keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Sateista, pimeää ja kuraista eli kuinkas sitten kävikään

Yhä on satanut, vettä vaihteeksi, ja lumet ovat kuin ovatkin kadonneet. Pimeää on ja synkkää. Ja kuraista. Normi marraskuu siis. Ollaan me kaikesta synkkyydestä huolimatta  jotain tehtykin ja edistytty myös joissain asioissa.


Silloin kun vielä oli lunta (11.11.)

Koirien kanssa ei olla tehty hirveästi mitään. Lenkkeilty kyllä, muttei juuri muuta. Jonkin verran ollaan käyty ihmisten ilmoilla lenkillä, koska katuvalot. Täällä meidän kylällä kun niitä ei ole kuin tuossa päätiellä, eikä sitä oikein viitsi edestakaisin sahata. Peikko on oksennellut jonkin verran iltaisin. Ensin epäilin, että uudet nappulat ei sovi ja vaihdettiin toiseen laatuun. Oksentelu kuitenkin jatkui. Nyt sitten näyttäisi siltä, että se oksentaakin tyhjää mahaa eli nappulat ovatkin vain hyvin sulavaa sorttia. Nimittäin, kun saa välipalaa päivällä, ei oksentamista esiinny. Eilen kun ei saanut päivällä mitään, oksensi taas illalla. Onneksi on helposti korjattavissa oleva asia, eikä siis aiheuta suurta huolta.


Olihan sitä, vaan ei ole enää.

Noahin tytär, Rilla (Schellendorfs Dazzling Desire) kävi Jyväskylän näyttelyssä. Molempina päivinä saldona eri ja sa, lauantaina kera vara sertin, sunnuntaina Rilla oli PN2 ja sai sertin ja vara cacibin (joka vahvistetaan cacibiksi, pn1:n ollessa jo intti). Ei yhtään pöllömmin. Ylpeitä olemme.


Rilla, kuva nyysitty FB:stä

Kamburin kanssa ollaan keskitytty viime aikoina lähinnä lenkkeilyyn ja samalla autopelon voittamiseen. Huimasti onkin tässä asiassa edistystä tapahtunut. Ollaan siis menty aina auton tullessa rauhassa tien sivuun jo ajoissa ja jos on tullut tiukka paikka, olen pysäyttänyt auton siksi aikaa, kunnes ollaan sivussa. Namia olen lykännyt suuhun ohituksen ajan ja parin ensimmäisen näin suoritetun lenkin jälkeen, autoihin ei enää reagoida juuri lainkaan. Viimein myös luulen keksineeni, mistä moinen pelko ilmaantui. Kesällähän joku kaahari sen pääsi pelästyttämään ja siitä se varmaan johtuu, vaikkakin ongelmat ilmaantuivat viiveellä. En minä nyt muutakaan keksi, kun alkoi niin yht'äkkiä.


Ollaan me vähän ohjasajeltukin

Ljúfurilla on ollut hiukan ongelmia. Se oli viime viikolla aika stressaantunut ja pöllöilyenrgiaa oli enemmän kuin suinkaan oli enää kivaa. Ratsastaessa oli kuin lentoon lähdössä, jos edes hengitin liian voimakkaasti, saati että liikautin jalkaani tms. Edes jalustimia en saanut jalkaan, kun oli niin paniikissa. Kentällä sitten pyörittiin niin kauan, kunnes hiukan rentoutui. Ohjasajaessa sama juttu, jos ohja yhtään kosketti kylkiin tai yleensäkään yhtään mihinkään, niin sitten jo mentiin. Nyt on onneksi jo taas oma itsensä. Liekö oli vaan virtaa, kun on ollut kevyemmallä liikutuksella vai aiheuttiko laumassa ja pihatossa tapahtuneet muutokset stressiä. Vaiko ruokintaan lisätty MSM-jauhe joitain tuntemuksia. Nyt ollaan liikuttu lähinnä taluttaen ja rentoutuen koirien kanssa.




Pihatto lauma toimii varsin hienosti. Meidän pojat ja Roope hengailee aika paljon kimpassa ja sitten Sulo ja Odin. Ouska on tosin aika paljon yksikseen. Ei jostain syystä viihdy porukassa oikein ollenkaan. Tänäänkin kun vein pojat takaisin pihattoon, odottivat kaikki niitä portilla. Kun pojat olivat aidan sisällä ja suuntasivat juomaan, Odin poistui yksin takavasemmalle ja shettikset peesasivat Kamburia ja Ljúfuria. Ljúfurista olen kovin ylpeä, kun se pitää niin hienosti pikkupojat kurissa, eikä anna niiden hyppiä nenälleen. Leikkii niiden kanssa kyllä mielellään, muttei anna niiden tehdä ihan mitä hyvänsä. Se on kyllä varsojen kanssa ihan huippu. 




Hiukan Ljúfurilla on ongelmia portilla, jos siitä joutuu häätämään uteliaita varsoja kauemmaksi. Sen verran voimakkaita traumoja jäi muistoksi viime kesän tilanteesta laitumella, että menee herkästi yhä paniikkiin jos portilla on ahdasta. Tänäänkin nykäisi itsensä irti, kun otin omiani ulos ja shettikset kyttäsivät, josko hekin vaikka pääsisivät ja jouduin niitä vähän väistättämään, etteivät livahda portin raosta pimeässä. Mutta ehkä se siitä vielä tasoittuu, kun huomaa, ettei kukaan hyökkää kuitenkaan.

torstai 17. marraskuuta 2016

Maastotaitavat kuvin

Tästä se lähti, Korpun maastotaitorata

Kakaraa kiinnostaa ihan kympillä 😂

"Lankun" ylitys, kolme jalkaa saatiin osumaan

Tulehan nyt sieltä. Puomikujalle menossa.

Pujottelu. Yhä ylen innostunut varsa..

Kentältä poistumassa. Korpulla on jo varsin toiveikas ilme, josko tästä jo syömään pääsisi. Mitähän kartturi miettii?

Laudan ylitys mennessä...

... ja tullessa. Maali häämöttää jo.

Ljúfur seuraamassa portin sulkemista.

Luippis keskittyy täysillä 💜  Kartturi on juuri kerännyt kartion kyytiin.

Prrr seeeis. Kartio maalissa.

En muuten ajatellut kävellä tuon lankun, tai minkään muunkaan, päältä. Älä unta nää. Pelottava on. En mene. Kierrän. Katsos näin, hups vaan.

Pujottelu, Ljúfurin bravuuri.

Pörrr! Mitä hittoa! Kuka tämän on tähän tuonut? Pelottava. En mene.

En todellakaan mene! Näetkö? En pysty liikkumaan. Jalat harottaa. En mene.

Kyllä se siitä sitten kuitenkin meni, ihan ohjasajaenkin, kun ensin vähän treenattiin. Kaikki kuvat on ottanut Linnea Mikkola, kiitos. Raportti kisoista KLIK.

torstai 10. marraskuuta 2016

Lumikaaos

Kummallinen on ollut tämä syksy. Ensin oli pitkä ja kaunis, kuiva jakso, jonka jälkeen satoi yhtä soittoa viikon verran. Sitten pakasti, tuli vähän luntakin ja nyt kun se sitten taas alkoi sataa, ei osaa lopettaa. Lunta on siis tullut. Paljon. Joka päivä. Nytkin sataa. Taas. 


  

Illat on siis menneet lähinnä lumitöissä. Mitään muuta ei ehdi, eikä oikein jaksakaan. Eilenkin lykin ensin lumia Noahin äänekkäällä avustuksella tuntitolkulla eli melkein kolme tuntia ja ajattelin sitten sen jälkeen käydä vielä rentoutumassa koirien kanssa pienellä lenkillä. En sitten päässyt edes kilometrin päähän, kun oli pakko kääntyä takaisin. Ei vaan jaksanut. Onneksi Noah saa hyvin liikuntaa lumikolaa paimentaessaan ja Peikkokin touhuaa siinä samalla omiaan.




Huonot kuvat eilisillalta. Ei oikein valo enää riittänyt.

Ponit ovatkin sitten saaneet viettää aikalailla mammavapaata koko viikon. Tiistaina ehdin aloittaa lumityöt niin ajoissa, että ehdin vielä valoisalla tallillekin. Tai no, ehdin ylipäätään tallille. Lykin ensin sen verran, että autolla oli helppo lähteä ja tallilta tultuani loput. Ponit pääsivät kimppalenkille lumipyryssä. Joku kolmisen kilometriä tallattiin ja takaisin tallilla oltiin lähes pimeällä. Heitin herrat vielä hetkeksi kentälle juoksemaan, vaan ei ne suuresti juosseet, mutta saivatpahan ainakin mahdollisuuden.


Ljúfur sunnuntaina metsälenkillä. Hieman oli erilainen lumitilanne vielä silloin.

Tänään pääsin taas tallille, kun lumisade loppui eilen illalla ja alkoi uudestaan vasta puolilta päivin. Ei siis ehtinyt sataa vielä niin paljoa, että lumitöihin olisi pitänyt ryhtyä, vaikka aika reilusti sitä välillä pyryttikin. Tänään pääsi Ljúfur koirien kanssa lenkille. Mielellään taisi lähteä, kun niin korvat hörössä kipitteli koko matkan. Mielellään olisi lähtenyt Korppukin, muttei tänään päässyt. Huomenna sitten. Tallin isäntä on luvannut ajaa taas baanan pellolle, joten liikutus helpottuu huomattavasti. Toivottavasti pääsee huomenna jo kokeilemaan, jos vaikka ensi viikolla jo lumet sulaa pois, kuten ovat luvanneet. Hullulta kyllä nyt tuntuu koko ajatus, sen verran reippaasti tuota on, mutta äkkiäkös se sulaa jos lämpenee.

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Talvipäivä

Eilen oli ihan huippukeli. Pari astetta pakkasta ja auringonpaiste, ei tuulta. Tuli sitten ulkoiltua oikein urakalla. Aamupäivästä olin koirien kanssa pari tuntia lenkkeilemässä pitkin kyliä. Lähtiessä ei vielä aurinko paistanut, mutta kun se sitten alkoi, paistoikin se ihan hienosti pimeään asti.












Kotona kävin välillä pyörähtämässä ja ajelin sitten tallille. Tunnin verran siinä hengailin pihatolla lantaa lappaen ja ponskien kanssa seurustellen, samalla hirvenmetsästystä seuraten. Kyllä, hirvimiesten ketju kulki pihaton ja laidunten aidan viertä. Poneja ei kiinnostanut, Ljúfur vähän nosti päätään heinistä siinä kohtaa kun hirvi pääsi hengestään, paukkuherkkä kun on. Kun sitten hirviporukka käveli aidan viertä pois metsästä, alkoi jo poikiakin kiinnostaa.




Pihatolta Kambur mukaan ja tallin pihaa kohti, jonne pihatolta on n.300m matkaa. Lähdettiin metsään lenkille, kun tiet ovat niin jäässä, ettei sinne ole kengättömän kanssa asiaa. Kamburilla kun ei ole liukkaasta kokemustakaan samallalailla kuin Ljúfurilla, joka kyllä pysyy pystyssä liukkaammallakin kelillä. Menomatkalla olikin vähän jännittynyt varsa narun päässä. Kai ne hirvimiehet ja mahdolliset hirvenhajut aiheutti pientä hermostumista Korpussa, kun kuitenkin samaan suuntaan mentiin, mistä näki niiden hirvimiesten tulevan. 






Takaisin tallille kun käännyttiin, rauhoittui Kamburkin silminnähden ja kotimatka taittui rennoissa tunnelmissa. Hämäräkin alkoi jo kolkutella kulman takana. Kun sitten viimein sain Korpun palautettua pihattoon ja napattua Ljúfurin sieltä mukaani, ei paljoa valoisan aikaa ollut enää jäljellä. Ljúfurille siis nopsasti vaan heijastimet jalkoihin ja heijastinriimu päähän ja suunta pelolle liinan nokassa pyörimään.


Koska pimeä, reaaliaikaisia kuvia ei Ljúfurista ole. Tämä viikolla otettu saa siis kelvata :)

Ihan reippaasti liikkui tyyppi noin parikymmentä minuuttia, kunnes alkoi olla jo niin pimeää, että katsottiin parhaaksi siirtyä tallille. Kotiinkin jo piti päästä, kun nälkä kurni mahassa ja ruoka oli laittamatta. Loppujen lopuksi olin sitten kotona vasta kuuden aikaan kuitenkin, kun Ljúfurin palautettuani pihatolle, jäin vielä suustani kiinni joksikin aikaa.

Talvikelejä olisi säätiedoituksen mukaan vielä tarjolla ainakin viikoksi eteenpäin ja lisää luntakin on luvassa. Toivotaan, ettei syksy enää palaa.

perjantai 4. marraskuuta 2016

Mitä tänään tehtiin ja kuvia eiliseltä

Tänään oli Kamburin vuoro vihdoin päästä pihatolta mukaan. Ljúfur ei pistänyt pahakseen, ei tullut enää edes portille tyrkylle. Kambur taas käveli turpa selässäni koko sen ajan kun olin lantaa lappamassa, ettei vaan jää tänäänkin matkasta. Riimukin sujahti päähän suorastaan huomaamatta, kun tyyppi tarjosi päänsä valmiiksi. Ihan ei ole hukkaan mennyt naksuttelut aiheesta riimun pukeminen/pään laskeminen.




Kun ensin oltiin seurusteltu ja hoidettu, pääsi Kambur harjoitusaisojen eteen. Kentällä pyörähdimme parin kierroksen verran, kun ajattelin etten pellolle arvaa lähteä koko viikon seisoneen varsan kanssa ja tiet ovat jäässä. Ja hyväähän se "kenttävääntökin" välillä tekee. Ei me kuitenkaan kauaa jaksettu, kun se nyt vaan on tylsää. Täytyy joskus viritellä vaikka puomeja ja muuta, niin ehkä sitä sitten jaksaisi vähän paremmin. Mentiin siis kumminkin sinne pellolle. Ja ajatus virtaisasta varsasta oli aika oikea. Virtaa siis oli, Kamburiksi, normivarsalle ehkä rauhallista menoa kumminkin. Käsissä oli kyllä, eikä mitään pöllöilyä esiintynyt, vauhtia vaan oli niin että joutui vähän jarruttelemaan, kun en meinannut perässä pysyä. Jarrut oli vähän ruosteessa eli siihen nyt täytyy taas keskittyä enemmän, ennen kuin aletaan kärryjen kanssa leikkimään. Hyvässä mallissa ollaan kyllä silti, pientä hienosäätöä vaan vaille.




Sitten niitä kuvia, joita otin eilen pihatolla ja joihin nämä edellisetkin jo kuuluvat. Harmi että oli aika rauhallista, luntakin sateli, mutta tulipahan kerrankin otettua kuvia ihan oikeallakin kameralla kännykän sijaan. Koko porukka oli taas tarhan takaosassa, issikat omana ryhmänään ja shettikset kahdestaan. Kambur lähti heti tulemaan luo, sitten Ouska ja Roope, viimeisenä tulivat Ljúfur ja Sulo. Mutta kaikki tulivat lähes heti.


Mamman pikku plussapallo saapuu.

Ja viimein myös tämä vanhempi plussapallo.

Pikkuapulaiset






keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Uusi ystis

Ponipoikien pihattolauma kasvoi eilen yhdellä pienellä jäsenellä ja pääluku on siis nyt yhteensä viisi kaviokasta, kaksi shettisoria (1v ja 3v) ja kolme issikkaruunaa (19v, 5v ja 2v). Hienosti sujahti Roope 3v porukkaan ilman mitään ongelmia. Hieman nuuskuteltiin ja kiljahdeltiin ja tunnusteltiin ja sitten jo leikittiinkin niin että tanner tömisi. Kovin kiltin ja fiksun oloinen nuoriherra on tämä ruunikko shettispoika. 


Harmi ettei ollut kameraa mukana, mutta onneksi oli sentään kännykkä tällä kertaa. Usein sekin unohtuu kotiin. Vasemmalta Kambur, Sulo, Ljúfur, Roope ja Odin, ensikohtaaminen.

Jäin vielä pihattotarhaa siivoamaan ja tarkkailemaan tilannetta samalla. Pikkupojat tuntuivat löytävän yhteisen sävelen oitis ja riehuminen alkoi viisi minuuttia Roopen saapumisen jälkeen. Samaan aikaan Kambur alkoi haastaa Ljúfuria leikkiin ja saikin sen innostumaan. No, se nyt ei yleensä ole edes vaikeaa.. Hetken päästä alkoivat leikkimään Kambur ja Roope. Vauhtia oli ja joitain vaarallisen näköisiä tilanteitakin. Hetken päästä tilanne hiukan rauhoittui ja koko porukka kerääntyi heinäpaalille ottamaan vähän evästä. Riehunta jatkui hiukan myöhemmin taas samalla innolla nuorison kesken.


Ljúfur komentaa
Tänään pihatolle lumipyryssä tarpoessani oli tilanne rauhallinen, kaikki viisi laidunsi (kaiveli lumen alta jotain syötäväksi kelpaavaa) tiiviissä ryhmässä. Yritin etsiä kasoja lumesta huonolla menestyksellä ja annoinkin aika pian periksi. Sulo ja Roope riehuivat hetken, Kambur ja Ljúfur leikkivät hiukan rauhallisemmassa temmossa, kunnes Sulo hyökkäsi Kamburin kimppuun ja ne alkoivat vuorostaan leikkiä. Ljúfur huokasi varmaan helpotuksesta ja siirtyi Odinin seuraan, mistä ikävä akka sen sitten otti mukaansa lenkille. Vaikka en minä nyt niin kovin ikävä noiden mielestä taida olla, kun eilenkin olin kiinnostavampi kuin uusi tulokas. Siinä ne molemmat vaan hengaili minun seurassani rapsuteltavana, kun vieressä kiljahdeltiin ja tutustuttiin. Menivät vasta sitten mukaan geimeihin, kun minä hain kottarit ja jatkoin lannan lappamista.


Tässäkin kuvassa on koko porukka, vaikkakin Korpusta ja Sulosta näkyy vain jalat :)