Hienot talvipäivät jatkuvat. Kylmää on kuin hitto, varsinkin öisin, mutta kyllä tuo auringonpaiste kuitenkin mukavasti piristää. Silti, voisiko jo tulla vaikka kesä. Paitsi jos aikoo sataa taas taukoamatta vettä kuukausitolkulla, niin sitten voin pitää tämän talven kyllä.
Maanantaina tehtiin oikein mukava metsä/pelto lenkki koirien kanssa iltapäivästä. Tuolla suunnalla ei ole tullut aikoihin liikuttuakaan, vaikka joskus aiemmin lenkkeiltiin siellä usein. Olipas kivaa ja aurinkokin lämmitti niin mukavasti, varsinkin pellolla. Tallille en mennyt, koska pieni finanssiongelma. Taas. Harmittaa. No, näillä mennään.
Tiistaina samanlainen päivä. Töissä ja kotona. Koirien kanssa käytiin oman kylän peruslenkki. Samalla lapioitiin portilta aura-auton valli. Tai tiekarhu oikeastaan oli vallin aikaan saanut, kun korjaili auraamattomia ja jäätyneitä teitä. Hyvä niin, olivatkin jo vaarallisia.
Keskiviikkona olin tallilla. Pakko jo päästä, vaikka sitten tapahtuisi mitä. Hiljaista oli sielläkin. Pakkanenko pelotti? Minua ei pelottanut, vaikka lähtiessä lämpimästä tuvasta tuntuukin aina aika ankealta. Ponit pihatolta narun päähän ja peltoon juoksemaan. Luntakin on jo sen verran, että rankkaa oli. Vaikka kyllä ne aika kovaa pinkoivatkin. Muutama kerta laitumen päästä päähän (n.400m) täysillä ja vähän painia, niin johan oli hiki molemmilla. Ljúfur varsinkin ihan valui hikeä kauttaaltaan, myös päästä ja se oli myös aika hengästynyt. Palautui kuitenkin hyvin eli ei hätää. Lähdettiin vielä tekemään lenkki. Pihalla hetkeksi loimet niskaan ja ruokaa turvan eteen, kunnes palautin kaverukset pihattoon. Molemmat heitti saman tien katolleen, kun sain riimut riisuttua. Parasta kuivatusta hikiselle turkille.
Torstaina sitten taas lenkkeiltiin vain koirien kanssa ja löysäiltiin kotona. Aurinko vaan paistoi yhä, vaikka joitakin pilviäkin alkoi kerääntyä taivaan rantaan. Lunta lupailivat. Omalla kylällä lenkkeiltiin taas normi peruslenkkiä ja nautittiin kauniista kelistä. Aamulla mittari näytti 25 pakkasastetta, mutta onneksi aurinko lämmittää, joten iltapäivästä pakkasta oli vain puolet aamun lukemista.
Harmittavasti lumisade meni ohi tästä meidän kylästä. Kotkassa vähän satoi. Sivutietkin alkavat olla jo sen verran liukkaita, että pieni lumikerros ei olisi pahitteeksi. Vielä siellä kuitenkin kengättömän kanssa selviää ja itsekin pysyy pystyssä jopa ilman nastoja, kun vähän passaa kulkulinjojen kanssa. Perjantai oli kuitenkin tallipäivä taas. Kamburin kanssa touhuiltiin pidemmän kaavan mukaan eli ensin kentällä puuhastelua vapaana. Harjoiteltiin väistöjä ja noutoa, namipalkalla tietty. Ilme ei ponilla ollut kovin hyvä aloitellessa, mutta muuttui aika nopeasti. Taisi olla kivaa.
Lähdettiin vielä hiukan harrastamaan liikuntaa. Kärryt siis perään ja pienelle lenkille. Ilme pysyi iloisena ja reippaasti eteni poni. Pari ihmetyksen aihettakin mahtui matkaan. Pahin taisi olla pikkupoika potkukelkalla. Ei pystynyt etenemään, kun piti tuijottaa. Onneksi Korppu on fiksu nuori ja heti kun poika meni ohi, asia oli unohdettu ja matka jatkui. Tehtiin vajaan kolmen kilometrin lenkki, koska pakkasesta johtuen ei pysty kauempaa kärryillä paikallaan istumaan. Ponille tuli kumminkin hiki, kun vauhti oli aika reipas. Minulla sormet umpijäässä ja muutenkin kotimatkalla jo aika tavalla paleli. Kevättä kohti kumminkin, räystäät jo tippuu. Pakkanen vielä kiristyy, mutta kai sekin kohta hellittää otettaan.
Lauantaina eli eilen oli ohjasajopäivä. Pakkanen pysytteli yli kymmenen asteen lukemissa ja kun siihen lisätään yhä yltyvä tuuli, niin eipä paljoa kärryille tehnyt mieli istuskelemaan. Ljúfur pääsi ensin mukaan. Mentiin laidunpeltoon kahlaamaan hankeen. Tai siis Luippis kahlasi, minä kävelin aurattua väylää pitkin. Pari kierrosta pellossa ja noin kilometrin lenkki tiellä ja johan oli poni taas hikinen. Hiukan oli pakkasvirtaa, joten pieniä keskusteluja joutui käymään, kun säpsyili ja sinkoili minne milloinkin tai vain päätti mennä muualle kuin minne minä. Selvittiin kuitenkin.
Kambur joutui myös vuorollaan peltoon kahlaamaan. Aluksi meillä oli hiukan erimielisyyksiä, koska Kambur nyt vaan on jäärä. Ja kun alkoi olla rankkaa kävellä hangessa, vänkäsi se väkisin väylälle ja kun en sitä sallinut, yritti poistua kokonaan paikalta. Purin sitä turvasta, kun ei yhtään edes yrittänyt kuunnella ja sen jälkeen protestoi vain pienesti eli pysähtymällä ja kieltäytymällä liikkumasta. Kolme kierrosta tarvittiin, että alkoi sujua ja sitten vielä tielle, missä sai valita reitin. Kun sitten kotiin käännyttiin, Korppu ei olisi halunnut ja taas sai vääntää. Loppujen lopuksi edettiin samaan suuntaan, vaikka teiniponin toki piti nakella niskojaan ja kertoa, että kiukuttaa. Kärryillähän se ei moista ole harrastanut eli jotain ollaan ainakin saatu tehtyä oikein. Katsotaan kuinka ratsastuksen käy...
Koirien kanssa tehtiin vielä illalla tunnin lenkki, ennen auringonlaskua. Naamaa kiristelikin sitten loppuillan. Aurinko ja kylmä viima teki tehtävänsä. Pakkasen on luvattu yhä kiristyvän, joten saattaa olla ettei ensi viikolla kauheasti liikuta. Joku raja se on minullakin ja nyt mennään jo aika lähellä sitä.
Tänään, sunnuntaina, olikin huomattavasti lämpimämpää kuin moneen päivään. Taivas pilvessä ja luntakin satoi. Ei siis ihme. Ja ennusteetkin näyttäisi muuttuneen, eikä tulipalo pakkasia olisikaan tulossa. Toivotaan näin.
Kambur joutui tänäänkin "töihin", Ljúfur vietti vapaata. Ensin mentiin kentälle hiukan puuhailemaan. Ei oikein jaksanut Skorpan keskittyä mihinkään, eikä sitä kiinnostanut edes noutotreeni. Kun vielä tarhoissa alkoivat hevoset riehumaan, lopetettiin yrittäminen, kun ei se nyt ihan kauheasti ainakaan parantanut sitä keskittymistä. Laitoin sitten satulan selkään ja lähdettiin taluttaen lenkille rauhoittumaan ja etsimään sitä kadonnutta keskittymiskykyä. Jollain tapaa se löytyikin ja kiipesin kentällä selkään. Hetki siinä pyörittiin ja alkuun menikin hyvin, vaan loppujen lopuksi herra kieltäytyi liikkumasta. On kai tullut liikaa palkkailtua taas seisomisesta. Huoh. Lopetettiin kun suostui kantamaan minut pois kentältä. Harjoitukset jatkuvat.
Illalla käytiin vielä koirien kanssa kylillä lenkillä. Oikaistiin järven yli toiselle puolelle ja tehtiin reilu tunnin lenkki suurimmaksi osaksi lumipyryssä. Lopussa alkoi jo kirkastua ja pakkanenkin kiristyä, vaikkei se vieläkään ole lähellekään eilisissä lukemissa. Kiva ilma lumisateesta huolimatta.
Huomenna on varmaan Ljúfurin lenkkipäivä, ehkäpä jopa koirien kanssa tai sitten on ponien yhteinen riekkupäivä. Katsotaan sitä sitten huomenna. Kovilla pakkasillahan koirat on ollut pakko jättää kotiin, kun en halua niitä kylmässä autossa istuttaa. Mutta jospa vaikka huomenna, kun näyttäisi ettei kovaa pakkasta olisi luvassa. Tekisi ihan hyvää taas kaikille.
Lähdettiin vielä hiukan harrastamaan liikuntaa. Kärryt siis perään ja pienelle lenkille. Ilme pysyi iloisena ja reippaasti eteni poni. Pari ihmetyksen aihettakin mahtui matkaan. Pahin taisi olla pikkupoika potkukelkalla. Ei pystynyt etenemään, kun piti tuijottaa. Onneksi Korppu on fiksu nuori ja heti kun poika meni ohi, asia oli unohdettu ja matka jatkui. Tehtiin vajaan kolmen kilometrin lenkki, koska pakkasesta johtuen ei pysty kauempaa kärryillä paikallaan istumaan. Ponille tuli kumminkin hiki, kun vauhti oli aika reipas. Minulla sormet umpijäässä ja muutenkin kotimatkalla jo aika tavalla paleli. Kevättä kohti kumminkin, räystäät jo tippuu. Pakkanen vielä kiristyy, mutta kai sekin kohta hellittää otettaan.
 |
| Viime viikon lenkiltä on tämä kuva, kun ei nyt tullut kuvailtua. Sormet niin jäässä. |
Lauantaina eli eilen oli ohjasajopäivä. Pakkanen pysytteli yli kymmenen asteen lukemissa ja kun siihen lisätään yhä yltyvä tuuli, niin eipä paljoa kärryille tehnyt mieli istuskelemaan. Ljúfur pääsi ensin mukaan. Mentiin laidunpeltoon kahlaamaan hankeen. Tai siis Luippis kahlasi, minä kävelin aurattua väylää pitkin. Pari kierrosta pellossa ja noin kilometrin lenkki tiellä ja johan oli poni taas hikinen. Hiukan oli pakkasvirtaa, joten pieniä keskusteluja joutui käymään, kun säpsyili ja sinkoili minne milloinkin tai vain päätti mennä muualle kuin minne minä. Selvittiin kuitenkin.
Kambur joutui myös vuorollaan peltoon kahlaamaan. Aluksi meillä oli hiukan erimielisyyksiä, koska Kambur nyt vaan on jäärä. Ja kun alkoi olla rankkaa kävellä hangessa, vänkäsi se väkisin väylälle ja kun en sitä sallinut, yritti poistua kokonaan paikalta. Purin sitä turvasta, kun ei yhtään edes yrittänyt kuunnella ja sen jälkeen protestoi vain pienesti eli pysähtymällä ja kieltäytymällä liikkumasta. Kolme kierrosta tarvittiin, että alkoi sujua ja sitten vielä tielle, missä sai valita reitin. Kun sitten kotiin käännyttiin, Korppu ei olisi halunnut ja taas sai vääntää. Loppujen lopuksi edettiin samaan suuntaan, vaikka teiniponin toki piti nakella niskojaan ja kertoa, että kiukuttaa. Kärryillähän se ei moista ole harrastanut eli jotain ollaan ainakin saatu tehtyä oikein. Katsotaan kuinka ratsastuksen käy...
Koirien kanssa tehtiin vielä illalla tunnin lenkki, ennen auringonlaskua. Naamaa kiristelikin sitten loppuillan. Aurinko ja kylmä viima teki tehtävänsä. Pakkasen on luvattu yhä kiristyvän, joten saattaa olla ettei ensi viikolla kauheasti liikuta. Joku raja se on minullakin ja nyt mennään jo aika lähellä sitä.
Tänään, sunnuntaina, olikin huomattavasti lämpimämpää kuin moneen päivään. Taivas pilvessä ja luntakin satoi. Ei siis ihme. Ja ennusteetkin näyttäisi muuttuneen, eikä tulipalo pakkasia olisikaan tulossa. Toivotaan näin.
 |
| Iltalenkiltä |
Kambur joutui tänäänkin "töihin", Ljúfur vietti vapaata. Ensin mentiin kentälle hiukan puuhailemaan. Ei oikein jaksanut Skorpan keskittyä mihinkään, eikä sitä kiinnostanut edes noutotreeni. Kun vielä tarhoissa alkoivat hevoset riehumaan, lopetettiin yrittäminen, kun ei se nyt ihan kauheasti ainakaan parantanut sitä keskittymistä. Laitoin sitten satulan selkään ja lähdettiin taluttaen lenkille rauhoittumaan ja etsimään sitä kadonnutta keskittymiskykyä. Jollain tapaa se löytyikin ja kiipesin kentällä selkään. Hetki siinä pyörittiin ja alkuun menikin hyvin, vaan loppujen lopuksi herra kieltäytyi liikkumasta. On kai tullut liikaa palkkailtua taas seisomisesta. Huoh. Lopetettiin kun suostui kantamaan minut pois kentältä. Harjoitukset jatkuvat.
Illalla käytiin vielä koirien kanssa kylillä lenkillä. Oikaistiin järven yli toiselle puolelle ja tehtiin reilu tunnin lenkki suurimmaksi osaksi lumipyryssä. Lopussa alkoi jo kirkastua ja pakkanenkin kiristyä, vaikkei se vieläkään ole lähellekään eilisissä lukemissa. Kiva ilma lumisateesta huolimatta.
Huomenna on varmaan Ljúfurin lenkkipäivä, ehkäpä jopa koirien kanssa tai sitten on ponien yhteinen riekkupäivä. Katsotaan sitä sitten huomenna. Kovilla pakkasillahan koirat on ollut pakko jättää kotiin, kun en halua niitä kylmässä autossa istuttaa. Mutta jospa vaikka huomenna, kun näyttäisi ettei kovaa pakkasta olisi luvassa. Tekisi ihan hyvää taas kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti