sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Tavallisen tylsää ja tylsän tavallista

Hienot talvipäivät jatkuvat. Kylmää on kuin hitto, varsinkin öisin, mutta kyllä tuo auringonpaiste kuitenkin mukavasti piristää. Silti, voisiko jo tulla vaikka kesä. Paitsi jos aikoo sataa taas taukoamatta vettä kuukausitolkulla, niin sitten voin pitää tämän talven kyllä.




Maanantaina tehtiin oikein mukava metsä/pelto lenkki koirien kanssa iltapäivästä. Tuolla suunnalla ei ole tullut aikoihin liikuttuakaan, vaikka joskus aiemmin lenkkeiltiin siellä usein. Olipas kivaa ja aurinkokin lämmitti niin mukavasti, varsinkin pellolla. Tallille en mennyt, koska pieni finanssiongelma. Taas. Harmittaa. No, näillä mennään.

Tiistaina samanlainen päivä. Töissä ja kotona. Koirien kanssa käytiin oman kylän peruslenkki. Samalla lapioitiin portilta aura-auton valli. Tai tiekarhu oikeastaan oli vallin aikaan saanut, kun korjaili auraamattomia ja jäätyneitä teitä. Hyvä niin, olivatkin jo vaarallisia.




Keskiviikkona olin tallilla. Pakko jo päästä, vaikka sitten tapahtuisi mitä. Hiljaista oli sielläkin. Pakkanenko pelotti? Minua ei pelottanut, vaikka lähtiessä lämpimästä tuvasta tuntuukin aina aika ankealta. Ponit pihatolta narun päähän ja peltoon juoksemaan. Luntakin on jo sen verran, että rankkaa oli. Vaikka kyllä ne aika kovaa pinkoivatkin. Muutama kerta laitumen päästä päähän (n.400m) täysillä ja vähän painia, niin johan oli hiki molemmilla. Ljúfur varsinkin ihan valui hikeä kauttaaltaan, myös päästä ja se oli myös aika hengästynyt. Palautui kuitenkin hyvin eli ei hätää. Lähdettiin vielä tekemään lenkki. Pihalla hetkeksi loimet niskaan ja ruokaa turvan eteen, kunnes palautin kaverukset pihattoon. Molemmat heitti saman tien katolleen, kun sain riimut riisuttua. Parasta kuivatusta hikiselle turkille.




Torstaina sitten taas lenkkeiltiin vain koirien kanssa ja löysäiltiin kotona. Aurinko vaan paistoi yhä, vaikka joitakin pilviäkin alkoi kerääntyä taivaan rantaan. Lunta lupailivat. Omalla kylällä lenkkeiltiin taas normi peruslenkkiä ja nautittiin kauniista kelistä. Aamulla mittari näytti 25 pakkasastetta, mutta onneksi aurinko lämmittää, joten iltapäivästä pakkasta oli vain puolet aamun lukemista.




Harmittavasti lumisade meni ohi tästä meidän kylästä. Kotkassa vähän satoi. Sivutietkin alkavat olla jo sen verran liukkaita, että pieni lumikerros ei olisi pahitteeksi. Vielä siellä kuitenkin kengättömän kanssa selviää ja itsekin pysyy pystyssä jopa ilman nastoja, kun vähän passaa kulkulinjojen kanssa. Perjantai oli kuitenkin tallipäivä taas. Kamburin kanssa touhuiltiin pidemmän kaavan mukaan eli ensin kentällä puuhastelua vapaana. Harjoiteltiin väistöjä ja noutoa, namipalkalla tietty. Ilme ei ponilla ollut kovin hyvä aloitellessa, mutta muuttui aika nopeasti. Taisi olla kivaa.




Lähdettiin vielä hiukan harrastamaan liikuntaa. Kärryt siis perään ja pienelle lenkille. Ilme pysyi iloisena ja reippaasti eteni poni. Pari ihmetyksen aihettakin mahtui matkaan. Pahin taisi olla pikkupoika potkukelkalla. Ei pystynyt etenemään, kun piti tuijottaa. Onneksi Korppu on fiksu nuori ja heti kun poika meni ohi, asia oli unohdettu ja matka jatkui. Tehtiin vajaan kolmen kilometrin lenkki, koska pakkasesta johtuen ei pysty kauempaa kärryillä paikallaan istumaan. Ponille tuli kumminkin hiki, kun vauhti oli aika reipas. Minulla sormet umpijäässä ja muutenkin kotimatkalla jo aika tavalla paleli. Kevättä kohti kumminkin, räystäät jo tippuu. Pakkanen vielä kiristyy, mutta kai sekin kohta hellittää otettaan.


Viime viikon lenkiltä on tämä kuva, kun ei nyt tullut kuvailtua. Sormet niin jäässä.

Lauantaina eli eilen oli ohjasajopäivä. Pakkanen pysytteli yli kymmenen asteen lukemissa ja kun siihen lisätään yhä yltyvä tuuli, niin eipä paljoa kärryille tehnyt mieli istuskelemaan. Ljúfur pääsi ensin mukaan. Mentiin laidunpeltoon kahlaamaan hankeen. Tai siis Luippis kahlasi, minä kävelin aurattua väylää pitkin. Pari kierrosta pellossa ja noin kilometrin lenkki tiellä ja johan oli poni taas hikinen. Hiukan oli pakkasvirtaa, joten pieniä keskusteluja joutui käymään, kun säpsyili ja sinkoili minne milloinkin tai vain päätti mennä muualle kuin minne minä. Selvittiin kuitenkin.




Kambur joutui myös vuorollaan peltoon kahlaamaan. Aluksi meillä oli hiukan erimielisyyksiä, koska Kambur nyt vaan on jäärä. Ja kun alkoi olla rankkaa kävellä hangessa, vänkäsi se väkisin väylälle ja kun en sitä sallinut, yritti poistua kokonaan paikalta. Purin sitä turvasta, kun ei yhtään edes yrittänyt kuunnella ja sen jälkeen protestoi vain pienesti eli pysähtymällä ja kieltäytymällä liikkumasta. Kolme kierrosta tarvittiin, että alkoi sujua ja sitten vielä tielle, missä sai valita reitin. Kun sitten kotiin käännyttiin, Korppu ei olisi halunnut ja taas sai vääntää. Loppujen lopuksi edettiin samaan suuntaan, vaikka teiniponin toki piti nakella niskojaan ja kertoa, että kiukuttaa. Kärryillähän se ei moista ole harrastanut eli jotain ollaan ainakin saatu tehtyä oikein. Katsotaan kuinka ratsastuksen käy...




Koirien kanssa tehtiin vielä illalla tunnin lenkki, ennen auringonlaskua. Naamaa kiristelikin sitten loppuillan. Aurinko ja kylmä viima teki tehtävänsä. Pakkasen on luvattu yhä kiristyvän, joten saattaa olla ettei ensi viikolla kauheasti liikuta. Joku raja se on minullakin ja nyt mennään jo aika lähellä sitä.

Tänään, sunnuntaina, olikin huomattavasti lämpimämpää kuin moneen päivään. Taivas pilvessä ja luntakin satoi. Ei siis ihme. Ja ennusteetkin näyttäisi muuttuneen, eikä tulipalo pakkasia olisikaan tulossa. Toivotaan näin.


Iltalenkiltä

Kambur joutui tänäänkin "töihin", Ljúfur vietti vapaata. Ensin mentiin kentälle hiukan puuhailemaan. Ei oikein jaksanut Skorpan keskittyä mihinkään, eikä sitä kiinnostanut edes noutotreeni. Kun vielä tarhoissa alkoivat hevoset riehumaan, lopetettiin yrittäminen, kun ei se nyt ihan kauheasti ainakaan parantanut sitä keskittymistä. Laitoin sitten satulan selkään ja lähdettiin taluttaen lenkille rauhoittumaan ja etsimään sitä kadonnutta keskittymiskykyä. Jollain tapaa se löytyikin ja kiipesin kentällä selkään. Hetki siinä pyörittiin ja alkuun menikin hyvin, vaan loppujen lopuksi herra kieltäytyi liikkumasta. On kai tullut liikaa palkkailtua taas seisomisesta. Huoh.  Lopetettiin kun suostui kantamaan minut pois kentältä. Harjoitukset jatkuvat.




Illalla käytiin vielä koirien kanssa kylillä lenkillä. Oikaistiin järven yli toiselle puolelle ja tehtiin reilu tunnin lenkki suurimmaksi osaksi lumipyryssä. Lopussa alkoi jo kirkastua ja pakkanenkin kiristyä, vaikkei se vieläkään ole lähellekään eilisissä lukemissa. Kiva ilma lumisateesta huolimatta.




Huomenna on varmaan Ljúfurin lenkkipäivä, ehkäpä jopa koirien kanssa tai sitten on ponien yhteinen riekkupäivä. Katsotaan sitä sitten huomenna. Kovilla pakkasillahan koirat on ollut pakko jättää kotiin, kun en halua niitä kylmässä autossa istuttaa. Mutta jospa vaikka huomenna, kun näyttäisi ettei kovaa pakkasta olisi luvassa. Tekisi ihan hyvää taas kaikille.

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Johan on

Ei kahta ilman kolmatta vai miten se nyt oli. Vai olisikohan kyse jo neljännestä, jopa viidennestä. Oli miten oli, niin harmien määrä tuntuu olevan vakio. Ensin oli syksyllä molempien ontumat. Sitten alkoi Ljúfur yskiä ja Kamburkin yskähteli. Puhkuria hoidettiin joulusta asti ja nyt tilanne on hyvä. Poni jaksaa liikkua, ei puuskuta eikä yski, eikä varsinkaan pumppaa. Hieman normaalia voimakkaammin hengittelee kyllä. Sitten löytyi Kamburilta se kaviovamma, paise-epäily. Todennäköisesti kyse on kuitenkin vain vammasta, koska kavion pohjassakin on sellaisia jälkiä, että johonkin on jalkaa tölvästy. Ponia asia ei vaivaa mitenkään. Heti tämän jälkeen oli Ljúfurilla silmäluomi turvoksissa ja silmä vuoti. Oli aika pahannäköinen kyllä, mutta onneksi siitä selvittiin pelkällä säikähdyksellä, mikä toki oli melko massiivinen. Huuhtelin ensiavuksi vedellä ihan kunnolla ja sillä se rauhoittuikin. Varmaan tölvässyt heinänkorteen tai saanut sinne jonkun roskan, kun sinne paaliin pitää aukkoja rakennella syödessään. Kamburin mahakin on hetken paremman kauden jälkeen taas ihan tosi kuralla. Että sillä tavalla. Mitähän seuraavaksi..




Muuten menee kyllä mainiosti. Ponit on päässeet liikkumaan hyvin, kun kerrankin on talvi ja hyvät pohjat. Tällä viikolla maanantaina pääsivät koirat lenkille Luippiksen kanssa. Minulla oli koko viikon vähän sellainen olo, että olisi kipeäksi tulossa, joten mitenkään pitkää lenkkiä ei tehty. Sellainen kolmisen kilometriä vain. Ihan normi siis, kun peltotiet sun muut ovat auraamatta ja joutuu vähän kahlaamaan lumessa. Ja kun ei viitsi tai jaksa, lenkin pituus on aikalailla vakio.

Tiistaina Kambur kävi vuorostaan lenkillä, tällä kertaa ilman koirien seuraa. Alkumatkasta nuori herra oli kuin sitruunan niellyt, eikä olisi halunnut yhtään mihinkään. Reipastui ja piristyi onneksi matkan edetessä ja takaisin tullessa oli jo oma iloinen itsensä. Johan siinä toki ehti huolestua siltikin. 


18.2. sunnuntai

Koirat kävivät lenkillä talleilun jälkeen kotimatkalla tuolla kylillä taas vaihtelun vuoksi. Kun ei jaksa pitkää lenkkiä, niin se on aina hyvä vaihtoehto. Vieraiden hajujen nuuskuttaminen väsyttää kummasti, eikä pitkää lenkkiä silloin kaipaa nekään.

Keskiviikko oli sekä koirien että ponien lepopäivä, mutta eniten emännän lepopäivä. Väsytti ihan vietävästi ja kotiutuessani töistä, päätinkin olla lähtemättä enää mihinkään. Pihalla puuhailtiin koirien kanssa hiukan, kun lähes joka päivä on sadellut pienesti lunta, enkä ole niihin koskenut. Nyt siis lykittiin pois pihatieltä.




Torstaina lähdettiin taas lenkille Ljúfurin ja koirien kanssa. Tällä kertaa päätinkin lennosta mennä peltotielle, kun aurattu pätkä loppui. Siellä oli ajanut traktori ja liikkuminen oli helppoa. Lähdettiin sitten oikomaan pellon poikki takaisin tallille. Alkuun meinasi usko loppua hangessa kahlatessa, mutta alun jälkeen helpotti ja ihan kiva oli sieltä kävellä. Hiki tuli kyllä kaikille, mutta myös hyvä mieli.

Kamburin kanssa puuhastelin hiukan pihalla. Heitin ohjat riimuun kiinni ja kaulanarun kaulaan ja kiipesin selkään. Sitten sai herra oman halunsa mukaan kuljeskella pihalla tutkailemassa tilannetta. Ihan hyväntuulinen kaveri, eikä tällä kertaa jännittynyt, kuten tässä jokin aika sitten selkään kiivetessäni.




Perjantaina lainattiin kevyempiä kärryjä ja lähdettiin laitumelle auratulle baanalle hiukan urheilemaan Kamburin kanssa. Ensin oli tyyppi sitä mieltä, ettei halua missään pellolla pyöriä, ihan mälsää. Yritti sitten venkoilla ja oikoa takaisin tallille päin. Otin sen kannan, ettei se nyt vaan sovi ja juoksemaan joutuu, jos ei halua eteenpäin liikkua kuten pyydetään. Loppujen lopuksi hölkkä ihan taisi maistuakin, kun pari kierrosta putkeen hölkkäiltiin. Kierroksen pituus on ehkä 600-700 metriä. Hiki tuli tyypille ja hengätyskin, kun muutama muukin hölkkäpätkä oli pakko ottaa, joten pari kierrosta vielä sitten ihan käveltiin. Yhteensä matkaa kertyi nelisen kilometriä. Hitto, että oli hassua ajaa vierailla kärryillä, vaikka siis näillä ollaan ensimmäisiä kertoja vedeltykin jo kaksivuotiaana. Istuin on ihan hirveän alhaalla, koska kärryt on matalat b-ponin kärryt, enkä nähnyt oikein mitään ja olihan ne kamalan kapeatkin, mutta ihanan kevyet kyllä liikutella.

Lauantaina eli siis eilen valjastettiin teiniheppa taas omien kärryjen eteen ja napattiin pappaheppa peräponiksi ja painettiin baanalle tai siis tielle tällä kertaa. Hieman oli Skorpan ottanut eilisestä opikseen ja aina kun pyysin liikkumaan reippaammin, se heittikin hölkälle. Ei se tietty haitannut, vaikka pyysinkin vain reippaampaa käyntiä. Hiki tuli pojille, eikä minullekaan kylmä ehtinyt tulla. Kiva lenkki ja hieno keli.




Illalla käytiin vielä koirien kanssa pitkä lenkki auringon laskun aikaan. Hienon värinen oli taas taivas ja keli muutenkin yhä hieno. Yritettiin jäälle, mutta jään päällä oli sen verran vettä, että kumisaappaat olisi ollut kova sana. Ei viitsitty sitten alkua pidemmälle kävellä, vaikka oli siellä aika paljonkin jälkiä jo ennestään. Harmi, olisi ollut ihan kiva käydä monen vuoden jälkeen jäälenkillä. Ei ole muutamaan vuoteen nimittäin meri jäätynyt. Mutta ehkä tässä vielä ehtii, ennen kuin kevät tulee ja jäät väistämättä lähtevät.




Tänään sunnuntaina oli vielä eilistäkin hienompi ilma muuten paitsi kylmempää ja kylmääkin kylmempi viima vielä siihen päälle. Vaan paikoissa missä viima ei tuntunut, oli suorastaan liian lämmin, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Ljúfurin kanssa käytiin nautiskelemassa auringosta pelloilla ohjasajon merkeissä kolmen kilometrin verran. Ponille tuli hiki, koska ikävä akka ohjasi sen kipittelemään hangen puolelle, vaikka itse käveli auratulla väylällä. Sillä aikaa otti Kambur vähän alkulämpöjä pihatolla rallittamalla täysiä latoa ympäri ja vähän aidankin viertä, kunnes sai tarpeekseen ja keskittyi syömiseen. Oli kuulemma alkanut rallittaa jo kun olin Ljúfuria hoitamassa pihalla, kertoi tallikaveri, joka oli silloin pellolla kävelyttämässä omaansa.




Kamburkin pääsi vuorollaan hiukan töihin. Käytiin hakemassa ahkiolla tien varresta havuja pihatolle. Ja koska meillä ikävä kyllä ei ole työvaljaita, eikä kakkula-aisoja, vedin minä pulkkaa ja Korppu käveli narun perässä. Vaikeaa meinasi kyllä olla, koska herra oli kokoajan hampaillaan kiinni pulkassa ja jos yhtään yritti pysähtyä, kiipesi se kyytiin. Että sellainen työhevonen. Saatiin kuitenkin havut haettua ja pieni lenkki heitettyä siinä samalla. Helpolla pääsi Skorpan tänään, mutta niin oli tarkoituskin.




Koirien kanssa tehtiin taas lenkki auringon laskun aikaan. Hienon värinen oli taivaanranta tänäänkin. Nyt tehtiin vain tämän meidän oman kylän peruslenkki, nelisen kilometriä, kun välissä piti tehdä ruokaa ja lähtö vähän venähti, eikä huvittanut pimeässä lenkkeillä. Se kun ei ole enää pakollista, kun valoisallakin ehtii. Huippua kyllä.




Huomenna sitten taas on aikainen ylösnousu, kun työt kutsuu. Mälsää. Olisi niin paljon muutakin tekemistä. Mutta kuten sanottu, onneksi iltaisinkin on jo valoisaa. Se piristää kyllä kummasti.

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Paluu arkeen

Loma meni, arki palasi. Kevyesti harrastusrintamalla, rankasti töissä. Ponit ja myös koirat ovat päässeet siis helpolla tällä viikolla. Maanantaina pidin tallivapaan pitkästä aikaa, kun Ljúfurin lääkekuurit ovat ohi, eikä siis ole pakko mennä kun hepoilla vapaapäivä. Koirien kanssa tehtiin reipas lenkki ennen auringonlaskua. Ihan huippua, että ehtii jo reilusti valoisalla lenkille töiden jälkeen, eikä tarvi aina pimeässä vaeltaa. Muutenkin oli ihan huikea keli. Aurinko paistoi koko päivän kirkkaalta taivaalta. Maanantain jälkeen ei ole sitten taas sitäkään näkynyt.




Tiistaina satoi lunta koko päivän. Päätin kuitenkin lähteä tallille töiden jälkeen, enkä siis jäädä tekemään lumitöitä, kuten olisi kannattanut. Tallilla ensin kärryjen putsaus lumesta, valmiiksi tulevaa käyttöä varten. Sitten Ljúfur pihatolta, koirat autosta ja menoksi. Lenkkireitit vähenee uhkaavasti, jos ei siis halua kahlata hangessa. Nytkään ei siis pitkää lenkkiä heitetty, vaikka aikaa saatiinkin kulumaan. Lyhyelläkin matkalla sattui ja tapahtui. Ensin lähti Peikko jäniksen ajoon, mutta yllättävää kyllä, pysähtyi kuin seinään kutsusta ja kanttasi luokseni. Hieno Peikko. Hetken päästä ehti vielä Noah käydä hyppimässä yhden ihmisen syliin, kun keskityin liikaa Peikkoon ja luotin liikaa siihen, että Noah pysyy kyllä vieressä.

Lenkin jälkeen ponin vaihto toiseen ja kentälle pyörittelemään, kun viimein kenttä lumentulon seurauksena on kengättömällekin kunnossa. Hieman joutui säätämään, kun ei oikein ollut kuulolaitteen asetukset kohdillaan, mutta ajan kanssa alkoi kyllä kuuntelemaankin.




Keskiviikkoilta menikin ihan kokonaan lumitöissä. Lumipyry nimittäin jatkui yhä ja koska edellisen päivän saldokin oli vielä kolaamatta, niin nythän sitä urakkaa sitten riitti. En kyllä ole viitsinyt tänä talvena pihaa kolata, ihan vain pihatien ja auton paikan. Vaan onhan sitä siinäkin. Pari tuntia vierähti "mukavasti" koirien kanssa pihalla. Yritin vielä lenkille sen jälkeen, mutta koska töissäkin oli ollut rankka päivä, annoin aika pian periksi. Pää olisi lenkkiä kaivannut, vaan jalat ei oikein enää jaksaneet. Kun on joka päivä aamu viidestä ilta kahdeksaan yhdeksään jaloillaan, ei aina vaan jaksa.




Torstaina sitten jo ajoissa tallille. Ensimmäisenä ohjelmassa kärryjen kaivaminen hangesta. Hiukan sai tehdä töitä, koska aurausvalli, mutta onnistuin muutaman perkeleen avustamana viimein. Kambur pihatosta, kamat niskaan ja kärry perään ja kun taas oikein ripeästi toimittiin, ehdittiin vielä valoisalla heittää koko lenkki. Keskityttiin tällä kertaa siirtymisiin ihan ajatuksella, kun matkaa lenkille ei juuri saanut kerrytettyä. Auraamattomille pätkille ei ole pääsyä ainakaan meidän kärryillä, koska aurausvallit. Yksi tienpätkä käytiin kääntymässä, mutta senkin tien päässä on nyt valli ja kääntyminen oli hieman haasteellista. Aiemmin on onnistunut hyvin, vaikkei tilaa paljoa olekaan. Selvittiin kuitenkin. Takaisin tultiinkin yhden tallilaisen peesissä ja vaikka Kambur mielellään olisikin kiihdytellyt perään, niin kuunteli tällä kertaa kuitenkin pidätteitä hienosti, eikä ollut mitään ongelmia edes pysähtyä, vaikka edellä kulkeva kaveri etenikin ravilla vauhdikkaasti kauemmaksi. Sai toki sitten ravailla kaverin kiinni, kun oli ensin pysähtynyt nätisti. Hyvä harjoitus.

Tallilla taas ponin vaihto, koirat autosta ja lenkille. Ei me mitään pitkää lenkkiä tehty enää, koska oli jo pimeääkin, mutta saatiin me vaan taas aikaa silti kulumaan ihan hyvin.


Tuuli (Pieniä kavioita) oli käynyt ottamassa kuvia pojista tässä päivänä eräänä. Hiukan on tuota kokoeroa pojille tullut..

Lauantaina tallille jo aamupäivän puolella. Ponit pihatolta mukaan, Kamburille kärryt perään, Ljufurille heijastinriimu ja sitten menoksi. Pellon ympäri menevä tie oli aurattu, joten sen kautta kantattiin kylille, jotta saatiin matkaan hieman enemmän pituutta. Takaisinkin oli tarkoitus kiertää sitä kautta,  mutta minua jo paleli sen verran, ettei enää viitsitty. Sitäpaitsi Ljúfurilla oli sen verran hiki, että parempikin ehkä niin. Se saikin loimen niskaansa hetkeksi ennen pihatolle paluuta. Siltikin se heitti heti katolleen kun vapaaksi pääsi.






Tallilta palattuani elvyin hetken sohvalla, ihan vaan koska voin. Työpäivinähän moiseen ei ole aikaa. Sitten vielä lenkille koirien kanssa ja hienosti ehdittiin ennen pimeän tuloa, vaikka lähtö venähti liian pitkälle. Hiljaista oli. Pari autoa, muttei yhtään ulkoilevaa ihmistä. Minusta kummallista, keli oli kuitenkin hyvä.

Tänään sunnuntaina meni taas tallilla aikaa ihan mukavasti, vaikka en tehnyt juuri muuta kuin ajoin Kamburin. Pihatolla siivoilin ensin vähän, koska en viitsinyt keskeyttää poikien paineja. Niillä näytti olevan kivaa ja vaikka kävivätkin moikkaamassa, jatkoivat leikkimistä. Mikäs sen parempaa liikuntaa kuin lumessa juoksentelu, joten niin kauan saivat juosta kun jaksoivat. Sitten Kamburin kanssa lenkille. Muutama pikku pätkä mentiin umpilumessa ja vähän hölkkäiltiinkin, joten vaikka matkaa kertyikin vähemmän kuin eilen, oli poni tänään hikinen ja hengästynyt. Ja olihan ilmakin lämpimämpi.

Ponia syötellessäni, huomasin sen oikeassa etukaviossa kruununrajassa reiän. Toissapäivänä sitä ei ainakaan ollut, eilisestä en mene vannomaan. Näyttäisi siltä, että kaviopaise olisi puhjennut. Ei sillä kyllä mitään oireita ole ollut. Marraskuussahan se ontui  kyllä juurikin oikeaa etusta, muttei siitä silloin mitään kipukohtaa mistään löytynyt. Nyt kuitenkin näyttäisi, että paisehan se sitten on ollut. Ljúfurhan ontui samoihin aikoihin vasenta etusta, täytynee tutkia sekin huomenna tarkemmin.




Koirien kanssa lenkkeily meni taas hiukan hämärähommiksi. Lähdin kyllä valoisalla liikkeelle, mutta aikalailla pimeä oli takaisin tullessa. Vaan ei haittaa, ihan mukavan pitkään kuitenkin jo valoisaa on. Ja kohta on jo kevätkin. Toivotaan että tuleva kesä on parempi kuin edellinen.

PS. Tänään on Limpun kuolemasta kulunut tasan kolme vuotta ja Ljúfur on siis asunut nykyisellä tallilla myöskin kolme vuotta. Paljon on tässä ajassa tapahtunut, onneksi kuitenkin lähinnä positiivisia asioita. Saa nähdä mitä seuraavassa kolmessa vuodessa tapahtuu. Toivottavasti ainakin minulla on silloin varma maastoratsu ja monitoimipolle ja toivottavasti myös Luippis on yhä kuvioissa mukana ja voi hyvin. Tällä hetkellä se ainakin näyttää voivan erinomaisesti.

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Talvi tuli sittenkin

31.1. keskiviikko

Tammikuun viimeinen päivä. Ihan huikea keli. Pakkasta kympin paikkeilla, lähes tyyni, aurinkokin näyttäytyi. Ponit irrottelivat hetken laitumella. Vähän painivat, ei sen kummempaa. Ei ollut isommin ylimääräistä energiaa. Kamburin maha on ihan ruikulilla, mutta Ljúfurin lähes normaali, eikä se pumppaa yhtään. Taisin siis vain kuvitella.

Käytiin vielä tunnin rauhallinen lenkki kylillä nauttimassa auringosta ja hienosta talvikelistä.

Ilma oli todellakin upea ja vaikka kuvissa pilviä onkin, paistoi aurinko välillä ihan kirkkaaltakin taivaalta. Koirien kanssa en enää valoisalla lenkille ehtinyt, kun päivääni kuului myös tallitöitä vaihteeksi, mutta täysikuu takasi illallakin ihan hienon kelin. Käytiin taas pieni lenkki ihmisten ilmoilla iltasella, nauttimassa katuvaloista ja täysikuusta.

1.2. torstai

Lunta vaakatasossa. Tallilla kävin vain heittämässä poneille ruoat. Jos Ljúfur ei olisi lääkekuurilla yhä, en olisi varmaan edes mennyt.

Koirien päivään kuului lumitöiden lisäksi lenkkeilyä iltapimeällä. Hieman haasteellista, kun pikkuteistä osa oli kokonaan auraamatta ja kylän päätiekin (kuvassa) oli aurattu joskus aikoja sitten. Otsalamppukin sai aikaan saman efektin kuin auton valot lumipyryssä eli näkyväisyys aikalailla nolla. Siihen kun vielä lisätään suoraan silmiin satava lumi, niin.. No, koirilla ainakin oli hauskaa. 

2.2. perjantai

Päivällä käytiin koirien kanssa Kotkan suunnalla lenkillä. Tehtiin reipas 1,5 tunnin lenkki vanhoilla kotikulmilla, missä asuin tänne suunnalle muuttaessani. Pyörätietä on tullut lisää ja talojakin sinne tänne, mutta muuten maisemat olivat varsin tuttuja. 

Kotona kävin syömässä ennen kuin suuntasin tallille. Ponit pikaisesti pihatosta, kun olin ensin kaivanut kärryt hangesta. Nopea harjaus Kamburille, lähinnä silojen kohdalta, ja vehkeet niskaan. Kello puoli neljä saavuin tallille ja neljältä jo startattiin. En yleensä tykkää hätäillä hevosten kanssa, mutta koska pimeä painoi päälle, niin yritin kiirehtiä. Nyt ehdittiin lenkki heittää ilman otsalampun apua, vaikka aika pimeää jo olikin palatessamme. Ljúfurkin jaksoi hyvin kipitellä, ei tarvinut perässä vetää ja Kamburkin oli ihan reipas. Molemmilla on vielä mahat turvoksissa ja "perästä kuuluu", mutta ripulia ei ole enää kummallakaan.

3.2. lauantai

Tänäänkin meni tallilla suurin osa päivästä. Hups. Tallitöitäkin oli ohjelmassa, mutta ehdittiin me lenkillekin. Tällä kokoonpanolla taas tänään. Kiva keli, pakkanen kiristyy, mutta toistaiseksi ei tuule. Sitäkin ovat lupailleet. Harmi. Pakkanen ja tuuli yhdessä, varsinkin täällä meren rannalla, ei hyvä. Ljúfur sai tänään viimeisen lääkeannoksensa ja nyt pidetään sormet ja varpaatkin ristissä, etteivät oireet palaa. Yrtit toki ovat käytössä jatkossakin, mutta lääkkeistä pidetään nyt taukoa. Tautihan ei parane, joten tilanteen mukaan edetään päivä kerrallaan.

Lenkin jälkeen alkoi olla jo niin nälkä ja väsy ja kylmäkin, että Kambur joutui vain juoksemaan kentälle. Jonkin tovin sai taas säätää, ennen kuin alkoi kuunnella, mutta ei me taas olla näitä ympyräjuttuja päästy aikoihin tekemäänkään, kun kenttä ei ole ollut kengättömälle juoksutuskunnossa. Käytiin pienellä kävelyllä vielä lopuksi, mutta aika helpolla pääsi Skorpan tänään.

4.2. sunnuntai

Tänään ei päässyt teinihevoinen ihan niin helpolla. Pikkasen meinasi ensin olla pöllöilyenergiaa, mutta kun kantattiinkin pellolle umpihankeen, jäi pöllöilyt aika pikaisesti sinne peltoon. Pari kilometriä pellossa ja pari auratulla tiellä taisi olla juuri sopivasti, kun jaksoi vielä kotimatkallakin hölkkäillä. 

Ljúfur pääsi tänään vuorostaan helpolla, kun minä aloin olla jo niin umpijäässä (-12 ja pohjoistuuli). Se siis joutui vain pyörimään kymmenisen minuuttia pellolla narun nokassa, jotta saatiin lima irtoamaan. Siihen lisäksi kotimatka pidemmän kaavan kautta eli yhteensä noin puoli tuntia.

Hetken kotona lämmiteltyäni ja vähän tankattuani, läksin vielä koirien kanssa kohti auringonlaskua. Kuva ei anna oikeutta kauniille väreille ja olihan jo oikeastaan lähes pimeääkin. Otsalamppua ei kuitenkaan tarvittu. Eikä tullut kylmäkään, kun tuuli oli jo hieman tyyntynyt. Vähän vaan naamaa paleli. Nyt löysäilyä loppu ilta ja huomenna taas työmaalle. Nopsasti se loma meni.