lauantai 25. heinäkuuta 2020

Lomapuuhia, osa yksi - the pony

Loma on jo melkein lusittu, kun maanantaina kutsuu työt. Nopsasti meni kolme viikkoa ja vaikka nyt tuntuu, että olisi ollut sittenkin ihan hyvä idea lomailla koko neljä viikkoa, niin syksyllä kiitän, kun on vielä se viikko tähteellä.

Mitä me sitten ollaan puuhailtu. Korppu the pony on liikkunut paljon. Ihan liian paljon, jos Korpulta kysytään. Vaan suunnitelmissa on antaa sen lomailla koko ensi viikko, jos ei kokonaan niin ainakin kunnon töistä. Niinpä se siis joutuu joustamaan lakisääteisistä vapaistaan hiukan näin väliaikaisesti. On sillä nytkin ollut jotakuinkin yksi vapaa per viikko, sekä kevyempiä talutuslenkkipäiviä tai vastaavia. Ja koska se kuitenkin yhä lähtee mielellään mukaan, niin ei kai se kärsinytkään ole. Se kun kyllä osaa kertoa, milloin jokin mättää. Silloin se kävelee tyynen rauhallisesti sivummalle, kun näkee riimun kädessäni. Silloin yleensä peruutetaan etukäteissuunnitelmat ja tehdään jotain hauskaa eli yleensä lähdetään lenkille koirien kanssa. Ollan me joskus jätetty kokonaan harrastamattakin. Minusta kun ei ole ollenkaan kivaa harrastaa vastahakoisen eläimen kanssa, kun siitä tulee vaan paha mieli kaikille. Harrastuksen pitää olla mukavaa jokaiselle osapuolelle ja jos se ei ole, jotain pitää silloin muuttaa tai sitten lopettaa harrastaminen.




Korpun kanssa on onneksi aika hyvin onnistuttu pitämään kivaa, varsinkin nyt kun ei ole enää ihan niin huimaa huolta ylipainosta ja voi lenkkeillä rennommin. Ja lenkkeilty siis on, koska on ollut aikaa. Kärryillä ollaan tehty pitkiäkin lenkkejä ja ollaan alettu myös hölkkäillä enemmän. Ei se silti oikein hikoa, mikä on huolestuttavaa, kun hellettäkin on ollut liki kolmenkympin lukemia pahimmillaan. Kävin Horselinessä Porvoossa reilu viikko sitten, ajatuksena ostaa Glucogardia, kun sitä kovin on metabolisille suositeltu. Vaan kotiin tulin ihan toisen rehun kanssa, jota taas myyjä suositteli. Nyt siis kokeilussa Spillers Lite + Lean Balancer, jonka pitäisi auttaa aineenvaihduntaan kiihdyttävästi. Toivomme että auttaa.




Ratsastettukin on, vaikka ötökät on olleet hiukan kiusana tässä puuhassa. Pellolla on ollut paarmoja ja metsässä muitakin ötököitä. Tiellä on ollut rauhallisinta näiden kannalta, mutta kyllä sielläkin on jonkin verran hermoilua ollut havaittavissa. Kärryjen kanssa toki on ötökät kiusana myös, muttei haittaa vaikka olisikin, kun itse istun siellä kärryillä. Ratsain otettiin kerran ihan kunnon laukkaspurttikin, kun ensin metsän poikki mennessä oli itikoita ja metsätielle päästessä sitten vielä paarmojakin. Poni oli kovin stressaantunut ja sai sitten viimein tarpeekseen ja lähti kuin mikäkin laukkahevonen. Kyllä sen kiinni sai, muttei se olisi enää kävellyt lainkaan, joten katsoin parhaimmaksi tulla alas taluttamaan. Viimein rauhoittui, kun käännyttiin ympäri ja tultiin pois metsästä. Käytiin sitten vielä ihan rauhallinen käyntilenkki tiellä. Ihan turha taistella, kun mielentila on tuo mikä oli. Sitäpaitsi, olen yhä ylivarovainen sen suhteen, ettei se vaan vahingossakaan yhdistä moista tunnetilaa ratsastukseen tai ylipäätään mihinkään ihmisen kanssa toimintaan.




Käytiin me kesäretkelläkin. Oli siis kavereiden kanssa treffit kirkolla kyläkahvila Onnissa kahvittelun merkeissä. Suoriuduimme kaikki kolme paikalle ratsain, minä itsekseni ja kaverit kimpassa. Oli kivaa ja niin hyvää treeniä ponille kaikkinensa. Hiukan se sähläsi paikanpäällä, koska se nyt vaan sählää, silloin kun on vähän jännää ja samalla kauhean mielenkiintoista ja kivaa. Kotimatkalle lähdettiin kaverien peesissä ja alkumatka sujuikin reippaasti, mutta rauhassa ilman mitään kuumenemista, vaikka joutuikin kävelemään jonon viimeisenä. Aiemminhan se on kiihtynyt moisessa tilanteessa niin, ettei ole meinannut käsissä pysyä. Nyt sitten kiihtyivätkin vaihteeksi kaverit. Kun sitten käännyimme omaan suuntaamme parin kilometrin jälkeen, aiheutti sekin vain pientä hidastelua ja pari hirnahdusta ja kotitallille pääsimme varsin hyvässä järjestyksessä. Minulle vaan kävi pieni äksidentti selästä tullessa, kun ponin jotenkin liikahtaessa juuri kriittiseen aikaan, minulta meni tasapaino ja kiepsahdin pää edellä selälleen sepelille. Ei siinä mitään, onhan näitä käynyt, mutta sitä en ymmärrä, että muistoksi tästä kuperkeikasta jäi kipeä jalka. Eikä siis selkä, kuten olisi voinut kuvitella. No, nyt se on jo melkein kunnossa, eikä aiheuttanut kuin sen loppu päivän lepäilyä, kun ei pystynyt kävelemään edes Buranan voimalla.




Korppu on myös treenannut ihan oikean ratsun asioita. Ei me kentällä vieläkään olla viihdytty kyllä. Viimeksi tehtiin tiellä siirtymistreeniä. Ensin pientä kokoamista, sen minkä se nyt kokoamaan vielä pystyy, ja käynnin hidastusta samalla ja siitä sitten joko ravi tai töltti, kun alkoi käydä hidastelu hankalaksi. Niin mielellään silloin ottikin nopeamman askellajin, joka oli tietysti helpompi vaihtoehto kuin koottu/hidas käynti. Eikä erehtynyt kertaakaan askellajista eli olemme siis molemmat oppineet jotakin. Tänään tehtiin samaa harjoitusta ohjasajaen, mutta vain ravisiirtymillä, kun en ole opettanut tölttiä ajaen. Hyvin meni tänäänkin ja ihan hetkittäin käyntikin näytti juuri siltä kuin kuuluu ja poni myötäsi hyvin ohjalle. Hetket oli vielä niin pieniä, etten ehtinyt edes naksauttaa, ennen kuin tilanne oli jo ohi, mutta siitä se lähtee. Hyvä siitä tulee. Paitsi että se on jo. Ainakin jos minulta kysytään.