Johan on

Ei kahta ilman kolmatta vai miten se nyt oli. Vai olisikohan kyse jo neljännestä, jopa viidennestä. Oli miten oli, niin harmien määrä tuntuu olevan vakio. Ensin oli syksyllä molempien ontumat. Sitten alkoi Ljúfur yskiä ja Kamburkin yskähteli. Puhkuria hoidettiin joulusta asti ja nyt tilanne on hyvä. Poni jaksaa liikkua, ei puuskuta eikä yski, eikä varsinkaan pumppaa. Hieman normaalia voimakkaammin hengittelee kyllä. Sitten löytyi Kamburilta se kaviovamma, paise-epäily. Todennäköisesti kyse on kuitenkin vain vammasta, koska kavion pohjassakin on sellaisia jälkiä, että johonkin on jalkaa tölvästy. Ponia asia ei vaivaa mitenkään. Heti tämän jälkeen oli Ljúfurilla silmäluomi turvoksissa ja silmä vuoti. Oli aika pahannäköinen kyllä, mutta onneksi siitä selvittiin pelkällä säikähdyksellä, mikä toki oli melko massiivinen. Huuhtelin ensiavuksi vedellä ihan kunnolla ja sillä se rauhoittuikin. Varmaan tölvässyt heinänkorteen tai saanut sinne jonkun roskan, kun sinne paaliin pitää aukkoja rakennella syödessään. Kamburin mahakin on hetken paremman kauden jälkeen taas ihan tosi kuralla. Että sillä tavalla. Mitähän seuraavaksi..

Muuten menee kyllä mainiosti. Ponit on päässeet liikkumaan hyvin, kun kerrankin on talvi ja hyvät pohjat. Tällä viikolla maanantaina pääsivät koirat lenkille Luippiksen kanssa. Minulla oli koko viikon vähän sellainen olo, että olisi kipeäksi tulossa, joten mitenkään pitkää lenkkiä ei tehty. Sellainen kolmisen kilometriä vain. Ihan normi siis, kun peltotiet sun muut ovat auraamatta ja joutuu vähän kahlaamaan lumessa. Ja kun ei viitsi tai jaksa, lenkin pituus on aikalailla vakio.

Tiistaina Kambur kävi vuorostaan lenkillä, tällä kertaa ilman koirien seuraa. Alkumatkasta nuori herra oli kuin sitruunan niellyt, eikä olisi halunnut yhtään mihinkään. Reipastui ja piristyi onneksi matkan edetessä ja takaisin tullessa oli jo oma iloinen itsensä. Johan siinä toki ehti huolestua siltikin. 

18.2. sunnuntai

Koirat kävivät lenkillä talleilun jälkeen kotimatkalla tuolla kylillä taas vaihtelun vuoksi. Kun ei jaksa pitkää lenkkiä, niin se on aina hyvä vaihtoehto. Vieraiden hajujen nuuskuttaminen väsyttää kummasti, eikä pitkää lenkkiä silloin kaipaa nekään.

Keskiviikko oli sekä koirien että ponien lepopäivä, mutta eniten emännän lepopäivä. Väsytti ihan vietävästi ja kotiutuessani töistä, päätinkin olla lähtemättä enää mihinkään. Pihalla puuhailtiin koirien kanssa hiukan, kun lähes joka päivä on sadellut pienesti lunta, enkä ole niihin koskenut. Nyt siis lykittiin pois pihatieltä.

Torstaina lähdettiin taas lenkille Ljúfurin ja koirien kanssa. Tällä kertaa päätinkin lennosta mennä peltotielle, kun aurattu pätkä loppui. Siellä oli ajanut traktori ja liikkuminen oli helppoa. Lähdettiin sitten oikomaan pellon poikki takaisin tallille. Alkuun meinasi usko loppua hangessa kahlatessa, mutta alun jälkeen helpotti ja ihan kiva oli sieltä kävellä. Hiki tuli kyllä kaikille, mutta myös hyvä mieli.

Kamburin kanssa puuhastelin hiukan pihalla. Heitin ohjat riimuun kiinni ja kaulanarun kaulaan ja kiipesin selkään. Sitten sai herra oman halunsa mukaan kuljeskella pihalla tutkailemassa tilannetta. Ihan hyväntuulinen kaveri, eikä tällä kertaa jännittynyt, kuten tässä jokin aika sitten selkään kiivetessäni.

Perjantaina lainattiin kevyempiä kärryjä ja lähdettiin laitumelle auratulle baanalle hiukan urheilemaan Kamburin kanssa. Ensin oli tyyppi sitä mieltä, ettei halua missään pellolla pyöriä, ihan mälsää. Yritti sitten venkoilla ja oikoa takaisin tallille päin. Otin sen kannan, ettei se nyt vaan sovi ja juoksemaan joutuu, jos ei halua eteenpäin liikkua kuten pyydetään. Loppujen lopuksi hölkkä ihan taisi maistuakin, kun pari kierrosta putkeen hölkkäiltiin. Kierroksen pituus on ehkä 600-700 metriä. Hiki tuli tyypille ja hengätyskin, kun muutama muukin hölkkäpätkä oli pakko ottaa, joten pari kierrosta vielä sitten ihan käveltiin. Yhteensä matkaa kertyi nelisen kilometriä. Hitto, että oli hassua ajaa vierailla kärryillä, vaikka siis näillä ollaan ensimmäisiä kertoja vedeltykin jo kaksivuotiaana. Istuin on ihan hirveän alhaalla, koska kärryt on matalat b-ponin kärryt, enkä nähnyt oikein mitään ja olihan ne kamalan kapeatkin, mutta ihanan kevyet kyllä liikutella.

Lauantaina eli siis eilen valjastettiin teiniheppa taas omien kärryjen eteen ja napattiin pappaheppa peräponiksi ja painettiin baanalle tai siis tielle tällä kertaa. Hieman oli Skorpan ottanut eilisestä opikseen ja aina kun pyysin liikkumaan reippaammin, se heittikin hölkälle. Ei se tietty haitannut, vaikka pyysinkin vain reippaampaa käyntiä. Hiki tuli pojille, eikä minullekaan kylmä ehtinyt tulla. Kiva lenkki ja hieno keli.

Illalla käytiin vielä koirien kanssa pitkä lenkki auringon laskun aikaan. Hienon värinen oli taas taivas ja keli muutenkin yhä hieno. Yritettiin jäälle, mutta jään päällä oli sen verran vettä, että kumisaappaat olisi ollut kova sana. Ei viitsitty sitten alkua pidemmälle kävellä, vaikka oli siellä aika paljonkin jälkiä jo ennestään. Harmi, olisi ollut ihan kiva käydä monen vuoden jälkeen jäälenkillä. Ei ole muutamaan vuoteen nimittäin meri jäätynyt. Mutta ehkä tässä vielä ehtii, ennen kuin kevät tulee ja jäät väistämättä lähtevät.

Tänään sunnuntaina oli vielä eilistäkin hienompi ilma muuten paitsi kylmempää ja kylmääkin kylmempi viima vielä siihen päälle. Vaan paikoissa missä viima ei tuntunut, oli suorastaan liian lämmin, kun aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Ljúfurin kanssa käytiin nautiskelemassa auringosta pelloilla ohjasajon merkeissä kolmen kilometrin verran. Ponille tuli hiki, koska ikävä akka ohjasi sen kipittelemään hangen puolelle, vaikka itse käveli auratulla väylällä. Sillä aikaa otti Kambur vähän alkulämpöjä pihatolla rallittamalla täysiä latoa ympäri ja vähän aidankin viertä, kunnes sai tarpeekseen ja keskittyi syömiseen. Oli kuulemma alkanut rallittaa jo kun olin Ljúfuria hoitamassa pihalla, kertoi tallikaveri, joka oli silloin pellolla kävelyttämässä omaansa.

Kamburkin pääsi vuorollaan hiukan töihin. Käytiin hakemassa ahkiolla tien varresta havuja pihatolle. Ja koska meillä ikävä kyllä ei ole työvaljaita, eikä kakkula-aisoja, vedin minä pulkkaa ja Korppu käveli narun perässä. Vaikeaa meinasi kyllä olla, koska herra oli kokoajan hampaillaan kiinni pulkassa ja jos yhtään yritti pysähtyä, kiipesi se kyytiin. Että sellainen työhevonen. Saatiin kuitenkin havut haettua ja pieni lenkki heitettyä siinä samalla. Helpolla pääsi Skorpan tänään, mutta niin oli tarkoituskin.

Koirien kanssa tehtiin taas lenkki auringon laskun aikaan. Hienon värinen oli taivaanranta tänäänkin. Nyt tehtiin vain tämän meidän oman kylän peruslenkki, nelisen kilometriä, kun välissä piti tehdä ruokaa ja lähtö vähän venähti, eikä huvittanut pimeässä lenkkeillä. Se kun ei ole enää pakollista, kun valoisallakin ehtii. Huippua kyllä.

Huomenna sitten taas on aikainen ylösnousu, kun työt kutsuu. Mälsää. Olisi niin paljon muutakin tekemistä. Mutta kuten sanottu, onneksi iltaisinkin on jo valoisaa. Se piristää kyllä kummasti.