Pentuarkea ja sen sellaista

Joiku on ollut nyt meillä kohta jo kolme viikkoa, vaikka välillä tuntuukin, että se on ollut täällä aina. Hyvin on pikkuherra oppinut talon tavoille, itseasiassa paremmin kuin hyvin. Lystin kanssa ne riehuu ja varsinkin juoksee aina kun vain mahdollista. Ja Peikkokin on ollut ihan ok ja välillä jopa yhtynyt leikkiin. Välillä Peikko komentaa, mikä on ihan hyvä, koska Lysti taas sietää ihan kaiken. Joiku on kyllä hauska ja ihan täydellisen sopiva meidän porukkaan ja oikeasti tosi reipas pikkukoiran alku. Pieni se tosiaankin on, viime punnituksella tasan 10 viikkoa vanhana komeat 2,6 kiloa, mutta jotenkin sitä ei vaan enää huomaa, kun luonnetta sillä kyllä riittää. Ihmisistä se ei välitä, paitsi jos ihmisellä on herkkuja. Jos ei ole, ei häneen myöskään kosketa. Kovalla vauhdilla kulkevat autot on myös jänniä, hitaasti kulkevat autot ei aiheuta reaktioita. Vieraat koirat on kaikki kivoja kavereita ja joka paikka pitäisi päästä tutkimaan. Se on myös kova kiipeilemään ja hyppimään ja liikkuu millä tahansa alustalla. Varsin hyväpäisen oloinen pieni koira siis. 

Joikun arkeen on kuulunut tietty Lystin kanssa leikkimistä. Siihen on myös kuulunut uusien juttujen opettelua, kuten esimerkiksi yksinoloa ja autoilua. Ollaan käyty myös tallilla ja tavattu tallikoira ja tallin ihmisiä. Ollaan käyty myös äidilläni kyläilemässä sekä vieraammissa ja vilkkaammissa paikoissa lenkkeilemässä. Ollaan käyty hallilla treenaamassa ja Lystin rallytokotreeneissä hengailemassa. Joiku käväisi myös rallymölleissä palkintojen jaossa ja tutustumassa tilanteeseen. 

Lystillä siis alkoi lokakuun alusta Kotkan Koiraystäväin seuran rallytoko treenit. Mehän käytiin aiemmin viiden kerran alkeiskurssi ja kun seuran fb-sivulla ilmoiteltiin uuden ryhmän perustamisesta, ilmoittauduimme oitis. Joikullehan rallya on lähinnä suunniteltu, mutta sama kai tuo on. Oppiihan sitä ainakin itse ja voi sitten opettaa Joikulle kotona.

Lysti käväisi siis KKSn rallymöllikisoissa. Osallistuttiin supermölliluokkaan, ihan vain koska halusin pystyä sen palkkaamaan tarvittaessa ja kyseisessä luokassa se oli mahdollista. Lysti ei ollut ihan parhaassa vedossa, mutta ihan kivasti kuulolla kuitenkin, eikä ohjaajakaan mokannut pahasti. Tuloksena 97 pistettä ja 2./9. Ihan hyvin siis meni. Sitäpaitsi oli ihan kivaa muutenkin.

Meidän kisarata tässä, aika helppo minusta ja kiva

Kambur on ollut aika kevyellä liikunnalla taas vaihteeksi, koska pentu. On se liikkunut, mutta tosiaankin aika harvakseltaan ja max tunnin ajo- tai talutuslenkkejä lähinnä. Vähän ollaan jumpattu kentällä maasta käsin irtona, liinassa ja ohjasajaen. Nyt on tuntunut aika kivalta, eikä puolierojakaan ole ollut. Hänelle sopii tällainen harvempi ja kevyempi liikunta, minkä olen kyllä pannut merkille ennenkin. Kesäkiloja sillä on, muttei mitenkään pahasti ja nekin alkaa heti huveta, kun ovat kokonaan kuivalla. Nyt laiduntavat vielä sään salliessa. 

Hassua, kun minusta Kambur näyttää tosi paksulta nyt verrattuna kevääseen. Entinen tallikaveri taas kehui instastoryyn laittamastani videosta, kuinka se on niin hoikka. Riippuu siitä mihin vertaa, kun onhan se paksu siihen verraten, mitä se jo parhaimmillaan oli, muttei taas lähellekään yhtä paksu, mitä se pahimmillaan ennen nykyiselle tallille muuttoa oli. No, jos tuleva talvi pysyttäisi terveenä ja päästäisi liikkumaan normaalisti, niin keväällä se on hyvällä onnella normaalipainossa. Kevättä odotellessa, yritetään sopeutua tähän vuoden pimeimpään kauteen jälleen kerran.

Joiku on täällä

Lauantaina (2.10.) starttasi Yaris noin kello seitsemän aikaan aamulla kohti Turkua. Yhden pysähdyksen taktiikalla oli ajatus edetä, mutta mentiin sitten kahdella, koska P-paikalla jossa pysähdyin ulkoiluttamaan koiria, oli liikaa liikennettä. Onneksi kahden kilometrin päässä oli apsi. Siitä otin myös bensaa, kun matkaa ei ollut enää kuin puoli tuntia.

Perillä paperit ja muut jutut, pentu kainaloon ja matka kohti uusia seikkailuja alkoi. Kyllä oli jännittävää, kun odotusarvona oli varautunut pentu. Poikien pentutesti oli keskeytettävä, koska heitä ei ihminen kiinnostanut. Toimintakykyä kuitenkin kuulemma oli, joten sen puolesta en ollut huolissani. Jännitti vaan lähinnä se, että miten tutustuminen Peikkoon ja Lystiin sujuu, jos pentu ei luontaisesti turvaa vieraaseen ihmiseen. 

Ensimmäisen puoli tuntia Joiku kiljui suoraa huutoa. Minulla oli taas kevari etupenkillä, kuten Peikkoa ja Lystiäkin hakiessa ja hetkeksi se aina rauhoittui, kun laitoin käden sinne. Pysähdyttiin sitten siinä heti alkumatkasta ja Lysti pääsi vähän moikkaamaan pentua. Sekös järkytti Joikua ja se sai ihan kunnon raivarin. Matka jatkui. Seuraava tunti meni pennulla läähättäen ja täristen, sitten se sammui ja nukkui kotiin asti. Vielä yksi pysähdys puoli tuntia ennen kotia ja siinä käytin Joikun pissalla ja isot pojat pääsivät vuorollaan haistamaan sitä sylistä. 

Kotona oltiin viimein puoli kolmen aikaan iltapäivästä. Otin ensin Joikun autosta ja käytin sen hihnassa pissalla.  Pentu syliin ja isot autosta. Mentiin metsään. Joiku oli ensin sylissä ja kun isot rauhoittuivat kulkemaan edellä, päästin sen maahan. Ja kun tilanne vaikutti rauhalliselta ja Joikukin heilutti minulle jo häntää ja nuoli naamaa, päästin sen vapaaksi. Ja siellä se mennä touhotti isojen seassa ilman mitään ongelmia ja tuli kutsuttaessa luokse. Niin reipas pieni. 

Siinä sitten meni loppu päivä tutustuessa ja ulkoillessa. Sen verran oli rankka reissu, että Joikukin nukkui melkein koko illan. Mikä oli hyvä, kun itsellä edellinen yö meni hiukan lyhyillä unilla, niin oli ihan kiva pystyä nukkumaan päikkärit. Yöksi Joiku joutui häkkiin, koska väsyneenä hyökkäili Lystin kimppuun jos se tuli liian lähelle. Ja hyvin se nukkuikin. Aamulla kuuden aikaan se heräsi. Käytiin ulkona, koirat sai ruokaa ja taas ulkoiltiin. Sitten jatkettiin vielä unia melkein kymmeneen. Joikua en enää laittanut häkkiin ja se nukkui yöpöydän vieressä lattialla.

Nyt ollaan sitten vain opeteltu elämään tällä kokoonpanolla. Peikko välttelee, mutta pari kertaa sekin on ihan yrittänyt pyytää Joikua leikkiin. Hyvin antaa Joiku kuitenkin Peikon olla rauhassa, joten Peikollekin pentu on ihan ok. Lystin kanssa jo leikkivät ihan täysillä sisällä. Ulkona lähtee vielä sen verran helposti Lystillä lapasesta, että siellä pitää rajottaa vielä aika kovalla kädellä. Joiku on kuitenkin niin hirvittävän pieni. Lujaa se kyllä menee, eikä mene enää kauaa kun Lysti jää sille vauhdissa kakkoseksi. 

Joikun eskarikin on alkanut heti saman tien, kun se nyt kuitenkin tuntuu olevan varsin reipas kaveri. Tottumaton vain. Ollaan naksuteltu ihan tuttuja juttuja, sekä maahanmenoa ja kosketuskeppiä. Kasvattajahan on jo naksutellut istumista/luopumista. Ollaan myös opeteltu nenän käyttöä nameja etsimällä. Eilen käytiin tallilla. Tänään käytiin lenkillä koko porukalla aamusta metsätiellä. Joiku toki tuli osan matkasta sylikyydillä, mutta silti. Sen jälkeen se jäikin yksin kotiin ja me muut lähdettiin tallille lenkittämään poni. Illalla käytiin hallilla. Joikukin pääsi treenaamaan eli halliin syömään nameja ja leikkimään. Ja se sujui hienosti. Se pääsi myös moikkaamaan Mikkoa ja tutkimaan toimistoa. Se tapasi samalla myös pari muuta ihmistä ja näki vieraan koirankin, tosin sylistä. Sen jälkeen olikin sen verran kaikesta uudesta kuormittunut pentu, että sillä oli oikein kunnon iltavillit. Se riehui Lystin kanssa ja itsekseen, eikä meinannut rauhoittua millään. Pari tuntia meni, kunnes se kaatui suurin piirtein suorilta jaloilta umpiuneen. Ei ole hievahtanutkaan sen jälkeen. Huomenna se saa viettää rauhallisen kotipäivän.