Teinihirviön seikkailut ja muuta mukavaa

Lauantaina (18.5.) menin tallille puolen päivän aikaan. Meillä oli taas sovittu kimppamaasto muutaman tallikaverin kanssa. Ponin huolto tällä kertaa pidemmän kaavan mukaan, mikä pitää sisällään harjauksen lisäksi myös pedikyyrin ja tarvittaessa harjan ja hännän selvityksen aineineen. Silat selkään, kärryt perään ja valmis. Meitä lähti matkaan kolme ratsukkoa, yksi pyöräilijä ja me kärryillä. Ihan tarkoituksella kuljettiin Kamburin kanssa jälkijoukoissa, koska miten se muuten oppii olemaan muuta kuin ekana, kuten haluaisi. Käyntiosuudet menikin hyvin alun pienen kiirehtimisen jälkeen, eikä ponipoika reagoinut, vaikka isolla tiellä pari muuta pollea aiheuttikin hiukan hässäkkää. Ensimmäinen ravipätkäkin me handlattiin ihan hyvin, vaikka pidellä kyllä sai. Vaan kun yksi ratsukko karautti pidätteistä välittämättä kärkeen ja Kambur näki sen kahden muun kaverin takaa, niin sitten kiihtyi poni aika uskomattomiin lukemiin. Ohi oli päästävä. No, jono seis ja poni hanskaan ja matka jatkui. Näitä tuli vielä pari, mutta kun alkoi kadota kontrolli, huusin porukan pysähtymään ja taas matka jatkui. Ravia ei kyllä juuri aisojen välissä nähty, askellaji muistutti lähinnä koikkaloikkaa ja jänishyppyjä.

 kuvat @Hannele Jokinen, the pyöräilijä

Ihan hyvä kunto tuolla taitaa olla, kun 11 kilometrinkin jälkeen jaksoi vielä kipittää isompiensa vauhdissa, eikä tuntunut mitenkään erityisen väsyneeltä tai edes ihan hirmu hikiseltäkään. Toki se hikosi, kun olihan lämpöäkin yli 20 astetta, muttei mitenkään erityisen paljoa. Muutenkin siinä on ollut viimeaikoina virtaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Mikä lie syynä tähän, tiedä sitten. Ehkä on vaan ruokinta kohdallaan, kunto kohdallaan, muuten vaan kaikki hyvin tai sitten se vaan on lakannut kasvamasta ja riittää energiaa muuhunkin. Tai sitten kaikki ja kevät vielä siihen päälle. Ihan sama, en valita, vaikka välillä ärsyttääkin, kun ei kuuntele. Mikä taas johtuu enemmänkin muusta kuin virrasta, koska yksin liikkuessaanhan se on kuin herran enkeli. No, vahvistellaan taas pidätteitä hiukan ja treenataan porukassa liikkumista, niin eiköhän se siitä taas tasoitu teinihirviökin.

Tallilta kotiuduin jo ihan hyvissä ajoin ja koska keli oli hieno ja koska on luvattu ensi viikolle jo kylmenevää, niin lähdettiin vielä illemmalla koirien kanssa nauttimaan lämmöstä ja kesäisistä keleistä. Koskaanhan ei voi tietää, onko nämä kesän viimeiset lämpimät päivät. Polkaistiin siis pyörällä rantaan. Noah ui ja Peikko muuten vaan hengaili. Kivaa taisi olla ja Noah oli taas ihan poikki koko loppuillan. Ei ole enää nuori se.

Sunnuntaina (19.5.) käytiin sitten koirien kanssa ensin Hutikalla lenkki, joka sisälsi taas myös uimista. Pituutta lenkille kertyi kaikkinensa saman verran kuin pyörälenkille rantaan, mutta koska hissukseen käveltiin ja hengailtiin, ei ollut niin rankka. Keli oli vieläkin aika mukavan kesäinen ja aika rauhassa sai kävellä. Kaikki varmaan oli merellä tai mökeillä, kun niin oli hiljaista kylillä. Siitä sitten samalla reissulla kurvattiin tallille.

Tallilla ensin lannan lappamista ja ponin laittoa. Ratsastushousut oli mukana, kun olin vähän kahden vaiheilla, lähdetäänkö vain taluttelulenkille uittomontulle vai maastoon ratsain kevyesti käppäilemään. Päädyin sitten maastoon. Käytiin noin neljän kilometrin rento käyntilenkki reippaan ponin kanssa. Kotimatkalla vastaan polki poika pyörällä "räpätin" eturenkaassa, eikä hiljentänyt vaikka huusin useankin kerran varomaan. Ei Kambur sitä pelännyt, mutta vastaisuuden varalta rääkäisin pojalle ihan kunnolla, jolloin pysähtyi. Tuskin se mitään oppi. Ei ollut ensimmäinen kerta ja kun sille on kotonakin asiasta saarnattu, koska pahoja tilanteita on tullut, kun hevoset on pelästyneet. Toivotaan, että oppii ennen kuin tulee mopoikään. En ehkä halua nähdä, mitä sitten tapahtuu.

Poni on juuri bongannut pojan

Maanantai (20.5.) menikin sitten kotosalla. Kävin vähän ostoksilla, kuten puutarhakaupassa, ja tein pihatöitä. Ja vähän kotitöitä. Ja kävin koirien kanssa pienen lenkin metsässä. Kotiin kantattiin kalliohalkeaman kautta, koska vieläkin oli lämmintä.

Tiistaina (21.5.) tallille vasta myöhemmin illalla. Skorpanin kanssa mentiin vaihteeksi kentälle puuhaamaan. Naruriimuvarustuksella laukannostoja pienellä ympyrällä oli aiheena. Ravi jo sujuu ihan ok, vaikka sekin tarvii vielä lisää treeniä. Vasemmalle laukannostot meni oikeinkin hyvin, oikealle ei sitten niin hyvin. Oli vaikeaa, mutta saatiin pari jonkinlaista tehtyä. Ylitettiin vielä pienen pientä estettä ravissa ja se meni hyvin. Ei juossut läpi, vaan oikeasti nosteli jalkojaan. Pieni kaulanarutreeni vielä ihan lopuksi vieressä kävellen. Kentällä toki vaikeampaa kuin tiellä, mutta edistyy sekin. Syöttelin hetken vielä kentän takana pellolla tuoretta ja ratsastin ponin takaisin pihatolle.

Pihaton lähellä ojassa on rentukoita

Keskiviikkona (22.5.) käytiin sitten taas ajolenkillä. Tehtiin reipas noin seitsemän kilometrin lenkki. Ravailtiin paljon, kun meno maistui ja laukannostoja treenattiin myös. Tehtiin myös ravi-laukka-ravi siirtymiä. Ravista laukkaan menee puhtaasti, mutta raviin siirtyessä tulee helposti passi/töltti/mitälie askelia sinne väliin ja raviin siirtymiseen tarvitaan reilu lisähidastus, jotta oikea rytmi löytyy. Tasapainoa siis tarvitaan vielä paljon lisää, vaikka parantunutkin on jo paljon. Olisihan se paljon helpompaa kolmekäyntisen kanssa, mutta olisi se niin paljon tylsempääkin. Kai. Ehkä. Luultavasti. Olisi se!

Torstaikin (23.5.) oli ajopäivä. Ratsastuspäivä sen kyllä piti olla, mutta kuskin selkä kiukuttelee, eikä pystynyt edes harkitsemaan kyytiin kiipeämistä. Nyt oli jo paljon kylmempää. Kun edellisenä päivänä sai vielä kärrytellä teepaidassa, niin nyt kaipasi lähinnä toppatakkia. Se on se suomen kesä. Samalla teemalla jatkettiin, mutta rauhallisemmin ja vähemmillä/lyhyemmillä ravi-laukka pätkillä. Ei ollut virtaa ihan samala tavalla enää. Etusten tossuihin laitoin vanhojen tossujen pohjalliset, kun tossuthan meni puhki kärjestä viikonlopun kimppalenkillä kiihkoillessa. Pohjallisilla toimii vielä hyvin ja takatossut on oikein hyvässä kunnossa vielä. Kunhan ehdin, niin selvittelen, miksi hajosivat, kun kuitenkin pitäisi kestää ihan matkaratsastustreeniäkin kaikilla alustoilla. Jotain siis varmasti on mennyt käytön suhteen pieleen tai sitten sattuivat vaan olemaan maanantaikappaleet. Uudethan sinne on pakko hommata omilla pohjallisilla ja jos sittenkin vielä hajoavat parissa kuukaudessa, on pakko ostaa jotkut muut kesiksi eteen. En kyllä haluaisi, koska nämä ovat ihan huiput, mutta jos pohjat kestää vain hetken, niin sitten vaan on pakko keksiä jotain muuta. Rautakenkä ei ole vaihtoehto, enkä liimakenkienkään kanssa haluaisi alkaa pelleillä. No, talvikengät menee varmaan vielä vuosia ja takakengätkin nyt varmaan ainakin tämän kauden, toivottavasti.

Vähän erilainen peppukuva

Tallilta tullessa käytiin vielä koirien kanssa pienesti kaupalta lenkillä ja johan oli kello puoli kymmenen, ennen kuin oltiin taas kotona. Olen tällä viikolla tosin mennyt tallille normaalia myöhemmin ihan tarkoituksella, joten ei siis ole ihmekään, että illat vähän venähtää. Onneksi alkaa loma.

Perjantaina (24.5.) se sitten viimein oli totta. Loma. Kotona kunnon päikkärit töiden jälkeen ja viikon teeman mukaisesti, vasta myöhemmin tallille. Poni pihatolta mukaan. Kavioiden vuolu, taas. Viikottain saa tehdä ja useamminkin. Nytkin oli kasvaneet taas ihan hitosti, vaikka edellisestä kerrasta oli vajaa viikko. Se on se kesä ja tahti vaan kiihtyy, mitä pidemmälle kesää mennään. Vuolun jälkeen naruriimu päähän, koirat autosta ja lenkille, kun jalkakin tuntui ihan hyvältä. Ja hyvä se olikin, melkein koko lenkin ajan. Ihan lopussa vasta alkoi kiukutella, eikä edes paljoa. Kyllä muuten huomaa, että ollaan lenkkeilty viime aikoina tällä tavalla ihan liian vähän. Poni ei oikein osaa enää käyttäytyä. Siihen on vaikea saada kunnon kontaktia ja se nykii vaan syömään. Yritettiin taas kotimatkalla kaulanarutreeniä, mutta koska poni ei kuunnellut vaan tuli ihan röyhkeästi vain päin painetta, vaihtui homma lennosta kurinpalautustreeniksi. Ravi-käynti-seis-peruutus-käynti ja palkka. Eikä ollut ollenkaan niin helppoa miltä kuulostaa. Kambur rynni vaan ohi, eikä olisi hidastanut, saati pysähtynyt, peruutuksesta nyt puhumattakaan. Siinäkin kohtaa se tuli päin painetta, vaikka peruutusmerkit on ihan hyvin sillä kuitenkin hanskassa. Vaikka kädellä kunnolla painoi ryntäistä, niin eikun eteenpäin vaan. Pienempiä apuja se ei edes huomannut, jos ei tätäkään. Normisti kuitenkin riittää kun vaan näyttää sormella. Onneksi on naruriimu ja kaikesta huolimatta päästään kohtuu herkkä hevonen, joten naruriimun avulla saatiin aikaan loppujen lopuksi ihan kelpo suoritus, minkä jälkeen käveltiin rennosti hetki eteenpäin ja sai sitten luvalla syödä. Loppumatka meni hyvin ja poni oli ihan mukavasti kuulolla.

Nyt siis on loma ja laiskottelua ainakin pari ensimmäistä päivää. Hevosten pitäisi päästä laitumelle viikon kuluttua ja siitä viikon päästä onkin maastotaitokisat. Vielä en tiedä menenkö, mutta niin on kyllä suunniteltu. Pitäisi päästä selkäänkin vielä ennen sitä ja sitten se laitumellelasku saattaa sekottaa teinihevoisen päätä, joten katsotaan. Minkään stressihirviön kanssa en reissuun lähde, koska en halua yhdistää moista tunnetilaa mihinkään. Eikä se olisi hauskaa kummallekaan, eikä mitenkään reilua ponille. Mutta kuten sanoin, katsotaan tilannetta sitten kun se on ajankohtaista. Tänä vuonna tosin poni jää pihattolaitumelle tuttujen kavereiden kanssa ja vaikka siihen ainakin pari vierastakin hevosta tulee, niin luulisi että muutos on niin pieni, ettei paljoa stressaa. Vaan sen näkee sitten.

Uusi satula ja laukka-askelia

Helmikuussahan minulla oli satula (Ghost Quevis) testattavana maahantuojalta. Se tuntui ihan hyvältä ja sellainen siis laitettiin tilaukseen. Satulat valmistetaan Italiassa ja ne tulee maahan yhteistyössä ruotsalaisen Soft Saddlesin kanssa. Toimitusajaksi luvataan enintään kahdeksan viikkoa. No, hieman venyi, kun tehtaalla oli kiirettä, mutta viimein viime viikolla oli satula matkalla ruotsista suomeen. Maanantaina (13.5.) tuli viimein kaivattu sähköposti uuden satulani maahantuojalta, että satula oli saapunut hänelle. Mutta, se ei ihan ollut sovitun kaltainen. Olin siis suunnitellut itse violetit somisteet satulaan, kun se oli mahdollista ilman erillistä maksua. Violetit ne olivat ja oikeissa paikoissa, mutta niihin olikin käytetty kahta eri sävyistä violettia nahkaa/keinonahkaa. Sain kuvan satulasta ja hetken sitä tuijoteltuani, päätin ettei se haittaa. Toinen vaihtoehto kun olisi ollut, että satulaan olisi valmistettu uusi istuin, johon somisteet olisivat olleet mokkanahasta, mitä en missään nimessä halunnut ja taas olisi joutunut odottamaan monta viikkoa. Sovittiin siis, että satula lähtee matkaan kohti Pyhtäätä.

Tämän kuvan sain ja vaikka takakaari saattaa näyttääkin kovin pinkiltä, ei se sitä luonnossa kuitenkaan ole.

Maanantaina en siis käynyt tallilla, mutta pihaton muiden hevosten omistajat ottivat myös Korpulta lantanäytteen, kun se oli maanantaille sovittu tehtäväksi. Kiitos heille. Korpulla madonmunia oli vain 50 epg, kun madotuksen rajana suomessa pidetään 200 epg. Ei siis myrkkyjä ponille tänä keväänä, hienoa.

Tiistaina (14.5.) satula siis viimein lähti matkaan ja jännitys tiivistyi. Olin tilannut myös uuden naruriimun, kun vanha on jäänyt pieneksi, ja se tulikin jo tiistaina. Ainoa vaan, että se oli mennyt väärään postitoimipisteeseen noin 20 kilometrin päähän. Soittoa siis sinne ja paketti lähti uudelleen matkaan kohti oikeaa osoitetta. Mielessä kävi, että saa nähdä, mihin satula vielä joutuu, mutta yllätys yllätys, se saapui ihan oikeaan osoitteeseen ennätysajassa.

Harmitti, kun en sitten vielä saanutkaan, en satulaa enkä naruriimua, mutta tallille kuitenkin läksin. Käytiin kärryttelemässä. Kambur sai osittain päättää ja päädyttiin moottoritien huoltotielle ja sieltä asfalttitietä takaisin tallille. Hiukan säpsyili poni kylän kohdalla ja tuijotteli vähän kaikkea, mikä ei ole normaalia. Johtuiko murkkuilusta vai minun mielentilastani, vaikea sanoa. Tallilta lähtiessä tapahtui asioita, mistä syystä oma lenkkeilyni meni aika sumussa itkeskellessä. Kyse ei ole mistään mikä liittyisi minuun tai Korppuun, mutta olisi saanut jäädä näkemättä ja mielummin kokonaan tapahtumatta tämäkin. No, lenkki siis venähti ja oltiin tosi myöhään takaisin tallilla ja ennen kuin olin kotona, oli kello jo vaikka mitä, enkä taas koiria ehtinyt lenkittää kunnolla. Käytiin vaan metsässä pyörähtämässä. 

Keskiviikkona (15.5.) saapui sitten vihdoinkin kauan kaivattu uusi satula. Postin kautta siis tallille, varustettuna ratsastushousuilla. Täytyihän testiajo tehdä hetimmiten. Tallilla ensin paketin avaus ja satulan "varustelu", ylimääräiset kamat pois satulatelineeltä ja sitten kiireesti ponin hakuun. Hiukan meni aikaa säätäessä, mutta viimein oli poni valmis. Sitten menikin aikaa selkäännousussa, kun nyt vaan liikaa kaikkea. Ensin siis totesin jalustimet liian pitkiksi ja hyppäsin alas niitä säätämään. Sitten meni ponit juuri ohi ja Korppu ampaisi matkaan heti kun olin selässä. Kunniakseen on todettava, että hienosti seisoi hievahtamatta paikallaan siihen asti, kunnes jalustimet olivat jalassa, kuten on opetettu, mutta sitten läks. Juu ei onnistu. Takaisin siis ja kuski taas alas ja uusi yritys. Joka viimein sujui kuten kuuluukin ja päästiin matkaan. Pieni lenkki käytiin pyörähtämässä peltotiellä ja totesin jalustimet yhä liian pitkiksi. Muuten ei valttamista. Ponissa oli virtaa ihan liiaksikin, mutta hyvin se silti käyttäytyi ja kuunteli. 

Siellä se on. Hiukan liian taakse satuloituna kyllä. Nuo "kääpiömustekalat" on jalustimen ripustusta varten, kun palohaat olivat liian pienet noille jalustimille.

Palattiin siis pihalle ja säädettiin jalustimia. Myös tallikaveri käväisi selässä, kun on ollut hiukan harkinnassa samanlainen satula omalleen. Hieman oli sitä mieltä Skorpan, ettei lähde ilman mammaa mihinkään, vaikkei muuten ollutkaan millänsäkään "vieraasta" ihmisestä selässään. Kävin sitten vielä toistamiseen kiertämässä peltoreitin (n.1,3 km) ja pieneen ylämäkeen ennen tallille kääntymistä saatiin vahingossa ensimmäiset laukka askeleetkin kuskin kanssa. Ei niitä ollut kuin kaksi tai kolme, mutta kuitenkin. Siitä se lähtee sekin.

Kotimatkalla kurvattiin taas koirien kanssa kaupan kautta ja lenkkeiltiin pienesti samalla. Taas meni myöhään, ennen kuin oltiin kotona, mutta niin se aina tähän aikaan vuodesta.

Torstaina (16.5.) tuli sitten viimein se naruriimukin ja lenkille sitten heti piti lähteä sitä kokeilemaan. Hieno se ainakin oli, vaikkei Silvet Tipin veroinen. Hieman iso kyllä, mutta parempi niin kuin liian pieni, kuten vanha oli.

Käytiin siis koirien kanssa hiukan lenkkeilemässä. Kiipeiltiin metsäpoluilla ja vaan nautiskeltiin hienosta kelistä. Alkumatkasta käveltiin kaverin kanssa, joka satuttiin näkemään matkalla. Mukavaa oli pitkästä aikaa taas, kun tuo jalka on hiukan rajoittanut tämänlaista lenkkeilyä. Nyt jalka tuntui kohtuulliselta ja lähtiessä nappasin vielä vähän nappia naamaan, niin kesti juuri hitaasti kävellen tämän reilun neljän kilometrin lenkin. Pihatolle ponia palauttaessani, se olikin jo taas kipeä. Huoh. Vaan kai sekin joskus paranee.

Satulaakin testailtiin taas sen verran, että lyhensin vielä jalustimia yhdellä reijällä ja käytiin kentällä kierros pyörähtämässä. Paremmalta tuntui. Täytyi vaan lyhentää jalustinremmejä, kun jäi jo niin pitkät soirot, jotka ei pysyneet siellä missä pitää.

Varustekopin ikkuna on hyvä peili.

Perjantai (17.5.) ja vihdoin viikonloppu edessä. Kunnon päikkärit töiden jälkeen ja tallille vasta viiden aikaan. Hiukan lannan lappamista ponin seuraillessa mukana maharapsuja kerjäillen. Alkaa ötököitä taas olla sen verran jo, että rapsutukset vie voiton syömiseltä. Poni mukaan ja satula taas selkään. Maastoon suunnattiin. Ihan kivasti oli virtaa nytkin ja ravailtiin pitkät pätkät ja tölttiäkin saatiin jo pidempiä pätkiä. Selkeästi se tarjoaa tällä satulalla sitä enemmän. Johtunee minun istunnan muutoksestani, koska muuten kyllä vaikuttaa varsin tyytyväiseltä ja liikkuu hyvin. Hiukan oli tapahtumiakin matkalla. Ensin kaveri, jonka takia vaihdettiin suuntaa, kun en halunnut lähteä peesiin. Sitten pyöräilijä, joka pelästytti takaa tullessaan. Sitten taas kavereita tallilta vastaan useampiakin. Kotimatkalla vielä tavoitettiin pihattokaverit. Hyvä lenkki siis.

Ja onhan tuo nyt satula! Enää ei ole ikävä vanhaa nojatuolia, vaikka se mukava onkin. Tuolla on vaan sata kertaa helpompi ratsastaa ja pysyä tasapainossa. Tyytyväisempi en voisi olla. Vielä se vaatii hiukan säätöjen tarkistusta ja totuttelua, mutta hyvä se on. Eiköhän me tuolla pärjätä monen monta vuotta.

Voihan toukokuu

Toukokuussa ollaan tähän mennessä lähinnä kärryilty. Mukaan mahtuu myös pari talutuslenkkiä ja yksi maastoratsastus, plus kaulanarutreeniä. Minun kantapääni ei nyt oikein salli ylimääräistä kävelyä, joten ponikin on joutunut oikeisiin töihin. No, onhan sillä toki jo ikääkin sen verran, ettei se siitä rikki mene, kun vapaatakin kuitenkin saa viettää parina päivänä viikosta yleensä. Vaan minä kaipaan pitkiä kävelylenkkejä koko lauman kanssa, mutta kai me vielä siihenkin päästään, kun vaan malttaa nyt passata.

Vapunpäivänä oli pihatolla rento meininki. Odottelin aikani ja kyllähän se sieltä sitten mukaan lähti, vaikka vaikeaa se oli. Ja kun väkisin en sitä mukaan raahaa, niin joutui sitten istuskelemaan kivellä auringossa. 

Vappuna käytiin pitkä lenkki kärryillä. Mukana matkassa taas kevyemmät lainakärryt. Aika vastentahtoinen ja laiska oli poni, mutten ollenkaan ihmettele, kun tosiaankin oli väsynyt jo muutenkin. Käveltiin kuitenkin 11 kilometrin lenkki, mutta aikaa meni reilu kaksi tuntia. Yleensä samaan lenkkiin menee puolisen tuntia vähemmän aikaa. Keli oli hieno, vaikka metsän siimeksessä olikin suorastaan kylmä. Auringossa kuitenkin varsin lämmintä ja mukavaa.

Koirien kanssa käytiin illalla metsässä, kun sinne on vaan niin helppo tuosta pihasta suoraan hilppasta. Ja kun koko pitkä talvi on ollut pysyteltävä poissa, koska lunta liikaa, niin siksikin siellä on nyt kiva taas samota. Samalla käytiin katsastamassa meidän yksityinen uimapaikka. Tuolla kalliolla on sellainen reilumman kokoinen halkeama, joka aina täyttyy varsinkin keväisin vedestä. Viime keväänä ja kesällä varsin, se oli ihan kuiva, mutta nyt siellä taas on vettä ihan hyvin ja koirat pääsevät sinne uimaan. Noahilla varsinkin oli niin kivaa, ettei olisi malttanut pois lähteä taas ollenkaan.

Vapun jälkeen sai poni lomailla päivän, kun minä vietin tallivapaata ja lenkkeilin vain koirien kanssa. Tehtiinkin kevään pisin pyörälenkki. Hyvin on kyllä joka paikka sula ja kuivakin. Parissa paikassa oli hiukan lunta/jäätä/sohjoa tuolla metsäpätkällä ja märkää, mutta ihan pääsi pyörälläkin hyvin kuitenkin kulkemaan, kun talutti muutaman metrin pahimmassa paikassa.

Siitä jatkui taas normaali arki ja seuraavaan rupeamaan kuuluikin Korpulla kaksi kärrylenkkiä, yksi ratsastuslenkki ja yksi talutuslenkki. Toinen kerta kärryteltiin omalla kärryllä ja toinen vieraalla, enkä nyt juuri eroa huomannut, vaikka oma onkin puolta raskaampi. Hyvin on kunto siis noussut talven aikana. Ainoa mikä huolestuttaa, on se ettei se oikein hikoa enää kunnolla. Ehkä kokoajan vähenevä turkki ja parempi kunto on tähän vaan syynä, näin ainakin toivon. Mutta voihan se olla, ettei taas aineenvaihduntakaan pelaa. Ostin siis merilevää ja sen jälkeen voisi syöttää tuolta noita viimevuotisia kuivattuja koivunlehtiä pois. Ei niistä ainakaan haittaa ole ja voivat jopa auttaa.

Tähän "jaksoon" ei kuulunut siis paljoa mitään uutta eikä ihmeellistä. Ihan normi arkea vaan. Kerran tosin ratsastin Korpun takaisin pihatolle, mitä tehtiin toissa kesänä laitumelle palatessa joitain kertoja. Nyt lähinnä jo kipeytynyttä jalkaani lepuuttaakseni, kuin koulutuksellisista syistä. Kärryttelyt ja ratsuilut muuten menivät ihan kuten yleensäkin eli niissä ei mainittavaa.

Yhden vapaan jälkeen, oli Korpulla taas pari työpäivää ennen seuraavaa vapaata. Runkonahan minulla on ollut, että viikolla olisi maanantai ja perjantai tallivapaata ja viikossa Korppu liikkuisi ratsain kahdesti ja ajaen kahdesti, loppu sitten talutuslenkkeilyä tai muuta. Toki tilanteen mukaan mennään, mutta että edes joku tolkku pysyisi. Tällä viikolla pidettiin vapaata tiistaina ja perjantaina. Perjantaina tosin kävin tallilla lappamassa lantaa ja syöttämässä ponin. Keskiviikkona käytiin talutuslenkillä pienesti, koirien kanssa tietenkin. Torstaina ajettiin.

Taitaa se aikalailla liikennevarma olla (1.5.) @Tuuli Jääskeläinen 

Kaulanaruiluahan ollaan treenattu muutama kerta sekä selästä että maasta. Eihän se oikein vielä suju, mutta eipä me tosiaankaan olla sita harjoiteltukaan ja koska ratsujutut nyt muutenkin on mallia puska öö vielä toistaiseksi, niin eipä sitä nyt muuta voi odottaakaan. Nyt kuitenkin taas treenattiin, kun olin tilannut uuden vermeen ja se saapui tiistaina. Keskiviikkona (8.5.) ennen talutuslenkkiä varustin siis reippaan ratsuni uudella kaulasuitsella, hyppäsin kyytiin ja yritin ohjata sitä haluamaani suuntaan. No, se meni minne tykkäsi, ellen auttanut ohjilla, jotka toki olin kiinnittänyt varmuudeksi riimuun. Keskittyminen oli jossain ihan muualla, eikä se pystynyt vielä kovin alkutekijöissään olevaa juttua mitenkään muistamaan. Ohjat toimi kuitenkin kuten kuuluukin, kun on jo niin selkäytimessä. Hiukan vielä kokeiltiin maasta, mutta lähdettiin sitten lenkille, kun hommasta nyt vaan ei tullut yhtään mitään.

Lenkillä jatkettiin harjoituksia, kunhan kaverini oli hiukan rauhoittunut. Riimunnaru siis kaulan ympärille ja vieressä kävellen treenattiin pysähtymistä, jonka se joten kuten on kuitenkin jo oppinut. Ja kyllähän se pienen muistuttelun jälkeen sieltä taas löytyikin. Kääntyminen on vielä todella vaikeaa, kun tyyppi ei vaan voi mitenkään ymmärtää, mutta kyllä sekin sieltä vielä tulee. Tallille palatessa virittelin taas kaulasuitsen paikalleen ja tehtiin maasta kentällä nyt vain sitä kääntämistä ja jotain tulostakin saatiin. Ainakin se pystyi nyt jo keskittymään. Harjoitukset jatkuvat. 

Koirien kanssa ollaan käyty aika usein tuolla ihmisten ilmoilla nyt, kun jalka kiukuttelee. Ne saavat hyvin aikaa kulumaan nuuskuttelemalla ja väsyvät ja minä taas saan kipitellä hissukseen jalkaa välillä lepuuttaen. Täällä kotinurkilla se ei oikein onnistu, kun Noah turhautuu heti, jos hidastelen/pysähtelen. Kun eihän niille täällä riitä kiinnostavaa nuuskuteltavaa.

Tämäkin kuva on ihmisten ilmoilta, paikasta missä paljon koiria lenkitetään ja ihan asutuksen keskeltä, vaikkei ehkä ihan siltä näytä. Maalaiskylä on maalaiskylä.

Perjantaina (10.5.) siis lappasin tallilla vaan lantaa ja löysäilin. Tarkoitus oli kyllä tehdä pieni kaulanarutreeni kentällä, mutta taivas repesi ja kastuttiin jo ennen kuin ehdin ponin harjata, joten lykkäsin sille vaan ruuat eteen ja palautin pika pikaa pihatolle. Missä se tietysti heti kellahti katolleen ottamaan vähän kurakuorrutusta. Juuri kun sain edelliset taas hinkattua irtokarvojen kera tiehensä.

Lauantaina (11.5.) satuttiin sitten tallille juuri sopivaan aikaan. Meitä oli kolme lähdössä samoihin aikoihin maastoon itsekseen ja päätettiinkin sitten lähteä kaikki kimpassa. Hyvää harjoitusta taas. Kärryillä oltiin siis Korpun kanssa menossa mukana, kun ne jo perässä oli. Alku meni mukavasti, vaikkakin pidätellä sai ravipätkällä normia enemmän. Puolessa matkassa toisella kunnon ravipätkällä kiihtyikin sitten ihan kunnolla, kun omasta mielestään ei saanut mennä tarpeeksi kovaa, ja siirryttiin suosiolla ja ihan hyvässä järjestyksessä kärkeen. Se helpottikin ja ihan hienosti sujui sitten. Loppumatkasta meni jo hännänhuippunakin ihan hienosti.

On se sellainen teinihevoinen kyllä nyt. Viisivuotiaana joidenkin mielestä hevonen on juuri pahimmillaan ja vaikka muuten meillä ei juuri mitään teiniangstia olekaan näkynyt, niin tämä juttu nyt kyllä vaikuttaa vahvasti siltä. Viime kesänä sujui ihan hienosti ja joulunakin, mutta nyt keväällä ei oikein ole sujunut. Toki me suurimmaksi osaksi liikutaankin yksin, mutta niin me aina ollaan tehty. Eikä se noin mahdoton ole aiemmin ollut, lukuunottamatta sitä ihan ensimmäistä porukkamaastoa kolmevuotiaana kärryillä.

Sunnuntaina (12.5.) kävin koirien kanssa pyöräilemässä aamupäivällä ja puuhailin kotona. Tallille menin vasta kahden maissa. Ponin varustin vaihteeksi satulalla. Tallille saapui perjantaina uusi poni ja koko pakka on hiukan sekaisin. Uusi poni oli kävelyllä ja huuteli kavereille, kun kaikki on sille toki vielä hiukan outoa ja tallilla kaikki huutelivat sitten takaisin ja olivat levottomia. Jopa Korppu hirnahti, vaikkei se koskaan juuri ääntele. Hiukan mietin, että onko nyt ihan viisasta kiivetä kyytiin, kun poni on niin levoton ja tuulikin myrskylukemissa, mutta niin kuitenkin tein. Maastoon suunnattiin ja kyllä kannatti. Kambur oli aika täydellinen. Hirvittävän herkkä ja kuuliainen ja reipas. Rennosti välillä päristellen liikkui poni korvat hörössä, toista kuitenkin kokoajan taakse käännellen, kun oli niin hienosti kuulolla. Tehtiin perus neljän kilometrin lenkki, josta ravailtiin osa ja tölttäiltiinkin hiukan. Pidemmälle teki mieli, mutten arvannut, ettei tämä moodi vain ehdi loppua. Ei ehtinyt. Hienon hieno poni.

Ei tullut tällä kertaa otettua kuvia, tämä on huhtikuulta.

Illalla kävin vielä koirien kanssa metsässä puolen tunnin pienen pyrähdyksen ja pihalla heittelin palloa metsään etsittäväksi. Pojilla oli kivaa ja ilmakin oli mitä mainioin. Aamupäivällähän taivas oli vielä paksussa pilvessä, mutta iltapäivällä kirkastui ja vielä illallakin aurinko paistoi täydeltä terältä. Tuulikin iltaa kohden hellitti.

Tänään minulla on tallivapaa ja koska näyttäisi alkaneen sataa, varmaankin siivouspäivä. Katsellaan sitten sitä lenkille lähtöä myöhemmin tai sitten ei. Huomenna näyttää ilmatieteenlaitos aurinkoa koko päiväksi, joten sitten voi lenkkeillä vaikka kuinka. Vielä yhdeksän työpäivää ennen lomaa. Jaksaa jaksaa..

Huhtikuu loppui ja lämpökin lähti

Pääsiäisen jälkeen tiistaina (23.4.) ja keskiviikkona (24.4.) sai Korppu viettää ansaitsemaansa vapaata. Pääsiäisen aikana tehtiin kuitenkin sen verran rankasti töitä, että tekee hyvää hiukan lepäillä, ettei leipiinny ihan. Se kun tulee vielä toistaiseksi lähes aina valmiiksi portille vastaan, kun menen pihatolle ja lähtee mielellään töihin ja näin sen haluan jatkossakin olevan. Molempina päivinä kävin kyllä tallilla lappamassa lantaa ja keskiviikkona harjasin ja ruokin poninkin, mutta mitään muuta ei tehty. Koirien kanssa tehtiin pitkiä lenkkejä, kun ei tallilla mennytkään koko iltaa.

Torstaina (25.4.) joutui sitten ponikin taas hommiin. Käytiin tekemässä pitkä rauhallinen kärrylenkki kevyemmillä lainakärryillä. Ajeltiin yhtä peltotietä, mitä ei ole aiemmin saanut hevosella mennä, pistäytymään kaverin pihassa. Olipas innoissaan poniini. Se ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut, kun sai kerrankin mennä sinne, minne kääntymistä on lähes joka kerta ehdotellut. Sitten vielä pääsi seisoskelemaan rapsuteltavanakin. Ihan paras lenkki Korpun mielestä. Kotimatkalla törmättiin vielä tuttuihin, jotka oli koirien kanssa lenkillä ja siinä meni juorutessa yksi jos toinenkin tovi. Kiva lenkki minustakin, kestoltaan noin kaksi tuntia ja kilometrejä ehkä seitsemän.

Kuva on kyllä seuraavalta päivältä metsäpätkältä..

Perjantaina (26.4.) käytiin myös kärryttelemässä. Tällä kertaa tehtiin huomattavasti reipastahtisempi lenkki kuin edellisenä päivänä ja kantattiin metsän kautta vielä kotiinkin, mikä taas on rankkaa siksi, kun pehmeä epätasainen pohja ja korkeuseroakin jonkin verran. Alaspäin pellolle jo tullessa, meni Korppu nenälleen. Upottiko pohja vai luistiko jalka vai pettikö vaan tasapaino, koska eri kärry kuin ennen tästä kulkiessa, sitä tarina ei kerro. Mitään vahinkoa ei kuitenkaan tapahtunut, poni säilyi ehjänä ja matka jatkui. 

Lauantaina (27.4.) lähdettiin sitten taas maastolenkille ratsain. Ajatus oli kyllä pitää pidempi tauko ratsuilusta, mutta koska mahtava keli ja kaikkea, niin en sitten mitenkään malttanut. Vaan on se taukoa viikkokin, kun nyt ollaan kuitenkin sen kaksi kertaa viikossa melkein ratsuiltu. Tällä kertaa matka eteni alusta saakka sujuvasti ilman kiemurteluja tai muuta kyselyä. Korvat hörössä reippaasti askelsi poni. Pitkin ohjin rennosti käveltiin ja katseltiin maisemia. Tehtiin noin viiden kilometrin mittainen käyntilenkki, ihan pienellä hölkkäpätkällä höystettynä. Ihanan rento ja hyväntuulinen poni. Hyvä mieli jäi molemmille. Näin ainakin haluan uskoa. Itselleni nyt kuitenkin.

Korvakuvat tietysti omiani (kotimatkalta), kaksi muuta @Tuuli

Illalla käytiin vielä koirien kanssa kunnon lenkki, kun ilma oli vieläkin aika huikea. Tallilta lähtiessä auton mittari näytti +25. Huhtikuussa! Vielä kuuden aikaan, kun lähdin koirien kanssa liikkeelle, näytti mittari +19. Kierrettiin pitkä lenkki Hutikalla ja kantattiin Kärsiksen metsän kautta takaisin. Koirat siis pääsivät ensi kertaa tänä vuonna ihan kunnolla uimaan. Peikko tosin vain kastautui, mutta Noah nyt taas ui juuri niin kauan kuin annoin sen uida. Oli kyllä onnellinen koira ja kovin väsynyt reissun jälkeen.

Pakko laittaa tämäkin, koska nyt vaan huippua, kun alkaa olla jo ihanan vihreää.

Sunnuntaina (28.4.) olikin sitten jo reilusti viileämpää. Kello soitti jo varhain aamulla, kun oli Staran harjoitusestekisapäivä ja talkoilua tiedossa. Reippaasti toppatakkia niskaan ja polkupyörällä paikan päälle. Siellä sitten vierähtikin kanttiinissa kahvia (ja muutakin) myyden koko päivä ja kotona olin vasta iltapäivällä kolmen maissa. Hetki lepoa ja ruokaa ja tallille. Ensin ajattelin olla kokonaan menemättä, mutta koska koirat piti kumminkin lenkittää, niin menin sitten kuitenkin. Sitäpaitsi, saisin pitää maanantaina tallivapaan. Koirat siis mukaan ja ponin kanssa lenkille. Hiukan meni syömiseksi, ponilla, eikä me edes kaukana käyty. Mutta kun hiljakseen käveli (jalka oli tosi kipeä), niin aikaa saatiin menemään tunti. Ihan kiva, että tuli lähdettyä.

Maanantaina (29.4.) en siis mennyt tallille. Koirien kanssa kävin pyöräilemässä, mutta muuta en sitten juuri tehnytkään.

Tiistaina (30.4.) sitten taas tallille. Oli ajatus mennä jo ajoissa, mutten sitten jaksanut kuitenkaan. Ihan vissiin pikkasen alan innostua, kun taas oli ratsastusta ohjelmassa. Tällä kertaa kentällä. Tehtiin ensin maasta käsin. Ympyrällä taas ravia, mikä ei mennyt ollenkaan niin hyvin kuin viimeksi, kun ponin ajtukset oli jossain muualla. Joitain onnistuneita pätkiä saatiin kuitenkin. Sitten ylitettiin puomeja, joissa epäsäännölliset välit. Alun koheltamisen jälkeen, onnistui hyvin, käynnissä. Sitten selkään ja hiukan ravitreeniä. Puoli kierrosta meni jo oikein hienosti. Koko kierroskin tehtiin ja vähän ylikin, mutta siihen tuli vähän rikkoja (tölttiin). Edistystä on kuitenkin tapahtunut, paljonkin. Viimeksi kentällä syksyllä, ei ravi vielä sujunut kuin suoralla ja siinäkin huonosti. Hyvä siitä tulee. Syksyllä se on jo oiva kouluponi, kun saadaan maastosta voimaa ja tasapainoa ja kentällä käydään välillä kokeilemassa, missä mennään. Tehtiin vielä selästäkin muutaman kerran puomeja ja käytiin lopuksi maastossa käppäilemässä peltolenkki.

Siinä se sitten oli, huhtikuu. Valoisaa on jo ilta kymmeneen ja lämmintäkin on ollut enemmän kuin keskimäärin tähän aikaan. Puut ja pellot vihertää ja näyttää jo varsin keväiseltä. Vaikkei nyt enää ihan niin lämmintä ole ollut kuin mitä parhaimmillaan oli, niin aurinkoista ja mukavaa kuitenkin. Nautittu on, koska loppuviikolle on jo luvattu lumisadetta. Onneksi on vielä talvirenkaat autossa, niin pääsee töihin sujuvasti. Vielä sataa vettä, mutta katsotaan miltä aamulla näyttää. Kylmää nyt ainakin on jo.