Ihana pieni ja reipas Peikonpoika on kotona. Ikävää vähän joutuu itkemään, mutta muuten mennään reippaasti häntä pystyssä kohti uusia seikkailuja. Rankka päivä on pienellä ollut ja nyt on herra viimein untenmailla.
Aamusta starttasin matkaan yhdeksän aikaan. Isot koirat jäi kotiin, kun hellepäivää pukkasi. Ei niitä voinut ajatellakaan ottaa autoon istumaan, vaikka se hyvä olisikin ollut. Matkalla pysähdyin pikaisesti Peten Koiratarvikkeessa nappaamassa kyytiin pienen kevythäkin, kun niitä siellä -40% hintaan kerran myytiin, ja ahdoin sen etupenkille.
Perillä meni aikaa ja viimein ennen kahta päästiin starttaamaan Peikon kanssa kohti kotia. Alkumatka meni huutaessa. Ei nyt ihan taukoamatta, mutta melkein. Ei auttanut rauhoittelut, eikä rapsuttelut ja syliin en voinut ottaa. Kehä kolmoselta kun päästiin pois, rauhottui Peikkokin viimein nukkumaan. Hetkeksi, sillä pysähdyin kotimatkalla myös Peten Koiratarvikkeessa hakemassa retkituolin, mitä en aamulla saanut. Pentu kainaloon ja ostoksille. Reippaasti tyyppi tutustui ihmisiin häntä heiluen, eikä saanut mitään traumoja, vaikka muitakin koiria oli tullut ostoksille. Kotimatka jatkui ja hetki piti taas huutaa, vaan loppu matka menikin sitten sikiunessa.
Kotona isot sai ensin nuuskutella pennun hajuja pihalta, paitsi Maru, joka nukkui sisällä ja sai tutustua Peikkoon ihan henkilökohtaisesti. Eipä Marua hirveästi jaksanut kiinnostaa, eikä kauheasti Peikkoakaan, vaikka reippaasti pentu kuitenkin otti kontaktia vanhukseen. Pihalla porukka sai ensin haistella tyyppiä sylistäni. Noahin piti vähän murista, kun se on kuitenkin aika epävarma koirien kanssa ja kaikenlisäksi kova vahtimaan minua. Lopetti toki, kun kielsin, eikä se mitenkään agressiivinen ollut, kunhan yritti selittää, että hän niinku olis se joka määrää. Kun Noahkin menetti mielenkiintonsa pentuun, laskin pennun maahan. Sitten taas haisteltiin puolin ja toisin, pentu minun jaloissani. Sitten mentiin metsään. Ensin Peikko tietty kainalossa ja lopuksi jo muiden mukana juoksemassa. Reippaasti se siellä pinkoi, eikä Noksunkaan mielestä enää ollut kiinnostava. Paremmin meni tutustuminen kuin osasin kuvitella.
Tässähän tämä on ilta mennyt ulkoillessa ja ihmetellessä. Hevosetkin on hoidettu, eikä Peikkoa pelottanut moiset otukset yhtään. Saa olla tarkkana, ettei se mene jalkoihin. Se ei varmaan osaa hahmottaa noin isoja eläimiä tai sitten se on vaan joku sisäänrakennettu juttu paimenkoirassa, ettei se pidä saaliseläintä mitenkään uhkaavana. Tiedä sitten. Kentälläkin käytiin pyörähtämässä ja ilmoittamassa, ettei Noksu treenaa tänään. Iloisesti häntä heiluen Peikko meni kaikkien syliin ja uskalsi nuuskaista kilttiä bortsunarttuakin. Autossa haukkuvat koirat oli pelottavia, mutta se nyt on ihan luonnollista pennulle. Ruoka ei oikein maistunut, mutta ensin tarjottu ei vissiin vaan kuulunut suosikkeihin, kun kanan kaula sitten kuitenkin upposi ihan kevyesti hieman myöhemmin. Muuta en ole nyt tarjonnutkaan, aamulla sitten. Nyt nukkuu kaveri tuossa sohvalla vieressä selällään ja on nukkunut jo tovin. Kuuma sillä vähän on, kun pitää olla kyljessä kiinni. Mutta minkäs teet, kun on kuuma niin on, eikä siihen nyt kukaan ole vielä ehtinyt tottua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti