Ljúfur alkaa taas olla oma itsensä. Eilen oli jo ihan lunki, kun hain sen laitumelta. Ei tarvinut juoksuttaa ensitöikseen ja silti hoitotoimetkin sujuivat suorastaan nukkuen. Tehtiin pitkä lenkki hyvässä yhteisymmärryksessä, jonka jälkeen vielä testailtiin pitkästä aikaa satulaa. Tein selkäännousuja, sekä juoksutin muutaman kierroksen kentällä jalustimet alhaalla, eikä ollut mitään ongelmia tai havaittavissa olevia säpsyilyjä.
Maha sillä on vieläkin löysällä, vaikkakin jo parempi, mutta liikkeet on puhtaat. Sehän on ollut oikeaan kierrokseen epäpuhdas edestä siitä pöydänvetoepisodista asti. Vaan tänään liikkui jo ihan hyvin myös oikeaan kierrokseen. Juoksuttelin pellolla, kun en muuhun juuri pystynyt järkyttävän päänsäryn takia. Käväistiin sen jälkeen vielä uittomontulla. Ljúfur tykkää kahlailla ja tänään oli riittävän pitkä narukin, jotta pääsi syvälle. Menikin sitten niin syvälle, että maa hävisi jalkojen alta. Loiskista vaan, eikä ponista näkynyt hetkeen kuin korvat. Ei ihan osannut raukka uida, ei ainakaan näin yllättäin. Pääsi kuitenkin ihan hyvin pois, kun ymmärsi kääntyä tulosuuntaan. Ja minä ymmärsin antaa narua. Tulihan huuhdeltua pölyt ponista.
Kuvailin vaihteeksi Peikon tottista. Ja katselin vanhoja videoita samasta aiheesta. Edellinen olikin tammikuulta asti. No, onhan meillä ollut pitkähkö murkkutauko, joka loppui oikeastaan vasta kun junnukurssi alkoi noin kuukausi sitten. Eikä ihan vielä silloinkaan, mutta pikkuhiljaa ollaan taas päästy vauhtiin. Paljon ollaan tehty vain virettä, joten liikkeet eivät kauheasti ole talvesta edistyneet. Onneksi kesää on vielä jäljellä, kunhan se ensin edes alkaisi. Toistaiseksi kesä on ainoastaan kalenterissa. Käytännössä yhtään edes kahdenkympin lämpötiloja ei ole vielä ollut. Tänään olisi ollut hyvä mahdollisuus, mutta kun myrskytuuli.. Huoh. Eipä ole ötököitä. Ja pystyy hyvin lenkkeilemäänkin.
Niin, tässäpä tätä todistusaineistoa sitten..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti