Pikku Peikko alkaa näyttää todellisen luonteensa. Se olikin minusta varsin rauhallinen pentu, eikä se mikään mahdoton ole vieläkään, mutta kyllä on vauhti kummasti kiihtynyt, kun on kunnolla kotiutunut. Viikonloppuna käytiin molempina päivinä rannassa, kun oli hellekelit. Eilen oli Marukin matkassa ja käytiin ensin pieni remmilenkki koko porukalla, Peikon ensimmäinen. Tärkeänä kipitti mukana, vaikka saikin välillä pinkoa ihan tosissaan. Rannassa se keskittyy Diivan perässä juoksenteluun kovasti komentaen. Välillä jää vähän jalkoihin, kiljaisee ja jatkaa taas matkaa.
Lauantaina oltiin illalla hakutreeneissä. Peikko seurusteli autoilla ihmisten kanssa ja tapasi 11-viikkoisen tervupojankin, joka tosin hiukkasen oli jännittävä, vaikkakin kiinnostava. Autossakaan ei enää huutanut kovin paljoa. Noah ei tällä kertaa treenannut henkilöhakua, kun muuten tulee liian tiuhaan treenejä, mutta esinetreeni tehtiin lähtiessä. Vähän yritetään uutta virittelytapaa kehitellä, sellaista todella selkeää. Ja motivaatiota. Tiedä sitten onnistutaanko.
Eilen oltiin koko päivä omalla kentällä Korrien tottis- ja KIKK-koulutuksessa. Peikko oli tietty matkassa mukana ja nyt on pikkukoira todella väsynyt. Koko päivä kuumalla kentällä, välillä boxissa välillä mukana matkassa. Paljon ihmisiä, koiria, haukuntaa ja muutenkin hälinää ja Peikko oli kuin kotonaan. Hyvin osasi rauhoittua nukkumaan varjoon tuolin alle ja loppupäivästä boxiinkin, kun oli jo aika väsy. Samainen tervupentukaan ei enää ollut jännittävä ja leikkiäkin syntyi, parhaimmillaan kahden veljeksen kanssa. Peikolla oli myös tärkeä tehtävä, kun se sai toimia häiriökoirana nuorelle seisojalle, jolla on vaikeuksia malttaa mielensä. Sylissähän se suurimmaksi osaksi oli, mutta kelpo häiriö kuitenkin.
 |
| Peikko ja Peikon residenssi. kuva Mari Alajääski |
Illalla kotona olikin yliväsynyt pentu, joka juoksi niin paljon kuin jaloista lähti ja oli muutenkin mahdoton. Kiipeili ikkunalaudoille ja repi hevosten aitalankoja ja kiusasi isoja ja minua ja riehui lelujen kanssa. Hämmästyttäviin suorituksiin se kyllä pystyy ollakseen noin pieni. Moni kuvia nähnyt hämmästyi sen todellista kokoa, kun näyttää kuulemma puolta isommalta kuvissa. Viimein rauhoittui syömään luuta, jonka myötä sitten sammui ja nukkui kuin tukki aamuun asti. Ja nukkuu muuten vieläkin. Ruokakin maistui jo eilen ihan hyvin. Ja tänään päästiin jo aloittamaan treenit eli opettelemaan ruuan varastamista kädestä. Paremmin se sillä systeemillä muutenkin tuntuu syövän kuin kupista eli hyvässä mallissa tulevaisuutta ajatellen on.
Näin muutaman päivän kokemuksella tuntuisi mudi, tai ainakin tämä yksilö, varsin helpolta appenzelliin verrattuna. Laumaviettiä löytyy mukavasti ja miellyttämisenhalua. Innostuu ihan hirvittävästi kehuista, kuten kunnon koiran kuuluukin, kun taas appenzellille senkin joutuu usein opettamalla opettamaan. Reipas on tämä myöskin ja kovin utelias. Kaikkea pitää tutkia, vaikka sitten vähän jännittäisikin. Ja kaikki ihmiset on kivoja, muttei liikaa. Oppiikin nopeasti. Tykkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti