. Korppu on harjoitellut ratsujuttuja ja ajojuttujakin. Selkäännousutreeniä ollaan tehty kentällä ja tien varressa, satulalla ja ilman. Hyvin sujuu ja homma on Korpusta kivaa ja se jaksaa vaikka kuinka kauan. Selkäänkin varmaan voisi jo hyvin mennä, mutten vielä halua. Tämän vuoden juttu se on, mutta missä vaiheessa vuotta, se jää nähtäväksi. Ratsun alkeita ollaan treenattu myös satula selässä vierestä ohjasajamalla, myöskin kentällä ja tiellä.

Ajojuttuja ollaan tehty vähemmän, koska kelit. Mutta ohjasajettiin me kerran pieni lenkki ja harjoiteltiin aisojen väliin peruutusta pihalla. Se olikin varsin hauskaa, molemmista. Korpusta oli kivaa, kun namia sateli ja se keksi tosi nopeasti mitä minä halusin. Se jopa korjasi ihan itse jos joku jalka meni väärälle puolelle aisaa. Kun sitten ehdottelin lenkille lähtöä, Kambur juurtui tiukasti aisojen väliin, eikä ollut lähdössä mihinkään. Nauratti. Ja kun se vielä alkoi tomerasti peruuttamaan työntäen kärryjä takapuolellaan päin ulkotallin seinää, kun kerran seisomisesta ei palkkaa herunut, niin sitten jo nauroin ihan hervottomasti. No, lenkillekin päästiin kyllä, kunhan ensin lakkasin nauramasta.

En tule! 

Tänään ei paista aurinko, mutta lämpöasteita on. Kyllä se kevät sieltä tulee ja kesä sen jälkeen. Ljúfurkin on jo alkanut valmistautumaan kesän tuloon eli kesäihottumayrttien syöttö on aloitettu ja yksi rasvauskin suoritettu vähän niin kuin varmuuden vuoksi. Jos vaikka tänä vuonna onnistuttaisi säilyttämään tuo hyvin kasvanut harjakin. Häntähän ei viime vuonna juuri kärsinytkään.

Luistelua

Liukkaus jatkuu. Muutaman hiukan paremman päivän jälkeen, satoi vettä parina päivänä ja nyt ei taas pääse oikein mihinkään. Koko viikko meni ponien osalta lepäilyyn, koirat sentään on päässeet liikkumaan.

Keskiviikkona yritettiin lenkkeillä vesisateessa, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Noin 1,5km lenkkiin meni aikaa lähes tunti, kun sohjoa oli puoleen sääreen jään päällä. "Lenkin" jälkeen ruoka kuitenkin maistui.

Ihan jo näyttää keväältä, osittain.

Vaan totuus on toisenlainen. Jäätä ja lunta on ihan omiksi tarpeiksi yhä.

Laidun vai lampi? Toivottavasti kolmen kuukauden päästä viimeistään kauniisti vihreänä hohtava laidun.

Eilen kuitenkin luisteltiin reilun tunnin lenkki ihan teitä myöden. Hiukan oli haasteellista, vaikka osittain jopa ihan sulaakin.

Nuorella herralla oli vähän känkkäränkkä käymässä ja alkumatka meni säpsyillessä yhtä sun toista. En ihmettele, kun taas olivat viikon seisseet. Rauhoittui kuitenkin jossain 40 minuutin kohdilla, kun alkoi pahin tarmo olla purettu. Fiksustihan tuo silti aina käyttäytyy, mitä nyt vähän häilää puolelta toiselle ja yrittää ohitella.

Parempia kelejä odotellessa, ei auta kuin viettää hiljaiseloa ja pitää tallivapaita vielä kun voi. Ötököiden palattua kun se ei enää ole mahdollista...