Näytelmiä, uuden oppimista, huolta ja murhettakin mahtuu tähän toukokuuhun

Viikonloppuna oli Haminan joka vuotinen koiranäyttely. Jo vuosikausia se on ollut kesällä Bastionissa, kun taas ennen sitä talvella puolustusvoimien autohallissa. No, nytpä ei ollut Bastionissa. Vielä edellisenä iltana olin menossa Bastioniin, mutta onneksi tarkisti netistä aikatauluja ja havaitsin samalla, että näyttely onkin Harjun Oppimiskeskuksessa! Sinne on meiltä tuplasti pidempi matka, mutta onneksi aika suora tie. Sinne siis.

Saavuin paikalle omasta mielestäni hyvissä ajoin, reilun tunnin ennen mudien arvioitua arvosteluaikaa. Jätin koirat autoon, molemmat siis mukana, ja läksin tarkistamaan tilannetta ja kehän sijaintia. Matkalla tapasin kaverin, joka oli samasta kehästä juuri tulossa ja kertoi, että tuomari pitää sellaista vauhtia, ettei kissaa ehdi sanoa, kun homma on ohi jo. Ja niinhän siinä kävi, että kiireesti reppu kehän laidalle ja koiran hakuun. Viitisen minuuttia paikalle saapumisesta oltiin jo kehässä.

Mudeja oli ilmoitettu kolme, kaksi avoimen urosta ja yksi nuori narttu. Peikkoa ei jaksanut esiintyminen kiinnostaa, koska kaikki muu kiinnosti enemmän. Olisi pitänyt olla aikaa enemmän nuuskutella ja seurustella ennen kehää. No, ei ollut. Hyvin se silti käyttäytyi, mutta vaikutti vaisulta, kun ajatukset oli jossain muualla, kuten hajuissa. Tuomari toki piti moikata perusteellisesti siitä huolimatta. Tuloksena tällä kertaa avo eri2 pu2 vara serti ja vara cacib eli ihan hyvä tulos, muttei noilla mitään tee kuitenkaan. Eniten harmittaa se, ettei luonteella taaskaan ollut mitään merkitystä, kun molempia muita piti pitää kiinni tutkittaessa ja ne selkeästi jännitti. Olisin toivonut edes arvosteluun maininnan hyvästä luonteesta. Tuomari kyllä tykkäsi rapsutella Peikkoa vielä kehän jälkeenkin, että kai se kuitenkin tykkäsi.

Kotimatkalla pysähdyttiin vähän matkan päähän armeijan leirialueelle uimaan. Tai siis koirat pääsi uimaan, minä nautin vain auringosta, vaikka vesi ihan hämmästyttävän lämmintä olikin. Kai se nyt järvessä, kun on sitä meressäkin.

Korpun ratsukoulutus edistyy. Suunnitelmahan oli, että ennen laidunkautta (mikä tosin siirtyy ja siirtyy, kun ruoho ei kasva), tehdään selkäännousutreeniä tutulla kaavalla. Kesällä lomaa ratsujutuista ja syksyllä sitten liikkeelle. No, en malttanut. Hups. Tiistaina siis varustin taas varsan satulalla ja saippareilla. Siirryttiin "ohjasajaen" kentälle, missä kierros ja hallintalaitteiden tarkistus. Sitten eikun selkään, mikä on jo rutiinia. Rapsuttelin ja palkkasin, mutten tullutkaan alas, kuten yleensä. Alettiin harjoitella pohjeapuja. Pohkeet siis kylkiin, maiskutus ja niin läksi varsa liikkeelle. Pysähtyi toki heti kun kehuin ja odotti palkkaa, minkä saikin. Muutaman kerran jälkeen jo tajusi lähteä liikkeelle pelkästä pohkeesta ja liikkuikin jo enemmän kuin sen askeleen kaksi. Pari pientä ympyrää soikiota tehtiin tällä systeemillä, kunnes tulin alas. Koko treeni kesti maksimissaan viisi minuuttia, ei varmaan sitäkään.

Palkka hyvin tehdystä työstä. On se upea 💜

Viime viikon tiistaina tämä samainen tyyppi pelästytti minut ihan pahanpäiväisesti. Pihatolla vastaan käveli nimittäin varsin vaisu varsa turpa turvoksissa. Apua. Paniikki. Soitto päivystävälle eläinlääkärille ja Korppu karsinaan tarkkailtavaksi. Tunnin katseltuani, soitin jälleen eläinlääkärille, joka rauhoitteli, ettei mitään kamalaa enää tapahdu, kun tilanne ei ole tunnissa pahentunut. Käski kuitenkin soittaa heti, jos tilanne kuitenkin pahenee. Mitään jälkiä turvassa ei näkynyt, joten mitään hajua ei ole, mikä turvotuksen aiheutti. Arvauksena kyy, ampiainen, kimalainen, joku muu "ötökkä". Turvotus alkoi kuitenkin selvästi jo laskea illan aikana, joten puoli yhdeksän aikaan uskalsin lähteä kotiin, kun tallinomistaja vielä lupasi soittaa myöhemmin.

Kymmenen aikaan tulikin soitto, että kaikki hyvin ja turvotus laskenut. Kuvankin sain vielä myöhemmin. Päätettiin kuitenkin antaa olla yön karsinassa, jotta helpompi tarkkailla ja koska eläinlääkärikin oli sitä mieltä, että siltä varalta että syyllinen on kyy, parempi olla paikallaan.

Tällaisen kuvan sain illalla. Hyvältä näyttää jo.

Aamulla sain vielä viestin, että kaikki ok ja poni palautettu pihattoon. Onneksi selvittiin pelkällä säikähdyksellä. Pahemminkin olisi voinut käydä.

Tänään oli vapaapäivä, koska helatorstai. Koirien kanssa käytiin pyöräillen venerannassa vähän pulahtamassa. Juu, en minä vieläkään! Ljúfurin kanssa tehtiin reipas maastolenkki ja herra oli taas niin super. Reipas ja rento ja kuuliainen. Just niin täydellinen kuin vain voi olla. Kamburin kanssa tehtiin pieni ohjasajolenkki, kun ensin oltiin harjattu juuri hankittu kurakuorrutus pois. Tämäkin herra oli varsin pätevä. On ne vaan 💗💜💛💚

Tämäkin tyyppi hankki kurakuorrutuksen heti suihkun jälkeen.

Onneksi huomenna on perjantai ja sitten taas viikonloppu. Olisipa kaikki viikot samanlaisia. Kesälomaa odotellessa...

Maastomopo ja esteratsu

Olihan virtaa ponissa tänään, nimittäin siinä pappaponissa. Koko viikko tosin on menty aika kevyellä, joten ei ihmekään, vaikkei se yleensä virtaa kerääkään. Ihan se oli rento ja rauhallinen laitettaessa ja vielä selkään kiivetessäkin, mutta kun liikkeelle lähdettiin, niin sitten kanssa lähdettiin. Ensimmäisen kahden kilometrin aikana ei käyntiä juuri löytynyt kuin pakottamalla. En pakottanut, vaan annoin mennä, kunhan vauhti pysyi kohtuudessa. Siitäkin kyllä joutui keskustelemaan, kun ei olisi malttanut, vaikka nätisti hiljensikin pyydettäessä. Ihan oli hyväntuulinen, korvat hörössä painatti menemään, ei siis yhtään säpsy tai stressaantunut. Virtaa vaan oli yli oman tarpeen. Kotimatkallakin vielä piti kaahottaa, mutta loppumatkan sentään käveli pyydettäessä.

Suihkun jälkeen pientä huikopalaa.

Maastoilua ennen puuhailin Kamburin kanssa kentällä. Rakensin toiselle sivulle matalan esteen, Korpun seuraillessa puuhaa kiinnostuneena. Ennen tositoimiin ryhtymistä, harjoiteltiin taas selkäännousuja. Ilman satulaa, homma sujuikin helpommin, kun ponin paikka korokkeen vieressä ei ole niin tarkka. Muutenkin keskittyi nyt paremmin kuin viimeksi. Muutama kerta selkään istuskelemaan, rapsuttelua ja nameja, alas. 

Oletkos kuvaamatta siinä!

Sitten oli liikuntasuorituksen vuoro. Ajattelin ensin vaan juoksuttaa, mutta koska ihan itse hakeutui esteelle, niin mikäs siinä sitten. Hypätköön, kun kerran kivaa on. Ravilla reippaasti ympyrällä (ympyrällä laukkaaminen on vielä vaikeaa), kunnes kääntyi kohti estettä, nosti laukan ja ylitti esteen. Yhtään ei tarvinut "ajaa" tai muutenkaan houkutella. Kymmenisen kertaa annoin sen hypätä, suuntaa vain vaihdettiin välillä. Vielä hyppyjen jälkeen yksi selkäännousu ja pieni jäähdyttely tiellä, vaikka eipä sille hiki näyttänyt tulleen, eikä hengästyskään.

Ponipojat samalla "vesilasilla".

Eilen olin koko päivän agility seuran kisoissa talkoilemassa. Muuta ei illalla enää jaksanut kuin lämmittää saunan ja tietenkin sitten oli pakko käydäkin siellä saunassa. Tänään käytiin sitten koirien kanssa ihan reipas pyörälenkki aamupäivästä. Ja ehdin löysäilläkin ennen tallille lähtöä. Tallilta tultua ruoan laittoa ja siinähän se viikonloppu sitten olikin. Huomenna alkaa taas arkinen aherrus. Kesälomaa odotellessa.. (Kunhan nyt tulisi se kesä ensin 🌞)

Ratsujuttuja, lenkkeilyä ja lämpimiä päiviä

Koko viikon on ollut kaunista ja lämmintä, ihan niin kuin keväällä kuuluukin olla. Nyt jo hieman viilentynyt, mutta vielä se aurinko tänäänkin paistoi, vaikkei ihan hupparissa enää tallilla tarennutkaan, kuten vielä eilen. Ruohokin on viikon aikana kasvanut jo kovin ja puissakin hiukan siellä täällä vihertää. Kai se kesä tulee tänäkin vuonna, vaikka jo huomiseksi onkin taas luvattu lumisadetta.

Ljúfurin kanssa käytiin vielä toinenkin maastolenkki tämän viikon aikana, kun kerran on niin hienot kelitkin olleet. Harvoin tulee kahta kertaa viikossa selkään kiivettyä, kun niin paljon muutakin voi tehdä, mutta tällä kertaa nyt näin. Poni oli hyvällä tuulella ja rento ja lenkki meni hienosti. Pari kertaa ollaan vaan remmilenkkeilty ja pari kertaa ohjasajettu. Yksi vapaapäiväkin pidettiin. Karvanvaihto on hyvässä mallissa ja kesäihottuma ei ole toistaiseksi alkanut oireilemaan. Kiitos kuulunee tuulisille päiville. Kun tuulee, ei ole ötököitäkään, ainakaan kiusaksi asti. En valita.

Kambur on myös puuhaillut yhtä sun toista. Ohjasajolenkkejä ollaan tehty ja pääasiassa homma on toiminut hienosti. Joskus on ollut pientä erimielisyyttä suunnista, mutta aina ollaan päästy yhteisymmärrykseen ennemmin tai myöhemmin. Ratsujuttuja tehtiin eilen taas ihan ajatuksella ja vermeet niskassa. Ensin muutama kierros liinassa. Ei ongelmia, paitsi laiskotti. Sitten ohjat saippareihin ja kierreltiin kentällä ohjasajaen satulan päältä. Hiukan joutui aluksi huomauttamaan, ettei hommaan kuulu maisemien katselu ja haaveilu, mutta kun lähti sujumaan niin sitten menikin hienosti.

Viimeisenä selkäännousutreeniä ja ensimmäistä kertaa menin ihan selkään asti. Ei aiheuttanut suurta ihmetystä, enkä sitä kyllä odottanutkaan. Muutaman kerran sitten kiipesin selkään, rapsuttelin ja palkkasin namilla ja tulin toiselta puolelta alas. Niin hieno poni, seisoi paikallaankin kuin tatti, kunhan ensin päästiin yhteisymmärrykseen paikasta. Yritti ensin taas matalamman pallin päälle (liian lähelle siis) seisomaan ja koska minäkin seisoin pallin päällä, homma meni hiukan hankalaksi. Käveltiin sitten vielä tiellä pieni lenkki ajaen ohjista, kuten kentälläkin ja sielläkin nousin tutussa paikassa muutaman kerran selkään. Paremmin ei olisi voinut mennä tämä ensiratsautuminen. Tavoitteet tälle keväälle siis saavutettu. Tästä on hyvä jatkaa.

Koirien kanssa ollaan lenkkeilty ahkerasti. Suurimmaksi osaksi muualla kuin omalla kylällä. Pari kertaa oltiin Kotkassa Kyminlinnan ympäristössä ja pari kertaa Kangasmäellä. Ollaan me pyöräiltykin ja yhden lenkin yhteydessä tehtiin vähän hyppyä ja A-estettä, kun selaiset sattuivat hollille. 

Kyminlinnassa

Pihallakin on tullut oltua taas pitkästä aikaa enemmän, kun kelitkin on olleet kivat. Ei tarvi kuin heittää kengät jalkaan ja on valmis. Mikäs sen helpompaa. Ei siellä nyt hiki pääse vielä tulemaan, muttei sentään tarvi erikseen pukeutua mennäkseen ulos.

Remppaa vol 2 tai jotain

Tänään sain viimein koppiksiin uudet renkaat. Hieman oli loppujen lopuksi toisen renkaan irrotuksessa ongelmia, joten vähän venähti, mutta nyt on upouudet renkaat alla. Tänään kävin vanhojen risojen renkaiden kanssa vähän kyselemässä, että minkälaisia renkaita niihin oikein voisi saada, kun vanteet kuitenkin vanhat. Mopon renkaat saivat sattumaan ja ne siellä nyt alla ovat. Katsotaan kuinka toimivat käytännössä. Kaikki levyt ym. ovat olleet paikallaan jo tovin. Nyt ei tarvi kuin saada kärryt tallille, niin pääsee testaamaan.

Ei uuden veroiset, mutta toivottavasti toimivat.

Eilen oli tämän kevään ensimmäinen oikein kunnolla lämmin ja aurinkoinen päivä. Tänään on toinen. Eilen kävin aamupäivällä ensin koirien kanssa reippaan lenkin. Tallille ajan kanssa ja Ljúfurin kanssa kunnon maastolenkille. Olipa mukavaa, vaikka mörköjä mahtuikin matkan varrelle muutama. Ensin tuttu kaveri koirien kanssa, johon ollaan törmätty aiemminkin, oli tällä kertaa jännittävä. Sen jälkeen erään talon pihassa oli traktori väärässä paikassa. Pelottava. Sitten sekin oli varsin jännittävää, kun mentiinkin tuttu lenkki toiseen suuntaan kuin yleensä. Hienosti Luippis kuitenkin käyttäytyi ja suuren osan matkaa oli varsin rentokin, vaikkakin ehkä hiukan normaalia valppaampi.

Kuva sunnuntain ohjasajolenkiltä, missä myöskin nähtiin mörköjä. Pienellä ihmisellä oli tuulessa heiluvia vappupalloja ihan kaksin kappalein.

Kambur joutui eilen oleskelemaan pienen tovin karsinassa pitkästä aikaa. Ei arvostanut. Tehtiin myös selkäännousutreeniä tallin pihalla ja tiellä kahdessa eri paikassa. Hieman oli malttamaton, muuten ihan ok. Sunnuntaina päästiin viimein aloittamaan lastaustreenit, kun tallin poniporukka tuli juuri oikeaan aikaan kisoista. Käytin siis tilannetta hyväkseni, kun kerran koppi oli sopivasti auki ja auton perässä. Pari kertaa käveltiin sisään ja peruutettiin ulos. Silmistä näki, että vähän jännitti, mutta onneksi uteliaisuus voitti kuitenkin ja vähääkään epäröimättä koppiin meni, eikä poiskaan ollut kiire. Tästä on hyvä jatkaa.

Korppukin pääsi sunnuntaina ohjasajolenkille. Ja Korppukin näki mörköjä. Tuulessa lenteleviä kuivuneita puun lehtiä 😂

Mielenkiinnolla odotan, mahtaako tänäänkin näkyä mörköjä vai olivatko vain Vappuna liikenteessä.