Päteviä poikia

Treenattiin tänään taas Ljúfurin kanssa maastomopojuttuja eli selkäännousua. Ollaan nyt muutenkin tehty tätä ahkerammin, kun lomalla pääsee tallille päiväsaikaan, milloin siellä on usein rauhallisempaa. Me kun molemmat tarvitaan rauhallinen tilanne, jotta pystytään keskittymään kunnolla. Ei liene ihme, kun kotosalla kuusi ja puoli vuotta keskenään touhuttiin.

Ollaan aika paljon tehty selkäännousua lenkin varrella, kun on sattunut hyvä hetki. Satulaa ei ole ollut. Huomasin kuitenkin tuossa kerran, että Ljúfur on tilanteessa paljon rauhallisempi, kun sillä on se satula selässä. Vaikka oikein hyvin se on käyttäytynyt ilmankin. Kai se on jotenkin selkeämpi juttu, satula + ihminen = ratsastus. Tänään siis tehtiin ensin tallin pihalla. Selkään asti en noussut, mutta seisoin jalustimen varassa ja makasin poikittain satulassa. Toisteltiin muutama kerta, ennen kuin lähdettiin lenkille.

Eiliseltä lenkiltä tämä kuva

Lenkillä edettiin niin, että kävelin vieressä nojaten satulaan ohjat kädessä, kuten ne olisi jos olisin selässä. Hiukan taas oli outoa ja stressivauhtia oli havaittavissa. Jarrut kuitenkin toimivat pelkällä ääniavulla ja ratissakaan ei ollut juuri sanomista. Puolessa välissä tehtiin samaa harjoitusta kuin pihassa. Ljúfurista taisi olla kivaa seistä paikallaan, sama se sitten mitä akka touhusi, niin tyytyväiseltä se vaikutti. Hyvin siis meni. Viimeinen treeni tehtiin tutussa paikassa tallitiellä, missä melkein joka lenkillä ollaan pysähdytty tätä treenaamaan. Siinä sitten meninkin jo selkään asti, kun hyvältä tuntui. Toistettiin pari kertaa. Eikä mitään ongelmia, vaikka suoristelin vinoon luiskahtanutta satulaa selästä käsin, enkä muutenkaan varonut mitenkään erityisesti. Korvat hörössä se seisoi kuin tatti paikallaan, kuten kuuluukin. Ihan hirvittävän hyvä mieli kyllä tuli.

Tänään sain viimein aikaiseksi tehdä taas esineruutuakin. Kyllähän minä suunnittelin, että lomalla sitten reippaana kunnon esinetreenit vaikka joka päivä, mutta enpähän ole kumminkaan tehnyt. Tänään tein. Ja kuten olen ennenkin todennut, Noahille sopii oikein hyvin harvakseltaan treenaaminen, kun se kuitenkin osaa. Vitsi, että se olikin hyvä. Viisi esinettä vein aikalailla täysimittaiseen ruutuun, ajatuksena nostaa niistä neljä. Ja niin tehtiin. Harmi ettei tullut otettua aikaa, oli nimittäin Noahin nopein ruutu ikinä. Ja paras. Ihan sairaan hyvä siis. Varsin vauhdikkaasti eteni, löysi hyvin ja paikallistaminenkin sujui. Toi myös vauhdilla, mutta niinhän se aina. Luovutukset nyt ei olleet kummoisia, mutten myöskään niitä vaatinut. Eikä niistä siis olla. Viimeisen esineen sai pudottaa ja ampua palloon, kuten ollaan noudoissakin tehty. Muuten en palkannut, kehuja toki sai. Oli kyllä niin pätevä kaveri että.

Karhulan jokipuistossa alkuviikosta

Sitten Peikko. Koskakohan Peikko oikein on edes ruutua tehnyt. Ihan äkkiä en nyt muista. Muutenkin se on ihan alkutekijöissään koko juttu. Tai niinhän minä luulin. Peikollekin vein yhteensä viisi esinettä valmiikisi, ajatuksena kävellä sen kanssa yhdessä ruutuun ja kovasti kehua ja kannustaa, kun se löytää ja tuo. Päätin kuitenkin ensin lähettää sen kaikkien taiteen sääntöjen mukaan etsintään ja auttaa sitten kävelemällä sen mukaan sinne ruutuun. No, ei tarvinut. Sinne se syöksyi etsimään, löysi ja toi. Lopussa oli hiukka pudottelua ja tarvitsi apua, mutta hitto.. sehän siis osaa. Loput etsittiin yhdessä ja kivaa oli. Tuomiseen tarvii kannustusta eli sitä täytyy taas naksutella kotona. Muuten homma on oikein hyvässä mallissa. Ja intoa riittää. Kuten toki Noahillakin.

Sama paikka, samat tyypit :)

Nyt on molemmat aika väsyjä, kun naksuteltiin vielä samalla reissulla kosketuskeppiä Apsin parkkiksella ja aamupäivällä käytiin 8-9 kilometrin pyörälenkki, samalla poiketen venerannassa uimassa. Juu ja minä en todellakaan tälläkään kerralla uinut. Vaikka vesi tuntuikin lämpimämmältä kuin odotin.

Ljúfurilla on muuten nyt omat tossut. Limpun bootsit olivat kovin isot, vaikka pysyivätkin jalassa kävellessä, kun oli villasukka alla. Kömpelöthän ne olivat, joten tilasin etusiin Equine Fusionit, mitä jo Limpulle joskus haaveilin. Kerrankin osui mittaukset kohdilleen ja tossut ovat juuri sopivat. Ne ovat myös monta kertaa kevyemmät kuin Limpun Simplet ja muutenkin varsin passelit. Helpot pukea, eivätkä ole hanganneet tai muutakaan. Istuvat kuin hyvä hansikas. Tykkään. Ja niin tuntuu tykkäävän Luippiskin, kun antaa ne niin hyvin pukea. Suorastaa nostaa jo jalkansa valmiiksi.

Tässä nämä ihanuudet lähes uutena. Eivät ne enää ihan noin siistit ole..