maanantai 27. huhtikuuta 2020

Uutta talliarkea ja Lysse Lystikäs

Tiistaina (10.3.) pidin ensimmäisen tallivapaan sitten uuteen talliin muuton. Reilu kaksi viikkoa lomailua, niin työpäivä tuntui taas rankalta, eikä olisi jaksanutkaan, vaikka olisikin tarvinut mennä. No, tämä oli etukäteen suunniteltu kyllä. Peikon kanssa vaan käytiin pienesti lenkillä iltasella ja nosetettiin omassa pihassa. Tehtiin samoin kuin sisällä viimeksi eli lähetin ensin läheltä ja siitä kasvatin matkaa. Kerran jopa siirsin kätkön paikan ja silti meni hyvin. Intoa ja iloa siis oli, vaikka viimeisellä palkkauksella meinasikin iskeä kooma. Mutta ei iskenyt, joten siitä ei olla.


Lenkillä 8.3.

Keskiviikona (11.3.) oli taas sadepäivä, kuten edellinenkin. Kävin töiden jälkeen hakemassa puruja Heinäpojilta ja uuden kivennäisen postista ja vein ne tallille. Samalla kävin vaan moikkaamassa ponia. 

Torstaina (12.3.) käytiin sitten heittämässä kuuden kilometrin mittainen kärrylenkki. Mennessä ylitettiin moottoritie ja tullessa alitettiin. Korpun maha oli yhä löysällä ja poni vaikutti hiukan vetämättömältä, mutta käveli kuitenkin ihan reippaasti. Tunti meni aikaa, kun käynnissä edettiin koko matka paria pientä hölkkäpätkää lukuun ottamatta. Peikko kävi vain pienen noin puolen tunnin lenkin talleilun jälkeen.

Perjantaina (13.3.) näytti ponin maha taas olevan ok. Käytiin talutuslenkillä Peikko mukana. Virtaa oli ponissa enemmän kuin viikkoon on ollut. Lauantainakin (14.3.) käytiin vain kimppalenkillä molempien poikien kanssa. Ja myös sunnuntaina (15.3.). Sunnuntaina tehtiin kyllä muutakin eli kentällä ensin vähän käynti-ravi siirtymiä liinassa ja venyttelyjä/pilatesta. Ihan vaan just sen verran, että oli kivaa. Lauantaina tapahtui muutakin jännää. Kävin nimittäin Helsingissä ajelulla. Kaveri laittoi viikolla viestiä, että siellä olisi mahdollisesti mudipentu vapaana ja niin sovittiin treffit kasvattajan kanssa tälle päivälle. Ja niinhän siinä sitten kävi, että pikku Lysti muuttaa meille ensi viikonloppuna. Jännää.


13.3.

Maanantaina (16.3.) en ollut tallilla. Peikon kanssa kuitenkin lenkkeiltiin apsin kulmilla. Olisinko sitten kumminkin tallilla käynyt, kun siellä suunnalla liikuin. Vaikea sanoa, kun Paulus ei kerro muuta kuin lenkkeilyn apsilta koiran kanssa ja blogipäivitykset on tuhannen myöhässä.

Tiistaina (17.3.) ainakin olin tallilla ja käytiin Skorpanin kanssa ajolenkillä. Merkintöjen mukaan on maha taas ollut löysällä ja poni hiukan laiska. Hölkkäilty silti. Illalla käytiin vielä Peikon kanssa Kotkassa asioilla ja samalla hallin metsässä lenkillä. Ajoin siis auton kääntöpaikalle KKS:n hallin tielle ja läksin siitä lenkkeilemään. Ihan kiva lenkkeillä erilaisissa maastoissa, vaikka nykyään omalla kylällä tulee lenkkeiltyä tosi vähän.

Keskiviikkona (18.3.) hoidin taas kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja lenkitin molemmat samalla. Peikko oli siis Korpun kanssa lenkillä tallin maastoissa. Torstaina (19.3.) lähdettiinkin sitten ponin kanssa ihan kunnon maastolenkille ensimmäistä kertaa täällä uudessa paikassa. Mentiin ensin tien päähän ja metsän poikki metsätielle ja laavulle päin. Tällä kertaa jatkettiin kallioilta vielä eteenpäin ja käytiin katsomassa yksi sivutienhaara, missä olen joskus vuosia vuosia sitten käynyt koiria uittamassa. Tiesin siis tien vievän rantaan. Rannassa ympäri ja takaisin päin. Hirveä kiire oli ponilla, koska uusia maisemia ja ravailtiinkin niin, ettei kuskilla enää meinannut kunto kestää ja poni oli ihan läpimärkä hiestä. Mutta hyvää teki kyllä, molemmille. Reilu tunti oltiin retkellä.




Peikko kävi sitten tallilta tullessa apsilta pienen lenkin, kun kello nyt oli sitten jo vaikka ja mitä hieman venähtäneen maastolenkin vuoksi.

Perjantaina (20.3.) käytiin Korpun kanssa 6 kilometrin mittainen kärrylenkki. Ihan reippaasti eteni poni, vaikkei ihan sitä vauhtia kuin edellisenä päivänä ratsain uusissa maastoissa. Lähinnä nyt käveltiin tällä kertaa muutenkin. 

Lauantaina (21.3.) olikin sitten taas jännä päivä, kun haettiin Lysti kotiin. Kympiksi sovittiin treffit kasvattajalle toisen pennunhakijan kanssa. Pentujahan oli siis vain kolme, kaksi urosta ja yksi narttu, kaikki merlejä. Ja koska narttu jäi äitinsä ja isänsä seuraksi, niin vain pojat joutuivat maailmalle. Hetki siinä vielä vierähti jutellessa ja papereita kirjoittaessa, mutta viimein saatiin pennut matkaan ja kotimatka alkoi. Samoin kuin Peikonkin kanssa, minulla oli kevythäkki etupenkillä missä pentu matkusti. Vähän se oli levoton, mutta ei kiljunut tai muutakaan ja matkusti siis varsin rauhallisesti nukkuen suurimmaksi osaksi.


Tässä hän on, hetki ennen lähtöä

Kotona ensin Peikko autosta ja sitten pentu. Peikkoa ei paljoakaan jaksanut kiinnostaa, joten pentu sylistä maahan ja metsään. Siellä se töpsötti Peikon perässä tohkeissaan ja meinasi mennä nurin alvariinsa, kun ei ole tottunut liikkumaan niin epätasaisella alustalla. Oltiin kotona jo puolilta päivin, joten aikaa oli tutustua ja ulkoilla ja syödä ja touhuta ennen iltaa. Kovin reippaasti käyttäytyi Lysti ja oli heti kuin kotonaan. Alettiin jo ehdollistaa naksullekin, kun ruoka tuntui maistuvan niin hyvin. Illalla laitoin sängyn viereen pedin sille, muttei se siinä halunnut nukkua, vaan mennä töpsötti olohuoneeseen ja nukkui siellä koko yön. Aika hyväpäinen pentu on hän kyllä.




Sunnuntaina (22.3.) noustiin seitsemän aikaan ylös ja siitä sitten pihalle ja päivän puuhiin. Päivä meni aika samoissa merkeissä kun edellinenkin. Pennun vauhti senkun kiihtyy vaan. Äkillisiin ääniin se reagoi. Ei pelokkaasti vaan ihan vaan taitaa olla reaktiivinen ja tottumattomuuttaan sitten reagoi. Häntä pystyssä menee joka paikkaan, eikä tunnu kauheasti mitään jännittävän. Kovin samanoloiselta vaikuttaa kuin Diiva pentuna. Mielenkiinnolla odotan mitä siitä tulee. Tallillakin käytiin ja vaikka vähän olikin jännää, niin kovin reippaasti ja uteliaasti silti tutustui kaikkeen. Ihmisiä moikkaa avoimesti ja iloisesti häntä heiluen. Hetken hengailun jälkeen joutui taas autoon ja lähdettiin Peikon ja Korpun kanssa kiertämään pieni lenkki. 


Kuva-albumiin pääset klikkaamalla kuvaa

Maanantai (23.3.) koitti ihan liian aikaisin ja oli pakko jättää pentu yksin kotiin. Makuuhuoneeseen peti, leluja ja pikku purtavaa, pissapapereita unohtamatta ja portti oveen. Aamulla ulkoilua ja lähtiessä pentu portin taakse. Hiukan se huusi, mutta rauhoittui jo ennen kuin olin autolla. Kotiin läksin töistä jo normaalia aiemmin. Hyvin oli mennyt päivä. Ei aineellisia vahinkoja. Illalla käytiin tallilla ja Lysti pääsi taas hengaamaan siellä hetkeksi. Kotimatkalla ajettiin Siltakylän kautta ja käytiin pienellä lenkillä pyörätiellä ja tavattiin entinen tallikaveri siinä samalla sattumalta. Hirveän reippaasti kyllä suhtautuu pentu kaikkeen. Isommat autot vähän jännittää, mutta mutta pienemmät taas ei yhtään. Koirien haukkuminen aiheuttaa vielä pakoreaktion, mikä taas on pennuille normaalia. Menee kyllä ohi.

Korpun kanssa käytiin pieni ajolenkki, noin puolisen tuntia. Siistin myös vähän kavioita ja mittasin sen painon, joka oli pudonnut ihan mukavasti. Mikä toki oli silmämääräisesti jo havaittavissa, plus että sila- ja satulavyötä on saanut vetää pari reikää tiukemmalle. Lähtöpaino ennen muuttoa oli noin 520 kg, nyt tulokseksi tuli 498 kg. Ei huono. Ei huono ollenkaan. Kaiken lisäksi mitään erityistä ei ole tarvinut tehdä. Ihan vaan heinän laatu on riittänyt. Hyvä mieli, niin hyvä mieli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti