Toukokuussa ollaan tähän mennessä lähinnä kärryilty. Mukaan mahtuu myös pari talutuslenkkiä ja yksi maastoratsastus, plus kaulanarutreeniä. Minun kantapääni ei nyt oikein salli ylimääräistä kävelyä, joten ponikin on joutunut oikeisiin töihin. No, onhan sillä toki jo ikääkin sen verran, ettei se siitä rikki mene, kun vapaatakin kuitenkin saa viettää parina päivänä viikosta yleensä. Vaan minä kaipaan pitkiä kävelylenkkejä koko lauman kanssa, mutta kai me vielä siihenkin päästään, kun vaan malttaa nyt passata.
Vappuna käytiin pitkä lenkki kärryillä. Mukana matkassa taas kevyemmät lainakärryt. Aika vastentahtoinen ja laiska oli poni, mutten ollenkaan ihmettele, kun tosiaankin oli väsynyt jo muutenkin. Käveltiin kuitenkin 11 kilometrin lenkki, mutta aikaa meni reilu kaksi tuntia. Yleensä samaan lenkkiin menee puolisen tuntia vähemmän aikaa. Keli oli hieno, vaikka metsän siimeksessä olikin suorastaan kylmä. Auringossa kuitenkin varsin lämmintä ja mukavaa.
Koirien kanssa käytiin illalla metsässä, kun sinne on vaan niin helppo tuosta pihasta suoraan hilppasta. Ja kun koko pitkä talvi on ollut pysyteltävä poissa, koska lunta liikaa, niin siksikin siellä on nyt kiva taas samota. Samalla käytiin katsastamassa meidän yksityinen uimapaikka. Tuolla kalliolla on sellainen reilumman kokoinen halkeama, joka aina täyttyy varsinkin keväisin vedestä. Viime keväänä ja kesällä varsin, se oli ihan kuiva, mutta nyt siellä taas on vettä ihan hyvin ja koirat pääsevät sinne uimaan. Noahilla varsinkin oli niin kivaa, ettei olisi malttanut pois lähteä taas ollenkaan.
Vapun jälkeen sai poni lomailla päivän, kun minä vietin tallivapaata ja lenkkeilin vain koirien kanssa. Tehtiinkin kevään pisin pyörälenkki. Hyvin on kyllä joka paikka sula ja kuivakin. Parissa paikassa oli hiukan lunta/jäätä/sohjoa tuolla metsäpätkällä ja märkää, mutta ihan pääsi pyörälläkin hyvin kuitenkin kulkemaan, kun talutti muutaman metrin pahimmassa paikassa.
Siitä jatkui taas normaali arki ja seuraavaan rupeamaan kuuluikin Korpulla kaksi kärrylenkkiä, yksi ratsastuslenkki ja yksi talutuslenkki. Toinen kerta kärryteltiin omalla kärryllä ja toinen vieraalla, enkä nyt juuri eroa huomannut, vaikka oma onkin puolta raskaampi. Hyvin on kunto siis noussut talven aikana. Ainoa mikä huolestuttaa, on se ettei se oikein hikoa enää kunnolla. Ehkä kokoajan vähenevä turkki ja parempi kunto on tähän vaan syynä, näin ainakin toivon. Mutta voihan se olla, ettei taas aineenvaihduntakaan pelaa. Ostin siis merilevää ja sen jälkeen voisi syöttää tuolta noita viimevuotisia kuivattuja koivunlehtiä pois. Ei niistä ainakaan haittaa ole ja voivat jopa auttaa.
Tähän "jaksoon" ei kuulunut siis paljoa mitään uutta eikä ihmeellistä. Ihan normi arkea vaan. Kerran tosin ratsastin Korpun takaisin pihatolle, mitä tehtiin toissa kesänä laitumelle palatessa joitain kertoja. Nyt lähinnä jo kipeytynyttä jalkaani lepuuttaakseni, kuin koulutuksellisista syistä. Kärryttelyt ja ratsuilut muuten menivät ihan kuten yleensäkin eli niissä ei mainittavaa.
Yhden vapaan jälkeen, oli Korpulla taas pari työpäivää ennen seuraavaa vapaata. Runkonahan minulla on ollut, että viikolla olisi maanantai ja perjantai tallivapaata ja viikossa Korppu liikkuisi ratsain kahdesti ja ajaen kahdesti, loppu sitten talutuslenkkeilyä tai muuta. Toki tilanteen mukaan mennään, mutta että edes joku tolkku pysyisi. Tällä viikolla pidettiin vapaata tiistaina ja perjantaina. Perjantaina tosin kävin tallilla lappamassa lantaa ja syöttämässä ponin. Keskiviikkona käytiin talutuslenkillä pienesti, koirien kanssa tietenkin. Torstaina ajettiin.
 |
| Vapunpäivänä oli pihatolla rento meininki. Odottelin aikani ja kyllähän se sieltä sitten mukaan lähti, vaikka vaikeaa se oli. Ja kun väkisin en sitä mukaan raahaa, niin joutui sitten istuskelemaan kivellä auringossa. |
Vappuna käytiin pitkä lenkki kärryillä. Mukana matkassa taas kevyemmät lainakärryt. Aika vastentahtoinen ja laiska oli poni, mutten ollenkaan ihmettele, kun tosiaankin oli väsynyt jo muutenkin. Käveltiin kuitenkin 11 kilometrin lenkki, mutta aikaa meni reilu kaksi tuntia. Yleensä samaan lenkkiin menee puolisen tuntia vähemmän aikaa. Keli oli hieno, vaikka metsän siimeksessä olikin suorastaan kylmä. Auringossa kuitenkin varsin lämmintä ja mukavaa.
Koirien kanssa käytiin illalla metsässä, kun sinne on vaan niin helppo tuosta pihasta suoraan hilppasta. Ja kun koko pitkä talvi on ollut pysyteltävä poissa, koska lunta liikaa, niin siksikin siellä on nyt kiva taas samota. Samalla käytiin katsastamassa meidän yksityinen uimapaikka. Tuolla kalliolla on sellainen reilumman kokoinen halkeama, joka aina täyttyy varsinkin keväisin vedestä. Viime keväänä ja kesällä varsin, se oli ihan kuiva, mutta nyt siellä taas on vettä ihan hyvin ja koirat pääsevät sinne uimaan. Noahilla varsinkin oli niin kivaa, ettei olisi malttanut pois lähteä taas ollenkaan.
Vapun jälkeen sai poni lomailla päivän, kun minä vietin tallivapaata ja lenkkeilin vain koirien kanssa. Tehtiinkin kevään pisin pyörälenkki. Hyvin on kyllä joka paikka sula ja kuivakin. Parissa paikassa oli hiukan lunta/jäätä/sohjoa tuolla metsäpätkällä ja märkää, mutta ihan pääsi pyörälläkin hyvin kuitenkin kulkemaan, kun talutti muutaman metrin pahimmassa paikassa.
Siitä jatkui taas normaali arki ja seuraavaan rupeamaan kuuluikin Korpulla kaksi kärrylenkkiä, yksi ratsastuslenkki ja yksi talutuslenkki. Toinen kerta kärryteltiin omalla kärryllä ja toinen vieraalla, enkä nyt juuri eroa huomannut, vaikka oma onkin puolta raskaampi. Hyvin on kunto siis noussut talven aikana. Ainoa mikä huolestuttaa, on se ettei se oikein hikoa enää kunnolla. Ehkä kokoajan vähenevä turkki ja parempi kunto on tähän vaan syynä, näin ainakin toivon. Mutta voihan se olla, ettei taas aineenvaihduntakaan pelaa. Ostin siis merilevää ja sen jälkeen voisi syöttää tuolta noita viimevuotisia kuivattuja koivunlehtiä pois. Ei niistä ainakaan haittaa ole ja voivat jopa auttaa.
Tähän "jaksoon" ei kuulunut siis paljoa mitään uutta eikä ihmeellistä. Ihan normi arkea vaan. Kerran tosin ratsastin Korpun takaisin pihatolle, mitä tehtiin toissa kesänä laitumelle palatessa joitain kertoja. Nyt lähinnä jo kipeytynyttä jalkaani lepuuttaakseni, kuin koulutuksellisista syistä. Kärryttelyt ja ratsuilut muuten menivät ihan kuten yleensäkin eli niissä ei mainittavaa.
Yhden vapaan jälkeen, oli Korpulla taas pari työpäivää ennen seuraavaa vapaata. Runkonahan minulla on ollut, että viikolla olisi maanantai ja perjantai tallivapaata ja viikossa Korppu liikkuisi ratsain kahdesti ja ajaen kahdesti, loppu sitten talutuslenkkeilyä tai muuta. Toki tilanteen mukaan mennään, mutta että edes joku tolkku pysyisi. Tällä viikolla pidettiin vapaata tiistaina ja perjantaina. Perjantaina tosin kävin tallilla lappamassa lantaa ja syöttämässä ponin. Keskiviikkona käytiin talutuslenkillä pienesti, koirien kanssa tietenkin. Torstaina ajettiin.
 |
| Taitaa se aikalailla liikennevarma olla (1.5.) @Tuuli Jääskeläinen |
Kaulanaruiluahan ollaan treenattu muutama kerta sekä selästä että maasta. Eihän se oikein vielä suju, mutta eipä me tosiaankaan olla sita harjoiteltukaan ja koska ratsujutut nyt muutenkin on mallia puska öö vielä toistaiseksi, niin eipä sitä nyt muuta voi odottaakaan. Nyt kuitenkin taas treenattiin, kun olin tilannut uuden vermeen ja se saapui tiistaina. Keskiviikkona (8.5.) ennen talutuslenkkiä varustin siis reippaan ratsuni uudella kaulasuitsella, hyppäsin kyytiin ja yritin ohjata sitä haluamaani suuntaan. No, se meni minne tykkäsi, ellen auttanut ohjilla, jotka toki olin kiinnittänyt varmuudeksi riimuun. Keskittyminen oli jossain ihan muualla, eikä se pystynyt vielä kovin alkutekijöissään olevaa juttua mitenkään muistamaan. Ohjat toimi kuitenkin kuten kuuluukin, kun on jo niin selkäytimessä. Hiukan vielä kokeiltiin maasta, mutta lähdettiin sitten lenkille, kun hommasta nyt vaan ei tullut yhtään mitään.
Lenkillä jatkettiin harjoituksia, kunhan kaverini oli hiukan rauhoittunut. Riimunnaru siis kaulan ympärille ja vieressä kävellen treenattiin pysähtymistä, jonka se joten kuten on kuitenkin jo oppinut. Ja kyllähän se pienen muistuttelun jälkeen sieltä taas löytyikin. Kääntyminen on vielä todella vaikeaa, kun tyyppi ei vaan voi mitenkään ymmärtää, mutta kyllä sekin sieltä vielä tulee. Tallille palatessa virittelin taas kaulasuitsen paikalleen ja tehtiin maasta kentällä nyt vain sitä kääntämistä ja jotain tulostakin saatiin. Ainakin se pystyi nyt jo keskittymään. Harjoitukset jatkuvat.
Koirien kanssa ollaan käyty aika usein tuolla ihmisten ilmoilla nyt, kun jalka kiukuttelee. Ne saavat hyvin aikaa kulumaan nuuskuttelemalla ja väsyvät ja minä taas saan kipitellä hissukseen jalkaa välillä lepuuttaen. Täällä kotinurkilla se ei oikein onnistu, kun Noah turhautuu heti, jos hidastelen/pysähtelen. Kun eihän niille täällä riitä kiinnostavaa nuuskuteltavaa.
 |
| Tämäkin kuva on ihmisten ilmoilta, paikasta missä paljon koiria lenkitetään ja ihan asutuksen keskeltä, vaikkei ehkä ihan siltä näytä. Maalaiskylä on maalaiskylä. |
Perjantaina (10.5.) siis lappasin tallilla vaan lantaa ja löysäilin. Tarkoitus oli kyllä tehdä pieni kaulanarutreeni kentällä, mutta taivas repesi ja kastuttiin jo ennen kuin ehdin ponin harjata, joten lykkäsin sille vaan ruuat eteen ja palautin pika pikaa pihatolle. Missä se tietysti heti kellahti katolleen ottamaan vähän kurakuorrutusta. Juuri kun sain edelliset taas hinkattua irtokarvojen kera tiehensä.
Lauantaina (11.5.) satuttiin sitten tallille juuri sopivaan aikaan. Meitä oli kolme lähdössä samoihin aikoihin maastoon itsekseen ja päätettiinkin sitten lähteä kaikki kimpassa. Hyvää harjoitusta taas. Kärryillä oltiin siis Korpun kanssa menossa mukana, kun ne jo perässä oli. Alku meni mukavasti, vaikkakin pidätellä sai ravipätkällä normia enemmän. Puolessa matkassa toisella kunnon ravipätkällä kiihtyikin sitten ihan kunnolla, kun omasta mielestään ei saanut mennä tarpeeksi kovaa, ja siirryttiin suosiolla ja ihan hyvässä järjestyksessä kärkeen. Se helpottikin ja ihan hienosti sujui sitten. Loppumatkasta meni jo hännänhuippunakin ihan hienosti.
On se sellainen teinihevoinen kyllä nyt. Viisivuotiaana joidenkin mielestä hevonen on juuri pahimmillaan ja vaikka muuten meillä ei juuri mitään teiniangstia olekaan näkynyt, niin tämä juttu nyt kyllä vaikuttaa vahvasti siltä. Viime kesänä sujui ihan hienosti ja joulunakin, mutta nyt keväällä ei oikein ole sujunut. Toki me suurimmaksi osaksi liikutaankin yksin, mutta niin me aina ollaan tehty. Eikä se noin mahdoton ole aiemmin ollut, lukuunottamatta sitä ihan ensimmäistä porukkamaastoa kolmevuotiaana kärryillä.
Sunnuntaina (12.5.) kävin koirien kanssa pyöräilemässä aamupäivällä ja puuhailin kotona. Tallille menin vasta kahden maissa. Ponin varustin vaihteeksi satulalla. Tallille saapui perjantaina uusi poni ja koko pakka on hiukan sekaisin. Uusi poni oli kävelyllä ja huuteli kavereille, kun kaikki on sille toki vielä hiukan outoa ja tallilla kaikki huutelivat sitten takaisin ja olivat levottomia. Jopa Korppu hirnahti, vaikkei se koskaan juuri ääntele. Hiukan mietin, että onko nyt ihan viisasta kiivetä kyytiin, kun poni on niin levoton ja tuulikin myrskylukemissa, mutta niin kuitenkin tein. Maastoon suunnattiin ja kyllä kannatti. Kambur oli aika täydellinen. Hirvittävän herkkä ja kuuliainen ja reipas. Rennosti välillä päristellen liikkui poni korvat hörössä, toista kuitenkin kokoajan taakse käännellen, kun oli niin hienosti kuulolla. Tehtiin perus neljän kilometrin lenkki, josta ravailtiin osa ja tölttäiltiinkin hiukan. Pidemmälle teki mieli, mutten arvannut, ettei tämä moodi vain ehdi loppua. Ei ehtinyt. Hienon hieno poni.
Illalla kävin vielä koirien kanssa metsässä puolen tunnin pienen pyrähdyksen ja pihalla heittelin palloa metsään etsittäväksi. Pojilla oli kivaa ja ilmakin oli mitä mainioin. Aamupäivällähän taivas oli vielä paksussa pilvessä, mutta iltapäivällä kirkastui ja vielä illallakin aurinko paistoi täydeltä terältä. Tuulikin iltaa kohden hellitti.
Tänään minulla on tallivapaa ja koska näyttäisi alkaneen sataa, varmaankin siivouspäivä. Katsellaan sitten sitä lenkille lähtöä myöhemmin tai sitten ei. Huomenna näyttää ilmatieteenlaitos aurinkoa koko päiväksi, joten sitten voi lenkkeillä vaikka kuinka. Vielä yhdeksän työpäivää ennen lomaa. Jaksaa jaksaa..
Lauantaina (11.5.) satuttiin sitten tallille juuri sopivaan aikaan. Meitä oli kolme lähdössä samoihin aikoihin maastoon itsekseen ja päätettiinkin sitten lähteä kaikki kimpassa. Hyvää harjoitusta taas. Kärryillä oltiin siis Korpun kanssa menossa mukana, kun ne jo perässä oli. Alku meni mukavasti, vaikkakin pidätellä sai ravipätkällä normia enemmän. Puolessa matkassa toisella kunnon ravipätkällä kiihtyikin sitten ihan kunnolla, kun omasta mielestään ei saanut mennä tarpeeksi kovaa, ja siirryttiin suosiolla ja ihan hyvässä järjestyksessä kärkeen. Se helpottikin ja ihan hienosti sujui sitten. Loppumatkasta meni jo hännänhuippunakin ihan hienosti.
On se sellainen teinihevoinen kyllä nyt. Viisivuotiaana joidenkin mielestä hevonen on juuri pahimmillaan ja vaikka muuten meillä ei juuri mitään teiniangstia olekaan näkynyt, niin tämä juttu nyt kyllä vaikuttaa vahvasti siltä. Viime kesänä sujui ihan hienosti ja joulunakin, mutta nyt keväällä ei oikein ole sujunut. Toki me suurimmaksi osaksi liikutaankin yksin, mutta niin me aina ollaan tehty. Eikä se noin mahdoton ole aiemmin ollut, lukuunottamatta sitä ihan ensimmäistä porukkamaastoa kolmevuotiaana kärryillä.
Sunnuntaina (12.5.) kävin koirien kanssa pyöräilemässä aamupäivällä ja puuhailin kotona. Tallille menin vasta kahden maissa. Ponin varustin vaihteeksi satulalla. Tallille saapui perjantaina uusi poni ja koko pakka on hiukan sekaisin. Uusi poni oli kävelyllä ja huuteli kavereille, kun kaikki on sille toki vielä hiukan outoa ja tallilla kaikki huutelivat sitten takaisin ja olivat levottomia. Jopa Korppu hirnahti, vaikkei se koskaan juuri ääntele. Hiukan mietin, että onko nyt ihan viisasta kiivetä kyytiin, kun poni on niin levoton ja tuulikin myrskylukemissa, mutta niin kuitenkin tein. Maastoon suunnattiin ja kyllä kannatti. Kambur oli aika täydellinen. Hirvittävän herkkä ja kuuliainen ja reipas. Rennosti välillä päristellen liikkui poni korvat hörössä, toista kuitenkin kokoajan taakse käännellen, kun oli niin hienosti kuulolla. Tehtiin perus neljän kilometrin lenkki, josta ravailtiin osa ja tölttäiltiinkin hiukan. Pidemmälle teki mieli, mutten arvannut, ettei tämä moodi vain ehdi loppua. Ei ehtinyt. Hienon hieno poni.
 |
| Ei tullut tällä kertaa otettua kuvia, tämä on huhtikuulta. |
Illalla kävin vielä koirien kanssa metsässä puolen tunnin pienen pyrähdyksen ja pihalla heittelin palloa metsään etsittäväksi. Pojilla oli kivaa ja ilmakin oli mitä mainioin. Aamupäivällähän taivas oli vielä paksussa pilvessä, mutta iltapäivällä kirkastui ja vielä illallakin aurinko paistoi täydeltä terältä. Tuulikin iltaa kohden hellitti.
Tänään minulla on tallivapaa ja koska näyttäisi alkaneen sataa, varmaankin siivouspäivä. Katsellaan sitten sitä lenkille lähtöä myöhemmin tai sitten ei. Huomenna näyttää ilmatieteenlaitos aurinkoa koko päiväksi, joten sitten voi lenkkeillä vaikka kuinka. Vielä yhdeksän työpäivää ennen lomaa. Jaksaa jaksaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti