keskiviikko 26. elokuuta 2015

Näyttelyrapsa

Viikonloppuna 15.-16.8. oli Katariinan meripuistossa Kotkassa koiranäyttely. Ilma oli mitä parhain, aurinkoa muttei hellettä. Lauantaina oli ykkösryhmän koirat kehässä ja Peikko ilmoitettu. Mudeja oli paikalla kaksi, molemmat nuortenluokan uroksia. Kehä oli reilusti etuajassa, eikä suunnitelmat oikein pitäneet. Ajatus oli ensin hengailla hetki ja sitten piti Peikon levätä häkissä tovi, jotta jaksaa esiintyä. No, nyt lepäily vähän jäi, eikä Peikko jaksanut keskittyä juuri muuhun kuin haisteluun. Huoh. Tulokseen olemme silti tyytyväisiä, erinomainen on aina erinomainen kuitenkin. Sitäpaitsi kilpakaveri nyt vaan on huippu ja saikin viidennentoista sertinsä. Ja jos tykkää siitä, ei mitenkään voi tykätä kauheasti Peikosta, jos nimittäin linja pitää. Niin erityyppiset pojat ovat kyseessä.




Tuomarina meillä oli herra nimeltä Nemanja Jovanovic Serbiasta ja tuloksena tästä keikasta siis NUO ERI2. "Good type & size. Nice head. Well developed chest. Deep shoulder. Correct topline. A bit deep croup. Still needs to prove in coat & movement."

No, paljoakaan parannusta ei turkin kohdalla ole odotettavissa, kun Peikko nyt vaan ei ole mikään "geeliturkki" vaan aika lyhykäisellä karvalla varustettu kaveri. Mikä on minusta vain ja ainoastaan hyvä asia. Mudin rotumääritelmähän ilmoittaa karvan pituudeksi 3-7 senttiä, joten ero on aika huomattava, siis jo ihan silmälläkin. Peikolla ei taida kyllä olla ihan edes sitä 3 senttiä, ainakaan selän päällä. Ja liikkeet nyt taas.. tyyppiä nyt ei vaan kiinnostanut esittää niitä kunnolla. Yritin minä makkaraa esitellä nenän edessä ja vaikka mitä, mutta kun ei niin ei. Seuraavalla kerralla ehkä sitten taas paremmin, toivottavasti.


Kuva kopsattu netin syövereistä, mutta tämä on lähinnä sellainen kuin se meidän kilpailija. Onhan tämä nyt vaan kuin eri planeetalta. 

Näyttely oli siis meidän kohdaltamme nopeasti ohitse, vaikka hyvin me saatiin aikaa siellä silti kulumaan. Ostoksillahan piti tietysti käydä ja muutenkin kierrellä. Ja kun Kotkassa kerran oltiin, tuttujen tapaamiselta ei voinut välttyä.

Sunnuntaina pakkasin molemmat pojat autoon ja ajelin uudelleen Kotkaan. Auton jätin kauemmas ja lenkkeilin näyttelypaikalle. Edellisenä päivänä jäi Peikolle saamatta sopiva ketjupanta, kun Jaffa-göötin vanha, mitä se tähän asti on käyttänyt, alkaa olla vaikea saada pois päästä. On siis jäänyt pieneksi. Päätin siis lähteä etsimään uudestaan. Ja sopiva löytyikin uusinta yrityksellä ihan helposti. Pojatkin käyttäytyivät hyvin koko reissun. Autolle takaisin kävellessä pääsivät vielä uimaankin. Reilu kaksi tuntia meni hengaillessa ja kävellessä. Hyvin maistui uni kotimatkalla pojille.




Nyt ei sitten olekaan mitään näyttelyitä suunnitteilla vähään aikaan. Johonkin lähinäyttelyyn sitten taas aikanaan. Rallyn möllikisoja voisin kyllä Peikolle suunnitella, jos tarjolla olisi supermölliluokka, missä saisi palkata. Vaan ei saattaahan se olla, ettei kannattaisi edes suunnitella, jos tuo työinto ei tuosta kasva. Juuri nyt se on aika minimissä. Saisikohan sitä ostaa jostakin.. hmm..

perjantai 21. elokuuta 2015

Takapakkia toisaalla, edistystä toisaalla, yhteensä siis ihan hyvää harrastusta

Kelit on olleet mukavan lämpimät viimeinkin. Tietysti, kun jo syksyä kohti mennään. Ei toki hellelukemia, ei täällä meillä. Muualla on niitäkin ollut. Sen verran lämmintä nyt kuitenkin, että polttiaiset ovat saapuneet ja poni kutiaa nyt enemmän. Siitäkin ollaan toistaiseksi selvitty ahkeralla rasvaamisella. Tähän mennessä ollaankin päästy helpolla, kun parin kolmen päivän välein ihottumarasva + päivittäin ötökkämyrkytys on riittänyt. Nyt rasvataan päivittäin tai muuten kutiaa ja siltikin kutiaa hiukkasen enemmän kuin aiemmin. Harja ohenee ja hännän tyvet lyhenee, mutta muuten ei juuri hankaumia ole. Eli ihan hyvä tilanne kaikesta huolimatta.


Huonolaatuinen kuva viime lauantailta, mutta vähän näkee tilannetta.

Sitäpaitsi Ljúfur on ollut kesäkarvassa ainakin kaksi kuukautta! Jonkinlainen ennätys sekin, sillä se ei ole meillä ollessaan ollut kesäkarvassa yleensä kuin enintään kuukauden, ennen kuin on alkanut jo kasvattaa talvivilloja. Edelliset kun on pudonneet ehkä heinäkuussa, elokuussa on jo talvikarvan kasvatus ollut hyvässä vauhdissa. Nyt tosin pudottaa kesäkarvaa ihan urakalla ja kasvattaa partaa eli varmaan alkaa kohta jo takkikin paksuuntua.

Nykyiset asumisjärjestelyt taitavat sopia Ljúfurille. Se on nimittäin ollut kuin eri poni laidunjärjestelyjen muuttumisen jälkeen. Lähes aina hyväntuulinen, lähtee mielellään lenkille ja on rento ja reipas. Se on myös hommissa taas se mukavan nöyrä ja miellyttämisenhaluinen poni, mikä se joskus oli, mutta mitä ei ole aikoihin näkynyt. Tykkään. Ollaankin siis edistytty ihan kivasti, kun ei tarvitse vääntää turhasta.




Ohjasajoa ollaan harrastettu sekä maastossa, että kentällä. Molemmissa toimii hienosti. Viimeksi tehtiin noin neljän kilometrin maastolenkki, eikä kertaakaan tarvinut keskustella oikeastaan yhtään mistään. Pysäytyksetkin alkaa sujua, niistä kun se on jostain syystä stressaantunut todella voimakkaasti, vaikka onkin aina noudattanut pyyntöä. Jotain entisestä elämästä tai jotain mitä minä olen aiheuttanut, en tiedä. Nyt onneksi on tilanne kuitenkin jo parantunut huomattavasti. Kentälläkin ollaan saatu tehtyä ihan oikeita tehtäviä, kuten maapuomeja ja pientä estettäkin. Siitä Ljúfur alkoi jopa ihan innostua. Ihan omatoimisesti haki jo loppuvaiheessa esteelle, vaikka ensin kiersi mielummin. Aika uuttahan se sille onkin. Kotona tehtiin jotain pientä satunnaisesti ja nyt kun on oikeaakin estekalustoa saatavilla, ollaan lähinnä tutustuttu hiukan jännittäviin esteisiin.




Operaatio maastomopokin edistyy. Pitkään tehtiin pelkkää selkäännousua ja harjoiteltiin maastakäsin liikkeellelähtöjä, kun meillä ei oikein tunnu olevan yhteistä (ratsu)kieltä. Pohkeestahan se ei ole liikkeelle meillä ollessaan lähtenyt. Viimeksi tehtiinkin sitten niin, että käänsin voimakkaasti ohjasta ponin päätä kohti jalkaani, joka taas johti siihen, että Ljúfur joutui astumaan askeleen sivulle, ettei mene tasapaino. Siitä yritettiin maiskuttamalla sitten samalla liikkeelle. Aluksi se selvästi stressaantui, "Apua, nyt mä liikuin. Tässä kuuluu seistä paikallaan." Rauhallisesti jutellen ja säästä rapsutellen, se kuitenkin rauhoittui nopeasti ja ei kun uusi yritys. Toistoja tuli aika monta, ennen kuin sillä selvästi lamppu syttyi ja se ymmärsi mitä haluan. Siitä se sitten lähti lampsimaan rennosti pää alhaalla ja korvat hörössä eteenpäin. Muutaman kerran pysähdyttiin pyynnöstä ja lähdettiin taas liikkeelle maiskutuksesta. Hieno poni. Matkaa kertyi kokonaiset 300 metriä, ennen kuin yhdistelmä satula-sortsit alkoi aiheuttaa kohtuutonta kipua kuskin jaloissa ja hyppäsin alas.




Peikko on taantunut taas murkkuilumoodiin eli ei kauheasti koulutusjutut kiinnosta. Jaksaa keskittyä ehkä 20 sekuntia häiriöttömässä ympäristössä eli kotona. Ääni siltä on kadonnut kokonaan. Ei hauku treeneissä, muttei myöskään kotona. Harmittaa, kun edistyi jo niin hyvin. No, minkäs teet. Nyt ei paljon muuta voi kuin odotella ja toivoa, että se innostus sieltä vielä löytyisi ja ääni mielellään myös. Treenit on pistetty aikalailla kokonaan tauolle. Ainoa melkein mitä tällä hetkellä harrastetaan on leikkiminen. Sisällä, ja välillä myös pihalla, saatetaan ottaa muutama metri seuraamista tai sivulletulo tai maahanmeno tai muuta pientä ja nopeaa, pitäen huolta siitä ettei Peikko vaan ehdi kyllästyä. Saa nähdä tuleeko siitä koskaan mitään. Toivoa kuitenkin on, kun paranihan tilanne jo kerran. Sitäpaitsi velipojalla oli ollut samaa ongelmaa, jota ei sillä enää ole. Kasvakoon siis Peikonpoika rauhassa toistaiseksi.




Noah on myös alkanut oireilla eli tyttöjen poismeno aiheuttaa ongelmia molemmille vasta nyt pienellä viiveellä. Noah käy ylikierroksillä lähes jatkuvasti ja on selvästi levoton muutenkin. Se on myös epävarma, mutta ymmärtäähän sen. Kun on ollut suurimman osan elämästään lauman nuorin, on varmasti vaikeaa asettua yht´äkkiä siihen vanhimman asemaan. Mutta eiköhän tämä tilanne tästä tasaannu, molempien osalta. Noah on treenannutkin, hakua lähinnä ja Rallya pihalla. Keskittyminen nyt ei ole ihan priimaa, mutta kyllähän se tekee. Parin viikon päästä olisi ohjelmassa taas rallittelu kilpailemistakin. Toivotaan koularia ja siirtoa ylempään luokkaan. Toinenkin koeanomus on vetämässä, muttei vielä tiedä, päästäänkö. Sitten varmaan seuraavaksi vasta Kouvolassa sennenmestikset ja olisihan tuossa loppuvuodesta Porvoossakin parit kisat. Vaan jos onni on myötä ja tähtien asento oikea ja onnistutaan kahlaamaan avoluokka kolmella kisalla läpi, jos siis alokkaasta saadaan ensin se siirtotulos, niin ei me ihan äkkiä vielä olla valmiita mihinkään voittajaluokkaan. Harjoitukset siis jatkuvat...

sunnuntai 2. elokuuta 2015

Tallielämää

En ole taitanut mainitakaan, että Ljúfurin vierailu isossa laidunlaumassa jäi vain kahden päivän mittaiseksi. Harmi, sillä Ljúfurista näki jo kauas, että se viihtyi. Mutta koska Ljúfurin pihatto-/laidunkaveri ei sopeutunut, saivat pojat muuttaa takaisin omalle laitumelleen kaksistaan. Kyllä se sielläkin ihan tyytyväinen on ja onhan iso lauma siinä heti aidan takana, mutta selvästi se vaan tuntee olonsa kotoisammaksi suuressa laumassa. Viime viikolla muutoksia tuli lisää, kun poikien toisen puolen laidunnaapuri muutti toiseen talliin. Väliaita purettiin ja uusi laidunkaveri astui remmiin. Itse en ollut tapahtumaa näkemässä, mutta kaikki olivat olleet heti kavereita keskenään. Nyt siis Ljúfur laiduntaa pihattokaverinsa sekä maailman kilteimmän arabiristeytysruunan kanssa.


Odin, Martti ja Ljúfur, kaverukset

Taustalla ison lauman poikia

Laidunkausi lähestyy loppuaan ja pian hevoset muuttavat jo talvikortteereihinsa. Siihenkin tulee meidän kohdalla muutoksia asuinpaikan suhteen. Pojat pysyvät kyllä pihatossa, mutta muuttavat kaikki kolme laidunkaverusta isompaan pihattoon talveksi. Sikäli mukavaa, kun tilaa on sekä tarhassa, että pihatossa enemmän, mutta sikäli ikävää, kun sijaitsee hiukan kauempana pihasta. Saunapihatto, missä pojat asuivat viime talven, on luovutettu noin viikko sitten Tutin ja Sulo-varsan käyttöön, missä asuvat todennäköisesti Sulon vieroitukseen asti. 


Sulo kuvassa noin kaksi ja puoli viikkoa vanhana

Ljúfurin tilanne näyttää tällä hetkellä varsin hienolta. Se ei ole lihonut laitumella, päinvastoin jopa hieman laihtunut. Liikkuvathan ne siellä kuitenkin paljon enemmän kuin reilusti pienemmissä talviasumuksissaan. Ihottumakin on hyvin pysynyt kurissa, kun on jaksanut ahkerasti hoitaa ja rasvata ja syöttää yrttejä. Toki polttiaisien vähyys toistaiseksi on auttanut kummasti asiaa. Pahin polttiaisaikahan on vielä edessä. Jos sääennusteet paikkansa pitävät, pahin aika alkaa ensi viikolla. On nimittäin luvattu hellettä ja sadetta eli kuumaa ja kosteaa. Siitä polttiaiset tykkää ja lisääntyvät kohisten. Toistaiseksi kesä on ollutkin ihottuman kannalta täydellinen, max 20 lämmintä ja tuulista.


Kuten kuvasta näkyy, kyllä se hangannut on, mutta harjamarto näyttää silti terveeltä ja siistiltä.

Treenitkin on menneet ihan kohtuullisesti eli suurimmaksi osaksi erittäinkin hyvin. Mutta koska mukaan mahtuu niitä huonojakin hetkiä, ihan ei voi olla tyytyväinenkään. Vaikka huonoista hetkistä ollaan selvitty ja eteenpäin ollaan päästy, hiukkasen silti ne kaihertaa. Yleensä vika on ollut sekä ponin mielentilassa, että minun huonossa tilannetajussani, kun en ole osannut lukea ponia tai en ole välittänyt selvistä merkeistä. Sitten ollaan päädytty vääntämään jännittyneen ja kaikkea pelkäävän ponin kanssa ihan turhaan. Se kun ei yhtään tarvitsisi vahvistusta sille mielentilalle. Ollaan niistä aina selvitty jollain tavalla ja loppujen lopuksi ollaan rentouduttu molemmat. Ja kyllähän ne opettaa, ainakin minua, ehkä jollain tapaa jopa molempia.


Hyvin hyvin huonotuulinen poniini

Parhaimmillaan kaikki sujuu ja molempien mieli on hyvä. Selkäännousutreeniä ollaan tehty lähinnä satulalla viimeaikoina ja useinmiten jossain lenkin varrella, pihalla tuskin koskaan. Kunhan ponin mielentila vain on oikea, sillä ei ole hommaa vastaan mitään, päinvastoin. Viimeksi tein tallille menevällä tiellä takaisin mennessä niin, että nousin selkään useita kertoja, rapsuttelua ja namia suuhun ja aina "väärältä" puolelta alas, ponin kierto ja uusiksi. Pitihän uusia webbers-jalustinhihnoja päästä testaamaan ihan käytännössä ja passaamaan tietty ne oikeaan mittaan. Ja vaikka autokin tuli ja muutenkaan ei nyt ihan häiriötön hetki ollut, homma sujui erinomaisesti. Hyvä mieli jäi.


Tässä ollaan juuri lähdössä kyseiselle lenkille

Satulalenkeillä ollaan edetty osa matkasta ohjasajamalla satulan päältä eli olen nojannut poniin ja ohjasote on ollut kuten ratsastaessa. Aluksi stressasi voimakkaasti, kun tilanne oli uusi, mutta nykyisin osaa jo varsin hyvin rentoutua ja kuunnella ohjasotteita. Suurimmaksi osaksi me kuitenkin vaan rentoudutaan ja syödään matkalta marjoja ja herkkuyrttejä tai kuka nyt mitäkin haluaa. Välillä ollaan kaksistaan, välillä on koirat mukana ja joskus meillä on ihan ykkösluokan seuraa jostain tallilaisesta hevosineen.


Normi kokoonpano



Ykkösluokan kokoonpano, kuvaajana Odinin omistaja ja tallinomistaja Minna