Uusi satula ja laukka-askelia

Helmikuussahan minulla oli satula (Ghost Quevis) testattavana maahantuojalta. Se tuntui ihan hyvältä ja sellainen siis laitettiin tilaukseen. Satulat valmistetaan Italiassa ja ne tulee maahan yhteistyössä ruotsalaisen Soft Saddlesin kanssa. Toimitusajaksi luvataan enintään kahdeksan viikkoa. No, hieman venyi, kun tehtaalla oli kiirettä, mutta viimein viime viikolla oli satula matkalla ruotsista suomeen. Maanantaina (13.5.) tuli viimein kaivattu sähköposti uuden satulani maahantuojalta, että satula oli saapunut hänelle. Mutta, se ei ihan ollut sovitun kaltainen. Olin siis suunnitellut itse violetit somisteet satulaan, kun se oli mahdollista ilman erillistä maksua. Violetit ne olivat ja oikeissa paikoissa, mutta niihin olikin käytetty kahta eri sävyistä violettia nahkaa/keinonahkaa. Sain kuvan satulasta ja hetken sitä tuijoteltuani, päätin ettei se haittaa. Toinen vaihtoehto kun olisi ollut, että satulaan olisi valmistettu uusi istuin, johon somisteet olisivat olleet mokkanahasta, mitä en missään nimessä halunnut ja taas olisi joutunut odottamaan monta viikkoa. Sovittiin siis, että satula lähtee matkaan kohti Pyhtäätä.

Tämän kuvan sain ja vaikka takakaari saattaa näyttääkin kovin pinkiltä, ei se sitä luonnossa kuitenkaan ole.

Maanantaina en siis käynyt tallilla, mutta pihaton muiden hevosten omistajat ottivat myös Korpulta lantanäytteen, kun se oli maanantaille sovittu tehtäväksi. Kiitos heille. Korpulla madonmunia oli vain 50 epg, kun madotuksen rajana suomessa pidetään 200 epg. Ei siis myrkkyjä ponille tänä keväänä, hienoa.

Tiistaina (14.5.) satula siis viimein lähti matkaan ja jännitys tiivistyi. Olin tilannut myös uuden naruriimun, kun vanha on jäänyt pieneksi, ja se tulikin jo tiistaina. Ainoa vaan, että se oli mennyt väärään postitoimipisteeseen noin 20 kilometrin päähän. Soittoa siis sinne ja paketti lähti uudelleen matkaan kohti oikeaa osoitetta. Mielessä kävi, että saa nähdä, mihin satula vielä joutuu, mutta yllätys yllätys, se saapui ihan oikeaan osoitteeseen ennätysajassa.

Harmitti, kun en sitten vielä saanutkaan, en satulaa enkä naruriimua, mutta tallille kuitenkin läksin. Käytiin kärryttelemässä. Kambur sai osittain päättää ja päädyttiin moottoritien huoltotielle ja sieltä asfalttitietä takaisin tallille. Hiukan säpsyili poni kylän kohdalla ja tuijotteli vähän kaikkea, mikä ei ole normaalia. Johtuiko murkkuilusta vai minun mielentilastani, vaikea sanoa. Tallilta lähtiessä tapahtui asioita, mistä syystä oma lenkkeilyni meni aika sumussa itkeskellessä. Kyse ei ole mistään mikä liittyisi minuun tai Korppuun, mutta olisi saanut jäädä näkemättä ja mielummin kokonaan tapahtumatta tämäkin. No, lenkki siis venähti ja oltiin tosi myöhään takaisin tallilla ja ennen kuin olin kotona, oli kello jo vaikka mitä, enkä taas koiria ehtinyt lenkittää kunnolla. Käytiin vaan metsässä pyörähtämässä. 

Keskiviikkona (15.5.) saapui sitten vihdoinkin kauan kaivattu uusi satula. Postin kautta siis tallille, varustettuna ratsastushousuilla. Täytyihän testiajo tehdä hetimmiten. Tallilla ensin paketin avaus ja satulan "varustelu", ylimääräiset kamat pois satulatelineeltä ja sitten kiireesti ponin hakuun. Hiukan meni aikaa säätäessä, mutta viimein oli poni valmis. Sitten menikin aikaa selkäännousussa, kun nyt vaan liikaa kaikkea. Ensin siis totesin jalustimet liian pitkiksi ja hyppäsin alas niitä säätämään. Sitten meni ponit juuri ohi ja Korppu ampaisi matkaan heti kun olin selässä. Kunniakseen on todettava, että hienosti seisoi hievahtamatta paikallaan siihen asti, kunnes jalustimet olivat jalassa, kuten on opetettu, mutta sitten läks. Juu ei onnistu. Takaisin siis ja kuski taas alas ja uusi yritys. Joka viimein sujui kuten kuuluukin ja päästiin matkaan. Pieni lenkki käytiin pyörähtämässä peltotiellä ja totesin jalustimet yhä liian pitkiksi. Muuten ei valttamista. Ponissa oli virtaa ihan liiaksikin, mutta hyvin se silti käyttäytyi ja kuunteli. 

Siellä se on. Hiukan liian taakse satuloituna kyllä. Nuo "kääpiömustekalat" on jalustimen ripustusta varten, kun palohaat olivat liian pienet noille jalustimille.

Palattiin siis pihalle ja säädettiin jalustimia. Myös tallikaveri käväisi selässä, kun on ollut hiukan harkinnassa samanlainen satula omalleen. Hieman oli sitä mieltä Skorpan, ettei lähde ilman mammaa mihinkään, vaikkei muuten ollutkaan millänsäkään "vieraasta" ihmisestä selässään. Kävin sitten vielä toistamiseen kiertämässä peltoreitin (n.1,3 km) ja pieneen ylämäkeen ennen tallille kääntymistä saatiin vahingossa ensimmäiset laukka askeleetkin kuskin kanssa. Ei niitä ollut kuin kaksi tai kolme, mutta kuitenkin. Siitä se lähtee sekin.

Kotimatkalla kurvattiin taas koirien kanssa kaupan kautta ja lenkkeiltiin pienesti samalla. Taas meni myöhään, ennen kuin oltiin kotona, mutta niin se aina tähän aikaan vuodesta.

Torstaina (16.5.) tuli sitten viimein se naruriimukin ja lenkille sitten heti piti lähteä sitä kokeilemaan. Hieno se ainakin oli, vaikkei Silvet Tipin veroinen. Hieman iso kyllä, mutta parempi niin kuin liian pieni, kuten vanha oli.

Käytiin siis koirien kanssa hiukan lenkkeilemässä. Kiipeiltiin metsäpoluilla ja vaan nautiskeltiin hienosta kelistä. Alkumatkasta käveltiin kaverin kanssa, joka satuttiin näkemään matkalla. Mukavaa oli pitkästä aikaa taas, kun tuo jalka on hiukan rajoittanut tämänlaista lenkkeilyä. Nyt jalka tuntui kohtuulliselta ja lähtiessä nappasin vielä vähän nappia naamaan, niin kesti juuri hitaasti kävellen tämän reilun neljän kilometrin lenkin. Pihatolle ponia palauttaessani, se olikin jo taas kipeä. Huoh. Vaan kai sekin joskus paranee.

Satulaakin testailtiin taas sen verran, että lyhensin vielä jalustimia yhdellä reijällä ja käytiin kentällä kierros pyörähtämässä. Paremmalta tuntui. Täytyi vaan lyhentää jalustinremmejä, kun jäi jo niin pitkät soirot, jotka ei pysyneet siellä missä pitää.

Varustekopin ikkuna on hyvä peili.

Perjantai (17.5.) ja vihdoin viikonloppu edessä. Kunnon päikkärit töiden jälkeen ja tallille vasta viiden aikaan. Hiukan lannan lappamista ponin seuraillessa mukana maharapsuja kerjäillen. Alkaa ötököitä taas olla sen verran jo, että rapsutukset vie voiton syömiseltä. Poni mukaan ja satula taas selkään. Maastoon suunnattiin. Ihan kivasti oli virtaa nytkin ja ravailtiin pitkät pätkät ja tölttiäkin saatiin jo pidempiä pätkiä. Selkeästi se tarjoaa tällä satulalla sitä enemmän. Johtunee minun istunnan muutoksestani, koska muuten kyllä vaikuttaa varsin tyytyväiseltä ja liikkuu hyvin. Hiukan oli tapahtumiakin matkalla. Ensin kaveri, jonka takia vaihdettiin suuntaa, kun en halunnut lähteä peesiin. Sitten pyöräilijä, joka pelästytti takaa tullessaan. Sitten taas kavereita tallilta vastaan useampiakin. Kotimatkalla vielä tavoitettiin pihattokaverit. Hyvä lenkki siis.

Ja onhan tuo nyt satula! Enää ei ole ikävä vanhaa nojatuolia, vaikka se mukava onkin. Tuolla on vaan sata kertaa helpompi ratsastaa ja pysyä tasapainossa. Tyytyväisempi en voisi olla. Vielä se vaatii hiukan säätöjen tarkistusta ja totuttelua, mutta hyvä se on. Eiköhän me tuolla pärjätä monen monta vuotta.