Tallielämää

En ole taitanut mainitakaan, että Ljúfurin vierailu isossa laidunlaumassa jäi vain kahden päivän mittaiseksi. Harmi, sillä Ljúfurista näki jo kauas, että se viihtyi. Mutta koska Ljúfurin pihatto-/laidunkaveri ei sopeutunut, saivat pojat muuttaa takaisin omalle laitumelleen kaksistaan. Kyllä se sielläkin ihan tyytyväinen on ja onhan iso lauma siinä heti aidan takana, mutta selvästi se vaan tuntee olonsa kotoisammaksi suuressa laumassa. Viime viikolla muutoksia tuli lisää, kun poikien toisen puolen laidunnaapuri muutti toiseen talliin. Väliaita purettiin ja uusi laidunkaveri astui remmiin. Itse en ollut tapahtumaa näkemässä, mutta kaikki olivat olleet heti kavereita keskenään. Nyt siis Ljúfur laiduntaa pihattokaverinsa sekä maailman kilteimmän arabiristeytysruunan kanssa.

Odin, Martti ja Ljúfur, kaverukset

Taustalla ison lauman poikia

Laidunkausi lähestyy loppuaan ja pian hevoset muuttavat jo talvikortteereihinsa. Siihenkin tulee meidän kohdalla muutoksia asuinpaikan suhteen. Pojat pysyvät kyllä pihatossa, mutta muuttavat kaikki kolme laidunkaverusta isompaan pihattoon talveksi. Sikäli mukavaa, kun tilaa on sekä tarhassa, että pihatossa enemmän, mutta sikäli ikävää, kun sijaitsee hiukan kauempana pihasta. Saunapihatto, missä pojat asuivat viime talven, on luovutettu noin viikko sitten Tutin ja Sulo-varsan käyttöön, missä asuvat todennäköisesti Sulon vieroitukseen asti. 

Sulo kuvassa noin kaksi ja puoli viikkoa vanhana

Ljúfurin tilanne näyttää tällä hetkellä varsin hienolta. Se ei ole lihonut laitumella, päinvastoin jopa hieman laihtunut. Liikkuvathan ne siellä kuitenkin paljon enemmän kuin reilusti pienemmissä talviasumuksissaan. Ihottumakin on hyvin pysynyt kurissa, kun on jaksanut ahkerasti hoitaa ja rasvata ja syöttää yrttejä. Toki polttiaisien vähyys toistaiseksi on auttanut kummasti asiaa. Pahin polttiaisaikahan on vielä edessä. Jos sääennusteet paikkansa pitävät, pahin aika alkaa ensi viikolla. On nimittäin luvattu hellettä ja sadetta eli kuumaa ja kosteaa. Siitä polttiaiset tykkää ja lisääntyvät kohisten. Toistaiseksi kesä on ollutkin ihottuman kannalta täydellinen, max 20 lämmintä ja tuulista.

Kuten kuvasta näkyy, kyllä se hangannut on, mutta harjamarto näyttää silti terveeltä ja siistiltä.

Treenitkin on menneet ihan kohtuullisesti eli suurimmaksi osaksi erittäinkin hyvin. Mutta koska mukaan mahtuu niitä huonojakin hetkiä, ihan ei voi olla tyytyväinenkään. Vaikka huonoista hetkistä ollaan selvitty ja eteenpäin ollaan päästy, hiukkasen silti ne kaihertaa. Yleensä vika on ollut sekä ponin mielentilassa, että minun huonossa tilannetajussani, kun en ole osannut lukea ponia tai en ole välittänyt selvistä merkeistä. Sitten ollaan päädytty vääntämään jännittyneen ja kaikkea pelkäävän ponin kanssa ihan turhaan. Se kun ei yhtään tarvitsisi vahvistusta sille mielentilalle. Ollaan niistä aina selvitty jollain tavalla ja loppujen lopuksi ollaan rentouduttu molemmat. Ja kyllähän ne opettaa, ainakin minua, ehkä jollain tapaa jopa molempia.

Hyvin hyvin huonotuulinen poniini

Parhaimmillaan kaikki sujuu ja molempien mieli on hyvä. Selkäännousutreeniä ollaan tehty lähinnä satulalla viimeaikoina ja useinmiten jossain lenkin varrella, pihalla tuskin koskaan. Kunhan ponin mielentila vain on oikea, sillä ei ole hommaa vastaan mitään, päinvastoin. Viimeksi tein tallille menevällä tiellä takaisin mennessä niin, että nousin selkään useita kertoja, rapsuttelua ja namia suuhun ja aina "väärältä" puolelta alas, ponin kierto ja uusiksi. Pitihän uusia webbers-jalustinhihnoja päästä testaamaan ihan käytännössä ja passaamaan tietty ne oikeaan mittaan. Ja vaikka autokin tuli ja muutenkaan ei nyt ihan häiriötön hetki ollut, homma sujui erinomaisesti. Hyvä mieli jäi.

Tässä ollaan juuri lähdössä kyseiselle lenkille

Satulalenkeillä ollaan edetty osa matkasta ohjasajamalla satulan päältä eli olen nojannut poniin ja ohjasote on ollut kuten ratsastaessa. Aluksi stressasi voimakkaasti, kun tilanne oli uusi, mutta nykyisin osaa jo varsin hyvin rentoutua ja kuunnella ohjasotteita. Suurimmaksi osaksi me kuitenkin vaan rentoudutaan ja syödään matkalta marjoja ja herkkuyrttejä tai kuka nyt mitäkin haluaa. Välillä ollaan kaksistaan, välillä on koirat mukana ja joskus meillä on ihan ykkösluokan seuraa jostain tallilaisesta hevosineen.

Normi kokoonpano

Ykkösluokan kokoonpano, kuvaajana Odinin omistaja ja tallinomistaja Minna