Päteviä poikia

Treenattiin tänään taas Ljúfurin kanssa maastomopojuttuja eli selkäännousua. Ollaan nyt muutenkin tehty tätä ahkerammin, kun lomalla pääsee tallille päiväsaikaan, milloin siellä on usein rauhallisempaa. Me kun molemmat tarvitaan rauhallinen tilanne, jotta pystytään keskittymään kunnolla. Ei liene ihme, kun kotosalla kuusi ja puoli vuotta keskenään touhuttiin.

Ollaan aika paljon tehty selkäännousua lenkin varrella, kun on sattunut hyvä hetki. Satulaa ei ole ollut. Huomasin kuitenkin tuossa kerran, että Ljúfur on tilanteessa paljon rauhallisempi, kun sillä on se satula selässä. Vaikka oikein hyvin se on käyttäytynyt ilmankin. Kai se on jotenkin selkeämpi juttu, satula + ihminen = ratsastus. Tänään siis tehtiin ensin tallin pihalla. Selkään asti en noussut, mutta seisoin jalustimen varassa ja makasin poikittain satulassa. Toisteltiin muutama kerta, ennen kuin lähdettiin lenkille.

Eiliseltä lenkiltä tämä kuva

Lenkillä edettiin niin, että kävelin vieressä nojaten satulaan ohjat kädessä, kuten ne olisi jos olisin selässä. Hiukan taas oli outoa ja stressivauhtia oli havaittavissa. Jarrut kuitenkin toimivat pelkällä ääniavulla ja ratissakaan ei ollut juuri sanomista. Puolessa välissä tehtiin samaa harjoitusta kuin pihassa. Ljúfurista taisi olla kivaa seistä paikallaan, sama se sitten mitä akka touhusi, niin tyytyväiseltä se vaikutti. Hyvin siis meni. Viimeinen treeni tehtiin tutussa paikassa tallitiellä, missä melkein joka lenkillä ollaan pysähdytty tätä treenaamaan. Siinä sitten meninkin jo selkään asti, kun hyvältä tuntui. Toistettiin pari kertaa. Eikä mitään ongelmia, vaikka suoristelin vinoon luiskahtanutta satulaa selästä käsin, enkä muutenkaan varonut mitenkään erityisesti. Korvat hörössä se seisoi kuin tatti paikallaan, kuten kuuluukin. Ihan hirvittävän hyvä mieli kyllä tuli.

Tänään sain viimein aikaiseksi tehdä taas esineruutuakin. Kyllähän minä suunnittelin, että lomalla sitten reippaana kunnon esinetreenit vaikka joka päivä, mutta enpähän ole kumminkaan tehnyt. Tänään tein. Ja kuten olen ennenkin todennut, Noahille sopii oikein hyvin harvakseltaan treenaaminen, kun se kuitenkin osaa. Vitsi, että se olikin hyvä. Viisi esinettä vein aikalailla täysimittaiseen ruutuun, ajatuksena nostaa niistä neljä. Ja niin tehtiin. Harmi ettei tullut otettua aikaa, oli nimittäin Noahin nopein ruutu ikinä. Ja paras. Ihan sairaan hyvä siis. Varsin vauhdikkaasti eteni, löysi hyvin ja paikallistaminenkin sujui. Toi myös vauhdilla, mutta niinhän se aina. Luovutukset nyt ei olleet kummoisia, mutten myöskään niitä vaatinut. Eikä niistä siis olla. Viimeisen esineen sai pudottaa ja ampua palloon, kuten ollaan noudoissakin tehty. Muuten en palkannut, kehuja toki sai. Oli kyllä niin pätevä kaveri että.

Karhulan jokipuistossa alkuviikosta

Sitten Peikko. Koskakohan Peikko oikein on edes ruutua tehnyt. Ihan äkkiä en nyt muista. Muutenkin se on ihan alkutekijöissään koko juttu. Tai niinhän minä luulin. Peikollekin vein yhteensä viisi esinettä valmiikisi, ajatuksena kävellä sen kanssa yhdessä ruutuun ja kovasti kehua ja kannustaa, kun se löytää ja tuo. Päätin kuitenkin ensin lähettää sen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan etsintään ja auttaa sitten kävelemällä sen mukaan sinne ruutuun. No, ei tarvinut. Sinne se syöksyi etsimään, löysi ja toi. Lopussa oli hiukka pudottelua ja tarvitsi apua, mutta hitto.. sehän siis osaa. Loput etsittiin yhdessä ja kivaa oli. Tuomiseen tarvii kannustusta eli sitä täytyy taas naksutella kotona. Muuten homma on oikein hyvässä mallissa. Ja intoa riittää. Kuten toki Noahillakin.

Sama paikka, samat tyypit :)

Nyt on molemmat aika väsyjä, kun naksuteltiin vielä samalla reissulla kosketuskeppiä Apsin parkkiksella ja aamupäivällä käytiin 8-9 kilometrin pyörälenkki, samalla poiketen venerannassa uimassa. Juu ja minä en todellakaan tälläkään kerralla uinut. Vaikka vesi tuntuikin lämpimämmältä kuin odotin.

Ljúfurilla on muuten nyt omat tossut. Limpun bootsit olivat kovin isot, vaikka pysyivätkin jalassa kävellessä, kun oli villasukka alla. Kömpelöthän ne olivat, joten tilasin etusiin Equine Fusionit, mitä jo Limpulle joskus haaveilin. Kerrankin osui mittaukset kohdilleen ja tossut ovat juuri sopivat. Ne ovat myös monta kertaa kevyemmät kuin Limpun Simplet ja muutenkin varsin passelit. Helpot pukea, eivätkä ole hanganneet tai muutakaan. Istuvat kuin hyvä hansikas. Tykkään. Ja niin tuntuu tykkäävän Luippiskin, kun antaa ne niin hyvin pukea. Suorastaa nostaa jo jalkansa valmiiksi.

Tässä nämä ihanuudet lähes uutena. Eivät ne enää ihan noin siistit ole..

Tällaista tänään

Aamupäivällä ajelin tallille. Poni kuntoon ja ohjasajotreenin pariin kentälle. Aluksi oli virtaa enemmän kuin järkeä ja kauheasti olisi pitänyt vaan päästä juoksemaan. Oikein mitkään avut ei menneet ihan läpi, varsinkin ratti oli aika hukassa ja pidättää täytyi ihan kokoajan, kun ei malttanut kävellä rauhassa. Lukuisien kierrosten, ympyröiden ja muun taivuttelun jälkeen alkoi homma pelittää ja päästiin oikeasti tekemään asioita. Sitten poni olikin taas oikein pätevä. Käytiin oikeiden töiden jälkeen vielä tiellä kävelemässä parin kilsan lenkki.

Tallille palatessamme alkoikin paistaa aurinko ja päätettiin lähteä käpsyttelemään vielä uittomontulle. Tai Ljúfur varmaan olisi päättänyt toisin jos siltä olisi asiaa tiedusteltu. No. sinne mentiin kuitenkin vähän taas kahlailemaan, jotta saa suurimmat hiet huuhdeltua ponista. Yhteensä kävelyä tuli tällä kertaa nelisen kilometriä, sekä kenttätyöskentely noin puolisen tuntia.

Ponin laitumelle palautuksen jälkeen, ajoin kaupan kautta kotiin ja läksin vaihteeksi koiraskoirien kanssa liikenteeseen. Pyöräiltiin venerantaan uiskentelemaan. No, en minä vielä sinne kylmään veteen suostu menemään. Kunhan istuskelen rantakivellä ja katselen koirien uimista ja nautin auringosta. Niin nytkin. 

Äskettäin kävästiin vielä kentällä, kun ei viitsi tällaisella ilmalla sisälläkään istua. Tiedä kuinka kauan tätä iloa taas riittää. Ennustusten mukaan huomenna ainakin taas jo sataa eli nautitaan nyt kun voidaan. Noah teki kosketuskeppiä ja toisella kierroksella A:n ja puomin kontakteja. Kivaa oli. Peikko teki myös kosketuskeppiä, sekä A-estettä ja puomia + tottista vähän. Kontaktit tehtiin kosketuskepillä ja luoja että se juoksee. Ja muuten irtoaa esteille ihan hiton kaukaa, kun se on nyt muutaman PK-este treenin jälkeen hiffannut kuinka hauskaa moinen kiipeily oikein on. Se jopa karkailee esteille. Nyt pitäisi kyllä aksaa päästä treenaamaan, kun intoa olisi.

Huomenna olisi ensimmäinen virallinen lomapäivä. Mitähän kivaa sitä sen kunniaksi keksisi...

Ääntä lähtee

Peikon matka haukkuvaksi hakukoiraksi alkaa olla loppusuoralla. Ei se vieläkään paukuta kunnon sarjaa, ei ainakaan oikeilla maalimiehillä metsässä. Mutta yritystä sinnepäin on. Tällä hetkellä tilanne on lähinnä mallia: Hau - aijaa ei palkkaa. Hau - ei siis vieläkään palkkaa. Hau - jokohan nyt saisin palkkaa. Hau - kai tässä on pakko jotain sanoa että saisi sitä palkkaa, tai jos nuolis naamaa, saisko sitten sitä palkkaa. Ai ei. Hau. No, kuukausi sitten se ei tainnut olla vielä koskaan edes haukkunut mitään maalimiestä, joten edistystä siihen nähden on tapahtunut huimasti. Eikä se juuri enää pöhise vaan haukkuu aina ihan kunnon äänellä. Pieneksi koiraksi sillä on iso ääni.

Itse tulee vähemmän treenattua ilmaisua, kun ei se minua niin hyvin hauku. Eikä kotona oikeastaan ollenkaan. Autosta otettaessa kierrokset on sen verran kaakossa, että ääntäkin lähtee, joten sitä aina välillä käytämme hyväksi. Viimeksi tuli jopa kuvailtua, joten nyt on todistusaineistoakin. Jos ei koko filmiä jaksa katsella, pienenä vihjeenä mainittakoon, että haukku paranee loppua kohden.

Eilen viimeksi oltiin treenaamassa. Peikko otti kuusi maalimiestä, haamuna ja ilmaisuharjoituksena. Eivät siis olleet kaukana, eikä tarvinut etsiä. Viisi sujui hyvin, viimeisellä oli jo selvästi väsynyt, vaikka hienosti toimikin. On se rankkaa tuo haukkuminen. Noahkin otti vaihteeksi vain ilmaisutreeniä. Haamuina neljä maalimiestä, palkka vasta kun olin tovin seisoskennut vieressä. Hyvin sujui Noksunkin treeni. Ainoa ongelma oli taas sama vanha eli ei tahdo irrottaa pallosta. Ja kun viimein irrottaa, ampuu samoin tein uudestaan kiinni. No, omapa on vikani, kun sitä ei ole kunnolla opetettu. Täytyy vissiin taas ryhdistäytyä ja tehdä asialle jotain.

Tänään oltiin kimppalenkillä poikien ja Ljúfurin kanssa. Vähän satoi vettä ja oli hirvittävän hiostava ilma, muttei se tahtia haitannut. Pari tuntia vierähti nopeasti.

Tänään ei kuitenkaan treenata mitään irrotuksia, vaan otetaan rennosti. Jotain hauskaa varmaan vielä tehdään ja tallillakin taidan vielä käväistä myöhemmin. Nyt kuitenkin odotetaan taas vaihteeksi ainaisen sateen taukoamista edes vähäsen, jotta viitsisi lähteä pihalle.

Melkein kesä, hetken

Kalenterin mukaanhan on kesä jo pitkällä, vaan käytännössä tilanne on aivan toinen. Kylmää on ollut ja vettä on satanut. Lyhythihaisessa on voinut ulkoilla alle viitenä päivänä ja niistäkin puolet niin, että varjopaikoissa on palellut. Perjantaina iltapäivästä ensi kertaa nousi mittari 20 asteeseen ja eilen jopa vähän yli. No, se ilo loppui lyhyeen. Tänään asteita on alle 15 ja vettä tulee taivaan täydeltä.

Eilen menikin suurin osa päivästä ulkona. Aamupäivällä läksin kaupunkiin asioille ja otin poikakoirat mukaan. Lenkille siis suuntasimme, reittinä joen ranta, jotta lämpöön tottumattomat koirat pääsevät sopivin väliajoin puljaamaan veteen. Jokirantaahan täällä Kymijoen suistoalueella riittää. Matkalla törmäsimme tuttuun kaveriin koirineen ja lenkki sitten venähtikin suunniteltua pidemmäksi. Kivaa oli pojillakin, kun pääsivät juoksemaan noutajatyttöjen kanssa. Ja uimaan monta kertaa eri paikoissa. 

Toisen uittopaikan maisemaa alajuoksulle päin. Tästä kohtaa ylitimme joen riippusiltaa pitkin. Vaikka ei sitä riippusillaksi huomaisi jos ei tietäisi.

Kotona hetki ja vähän syömistä, kun aikaa aamupalasta alkoi olla jo iltapäivästä aika reilusti. Tallille seuraavaksi. Ponin puunaus ja baanalle. Tarkoitus oli tehdä pieni lenkki metsässä ja palata samaa tietä takaisin, mutta lähti sitten vähän lapasesta ja loppusaldona kaksi tuntia ja liki kymmenen kilometriä. Mutta kun keli oli niin ihana. Poni ei ehkä ollut ihan yhtä innoissaan, muttei se nyt kauhean kärsivältäkään vaikuttanut. Loppumatkasta tosin alkoi huutelemaan. Kavereita vissiin kutsui pelastamaan pinteestä.

Tallilla tuli vielä istuskeltua hetki ja kello olikin jo melkein yhdeksän, ennen kuin olin viimein kotona ja sisällä asti. Kun koirat käytin vielä heti tultuani metsässä.

Myös perjantaina oli iltapäivästä lämmintä. Silloinkin tuli vietettyä koko ilta ulkona. Tallilla Ljúfur joutui oikeisiin töihin ohjasajon merkeissä. Ensimmäinen kerta sitten karkureissun. Ihan superhyvin toimi poni. Kentällä mentiin parikymmentä minuuttia. Käynnissä taivuttelua, pysäytyksiä, lävistäjällä suoraan kulkemista (ylivaikeaa). Hiukan raviakin. Minä olin se heikoin lenkki, poni oli superpätevä. Mentiin vielä tielle vähän rentoutumaan pienen lenkin merkeissä. Sielläkin homma pelasi kohtuullisesti. Mitä nyt ohjauksessa oli mennessä jotain häikkää ja takaisin tullessa jarruista löytyi sanomista. Kaikenkaikkiaan kuitenkin varsin hieno poni.

Superpätevä nenäeläin ♥

Tänään onkin suurin osa päivästä mennyt sisällä. Pieni lenkki tehtiin aamupäivällä koirien kanssa sateessa. Maru jäi kotiin. Se kun on ollut tänään kovin väsynyt. Tallilla kävin pienen poutaisemman hetken aikana. Poni sai rasvauksen, hetki juoksutusta kentällä ja puolen tunnin köpöttely lähipelloilla (peltoteillä). Uittomontullakin käytiin kahlailemassa ja ihan yhtä mielellään se siellä polski kuin ennenkin. Ei siis jäänyt mitään traumoja viimekerrasta. Loppupäivä on mennyt seuratessa SM-agilityä livestreamin välityksellä.

Tämänpäiväinen näkymä laitumelle mennessä. Kaveria vähän väsytti ja Ljúfurilla taisi olla tylsää, kun niin mielellään lähti "töihin". Vaikka ainahan se lähtee.

Nyt jos vielä yrittäisi raahautua tuonne vesisateeseen, joka tosin alkaa näyttää laantumisen merkkejä. Peikolla on vähän kertynyt virtaa rauhallisen päivän jäljiltä ja sen ainakin on pakko päästä sitä purkamaan, jottei se keksi huomenna mitään ihan huimia puuhia työpäivän aikana. Vaikka ainahan se jotain keksii.

Enää neljä työpäivää jäljellä ennen kesälomaa!

Loiskis ja läiskis

Ljúfur alkaa taas olla oma itsensä. Eilen oli jo ihan lunki, kun hain sen laitumelta. Ei tarvinut juoksuttaa ensitöikseen ja silti hoitotoimetkin sujuivat suorastaan nukkuen. Tehtiin pitkä lenkki hyvässä yhteisymmärryksessä, jonka jälkeen vielä testailtiin pitkästä aikaa satulaa. Tein selkäännousuja, sekä juoksutin muutaman kierroksen kentällä jalustimet alhaalla, eikä ollut mitään ongelmia tai havaittavissa olevia säpsyilyjä. 

Maha sillä on vieläkin löysällä, vaikkakin jo parempi, mutta liikkeet on puhtaat. Sehän on ollut oikeaan kierrokseen epäpuhdas edestä siitä pöydänvetoepisodista asti. Vaan tänään liikkui jo ihan hyvin myös oikeaan kierrokseen. Juoksuttelin pellolla, kun en muuhun juuri pystynyt järkyttävän päänsäryn takia. Käväistiin sen jälkeen vielä uittomontulla. Ljúfur tykkää kahlailla ja tänään oli riittävän pitkä narukin, jotta pääsi syvälle. Menikin sitten niin syvälle, että maa hävisi jalkojen alta. Loiskista vaan, eikä ponista näkynyt hetkeen kuin korvat. Ei ihan osannut raukka uida, ei ainakaan näin yllättäin. Pääsi kuitenkin ihan hyvin pois, kun ymmärsi kääntyä tulosuuntaan. Ja minä ymmärsin antaa narua. Tulihan huuhdeltua pölyt ponista.

Kuvailin vaihteeksi Peikon tottista. Ja katselin vanhoja videoita samasta aiheesta. Edellinen olikin tammikuulta asti. No, onhan meillä ollut pitkähkö murkkutauko, joka loppui oikeastaan vasta kun junnukurssi alkoi noin kuukausi sitten. Eikä ihan vielä silloinkaan, mutta pikkuhiljaa ollaan taas päästy vauhtiin. Paljon ollaan tehty vain virettä, joten liikkeet eivät kauheasti ole talvesta edistyneet. Onneksi kesää on vielä jäljellä, kunhan se ensin edes alkaisi. Toistaiseksi kesä on ainoastaan kalenterissa. Käytännössä yhtään edes kahdenkympin lämpötiloja ei ole vielä ollut. Tänään olisi ollut hyvä mahdollisuus, mutta kun myrskytuuli.. Huoh. Eipä ole ötököitä. Ja pystyy hyvin lenkkeilemäänkin. 

Niin, tässäpä tätä todistusaineistoa sitten..

Pätevät pojat ja pomppiva poni

Poni on ollut kovin tyytyväinen laitumella, mutta laitumen ulkopuolella varsin säpsy. Ei se ennen ole tuollainen ollut, mutta nytpä on. Maha on löysällä matolääkkeistä ja tuoreesta ruohostakin, vaikka hyvin yritettiinkin totutella. Ehkä se vaivaa tai sitten vaan stressi muutoksista ja/tai jumalaton myrskytuuli. Ensin porukassa laitumelle ja oli ihan kivaa. Vaan laidunkaveri alkoikin vahtimaan aidan takana olevaa tammaa ja vähän hyökkäili. Sitten kaatui aitaa laidunkaverin toimesta, joka sitten eristettiinkin issiponeista vuorokaudeksi. Sillä aikaa laidun jaettiin väliaidalla kahteen osaan ja nyt kaveri laiduntaa yksin ja issiponit yhdessä. Molemmat ovat kehittäneet jonkinasteisen eroahdistuksen ja huutavat ja hötkyilevät, kun joku lähtee tai kun itse joutuvat poistumaan laitumelta. Huoh. No, kaipa tilanne tästä rauhoittuu...

Eilen ja tänään on ollutkin narun päässä aika räjähdysherkkä poniini, joka on säikkynyt ja sinkoillut kaikkea äkkinäistä ja odottamatonta. Niinpä ollaan sitten juoksuteltu höyryjä pienemmäksi pellolla ja kyllä se onkin juossut. Hiki on tullut, mutta kierrokset on myös laskeneet ja ollaan päästy touhuamaan kohtuullisessa yhteisymmärryksessä. Tänään käytiin juoksutuksen jälkeen vielä tunnin lenkki ja Ljúfur olikin taas jo ihan rento tallille palatessa. Vähän kiihtyi kun kaveri huusi karsinassa, mutta laitumelle palattuaan alkoi syödä ja piehtaroikin ihan antaumuksella. Se ei piehtaroi, jos se on epävarma jostakin, joten hyvillä mielin sen taas sinne jätin.

Tuulee niin että tukka lähtee.. Tiellä ei muuten ole lunta, vaikka hiton kylmä onkin, se on vaan juuri suolattu.

Eilen illalla oltiin treenikaverin kanssa tekemässä esineruutua. Ensin ajattelin, etten välttämättä edes ota omille mitään, kun tuulikin oli kamala ja kaikkea, mutta Noah pääsi sitten kumminkin ruutuilemaan. Vein kaverin koiralle ruutuun neljä esinettä, josta nostivat kaksi. Päätin sitten ottaa Noahin kanssa ylös loput kaksi. Ja hyvä, että otinkin. Oli se sen verran hyvä. Itseasiassa ihan hiton hyvä. Esineet tuli nopsasti, vaikka paikallistaminen tuottikin ongelmia. Ei kuitenkaan antanut periksi, vaan yritti niin kauan kuin löysi. Liikkui reippaasti ja tarkisti hyvin koko ruudun. Palautuksetin oli hyvät. Hieno Noo!

Pojat tekivät samalla myös tottista, eikä ollut pöllömpi kumpainenkaan. Noah teki käännösten hienosäätöä ja vähän muuta pientä. Oli kovin innoissaan, mutta keskittyi silti hyvin. Peikko taas teki seuraamista ja virettä siinä samalla pelatessa. Lopuksi hyppyä, joka nostettiin nyt jo 60 senttiin. Hyvin hyppäsi, vaikka oli vieras este. Korkeampikin olisi mennyt, sen verran ilmaa jäi väliin tällä korkeudella. Tehtiin myös A-estettä. Onhan se aksaAan tehnyt, joten ei sinänsä uusi juttu, vain vähän outo. Ensin ei meinannut muka päästä, mutta yritti hienosti, vaikka joutuikin monasti hyppäämään alas ja pääsikin loppujen lopuksi ihan itse, kun oikein sisuuntui. Alkaa löytyi pikku hiljaa kunnon mudia Peikostakin :) Tykkään!

Laitumellelasku 31.5.

Lisää kuvia

Video by Fanni Snellman