Uutta talliarkea ja Lysse Lystikäs

Tiistaina (10.3.) pidin ensimmäisen tallivapaan sitten uuteen talliin muuton. Reilu kaksi viikkoa lomailua, niin työpäivä tuntui taas rankalta, eikä olisi jaksanutkaan, vaikka olisikin tarvinut mennä. No, tämä oli etukäteen suunniteltu kyllä. Peikon kanssa vaan käytiin pienesti lenkillä iltasella ja nosetettiin omassa pihassa. Tehtiin samoin kuin sisällä viimeksi eli lähetin ensin läheltä ja siitä kasvatin matkaa. Kerran jopa siirsin kätkön paikan ja silti meni hyvin. Intoa ja iloa siis oli, vaikka viimeisellä palkkauksella meinasikin iskeä kooma. Mutta ei iskenyt, joten siitä ei olla.

Lenkillä 8.3.

Keskiviikona (11.3.) oli taas sadepäivä, kuten edellinenkin. Kävin töiden jälkeen hakemassa puruja Heinäpojilta ja uuden kivennäisen postista ja vein ne tallille. Samalla kävin vaan moikkaamassa ponia. 

Torstaina (12.3.) käytiin sitten heittämässä kuuden kilometrin mittainen kärrylenkki. Mennessä ylitettiin moottoritie ja tullessa alitettiin. Korpun maha oli yhä löysällä ja poni vaikutti hiukan vetämättömältä, mutta käveli kuitenkin ihan reippaasti. Tunti meni aikaa, kun käynnissä edettiin koko matka paria pientä hölkkäpätkää lukuun ottamatta. Peikko kävi vain pienen noin puolen tunnin lenkin talleilun jälkeen.

Perjantaina (13.3.) näytti ponin maha taas olevan ok. Käytiin talutuslenkillä Peikko mukana. Virtaa oli ponissa enemmän kuin viikkoon on ollut. Lauantainakin (14.3.) käytiin vain kimppalenkillä molempien poikien kanssa. Ja myös sunnuntaina (15.3.). Sunnuntaina tehtiin kyllä muutakin eli kentällä ensin vähän käynti-ravi siirtymiä liinassa ja venyttelyjä/pilatesta. Ihan vaan just sen verran, että oli kivaa. Lauantaina tapahtui muutakin jännää. Kävin nimittäin Helsingissä ajelulla. Kaveri laittoi viikolla viestiä, että siellä olisi mahdollisesti mudipentu vapaana ja niin sovittiin treffit kasvattajan kanssa tälle päivälle. Ja niinhän siinä sitten kävi, että pikku Lysti muuttaa meille ensi viikonloppuna. Jännää.

13.3.

Maanantaina (16.3.) en ollut tallilla. Peikon kanssa kuitenkin lenkkeiltiin apsin kulmilla. Olisinko sitten kumminkin tallilla käynyt, kun siellä suunnalla liikuin. Vaikea sanoa, kun Paulus ei kerro muuta kuin lenkkeilyn apsilta koiran kanssa ja blogipäivitykset on tuhannen myöhässä.

Tiistaina (17.3.) ainakin olin tallilla ja käytiin Skorpanin kanssa ajolenkillä. Merkintöjen mukaan on maha taas ollut löysällä ja poni hiukan laiska. Hölkkäilty silti. Illalla käytiin vielä Peikon kanssa Kotkassa asioilla ja samalla hallin metsässä lenkillä. Ajoin siis auton kääntöpaikalle KKS:n hallin tielle ja läksin siitä lenkkeilemään. Ihan kiva lenkkeillä erilaisissa maastoissa, vaikka nykyään omalla kylällä tulee lenkkeiltyä tosi vähän.

Keskiviikkona (18.3.) hoidin taas kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja lenkitin molemmat samalla. Peikko oli siis Korpun kanssa lenkillä tallin maastoissa. Torstaina (19.3.) lähdettiinkin sitten ponin kanssa ihan kunnon maastolenkille ensimmäistä kertaa täällä uudessa paikassa. Mentiin ensin tien päähän ja metsän poikki metsätielle ja laavulle päin. Tällä kertaa jatkettiin kallioilta vielä eteenpäin ja käytiin katsomassa yksi sivutienhaara, missä olen joskus vuosia vuosia sitten käynyt koiria uittamassa. Tiesin siis tien vievän rantaan. Rannassa ympäri ja takaisin päin. Hirveä kiire oli ponilla, koska uusia maisemia ja ravailtiinkin niin, ettei kuskilla enää meinannut kunto kestää ja poni oli ihan läpimärkä hiestä. Mutta hyvää teki kyllä, molemmille. Reilu tunti oltiin retkellä.

Peikko kävi sitten tallilta tullessa apsilta pienen lenkin, kun kello nyt oli sitten jo vaikka ja mitä hieman venähtäneen maastolenkin vuoksi.

Perjantaina (20.3.) käytiin Korpun kanssa 6 kilometrin mittainen kärrylenkki. Ihan reippaasti eteni poni, vaikkei ihan sitä vauhtia kuin edellisenä päivänä ratsain uusissa maastoissa. Lähinnä nyt käveltiin tällä kertaa muutenkin. 

Lauantaina (21.3.) olikin sitten taas jännä päivä, kun haettiin Lysti kotiin. Kympiksi sovittiin treffit kasvattajalle toisen pennunhakijan kanssa. Pentujahan oli siis vain kolme, kaksi urosta ja yksi narttu, kaikki merlejä. Ja koska narttu jäi äitinsä ja isänsä seuraksi, niin vain pojat joutuivat maailmalle. Hetki siinä vielä vierähti jutellessa ja papereita kirjoittaessa, mutta viimein saatiin pennut matkaan ja kotimatka alkoi. Samoin kuin Peikonkin kanssa, minulla oli kevythäkki etupenkillä missä pentu matkusti. Vähän se oli levoton, mutta ei kiljunut tai muutakaan ja matkusti siis varsin rauhallisesti nukkuen suurimmaksi osaksi.

Tässä hän on, hetki ennen lähtöä

Kotona ensin Peikko autosta ja sitten pentu. Peikkoa ei paljoakaan jaksanut kiinnostaa, joten pentu sylistä maahan ja metsään. Siellä se töpsötti Peikon perässä tohkeissaan ja meinasi mennä nurin alvariinsa, kun ei ole tottunut liikkumaan niin epätasaisella alustalla. Oltiin kotona jo puolilta päivin, joten aikaa oli tutustua ja ulkoilla ja syödä ja touhuta ennen iltaa. Kovin reippaasti käyttäytyi Lysti ja oli heti kuin kotonaan. Alettiin jo ehdollistaa naksullekin, kun ruoka tuntui maistuvan niin hyvin. Illalla laitoin sängyn viereen pedin sille, muttei se siinä halunnut nukkua, vaan mennä töpsötti olohuoneeseen ja nukkui siellä koko yön. Aika hyväpäinen pentu on hän kyllä.

Sunnuntaina (22.3.) noustiin seitsemän aikaan ylös ja siitä sitten pihalle ja päivän puuhiin. Päivä meni aika samoissa merkeissä kun edellinenkin. Pennun vauhti senkun kiihtyy vaan. Äkillisiin ääniin se reagoi. Ei pelokkaasti vaan ihan vaan taitaa olla reaktiivinen ja tottumattomuuttaan sitten reagoi. Häntä pystyssä menee joka paikkaan, eikä tunnu kauheasti mitään jännittävän. Kovin samanoloiselta vaikuttaa kuin Diiva pentuna. Mielenkiinnolla odotan mitä siitä tulee. Tallillakin käytiin ja vaikka vähän olikin jännää, niin kovin reippaasti ja uteliaasti silti tutustui kaikkeen. Ihmisiä moikkaa avoimesti ja iloisesti häntä heiluen. Hetken hengailun jälkeen joutui taas autoon ja lähdettiin Peikon ja Korpun kanssa kiertämään pieni lenkki. 

Kuva-albumiin pääset klikkaamalla kuvaa

Maanantai (23.3.) koitti ihan liian aikaisin ja oli pakko jättää pentu yksin kotiin. Makuuhuoneeseen peti, leluja ja pikku purtavaa, pissapapereita unohtamatta ja portti oveen. Aamulla ulkoilua ja lähtiessä pentu portin taakse. Hiukan se huusi, mutta rauhoittui jo ennen kuin olin autolla. Kotiin läksin töistä jo normaalia aiemmin. Hyvin oli mennyt päivä. Ei aineellisia vahinkoja. Illalla käytiin tallilla ja Lysti pääsi taas hengaamaan siellä hetkeksi. Kotimatkalla ajettiin Siltakylän kautta ja käytiin pienellä lenkillä pyörätiellä ja tavattiin entinen tallikaveri siinä samalla sattumalta. Hirveän reippaasti kyllä suhtautuu pentu kaikkeen. Isommat autot vähän jännittää, mutta mutta pienemmät taas ei yhtään. Koirien haukkuminen aiheuttaa vielä pakoreaktion, mikä taas on pennuille normaalia. Menee kyllä ohi.

Korpun kanssa käytiin pieni ajolenkki, noin puolisen tuntia. Siistin myös vähän kavioita ja mittasin sen painon, joka oli pudonnut ihan mukavasti. Mikä toki oli silmämääräisesti jo havaittavissa, plus että sila- ja satulavyötä on saanut vetää pari reikää tiukemmalle. Lähtöpaino ennen muuttoa oli noin 520 kg, nyt tulokseksi tuli 498 kg. Ei huono. Ei huono ollenkaan. Kaiken lisäksi mitään erityistä ei ole tarvinut tehdä. Ihan vaan heinän laatu on riittänyt. Hyvä mieli, niin hyvä mieli.

Kaikki järjestyksessä viimeinkin

Torstaina (5.3.) heräsin ajoissa ja jo kymmenen aikaan olin ajamassa kohti Porvoota. Porvoon Puuilosta kun löytyi vielä purupaaleja. Kotkassa tai Kouvolassa niitä ei ollut, eikä oikein missään muuallakaan. Heinäpojilta en älynnyt kysyä. Matkalla Porvooseen kävi kyllä mielessä, mutta päätin kuitenkin ajaa sitten sinne Porvooseen.

Kotona olin jo puolilta päivin. Hieman lepäilyä ja ruokaa, sitten tallille, kun sadekin jo taas lakkasi. Kannoin ensin purut sisälle. Sen jälkeen nappasin ponin narun päähän, Peikon autosta ja painuttiin lenkille. Käytiin laavulla kääntymässä tai siinä mäen päällä kalliolla. Reilu tunti meni aikaa ja aikalailla selvittiin kuivin nahoin. Kovin sumuinen ja kostea oli kyllä ilma, muttei satanut kuin ihan vähän.

Illalla kotona tehtiin vielä Peikon kanssa samanlainen nosetreeni kuin edellisenäkin päivänä. Haju oli hiukan eri paikassa ja toistoja ei tehty yhtä paljon, mutta ihan vastaava ensin läheltä sitten kauempaa lähetykset ja riehuntaa sekä temppuja. Nyt oli kiinnostuneempi tempuista kuin etsinnästä, joten ei sitten tehty paljoa etsintää. Temppuiltiin vastaavasti vähän enemmän.

Perjantaina (6.3.) käytiin aamupäivällä Peikon kanssa pyörälenkillä. Ajeltiin venerantaan, mistä ajeltiin pieni mutka Alakyläntietä pitkin takaisin Purolantielle. Koululta kantattiin hiekkateitä pitkin takaisin. Rannassa Peikko kävi jäiden seassa kahlailemassa. Ei nyt ehkä ollut ihan uintikeli, kun lämpötila nollassa ja vedenpinta tosiaankin jäässä.

Iltapäivää kohden alkoi paistaa aurinko ja lämpötilakin nousi aamusta selvästi. Tallille ajelin vasta sitten. Tallinomistajankin näin ekan kerran sitten viime viikonlopun ja häneltä kyselinkin, miten on mennyt. Korppu on kuulemma kiltti ja helppo, karsinakin puhtoinen ja nopea siivota. Olipa mukava kuulla. Huonosti on vähän syönyt väkkäreitä, mutta kivennäistä laitoin nyt jo täyden määrän ja sehän ei uppoa. Onneksi on muutenkin jo vähissä, joten tarvii ostaa toista tilalle.

Poni sitten talliin hoidettavaksi ja suunnitellusti satula selkään. Alkaa olla jo ihan rauhassa tallissa yksinkin, kun aluksi oli vähän jännää. Selkään pääsyn kanssa oli vähän säätöä, kun matalampi jakkara ja kaventunut poni, niin satula kippasi, enkä saanut sitä tarpeeksi kireälle tai en halunnut kiristää. Sain kuitenkin jakkaran korokkeen päälle ja siitä kyytiin. Käytiin ensin sululle päin tien päässä ja jatkettiin siitä toiseen suuntaan vielä jonkin matkaa, ennen kuin palattiin takaisin. Yhteensä matkaa kertyi 3,65 km. Poni oli hyvin kuulolla, mutta hiukan kiireinen eli ei ihan rento. Ravailtiinkin jonkin verran, kun meno nyt maistui. Oli kivaa. Ainakin minulla. Ponilla myös rankkaa, koska oli aika hikinen.

Lauantaina (7.3.) haettiin kaverin kanssa ensin peräkärry lainaan kirkolta, sitten huristeltiin vanhalle tallille. Siellä pakattiin molemmat koppakärryt peräkärryyn. Hiukan se vaati ylimääräistä apua ja suunnittelua, mutta viimein olivat kärryt matkalla kohti uusia seikkailuja. Ensimmäinen pysähdys meillä kotona, minne pudotettiin vanhat raskaammat kärryt. Sitten kohti uutta tallia ja käyttökärryt sinne. Seurustelua ponin kanssa hetki ja kärryn palautus. Minä hyppäsin omaan autooni apsilta ja ajoin takaisin tallille. Mieli teki niin paljon ajamaan, mutta poni vaikutti melko väsyneeltä ja kellokin oli jo sen verran, että käytiin sitten vaan pienellä talutuslenkillä. Peikko pääsi vielä lenkille kotiuduttuani ja siinä se sitten olikin päivä mennyt.

Sunnuntaina (8.3.) käytiin Peikon kanssa päivällä Siltakylässä lenkillä. Se on taas ollut outo. Ei syönyt eilen illalla, eikä tänään ja oksensikin. Ulkona se on kuitenkin ihan reipas oma itsensä, mutta sisällä jotenkin outo. Annoin sille antepsiinia, yskänlääkettä ja särkylääkkeen. Kurkku oli vähän punainen, joten ehkä sai kylmää vedessä käydessään tai mikä lie sitten, mutta ei se nyt mitenkään kuolemansairas kuitenkaan ole. Tallille en sitä ottanut mukaan, vaan sai jäädä kotiin lepäämään.

Korpun kanssa käytiin ekaa kertaa uusissa maastoissa ajamassa. Hiukan oli säätöä valjastuksessa, kun ei voi laittaa samassa paikassa vermeitä niskaan ja kärryjä perään. Onneksi poni on kiltti ja seisoi kuin tatti pihalla vapaana, kun ähräsin kärryt perään. Silavyötäkin sai kiristää reijällä molemmin puolin ja se alkaa olla jo liian pitkä. Ihan huimaa. Käytiin 5,5 kilometrin lenkki tietä edestakaisin. Kärrylenkkivaihtoehtoja ei paljon muita ole, ellei sitten ylitä tai alita moottoritietä useampaan kertaan. Nyt käytiin vaan alikulun toisella puolen kääntymässä. Tien varren hevoset oli vähän jänniä, vaikka muuten olikin ihan rento ja reipaskin. Hölkkäiltiin jonkun verran, kun virtaa tuntui olevan ja hikihän siinä tuli. Aika märkä oli poni kun takaisin palattiin, vaikka matka ei mitenkään hurja ollutkaan.

Maanantaina (9.3.) oli viimeinen lomapäivä. Käytiin Peikon kanssa päivällä Prismalta lenkillä. Tänäänkin se sai vielä särkylääkkeen ja yskänlääkettä vähän varmuuden vuoksi, vaikka vaikuttaakin jo normaalilta tai ainakin se nyt taas syö.

Korpun kanssa tehtiin kevyesti kentällä maastaratsastustreeniä. Lähinnä ohjastuntumaa harjoiteltiin, mutta myös hiukan taivuteltiin. Ympyrällä tehtiin ravisiirtymiä ja yhdet laukannostot molempiin suuntiin. Pieni lenkkikin heitettiin. Maha oli löysällä jo eilen ja vielä tänäänkin näytti olevan ja hiukan oli myös poni vaisun oloinen. Ei toki ihmekään kaikkien muutosten jälkeen, joten en nyt vielä suostu olemaan huolissani kyllä.