Pikakelauksella kesää kohti

Pahasti nyt näyttää siltä, että maaliskuun loppu ja koko huhtikuu on kadonnut. Eli siis Paulus sovellus päätti, ettei enää pysty laskuttamaan, vaikka tähän asti on pystynyt ja on siis suljettu. Ja koska en enää tiedä mitä tehdä tai olla tekemättä, eikä kukaan vastaa viesteihini, en pääse päiväkirjaan ainakaan nyt, ehkä en ollenkaan koskaan. Ja koska blogin kirjoittaminen on aikapulan vuoksi jäljessä, jää kaikki tiedot siitä ajasta pois. Harmi. 

No, pentu on kotiutunut ja alkaa olla jopa ihan mukavan tai ainakin riittävän tottelevainen. Ongelmahan oli aluksi, ettei se antanut kiinni, eikä tullut pihalta sisälle. Saattoi olla vaikka kuinka kauan yksinään ulkona, koska ei nyt vaan kiinnostanut tulla sisälle. Varsinkin autoon menot oli hankalia, kun poistui paikalta heti kun tajusi, että autolla ollaan lähdössä. Ei sillä autossa ongelmia ollut, pois tuleminen oli ihan yhtä vaikeaa. No, nyt sen saa autoon hyvin ja pois tulee jo itse, eikä kiinnisaamisessakaan ongelmia ole enää ollut kun vaihdettiin palkka nameista leluun. Joo, ruoka ei niin kiinnosta, mutta lelut toimii aina.

Peikolla on ollut vaikeaa ja se karkaili ja on ollut täysin vahdittava, ettei katoa kun alkaa ahdistaa. Lysti on aika täpäkkä pakkaus ja on Peikon kimpussa terävine hampaineen kuin herhiläinen ja koska Peikko on kiltti, ei se osaa komentaa. Jos taas minä puutun, ahdistuu Peikko siitäkin. Tilanne on toki jo paljon parantunut ja ne jopa leikkii. Me tavattiin velipoikaakin tässä yhtenä viikonloppuna. Kovaa menivät. Kovin ovat erilaisia veljekset, vaikka on niissä samaakin. Lysti on tavannut myös muita kavereita ja kaikki on yhtä kivoja. Kovin reipas on hän ja tykkää kaikista koirista ja ihmisistä kovin.

Kavereita - Siiri, Molli, Luna, Lakki ja Edu.

Kovasti on Lysti myös kasvanut ja oppinutkin on yhtä ja toista. Rokotuksilla käytiin ja kylillä ollaan kuljeskeltu ja lemmikkieläinliikkeissä vierailtu. Koska korona ja kaikki on peruttu niin näillä nyt mennään. Se jaksaa jo ihan hyvin lenkeillä mukana ja on ollut nyt jo myös ponin kanssa lenkkeilemässä. Ensimmäinen kerta oli aika kaaoottinen, kun pentua kiinnosti poni ja ponia kiinnosti pentu ja kokoajan sai olla estämässä ja ohjeistamassa, mutta sen jälkeen on mennyt ihan hyvin. Vähän toki saa vielä olla varuillaan, ettei vahingossa jää jalkoihin, mutta melko rennosti saa jo kulkea kuitenkin. Tallilla se toki on myös vieraillut, sekä omalla että Pyölillä. Hevoset kovin kiinnostavat, paitsi valkoiset on kummallisia. Paimennustaipumuksia tuntuisi olevan. Mielenkiinnolla odotamme, jos vaikka joskus pääsisi kokeilemaan lampaille.

Ponikin on hyvin kotiutunut. Se on laihtunut ja reipastunut kovin. Aika kevyesti ollaan liikuttu nyt kun ei enää ole sellaista huolta sen painosta. On sillä lapaläskit ja ihraniskaakin vielä, mutta painoa on pudonnut nyt noin 50 kiloa ja vöitä on kiristetty neljällä reijällä. Hiukan on ollut huoltakin, kun myrskykelillä tein väärän ratkaisun, eikä se siis saanut loimea niskaansa ja meni sitten jumiin. Ja kun hammashuollon jälkeen alkoi kerätä nestettä, niin tarvittiin sitten jo ammattiapua. Hieroin sen ensin itse läpi kerran ja pahimmat paikat vielä pari kertaa uudelleen ja hölväsin arnikaa ihan urakalla ja helpottikin jo. Pyysin sitten kuitenkin kaverin hoitamaan, kun on opiskellut juuri O.T.E fascia käsittelyä ja tarvitsi harjoituskappaleita. Ja sieltähän löytyikin kaikkea mielenkiintoista ja hiukan jo saatiin lukkoja avattuakin. Poni on liikkunut sen jälkeen paljon paremmin. En ollut oikein huomioinut, että liikkuminen oli hidastunut ja esimerkiksi alamäet olivat olleet taas vaikeita. Samoin tuntui että arkoi etusiaan, mutta sekin oli vain jumitusta, kun nyt sekin on poissa.

Hevosilla alkoi laidunkausikin jo, kun lähilaitumen portit avattiin reilu viikko sitten. Ja voi kuinka ne nauttiikaan. Eihän siellä juuri syömistä ole, mutta onpahan ainakin puuhaa ja tilaa. Ihan normisti ne sieltä kuitenkin on jo hyvissä ajoin jonottamassa sisälle, vaikka ovatkin nyt jo myöhään ulkona. Töihin saa kyllä yleensä hakea peränurkasta ja takaisin syöksytään juoksujalkaa. Vaan se on vaan positiivista. Tiedänpähän ainakin että poni viihtyy. Eihän se juuri ole kavereiden luo juoksennellut viime aikoina. Nyt kun vielä tässä taas reipastutaan ja aletaan liikkua kunnolla, niin eiköhän siitä hyvä tule. Kunhan ei ihan hurjasti liho kunnon laitumella.