Lauantaina (18.5.) menin tallille puolen päivän aikaan. Meillä oli taas sovittu kimppamaasto muutaman tallikaverin kanssa. Ponin huolto tällä kertaa pidemmän kaavan mukaan, mikä pitää sisällään harjauksen lisäksi myös pedikyyrin ja tarvittaessa harjan ja hännän selvityksen aineineen. Silat selkään, kärryt perään ja valmis. Meitä lähti matkaan kolme ratsukkoa, yksi pyöräilijä ja me kärryillä. Ihan tarkoituksella kuljettiin Kamburin kanssa jälkijoukoissa, koska miten se muuten oppii olemaan muuta kuin ekana, kuten haluaisi. Käyntiosuudet menikin hyvin alun pienen kiirehtimisen jälkeen, eikä ponipoika reagoinut, vaikka isolla tiellä pari muuta pollea aiheuttikin hiukan hässäkkää. Ensimmäinen ravipätkäkin me handlattiin ihan hyvin, vaikka pidellä kyllä sai. Vaan kun yksi ratsukko karautti pidätteistä välittämättä kärkeen ja Kambur näki sen kahden muun kaverin takaa, niin sitten kiihtyi poni aika uskomattomiin lukemiin. Ohi oli päästävä. No, jono seis ja poni hanskaan ja matka jatkui. Näitä tuli vielä pari, mutta kun alkoi kadota kontrolli, huusin porukan pysähtymään ja taas matka jatkui. Ravia ei kyllä juuri aisojen välissä nähty, askellaji muistutti lähinnä koikkaloikkaa ja jänishyppyjä.
Ihan hyvä kunto tuolla taitaa olla, kun 11 kilometrinkin jälkeen jaksoi vielä kipittää isompiensa vauhdissa, eikä tuntunut mitenkään erityisen väsyneeltä tai edes ihan hirmu hikiseltäkään. Toki se hikosi, kun olihan lämpöäkin yli 20 astetta, muttei mitenkään erityisen paljoa. Muutenkin siinä on ollut viimeaikoina virtaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Mikä lie syynä tähän, tiedä sitten. Ehkä on vaan ruokinta kohdallaan, kunto kohdallaan, muuten vaan kaikki hyvin tai sitten se vaan on lakannut kasvamasta ja riittää energiaa muuhunkin. Tai sitten kaikki ja kevät vielä siihen päälle. Ihan sama, en valita, vaikka välillä ärsyttääkin, kun ei kuuntele. Mikä taas johtuu enemmänkin muusta kuin virrasta, koska yksin liikkuessaanhan se on kuin herran enkeli. No, vahvistellaan taas pidätteitä hiukan ja treenataan porukassa liikkumista, niin eiköhän se siitä taas tasoitu teinihirviökin.
Tallilta kotiuduin jo ihan hyvissä ajoin ja koska keli oli hieno ja koska on luvattu ensi viikolle jo kylmenevää, niin lähdettiin vielä illemmalla koirien kanssa nauttimaan lämmöstä ja kesäisistä keleistä. Koskaanhan ei voi tietää, onko nämä kesän viimeiset lämpimät päivät. Polkaistiin siis pyörällä rantaan. Noah ui ja Peikko muuten vaan hengaili. Kivaa taisi olla ja Noah oli taas ihan poikki koko loppuillan. Ei ole enää nuori se.
Sunnuntaina (19.5.) käytiin sitten koirien kanssa ensin Hutikalla lenkki, joka sisälsi taas myös uimista. Pituutta lenkille kertyi kaikkinensa saman verran kuin pyörälenkille rantaan, mutta koska hissukseen käveltiin ja hengailtiin, ei ollut niin rankka. Keli oli vieläkin aika mukavan kesäinen ja aika rauhassa sai kävellä. Kaikki varmaan oli merellä tai mökeillä, kun niin oli hiljaista kylillä. Siitä sitten samalla reissulla kurvattiin tallille.
Tallilla ensin lannan lappamista ja ponin laittoa. Ratsastushousut oli mukana, kun olin vähän kahden vaiheilla, lähdetäänkö vain taluttelulenkille uittomontulle vai maastoon ratsain kevyesti käppäilemään. Päädyin sitten maastoon. Käytiin noin neljän kilometrin rento käyntilenkki reippaan ponin kanssa. Kotimatkalla vastaan polki poika pyörällä "räpätin" eturenkaassa, eikä hiljentänyt vaikka huusin useankin kerran varomaan. Ei Kambur sitä pelännyt, mutta vastaisuuden varalta rääkäisin pojalle ihan kunnolla, jolloin pysähtyi. Tuskin se mitään oppi. Ei ollut ensimmäinen kerta ja kun sille on kotonakin asiasta saarnattu, koska pahoja tilanteita on tullut, kun hevoset on pelästyneet. Toivotaan, että oppii ennen kuin tulee mopoikään. En ehkä halua nähdä, mitä sitten tapahtuu.
Maanantai (20.5.) menikin sitten kotosalla. Kävin vähän ostoksilla, kuten puutarhakaupassa, ja tein pihatöitä. Ja vähän kotitöitä. Ja kävin koirien kanssa pienen lenkin metsässä. Kotiin kantattiin kalliohalkeaman kautta, koska vieläkin oli lämmintä.
Tiistaina (21.5.) tallille vasta myöhemmin illalla. Skorpanin kanssa mentiin vaihteeksi kentälle puuhaamaan. Naruriimuvarustuksella laukannostoja pienellä ympyrällä oli aiheena. Ravi jo sujuu ihan ok, vaikka sekin tarvii vielä lisää treeniä. Vasemmalle laukannostot meni oikeinkin hyvin, oikealle ei sitten niin hyvin. Oli vaikeaa, mutta saatiin pari jonkinlaista tehtyä. Ylitettiin vielä pienen pientä estettä ravissa ja se meni hyvin. Ei juossut läpi, vaan oikeasti nosteli jalkojaan. Pieni kaulanarutreeni vielä ihan lopuksi vieressä kävellen. Kentällä toki vaikeampaa kuin tiellä, mutta edistyy sekin. Syöttelin hetken vielä kentän takana pellolla tuoretta ja ratsastin ponin takaisin pihatolle.
Keskiviikkona (22.5.) käytiin sitten taas ajolenkillä. Tehtiin reipas noin seitsemän kilometrin lenkki. Ravailtiin paljon, kun meno maistui ja laukannostoja treenattiin myös. Tehtiin myös ravi-laukka-ravi siirtymiä. Ravista laukkaan menee puhtaasti, mutta raviin siirtyessä tulee helposti passi/töltti/mitälie askelia sinne väliin ja raviin siirtymiseen tarvitaan reilu lisähidastus, jotta oikea rytmi löytyy. Tasapainoa siis tarvitaan vielä paljon lisää, vaikka parantunutkin on jo paljon. Olisihan se paljon helpompaa kolmekäyntisen kanssa, mutta olisi se niin paljon tylsempääkin. Kai. Ehkä. Luultavasti. Olisi se!
Torstaikin (23.5.) oli ajopäivä. Ratsastuspäivä sen kyllä piti olla, mutta kuskin selkä kiukuttelee, eikä pystynyt edes harkitsemaan kyytiin kiipeämistä. Nyt oli jo paljon kylmempää. Kun edellisenä päivänä sai vielä kärrytellä teepaidassa, niin nyt kaipasi lähinnä toppatakkia. Se on se suomen kesä. Samalla teemalla jatkettiin, mutta rauhallisemmin ja vähemmillä/lyhyemmillä ravi-laukka pätkillä. Ei ollut virtaa ihan samala tavalla enää. Etusten tossuihin laitoin vanhojen tossujen pohjalliset, kun tossuthan meni puhki kärjestä viikonlopun kimppalenkillä kiihkoillessa. Pohjallisilla toimii vielä hyvin ja takatossut on oikein hyvässä kunnossa vielä. Kunhan ehdin, niin selvittelen, miksi hajosivat, kun kuitenkin pitäisi kestää ihan matkaratsastustreeniäkin kaikilla alustoilla. Jotain siis varmasti on mennyt käytön suhteen pieleen tai sitten sattuivat vaan olemaan maanantaikappaleet. Uudethan sinne on pakko hommata omilla pohjallisilla ja jos sittenkin vielä hajoavat parissa kuukaudessa, on pakko ostaa jotkut muut kesiksi eteen. En kyllä haluaisi, koska nämä ovat ihan huiput, mutta jos pohjat kestää vain hetken, niin sitten vaan on pakko keksiä jotain muuta. Rautakenkä ei ole vaihtoehto, enkä liimakenkienkään kanssa haluaisi alkaa pelleillä. No, talvikengät menee varmaan vielä vuosia ja takakengätkin nyt varmaan ainakin tämän kauden, toivottavasti.
Tallilta tullessa käytiin vielä koirien kanssa pienesti kaupalta lenkillä ja johan oli kello puoli kymmenen, ennen kuin oltiin taas kotona. Olen tällä viikolla tosin mennyt tallille normaalia myöhemmin ihan tarkoituksella, joten ei siis ole ihmekään, että illat vähän venähtää. Onneksi alkaa loma.
Perjantaina (24.5.) se sitten viimein oli totta. Loma. Kotona kunnon päikkärit töiden jälkeen ja viikon teeman mukaisesti, vasta myöhemmin tallille. Poni pihatolta mukaan. Kavioiden vuolu, taas. Viikottain saa tehdä ja useamminkin. Nytkin oli kasvaneet taas ihan hitosti, vaikka edellisestä kerrasta oli vajaa viikko. Se on se kesä ja tahti vaan kiihtyy, mitä pidemmälle kesää mennään. Vuolun jälkeen naruriimu päähän, koirat autosta ja lenkille, kun jalkakin tuntui ihan hyvältä. Ja hyvä se olikin, melkein koko lenkin ajan. Ihan lopussa vasta alkoi kiukutella, eikä edes paljoa. Kyllä muuten huomaa, että ollaan lenkkeilty viime aikoina tällä tavalla ihan liian vähän. Poni ei oikein osaa enää käyttäytyä. Siihen on vaikea saada kunnon kontaktia ja se nykii vaan syömään. Yritettiin taas kotimatkalla kaulanarutreeniä, mutta koska poni ei kuunnellut vaan tuli ihan röyhkeästi vain päin painetta, vaihtui homma lennosta kurinpalautustreeniksi. Ravi-käynti-seis-peruutus-käynti ja palkka. Eikä ollut ollenkaan niin helppoa miltä kuulostaa. Kambur rynni vaan ohi, eikä olisi hidastanut, saati pysähtynyt, peruutuksesta nyt puhumattakaan. Siinäkin kohtaa se tuli päin painetta, vaikka peruutusmerkit on ihan hyvin sillä kuitenkin hanskassa. Vaikka kädellä kunnolla painoi ryntäistä, niin eikun eteenpäin vaan. Pienempiä apuja se ei edes huomannut, jos ei tätäkään. Normisti kuitenkin riittää kun vaan näyttää sormella. Onneksi on naruriimu ja kaikesta huolimatta päästään kohtuu herkkä hevonen, joten naruriimun avulla saatiin aikaan loppujen lopuksi ihan kelpo suoritus, minkä jälkeen käveltiin rennosti hetki eteenpäin ja sai sitten luvalla syödä. Loppumatka meni hyvin ja poni oli ihan mukavasti kuulolla.
Nyt siis on loma ja laiskottelua ainakin pari ensimmäistä päivää. Hevosten pitäisi päästä laitumelle viikon kuluttua ja siitä viikon päästä onkin maastotaitokisat. Vielä en tiedä menenkö, mutta niin on kyllä suunniteltu. Pitäisi päästä selkäänkin vielä ennen sitä ja sitten se laitumellelasku saattaa sekottaa teinihevoisen päätä, joten katsotaan. Minkään stressihirviön kanssa en reissuun lähde, koska en halua yhdistää moista tunnetilaa mihinkään. Eikä se olisi hauskaa kummallekaan, eikä mitenkään reilua ponille. Mutta kuten sanoin, katsotaan tilannetta sitten kun se on ajankohtaista. Tänä vuonna tosin poni jää pihattolaitumelle tuttujen kavereiden kanssa ja vaikka siihen ainakin pari vierastakin hevosta tulee, niin luulisi että muutos on niin pieni, ettei paljoa stressaa. Vaan sen näkee sitten.
kuvat @Hannele Jokinen, the pyöräilijä |
Ihan hyvä kunto tuolla taitaa olla, kun 11 kilometrinkin jälkeen jaksoi vielä kipittää isompiensa vauhdissa, eikä tuntunut mitenkään erityisen väsyneeltä tai edes ihan hirmu hikiseltäkään. Toki se hikosi, kun olihan lämpöäkin yli 20 astetta, muttei mitenkään erityisen paljoa. Muutenkin siinä on ollut viimeaikoina virtaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Mikä lie syynä tähän, tiedä sitten. Ehkä on vaan ruokinta kohdallaan, kunto kohdallaan, muuten vaan kaikki hyvin tai sitten se vaan on lakannut kasvamasta ja riittää energiaa muuhunkin. Tai sitten kaikki ja kevät vielä siihen päälle. Ihan sama, en valita, vaikka välillä ärsyttääkin, kun ei kuuntele. Mikä taas johtuu enemmänkin muusta kuin virrasta, koska yksin liikkuessaanhan se on kuin herran enkeli. No, vahvistellaan taas pidätteitä hiukan ja treenataan porukassa liikkumista, niin eiköhän se siitä taas tasoitu teinihirviökin.
Tallilta kotiuduin jo ihan hyvissä ajoin ja koska keli oli hieno ja koska on luvattu ensi viikolle jo kylmenevää, niin lähdettiin vielä illemmalla koirien kanssa nauttimaan lämmöstä ja kesäisistä keleistä. Koskaanhan ei voi tietää, onko nämä kesän viimeiset lämpimät päivät. Polkaistiin siis pyörällä rantaan. Noah ui ja Peikko muuten vaan hengaili. Kivaa taisi olla ja Noah oli taas ihan poikki koko loppuillan. Ei ole enää nuori se.
Sunnuntaina (19.5.) käytiin sitten koirien kanssa ensin Hutikalla lenkki, joka sisälsi taas myös uimista. Pituutta lenkille kertyi kaikkinensa saman verran kuin pyörälenkille rantaan, mutta koska hissukseen käveltiin ja hengailtiin, ei ollut niin rankka. Keli oli vieläkin aika mukavan kesäinen ja aika rauhassa sai kävellä. Kaikki varmaan oli merellä tai mökeillä, kun niin oli hiljaista kylillä. Siitä sitten samalla reissulla kurvattiin tallille.
Tallilla ensin lannan lappamista ja ponin laittoa. Ratsastushousut oli mukana, kun olin vähän kahden vaiheilla, lähdetäänkö vain taluttelulenkille uittomontulle vai maastoon ratsain kevyesti käppäilemään. Päädyin sitten maastoon. Käytiin noin neljän kilometrin rento käyntilenkki reippaan ponin kanssa. Kotimatkalla vastaan polki poika pyörällä "räpätin" eturenkaassa, eikä hiljentänyt vaikka huusin useankin kerran varomaan. Ei Kambur sitä pelännyt, mutta vastaisuuden varalta rääkäisin pojalle ihan kunnolla, jolloin pysähtyi. Tuskin se mitään oppi. Ei ollut ensimmäinen kerta ja kun sille on kotonakin asiasta saarnattu, koska pahoja tilanteita on tullut, kun hevoset on pelästyneet. Toivotaan, että oppii ennen kuin tulee mopoikään. En ehkä halua nähdä, mitä sitten tapahtuu.
Poni on juuri bongannut pojan |
Maanantai (20.5.) menikin sitten kotosalla. Kävin vähän ostoksilla, kuten puutarhakaupassa, ja tein pihatöitä. Ja vähän kotitöitä. Ja kävin koirien kanssa pienen lenkin metsässä. Kotiin kantattiin kalliohalkeaman kautta, koska vieläkin oli lämmintä.
Tiistaina (21.5.) tallille vasta myöhemmin illalla. Skorpanin kanssa mentiin vaihteeksi kentälle puuhaamaan. Naruriimuvarustuksella laukannostoja pienellä ympyrällä oli aiheena. Ravi jo sujuu ihan ok, vaikka sekin tarvii vielä lisää treeniä. Vasemmalle laukannostot meni oikeinkin hyvin, oikealle ei sitten niin hyvin. Oli vaikeaa, mutta saatiin pari jonkinlaista tehtyä. Ylitettiin vielä pienen pientä estettä ravissa ja se meni hyvin. Ei juossut läpi, vaan oikeasti nosteli jalkojaan. Pieni kaulanarutreeni vielä ihan lopuksi vieressä kävellen. Kentällä toki vaikeampaa kuin tiellä, mutta edistyy sekin. Syöttelin hetken vielä kentän takana pellolla tuoretta ja ratsastin ponin takaisin pihatolle.
Pihaton lähellä ojassa on rentukoita |
Keskiviikkona (22.5.) käytiin sitten taas ajolenkillä. Tehtiin reipas noin seitsemän kilometrin lenkki. Ravailtiin paljon, kun meno maistui ja laukannostoja treenattiin myös. Tehtiin myös ravi-laukka-ravi siirtymiä. Ravista laukkaan menee puhtaasti, mutta raviin siirtyessä tulee helposti passi/töltti/mitälie askelia sinne väliin ja raviin siirtymiseen tarvitaan reilu lisähidastus, jotta oikea rytmi löytyy. Tasapainoa siis tarvitaan vielä paljon lisää, vaikka parantunutkin on jo paljon. Olisihan se paljon helpompaa kolmekäyntisen kanssa, mutta olisi se niin paljon tylsempääkin. Kai. Ehkä. Luultavasti. Olisi se!
Torstaikin (23.5.) oli ajopäivä. Ratsastuspäivä sen kyllä piti olla, mutta kuskin selkä kiukuttelee, eikä pystynyt edes harkitsemaan kyytiin kiipeämistä. Nyt oli jo paljon kylmempää. Kun edellisenä päivänä sai vielä kärrytellä teepaidassa, niin nyt kaipasi lähinnä toppatakkia. Se on se suomen kesä. Samalla teemalla jatkettiin, mutta rauhallisemmin ja vähemmillä/lyhyemmillä ravi-laukka pätkillä. Ei ollut virtaa ihan samala tavalla enää. Etusten tossuihin laitoin vanhojen tossujen pohjalliset, kun tossuthan meni puhki kärjestä viikonlopun kimppalenkillä kiihkoillessa. Pohjallisilla toimii vielä hyvin ja takatossut on oikein hyvässä kunnossa vielä. Kunhan ehdin, niin selvittelen, miksi hajosivat, kun kuitenkin pitäisi kestää ihan matkaratsastustreeniäkin kaikilla alustoilla. Jotain siis varmasti on mennyt käytön suhteen pieleen tai sitten sattuivat vaan olemaan maanantaikappaleet. Uudethan sinne on pakko hommata omilla pohjallisilla ja jos sittenkin vielä hajoavat parissa kuukaudessa, on pakko ostaa jotkut muut kesiksi eteen. En kyllä haluaisi, koska nämä ovat ihan huiput, mutta jos pohjat kestää vain hetken, niin sitten vaan on pakko keksiä jotain muuta. Rautakenkä ei ole vaihtoehto, enkä liimakenkienkään kanssa haluaisi alkaa pelleillä. No, talvikengät menee varmaan vielä vuosia ja takakengätkin nyt varmaan ainakin tämän kauden, toivottavasti.
Vähän erilainen peppukuva |
Tallilta tullessa käytiin vielä koirien kanssa pienesti kaupalta lenkillä ja johan oli kello puoli kymmenen, ennen kuin oltiin taas kotona. Olen tällä viikolla tosin mennyt tallille normaalia myöhemmin ihan tarkoituksella, joten ei siis ole ihmekään, että illat vähän venähtää. Onneksi alkaa loma.
Perjantaina (24.5.) se sitten viimein oli totta. Loma. Kotona kunnon päikkärit töiden jälkeen ja viikon teeman mukaisesti, vasta myöhemmin tallille. Poni pihatolta mukaan. Kavioiden vuolu, taas. Viikottain saa tehdä ja useamminkin. Nytkin oli kasvaneet taas ihan hitosti, vaikka edellisestä kerrasta oli vajaa viikko. Se on se kesä ja tahti vaan kiihtyy, mitä pidemmälle kesää mennään. Vuolun jälkeen naruriimu päähän, koirat autosta ja lenkille, kun jalkakin tuntui ihan hyvältä. Ja hyvä se olikin, melkein koko lenkin ajan. Ihan lopussa vasta alkoi kiukutella, eikä edes paljoa. Kyllä muuten huomaa, että ollaan lenkkeilty viime aikoina tällä tavalla ihan liian vähän. Poni ei oikein osaa enää käyttäytyä. Siihen on vaikea saada kunnon kontaktia ja se nykii vaan syömään. Yritettiin taas kotimatkalla kaulanarutreeniä, mutta koska poni ei kuunnellut vaan tuli ihan röyhkeästi vain päin painetta, vaihtui homma lennosta kurinpalautustreeniksi. Ravi-käynti-seis-peruutus-käynti ja palkka. Eikä ollut ollenkaan niin helppoa miltä kuulostaa. Kambur rynni vaan ohi, eikä olisi hidastanut, saati pysähtynyt, peruutuksesta nyt puhumattakaan. Siinäkin kohtaa se tuli päin painetta, vaikka peruutusmerkit on ihan hyvin sillä kuitenkin hanskassa. Vaikka kädellä kunnolla painoi ryntäistä, niin eikun eteenpäin vaan. Pienempiä apuja se ei edes huomannut, jos ei tätäkään. Normisti kuitenkin riittää kun vaan näyttää sormella. Onneksi on naruriimu ja kaikesta huolimatta päästään kohtuu herkkä hevonen, joten naruriimun avulla saatiin aikaan loppujen lopuksi ihan kelpo suoritus, minkä jälkeen käveltiin rennosti hetki eteenpäin ja sai sitten luvalla syödä. Loppumatka meni hyvin ja poni oli ihan mukavasti kuulolla.
Nyt siis on loma ja laiskottelua ainakin pari ensimmäistä päivää. Hevosten pitäisi päästä laitumelle viikon kuluttua ja siitä viikon päästä onkin maastotaitokisat. Vielä en tiedä menenkö, mutta niin on kyllä suunniteltu. Pitäisi päästä selkäänkin vielä ennen sitä ja sitten se laitumellelasku saattaa sekottaa teinihevoisen päätä, joten katsotaan. Minkään stressihirviön kanssa en reissuun lähde, koska en halua yhdistää moista tunnetilaa mihinkään. Eikä se olisi hauskaa kummallekaan, eikä mitenkään reilua ponille. Mutta kuten sanoin, katsotaan tilannetta sitten kun se on ajankohtaista. Tänä vuonna tosin poni jää pihattolaitumelle tuttujen kavereiden kanssa ja vaikka siihen ainakin pari vierastakin hevosta tulee, niin luulisi että muutos on niin pieni, ettei paljoa stressaa. Vaan sen näkee sitten.