Tänään oli Kamburin vuoro vihdoin päästä pihatolta mukaan. Ljúfur ei pistänyt pahakseen, ei tullut enää edes portille tyrkylle. Kambur taas käveli turpa selässäni koko sen ajan kun olin lantaa lappamassa, ettei vaan jää tänäänkin matkasta. Riimukin sujahti päähän suorastaan huomaamatta, kun tyyppi tarjosi päänsä valmiiksi. Ihan ei ole hukkaan mennyt naksuttelut aiheesta riimun pukeminen/pään laskeminen.
Kun ensin oltiin seurusteltu ja hoidettu, pääsi Kambur harjoitusaisojen eteen. Kentällä pyörähdimme parin kierroksen verran, kun ajattelin etten pellolle arvaa lähteä koko viikon seisoneen varsan kanssa ja tiet ovat jäässä. Ja hyväähän se "kenttävääntökin" välillä tekee. Ei me kuitenkaan kauaa jaksettu, kun se nyt vaan on tylsää. Täytyy joskus viritellä vaikka puomeja ja muuta, niin ehkä sitä sitten jaksaisi vähän paremmin. Mentiin siis kumminkin sinne pellolle. Ja ajatus virtaisasta varsasta oli aika oikea. Virtaa siis oli, Kamburiksi, normivarsalle ehkä rauhallista menoa kumminkin. Käsissä oli kyllä, eikä mitään pöllöilyä esiintynyt, vauhtia vaan oli niin että joutui vähän jarruttelemaan, kun en meinannut perässä pysyä. Jarrut oli vähän ruosteessa eli siihen nyt täytyy taas keskittyä enemmän, ennen kuin aletaan kärryjen kanssa leikkimään. Hyvässä mallissa ollaan kyllä silti, pientä hienosäätöä vaan vaille.
Sitten niitä kuvia, joita otin eilen pihatolla ja joihin nämä edellisetkin jo kuuluvat. Harmi että oli aika rauhallista, luntakin sateli, mutta tulipahan kerrankin otettua kuvia ihan oikeallakin kameralla kännykän sijaan. Koko porukka oli taas tarhan takaosassa, issikat omana ryhmänään ja shettikset kahdestaan. Kambur lähti heti tulemaan luo, sitten Ouska ja Roope, viimeisenä tulivat Ljúfur ja Sulo. Mutta kaikki tulivat lähes heti.
 |
| Mamman pikku plussapallo saapuu. |
 |
| Ja viimein myös tämä vanhempi plussapallo. |
 |
| Pikkuapulaiset |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti