perjantai 30. toukokuuta 2014

Ensimmäinen viikko alkaa olla pulkassa

Peikko on ollut tänään meillä jo viikon. Nopsasti on aika mennyt ja hyvin on kaveri kotiutunut. Enää ei kauheasti tarvi ajatella mitään erikoisjärjestelyjä, siinä se menee kuten muutkin. Äkkiä on siis oppinut talon tavoille. Eilen Diiva jo leikki Peikon kanssa ja Noahkin yritti vähän, mutta kun se on niin raju, niin sitä joutuu harmittavasti vielä vähän toppuuttelemaan. Peikko taas on alkanut kiinnostua hevosista ja saakin olla tarkkana, ettei se pääse napsimaan takasista. Limppua kerran jo pääsi nappaamaan ja tänään nosti hirvittävän metelin, kun Limppu kehtasi liikkua, vaikka hän oli vahtimassa. Aika jätkä. Harmi vaan että se on kiellettyä, samoin kun minun jalkoihini hyökkäily. Onneksi kaveri on nopea oppimaan ja osaa jo lopettaa kiellosta ei toivotun käytöksen. Ainakin melkein aina.

Mitäs tässä viikossa ollaan sitten opittu. Peikko osaa kulkea hihnassa, ainakin silloin kun haluaa. Peikko on nähnyt joka päivä jotain uutta. Jos ei muuta, niin uuden lenkkimaaston. Se on siis ollut isojen kanssa noin puolen tunnin lenkillä ainakin kerran päivässä. Se tekee lähes kaikki tarpeensa ulos, tosin niin se on tehnyt alusta asti. Sen kanssa on tehty joka päivä imutusharjoituksia ja sillä on jo jonkinmoinen pohja olemassa seuraamisessa, perusasennossa, maahanmenossa, eteentulossa ja eteenmenossa. Sen kanssa on myös leikitty päivittäin ja se osaa siis jo juosta kuolleelle saaliille ja irrotustakin on harjoiteltu. Se tuo lelun lähes joka kerta minulle ja tarjoaa leikittäväksi. Pieni agitreeni tehtiin eilen pihalla eli Peikko sai juosta saaliille, joka oli kahden esteen (rimat maassa siivekkeiden välissä) takana. Tiedä sitten ymmärsikö se tekemäänsä, mutta kivaa ainakin oli. Tänään aloitettiin esineruudun alkeet leikkimällä lelulla metsässä.




Eilen oltiin päivällä poikien kanssa Kotkassa mätsärissä hengailemassa. Peikko katseli menoa ensin hetken sylissä ja sen jälkeen menikin tukka putkella joka paikkaan. Kaikkia koiria ja ihmisiä olisi pitänyt päästä moikkaamaan, eikä mikään tuntunut hirvittävän tippaakaan. Kunnon pentupainitkin saatiin aikaiseksi 11 viikkoa vanhan sheltti Jucon kanssa ja jo reilusti vanhemman bc Einsteinin kanssa. Välillä alkoi jo mennä hiukan överiksi, mutta hyvin osasi tyyppi rauhoittua heti kun otti syliin. Ja taas painit jatkui.

Noah pääsi myös hengailemaan ja tapaamaan appenzellityttö Minniä. Vähän meinasi ensin koiraskoiraa rutisuttaa, mutta vaan vähän ja rauhoittui nopsasti mukavaksi itsekseen, joka tosi unohtuu herkästi hajujen maailmaan moisissa tilaisuuksissa. Mutta täytyyhän senkin saada joskus toteuttaa itseään.




Illalla oltiin sitten vielä hakutreeneissä ja molemmat pojat pääsivät treenaamaan. Noah ensin ja sillä ei ollut sitten yhtään hyvä päivä. Kai se oli väsynyt tai jotain, mutta tosi vaikealta tuntui irtoaminen. Meni kyllä kun käski kunnolla ja yleensä sitten löysikin, joten harjoituksena ihan hyvä, mutta vähän jäi silti harmittamaan. Piilolla ilmaisu oli myös onneton eli piilotreeniä tarvii ainakin tehdä ihan urakalla. Onneksi se on helppo toteuttaa ihan kotosallakin. Aiheena tässäkin treenissä eteneminen radalla eli maalimies palkkasi muutamasta haukusta, minä huusin keskilinjalta edestä sen luokseni. Silti se pyrki sinne, mistä oli lähetetty, vaikka lenkillä sille on itsestään selvää, että minä etenen. Lisää treeniä niin kai sekin alkaa sujua.

Peikko pääsi sitten viimeisenä ja olikin tapansa mukaan varsin reipas. En meinannut ehtiä hihnaa irrottaa, kun se bongasi ihmiset ja halusi heti niitä moikkaamaan. Ei siis pienintäkään jännitystä tai muuta. Otettiin sitten ihan oikea treenikin eli Peikolle näytettiin namirasiaa (keitettyä broilerin sydäntä) ja maalimies siirtyi muutaman askeleen. Peikko heti perään. Ensimmäisellä ei meinannut älytä, kun maahan tippui vähän herkkuja ja jäi siis siihen kiinni, mutta viimein juoksi maalimiehelle syömään. Kaksi muuta meni jo loistavasti ja lähti ihan vauhdilla ja suoraan sinne minne pitikin. Vähän päästin "karkaamaan", jotta homma olisi mahdollisimman helppoa ja hauskaa. Muuta sen ei vielä tarvi ollakaan. Hauskuus toivottavasti saadaan pidettyä aina, vaikka vaikeustaso nouseekin iän karttuessa. Hyvä siitä kyllä tulee. Intoa ainakin on ja yritystä.




Tänään todistin jotain varsin outoa ja ihmeellistä ensi kertaa. Ponipojat rapsuttelivat toisiaan. Ikinä en ole ennen nähnyt noiden moista tekevän, vaikka Limppu esimerkiksi Brunon kanssa alkoi heti rapsuttelemaan, kun ensi kertaa tapasivat ja nämä ovat kuitenkin olleet yhdessä jo yli kuusi vuotta. Niistä on siis viimein tullut hyviä ystäviä. Ihanaa. Aamulla Limpulla meinasi olla tilanne, kun Ljúfur vaan olisi ollut sisällä ja hän olisi jo halunnut ulos syömään. Ensin Limppu huuteli matkalla ison tarhan puolelle. Mutta kun Ljúfur ei kutsusta huolimatta tullut mukaan, kääntyi Limppu ympäri ja kävi ajamassa Lurpan ulos tuvasta. Hassu poni. Sinne ne sitten kipittivät peräkanaa syömään. 




Pikkukoiralla muuten alkaa korvat keventyä kivasti ja välillä ovat jo hetkittäin ihan pystyssäkin, kun kaveri on oikein terävänä. Mielenkiinnolla odotamme, milloin herra alkaa viimein näyttää mudilta. Vai alkaako koskaan... Niin ja tänään tyyppi on punnittu ja tulokseksi saatu 5,2kg ja kynnetkin on leikattu, mikä sujuikin varsin hyvin.


Mudinnäköinen mudinpoikanen nauttii elämästään :)


tiistai 27. toukokuuta 2014

Loma

Mistä huomaa, että olen lomalla? Postausta pukkaa, kun kerrankin on myös luppoaikaa. Nyt just hiukka suunniteltua enemmän, koska oikea käsi on kohtuullisen kipeä. Harrastaminen on vaarallista, ainakin koiraharrastaminen. Treenasin Noahin kanssa iskunoutoa pihalla. Se vähän kiihtyi, kuten kuvioon kuuluukin. Akka oli kömpelö pallon kanssa ja käsi jäi väiin, koiran purressa palloon kiinni. Auts. Nyt on peukun alapuolella lihaksessa parit hampaanjäljet ja hitonmoinen kipu. Ei liiku sormet. Tai siis liikkuu, muttei tee mieli liikuttaa, sen verran tekee kipeää. Tuntuu aika samalta kun paha jännetupintulehdus. Ei tolla tehdä hetkeen mitään. Onneksi hoidin ensin pihaton siivouksen, ennen kuin aloin treenata...




Eilen oli vielä hellepäivä, tänään jo sataa ja alle +10 lämmintä. Eilen kävi kaveri kultaisennoutajansa kanssa kyläilemässä ja pihalla tuli juoruttua liki kolme tuntia. Pojat eivät käyttäytyneet kovinkaan kauniisti, kummatkin! yrittivät astua Ronjaa. Peikollahan se on vielä pelkästään dominointia, mutta Noahilla ei. Ei ole ihan Noahin tapaista. Yleensä se leikkii ihan nätisti narttujen kanssa, nyt ei. Kiva oli silti jutella pitkästä aikaa ja Peikolle oli tosi hyvä kokemus tavata maailman kiltein iso koira.


Peikko kiusaa Ronjaa, Diiva on Ronjan mamman rapsuteltavana.

Väsykin iski viimein. Diiva, Peikko ja Ronja päikkäreillä.

Eilen oli hakutreenit ja Noah oli aika pätevä. Ihan ei virta ja järki toiminut samassa paketissa eli treeni ei ihan mennyt suunnitellusti, mutta hyvin kuitenkin. Ajatus oli tällä kertaa treenata oikeanlaisia laatikkopistoja eli haamu suoraan edessä, mistä siirtyi muutaman askeleen radan suuntaisesti. Koiran olisi pitänyt juosta haamun kohdille, hiffata maalimies muutaman metrin päästä sivultaan, kääntyä oikeaan suuntaan ja ilmaista. No, koska virtaa oli enemmän kuin järkeä, juoksi Noah useinmiten täysillä ohi. Löysi tosin maalimiehen, muttei ihan niin kuin oli ajatus. Saatiin toki pari suunnitellusti onnistunuttakin. Hyvin ilmaisi ja toimi muutenkin, vaikkei nyt ihan niin kuin viisas ihminen oli ajatellut.

Peikko teki yhdessä välissä ruokamotivaatiotreenin, kun se piti syöttää kumminkin. Nälkäinen se oli jo kotoa lähtiessä, muttei kuitenkaan vieraassa paikassa ihan niin kuumennut ruuasta kuin kotona, hyvin kuitenkin. Se myös seurusteli ihmisten kanssa ennen ja jälkeen treenien ja oli taas niin reipas ja iloinen. Torstaina taitaa olla Peikon aika aloittaa hakukoiran uransa ensimmäisten hakutreenien muodossa. Nyt ollaan tehty sen kanssa pari päivää ruokamotivaatiota ja siinä sivussa leikkiä. Hyvin se leikkii, saalistaa, taistelee ja ravistaa ja joskus jopa tuo lelun minulle, useinmiten ei. Mutta pikkuhiljaa sekin varmaan luonnistuu. Kuolleelle saaliille se jo juoksee, muttei suurta viivettä siihen kestä vielä. Siltikin eteenmenon alkeet on olemassa. No, herra on vasta 8 viikkoa vanha, joten kiirettä mihinkään ei ole. Kunhan leikitään.




Ponipojat ovat viihtyneet suurimmaksi osaksi helteillä pihaton suojissa, kun talvella tuskin kävivät siellä. Nyt kun hieman sataa ja on kylmää ja tuulista, näyttävät olevan pihalla ja heinien kimpussa. Niin on erilaiset hevosten mieltymykset ja vähän kyllä sääliksi käy niitä, jotka eivät voi valita tai joita omistajat suojelevat säätiloilta omien mieltymystensä mukaan. Helteellä seisotetaan pihalla, kun on niin kaunis ilma ja huonolla kelillä sisällä ettei palellu. Olen siis yhä tyytyväinen pihatto-ratkaisuuni. Toki kaikilla ei siihen ole mahdollisuutta, eikä tallikaan ole huono ratkaisu, kunhan hevosia ei inhimillistetä liikaa. Itse nyt vaan pidän siitä, että saavat itse valita. Varsinkin kesäihottumaiselle ehdottoman hyvä ratkaisu. Tykkään.


Näin rennosti tyypit vielä makailivat pihalla ennen kuin ötökät ilmestyivät.

Tälläistä lomailua siis meillä ja seuraavat neljä viikkoa varmaan mennään aika samalla kaavalla. Treenailua, ulkoilua ynnä muuta pientä puuhaa. Jos vaikka jotain hyödyllistäkin saisi aikaiseksi. Vaikka jos ei, niin en minä siitäkään masennu. Loma kun nyt kuitenkin on lepoa varten, eikä tekemättömien töiden tekemistä varten. Ja päivitystäkin varmaan pukkaa, varsinkin jos kelit ei tästä enää parane.


maanantai 26. toukokuuta 2014

Kotiutumista ja koulutusta

Pikku Peikko alkaa näyttää todellisen luonteensa. Se olikin minusta varsin rauhallinen pentu, eikä se mikään mahdoton ole vieläkään, mutta kyllä on vauhti kummasti kiihtynyt, kun on kunnolla kotiutunut. Viikonloppuna käytiin molempina päivinä rannassa, kun oli hellekelit. Eilen oli Marukin matkassa ja käytiin ensin pieni remmilenkki koko porukalla, Peikon ensimmäinen. Tärkeänä kipitti mukana, vaikka saikin välillä pinkoa ihan tosissaan. Rannassa se keskittyy Diivan perässä juoksenteluun kovasti komentaen. Välillä jää vähän jalkoihin, kiljaisee ja jatkaa taas matkaa.





Lauantaina oltiin illalla hakutreeneissä. Peikko seurusteli autoilla ihmisten kanssa ja tapasi 11-viikkoisen tervupojankin, joka tosin hiukkasen oli jännittävä, vaikkakin kiinnostava. Autossakaan ei enää huutanut kovin paljoa. Noah ei tällä kertaa treenannut henkilöhakua, kun muuten tulee liian tiuhaan treenejä, mutta esinetreeni tehtiin lähtiessä. Vähän yritetään uutta virittelytapaa kehitellä, sellaista todella selkeää. Ja motivaatiota. Tiedä sitten onnistutaanko.

Eilen oltiin koko päivä omalla kentällä Korrien tottis- ja KIKK-koulutuksessa. Peikko oli tietty matkassa mukana ja nyt on pikkukoira todella väsynyt. Koko päivä kuumalla kentällä, välillä boxissa välillä mukana matkassa. Paljon ihmisiä, koiria, haukuntaa ja muutenkin hälinää ja Peikko oli kuin kotonaan. Hyvin osasi rauhoittua nukkumaan varjoon tuolin alle ja loppupäivästä boxiinkin, kun oli jo aika väsy. Samainen tervupentukaan ei enää ollut jännittävä ja leikkiäkin syntyi, parhaimmillaan kahden veljeksen kanssa. Peikolla oli myös tärkeä tehtävä, kun se sai toimia häiriökoirana nuorelle seisojalle, jolla on vaikeuksia malttaa mielensä. Sylissähän se suurimmaksi osaksi oli, mutta kelpo häiriö kuitenkin.


Peikko ja Peikon residenssi. kuva Mari Alajääski

Illalla kotona olikin yliväsynyt pentu, joka juoksi niin paljon kuin jaloista lähti ja oli muutenkin mahdoton. Kiipeili ikkunalaudoille ja repi hevosten aitalankoja ja kiusasi isoja ja minua ja riehui lelujen kanssa. Hämmästyttäviin suorituksiin se kyllä pystyy ollakseen noin pieni. Moni kuvia nähnyt hämmästyi sen todellista kokoa, kun näyttää kuulemma puolta isommalta kuvissa. Viimein rauhoittui syömään luuta, jonka myötä sitten sammui ja nukkui kuin tukki aamuun asti. Ja nukkuu muuten vieläkin. Ruokakin maistui jo eilen ihan hyvin. Ja tänään päästiin jo aloittamaan treenit eli opettelemaan ruuan varastamista kädestä. Paremmin se sillä systeemillä muutenkin tuntuu syövän kuin kupista eli hyvässä mallissa tulevaisuutta ajatellen on.




Näin muutaman päivän kokemuksella tuntuisi mudi, tai ainakin tämä yksilö, varsin helpolta appenzelliin verrattuna. Laumaviettiä löytyy mukavasti ja miellyttämisenhalua. Innostuu ihan hirvittävästi kehuista, kuten kunnon koiran kuuluukin, kun taas appenzellille senkin joutuu usein opettamalla opettamaan. Reipas on tämä myöskin ja kovin utelias. Kaikkea pitää tutkia, vaikka sitten vähän jännittäisikin. Ja kaikki ihmiset on kivoja, muttei liikaa. Oppiikin nopeasti. Tykkään.


perjantai 23. toukokuuta 2014

Peikko on kotona :)

Ihana pieni ja reipas Peikonpoika on kotona. Ikävää vähän joutuu itkemään, mutta muuten mennään reippaasti häntä pystyssä kohti uusia seikkailuja. Rankka päivä on pienellä ollut ja nyt on herra viimein untenmailla.

Aamusta starttasin matkaan yhdeksän aikaan. Isot koirat jäi kotiin, kun hellepäivää pukkasi. Ei niitä voinut ajatellakaan ottaa autoon istumaan, vaikka se hyvä olisikin ollut. Matkalla pysähdyin pikaisesti Peten Koiratarvikkeessa nappaamassa kyytiin pienen kevythäkin, kun niitä siellä -40% hintaan kerran myytiin, ja ahdoin sen etupenkille.

Perillä meni aikaa ja viimein ennen kahta päästiin starttaamaan Peikon kanssa kohti kotia. Alkumatka meni huutaessa. Ei nyt ihan taukoamatta, mutta melkein. Ei auttanut rauhoittelut, eikä rapsuttelut ja syliin en voinut ottaa. Kehä kolmoselta kun päästiin pois, rauhottui Peikkokin viimein nukkumaan. Hetkeksi, sillä pysähdyin kotimatkalla myös Peten Koiratarvikkeessa hakemassa retkituolin, mitä en aamulla saanut. Pentu kainaloon ja ostoksille. Reippaasti tyyppi tutustui ihmisiin häntä heiluen, eikä saanut mitään traumoja, vaikka muitakin koiria oli tullut ostoksille. Kotimatka jatkui ja hetki piti taas huutaa, vaan loppu matka menikin sitten sikiunessa.




Kotona isot sai ensin nuuskutella pennun hajuja pihalta, paitsi Maru, joka nukkui sisällä ja sai tutustua Peikkoon ihan henkilökohtaisesti. Eipä Marua hirveästi jaksanut kiinnostaa, eikä kauheasti Peikkoakaan, vaikka reippaasti pentu kuitenkin otti kontaktia vanhukseen. Pihalla porukka sai ensin haistella tyyppiä sylistäni. Noahin piti vähän murista, kun se on kuitenkin aika epävarma koirien kanssa ja kaikenlisäksi kova vahtimaan minua. Lopetti toki, kun kielsin, eikä se mitenkään agressiivinen ollut, kunhan yritti selittää, että hän niinku olis se joka määrää. Kun Noahkin menetti mielenkiintonsa pentuun, laskin pennun maahan. Sitten taas haisteltiin puolin ja toisin, pentu minun jaloissani. Sitten mentiin metsään. Ensin Peikko tietty kainalossa ja lopuksi jo muiden mukana juoksemassa. Reippaasti se siellä pinkoi, eikä Noksunkaan mielestä enää ollut kiinnostava. Paremmin meni tutustuminen kuin osasin kuvitella.






Tässähän tämä on ilta mennyt ulkoillessa ja ihmetellessä. Hevosetkin on hoidettu, eikä Peikkoa pelottanut moiset otukset yhtään. Saa olla tarkkana, ettei se mene jalkoihin. Se ei varmaan osaa hahmottaa noin isoja eläimiä tai sitten se on vaan joku sisäänrakennettu juttu paimenkoirassa, ettei se pidä saaliseläintä mitenkään uhkaavana. Tiedä sitten. Kentälläkin käytiin pyörähtämässä ja ilmoittamassa, ettei Noksu treenaa tänään. Iloisesti häntä heiluen Peikko meni kaikkien syliin ja uskalsi nuuskaista kilttiä bortsunarttuakin. Autossa haukkuvat koirat oli pelottavia, mutta se nyt on ihan luonnollista pennulle. Ruoka ei oikein maistunut, mutta ensin tarjottu ei vissiin vaan kuulunut suosikkeihin, kun kanan kaula sitten kuitenkin upposi ihan kevyesti hieman myöhemmin. Muuta en ole nyt tarjonnutkaan, aamulla sitten. Nyt nukkuu kaveri tuossa sohvalla vieressä selällään ja on nukkunut jo tovin. Kuuma sillä vähän on, kun pitää olla kyljessä kiinni. Mutta minkäs teet, kun on kuuma niin on, eikä siihen nyt kukaan ole vielä ehtinyt tottua.



maanantai 19. toukokuuta 2014

Todistusaineistoa ;)

Paikallamakuussa. Ohjaaja katselee suorittavaa koiraa ja samalla vilkuilee omaansa.

Paikallamakuun jälkeen siirryttiin syrjään ja jossain vaiheessa muistin sitten kytkeäkin koirani.

Arvostelua kuuntelemassa. Ja oli muuten niin kivaa, kun koira ei vinkunut ja vonkunut ja ollut levoton, vaan makasi rauhassa ja rentona. Hertan kanssa kun tämä oli se vaikein paikka. Sen hermo kun ei kestänyt yhtään turhanpäiväistä oleskelua.

Kuvat järjestäneen seuran fb-sivulta. Kiitoksia Millalle mukavista muistoista. Noahista onkin todistusaineistoa aika monesta tapahtumasta ja tilanteesta. Kiva.

Nyt sitten vaan odotellaan. Pentua. Lomaa. Serin ja Noahin pentuja. Ensi viikonlopun Korri-päivää. Jännittävää.


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Hakukokeessa

Kevään/kesän ensimmäinen hellepäivä ja meillä hakukokeet Noahin kanssa. Ei niin hyvät lähtökohdat ollenkaan, mutta hyvin jaksoi koiraskoira koko kuuman päivän.

Aamusta heti tottikset ja Noah tietystikin ekana suorittamaan. Seuraamisessa nojasi ja reagoi hieman ampumisiin, kun ei ole niitä juuri tottunut kuulemaan. Ei siis sen kummemmin kuin että hieman hätkähti. Istumisliike, meni maahan. Maahanmeno/luoksetulo - erinomainen. Jäi minusta liian kauas, muttei kuitenkaan jarrutellut tullessa. Sivulle tulo nopea. Sitten noudot. Tasamaanouto, ihan hyvä siihen asti kunnes päätti lähteä rämpättämään kapulan kanssa tuomatta sitä minulle. Siinä sitten oma moka, kun liikuin antaessani uuden käskyn. Hyppynouto, kiersi takaisin tullessa, eikä taaskaan tuonut minulle asti ennen lisäkäskyä. A-estenouto, kiersi takaisin tullessa ja luovutti lähes sivulla, muttei lähtenyt rämpättämään. Eteenmeno, hieno, suora, nopea ja maahanmeno myös - erinomainen. Paikallamakuu, muuten ok, muttei noussut perusasentoon ekalla käskyllä. Makasi erittäin hyvällä ilmeellä, levollisena ja tarkkaavaisena hievahtamatta. Yhteensä 66 pistettä. 

Ei näytä hyvältä, mutta paljon oli hyvääkin. Vire oli hyvä koko ajan ja teki mielellään. Oma mieliala ei ollut ihan kohdillaan, kun keskityin niin kovin rentoutumaan, että en sitten osannut keskittyä suorittamaan kunnolla. Ja kun minä en keskity ja ole tosissani, niin ei ole Noahkaan, vaan alkaa pelailemaan samoin kuin kotipihallakin. Estenoudot vähän kyllä ihmetytti, mutta vieraat esteet ja aurinko paistoi suoraan silmiin kapulan kanssa palatessa, ei riittänyt koiraskoiran kantti tulla yli, kun ei nähnyt kunnolla. Sitäpaitsi olin heittänyt todella lähelle. Harjoitusta vaan lisää, myös minulle, eikä vähiten kapulanheitoissa. Uudenmallinen kapula oli yllättävän vaikea heittää.




Sitten maastoon ja lämpötila senkun nousi. Esineruutuun viimeisenä koirakkona. Ei tajunnut koiraskoira yhtään mitään, kun homma ei mennytkään kuten treenatessa. Ei siis edes yrittänyt. Muutaman lähetysyrityksen jälkeen keskeytin ja sain sitten auttamalla nostattaa yhden esineen, että pääsin palkkaamaan. En halunnut turhaan paineistaa koiraa, kun tulokseen ei kuitenkaan mahdollisuutta ollut. Halusin kuitenkin maastonkin suorittaa, jotta alkuperäinen tarkoitus toteutuisi eli näkisin missä mennään. Ja selvisihän se. Esineruutuun tarvitaan ehdottomasti paremmat ja selvemmät viritysjutut ja reilusti lisää treeniä, vaikka homma kuinka hyvin tuntuisi sujuvankin. Harmitti. Kun se kuitenkin oikeasti osaa..

Henkilöetsintään taas viimeisenä koirakkona, joten odotusaikaa kertyi, eikä Noah osannut yhtään levätä autossa, vaan tönötti istumassa kokoajan. Hieman epäilin, että josko se jaksaa mitään tehdäkään. Ja huonolta vähän näyttikin, kun koiraskoira bongasi jonkun mehevän hajun juuri ennen radalle menoa. Vaan kun otin ilmaisun, kuten treeneissäkin aina, kasasi hyvin itsensä ja oli taas menossa mukana. Ja henkilöetsintähän sujuikin erinomaisesti. Vauhtia oli ja järkikin taisi mukana kulkea, koska maalimiehet läytyivät. Risteili todella hyvin, vaikkei esimerkiksi yliheittoja olla juurikaan treenattu. Ei näköjään tarvikaan. Ilmaisut oli täydelliset, molemmista täydet pisteet. Ekalla maalimiehellä haltuunotto tökki, mutta vain siksi kun maalimies alkoi jo könytä ylös ennen tuomarin käskyä ja Noah luuli saavansa palkan, eikä siis totellut. Tuli hyvin mukaan kuitenkin ja jatkoi töitä. Toisella maalimiehellä sitten olikin erinomainen hallinta. Pyysin saada palkata, kun ei tulosta ollut kumminkaan tulossa, ja sain luvan. Pisteitä 168 eli kahta vaille täydet, molemmista ilmasuista täydet pisteet! Kyllä tulikin hyvä mieli, varsinkin kun esineiden jälkeen hieman oli mieli maassa.




Kokonaisuutena hyvä päivä. Noah jaksoi hyvin ja teki ihan sen mitä on opetettu. Ja se minkä jätti tekemättä, olen puutteellisesti kouluttanut. Osaahan se keksiä omiakin kuvioitaan, kuten tänäänkin, mutta se kuuluu kuvioon. Onhan se sentään appenzelli. Ja appenzellihän kyllä keksii, vaikka Noah onneksi harvemmin. Nyt ei muuta kuin tiukkaa treeniä ja kohti uusia kokeita.


perjantai 16. toukokuuta 2014

Toinen tapaaminen

Eilen illalla töiden jälkeen ajelin taas Espooseen tapaamaan pikku Peikkoa. Voi kun olivat kasvaneet ja kehittyneet kovasti. Nyt mentiin eikä meinattu. Ikääkin on jo kohta seitsemän viikkoa, joten eipä tuo ole ihmekään. Hirvittävän tasainen pentue oli yhä, niin luonteeltaan kuin ulkonäöltäänkin. Niinpä kasvattaja olikin pyytänyt tutun mudin omistajan vähän testaamaan pentuja, jotta osaisi päättää, mikä pentu menee minnekin. Toisen urospennun tuleva perhekin oli paikalla. Oli kiva tavata. Nyt olenkin jo tavannut kaikki muut, paitsi yhden nartun perheen.


Melkein kaikki kuvassa, vain toinen pojista puuttuu.

Tämän parempaan en pystynyt. Yritä siinä nyt sitten kuvata, kun koko porukka ryntää heti syliin kun kyykistyy. Tässä kuitenkin koko porukka lähes kokonaan. Toinen pojista juuri poistumassa kuvasta.

Siinä sitten ihailtiin pentuja ja juteltiin ja vuorotellen kannettiin aina yksi pentu kerrallaan naapuriin testattavaksi. Nopeasti meni kyllä aika ja nauraa sai kyllä välillä ihan kippurassa porukan touhuja. Hauskasti jokainen pentu istui hetken ihan omissa ajatuksissaan tullessaan testistä. Ihan kuin olisivat miettineet että "Mitä hittoa äsken oikein tapahtui?" Sitten mentiin hetki lujaa, kunnes iski väsy. Rankkoja on uudet kokemukset vielä tuon ikäisille. Aika vähän eroja ilmeni testissäkään. Sen verran kuitenkin, että ainakin poikien kodit on päätetty. Kaikki olivat olleet reippaita ja kaikki olivat hetken mietittyään lähteneet tutkimaan tilannetta. Kaikki olivat ottaneet kontaktia vieraaseen ihmiseen, kuka enemmän kuka vähemmän. Taistelutahtoakin löytyi meidän pojalta, sekä toiselta mustalta tytöltä. Brindlellä, joka onkin vissiin soopelin värinen, tuntui olevan vähiten toimintakykyä.


Pojat ♥

Pojista selvästi ekapoika oli dominoivampi ja reippaammin taistelutahtoinen. Ainoa pennuista, joka lähti mukaan kunnon repimisleikkiin. Se ei välittänyt ihmisestä yhtä paljon kuin toinen pojista, joka taas muutenkin oli helpoimmin käsiteltävissä. Tämä eka poika oli suuttunut selälleen kääntämisestä, kun taas toinen oli maannut rentona. Eli tilanne ei paljoa muuttunut alkuperäisestäkään kasvattajan arviosta ja ekapoika siis muuttaa meille Peikoksi tasan viikon päästä. Millään en malttaisi odottaa.


Saanen siis esitellä. Tässä on meidän pikku Peikko eli virallisesti Pilkkopimeän Suunnannäyttäjä.

Peikko ♥

Sisko ja sen veli.

Isänsä poika. Ainakin tällä hetkellä rakenne muistuttaa hyvin paljon isäänsä minun silmääni.

Kotona olin illalla puoli yhdentoista maissa, enkä enää jaksanut edes kuvia koneelle laittaa. Hevosille ruokaa ja vettä, koirille ruokaa, itselle ruokaa, vähän nettiä ja nukkumaan. Koirat olivat mukana reissussa, joten nekin olivat onneksi väsyneitä. Kello kun soi aamuviideltä, minua ei paljoa naurattanut. Tämä päivä on mennyt vähän sumuisissa merkeissä. Lenkillä tuli kuitenkin käytyä ja pari koneellista pyykkiä pyöriteltyä.



lauantai 10. toukokuuta 2014

Harrasta harrastusta

Tänään oltiin Haminassa näyttelyssä Noahin kanssa. Viimeksi ollaan näytelty hintsusti alle kaksi vuotta sitten ja Noah on käynyt elämässään nyt yhdeksän kertaa näyttelyssä plus yhdessä pentunäyttelyssä. Ei siis kauheasti olla tätä lajia harrastettu ja taas harrastettiin ;) Kiva päivä oli, vaikkei me kauaa näyttelypaikalla viihdyttykään. Kehä oli aikataulussa kerrankin, eikä odottelua tullut kovin paljoa. Siinä samalla juttelin vanhan kaverin kanssa, joten aika kului vielä supernopeasti. Harmittavasti appenzellejä oli vain yksi eli meidän Noksu. Kehässä pyörähdettiin ja vaikka Noah ei hirveän hyvin malttanutkaan seistä paikallaan, kun ei tuota esiintymistä ole sille edes opetettu, tykkäsi tuomarisetä kuitenkin ROPin ja CACIBin verran. Arvostelusta ymmärrän sanan sieltä toisen täältä. Ei ole oikein tullut tuota espanjaa opiskeltua. Grande, masculine, tipico, correcta - kuulostaa ihan hyvältä minusta :)




Kovasti tavattiin tuttuja näyttelypaikalla ja mikä mukavinta, vanhoja harrastuskavereita, joita en ole vuosiin nähnyt. Kannattaa siis raahata luunsa joskus näytelmiinkin. Noahilla alkoi mennä aika lujaa, joten herra Koiraskoira joutui autoon siinä vaiheessa, kun minun käteni oli vielä paikallaan ja hermotkin tallessa. Ei se muuta koheltanut, mitä nyt kiskoi kun hinaaja hajujen maailmassa. Minä kävin vielä tuhlaamassa lahjakortit myyntikojuilla, juorusin muutaman kaverin kanssa ja lähdettiin sitten kaupan kautta kotiin. Diivan ja Noksun kanssa heitettiin vielä reipas lenkki, ennen kuin keskityin ruuanlaittoon ja netti surffailuun.

Viime viikonloppu meni oman seuran agilitykisoissa talkoillessa ja nopsasti menikin. Hyvää seuraa ja hyviä suorituksia niin ettei edes kylmä keli haitannut. pari mudiakin oli kisaamassa, muttei tällä kertaa yhtään appenzellia.


Mudi Pamela pujottelussa ja the ilme. kuva Maija Aapalahti

Ostoksiakin tuli tehtyä, vaikka kuinka olin päättänyt etten osta pennulle mitään, kun kaikkea kotoa jo löytyy. Mutta kun Berran koju oli taas ovelasti pystytetty juuri oman työpisteeni viereen, niin en mitenkään pystynyt vastustamaan kiusausta. Peikko siis sai fleece pannan ja hihnan. Diivan pojantyttären emäntien firmasta tilasin itselleni kunnon tekstin treeniliiviin.. Kunhan saan joskus uuden treeniliivin..


Tämä vaan on niin täydellinen...

Kisapaikalla oli molempina päivinä myös ihan älyttömästi pentuja. Tässä niistä kolme. Pentukuumeisilla oli hiukka vaikeat paikat. tämänkin kuvan otti Maija Aapalahti

Huomenna ajattelin mennä Haminaan katsomaan mudit, joita on ilmoitettu viisi. Kolme niistä olen kyllä tavannut aiemminkin, mutta josko ne kaksi muuta olisi uusia tuttavuuksia. Siinähän se menee näyttelyvisiittikin heinänhakureissulla, kun ohi kumminkin ajelen. Karjikset ajattelin myös vilkaista, kun ovat kehässä juuri ennen mudeja. Illalla vielä kentälle vähän ampumistreeniin, kun Noahille ei ole koskaan ammuttu tottiksessa, vaikka on se ampumisia kuullut, eikä niihin reagoi. Paras kuitenkin kokeilla, ettei sitten kisoissa tule ylläreitä.

Seuraavat kaksi viikkoa onkin oikein odotusten odotusta. Noahin ja Serin pentujen pitäisi syntyä samoihin aikoihin kun Peikko kotiutuu ja minulla siis alkaa kesäloma. Kaikki ihan odottamisen arvoisia juttuja. Röntgenkuvassa pentuja näyttäisi olevan ainakin seitsemän. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Mielenkiinnolla odotamme, vaikka en kyllä enää yhtään malttaisikaan odottaa...



torstai 8. toukokuuta 2014

Valmiita ollaan

Hakutreenit tänään pitkästä aikaa. Noah oli ihan superpätevä. Ensin tosin näytti siltä, että virtaa on taas enemmän kuin järkeä, muttei se niin sitten mennytkään. Virtaa kyllä oli, mutta järkikin pysyi silti matkassa mukana. Viisi valmista maalimiestä, joista kaksi umpparia ja yksi puoliavoin piilo eli pressu kaatuneen puun päällä. Kahdelta ekalta hallintaan, muille en edes mennyt. Maalimies palkkasi ja huusin keskilinjalle. Piiloimaisut ei olleet hyviä, mutta riittäviä kyllä. Niitä pitänee treenata. Muuten ilmaisut oikein hyvät. Käytös myös hyvää. Hyvillä mielin kohti kisoja.

Metsään mennessä pyörähdettiin kentällä. Tehtiin pikaiset noutotreenit ja eteenmeno. Ei ollut huono, jos ei täydellinenkään. Ihan hyvässä mielentilassa oli ja innoissaan. Palautukset hitaammat kuin meno kapulalle. Luovutukset muuten ok, mutta pureskeli. Sitä ei ole tehnytkään aikoihin. Hyppynoudossa tuli ensimmäisellä yrityksellä kapulan kanssa ohi esteen, kun teki niin laajan kaarroksen kapulan nostettuaan, että vähän niin kuin ajautui ohi puolivahingossa. A-este oli ihan hyvä. Ja eteenmenokin näyttäs todella alkavan olla hallinnassa. Nyt se tosin vähän vilkuili matkalla niitä makuupaikkakylttejä. Muttei kuitenkaan mennyt sinne, vaikka pienen kaarroksen tekikin.




Limppu on hieman taas ollut hankala. Se on jälleen karkaillut tarhasta. Ei tosin nyt enää viikkoon, mutta viime viikolla useammankin kerran. Vahingossa varmaan alunperin, kun nojaili tuossa kujan kohdalla lankoihin ja kurkotteli toiselta puolelta muka syötävää, mitä ei vielä edes kasva. Joutui sitten taas juoksemaan joka kerran jälkeen, kuten viime kesänäkin ja aika nopeasti totesi, että kannattaa pysyä aidan sisäpuolella. Toivottavasti pysyy myös jatkossa. Muuten sekin on ollut kyllä ihan kiltti. Eilen oli pitkästä aikaa yksin lenkilläkin ja käyttäytyi varsin hienosti.

Ljúfur lenkkeili eilen Noahin kanssa ja kyllä sai tästäkin parivaljakosta olla taas ylpeä. Vastaan tuli weimariuros, joka on kerran hyökännyt Ljúfurin jalkoihin ja joka räyhää aina räkä lentäen, eikä isäntä saa siihen mitään tolkkua, kunhan roikkuu narussa kiinni. Niin nytkin. Silti mentiin ihan rauhassa ohi, kummankaan hötkyilemättä, vaikka weimari räyhäsi metrin päässä. Hienot pojat. Noah tosin ilmeisesti kiihtyi tilanteesta sen verran, että vaati pienen rauhoittumishetken ohituksen jälkeen, kun alkoi mennä aika överiksi meno. Päästiin kuitenkin kotiin kohtuullisessa järjestyksessä.

Lauantaina ollaankin menossa pitkästä aikaa näytelmiin. Saa nähdä osaako koiraskoira yhtään käyttäytyä...



torstai 1. toukokuuta 2014

Arkea ja juhlaa

Facebookin arkikuvahaastetta mukaellen. Pääsiäisen ainoa vapaapäivä, toinen Pääsiäispäivä, sisälsi tietysti hevosten hoitoa ja muuta normikamaa, kuten lenkkeilyä ja talvikarvan raapimista irti poneista ja Diivasta. Tällä kertaa päivään kuului myös pitkä pyörälenkki Noahin kanssa, sekä heinienhakureissu.

Pääsiäisen jälkeisellä viikolla minulla oli ajovuoro, joten meidän kimppakyyti pakkautui työmatkoiksi autooni. Töiden jälkeen ohjelmassa oli paskanluontia, kuten yleensäkin ja siinä sivussa vähän Rally-Tokoa. Noah kävi myös esineruutuilemassa pyörälenkin lomassa. Ja tulihan sitä sitten surffailtuakin.

Seuraava päivä sisälsi työpäivän lisäksi tietty lenkkeilyä ja viimeisen agilitytreenin samalla kokoonpanolla ja samalla juhlittiin talvikauden päättymistä kuuman kasvihuoneen sijasta kesäkentällä Rally-Tokon ja herkuttelun merkeissä. Uudet ryhmät ovat startanneet tällä viikolla.

Juhlapäiväämme kuului suussa sulavien kakkujen nauttimisen lisäksi, tottista omaan piikkiin ja odotellessa tokotreenien päättymistä. Noah teki lähinnä eteenmenoa, ja Arvi seuraamista.

Jotkut Rally-tokoilivat..

.. tai muuten vaan hengailivat.

Ja kaikki me suoritimme pienen mukaellun RallyAgi-radan. Kivaa oli.

Juhlien jälkeen oli paluu arkeen. Kauppareissulle lähti mukaan Diiva ja Noah ja käytiin tunnin mittainen nuuskuttelulenkki Huutjärven maastossa. Pyöräteiden tallaamisen lisäksi ihailimme lähes tyyntä Huutjärveä koirat tiukasti narussa kiinni. Muuten Noah olisi pulahtanut jääkylmään veteen. Kuviin on lähikauppamme ja "Hutikan" lisäksi päässyt myös Pyhtään kirjasto.

Perjantai on hyvä päivä aina ja viime viikolla se oli erityisen hyvä päivä. Olihan tiedossa ihan kokonainen vapaa viikonloppu, johon kuuluisi pentujen nuuskuttelua myöskin. Ilta otettiin rennosti pihahommissa ja lenkkeillen eri kokoonpanoissa. Ilma oli hieno, kuten koko viikon.

Tässä siis pikku Peikko ja sen veli. Kumpi on Peikko, on vieläkin epäselvää, mutta oikean puoleinen olisi tämän hetken vahva veikkaus.

Ja sehän olisi sitten tämä tyyppi tässä, tämä joka osaa hymyillä ja joka selvästi suunnittelee jotain konnuuksia siskonsa päänmenoksi ♥