Niin. Lupasivat pakkasten lauhtuvan. Tämän viikon pohjat on kuitenkin -26. Ei tunnu lauhtuneelta. Päivälläkin on pahimmillaan ollut liki -20. Viime yönä ei ihan ollut enää ihan niin kylmää ja päivälläkin auringon paisteessa parhaimmillaan jo -4. Että ehkä tämä tästä jo kohta iloksi muuttuu.
Maanantaina juoksutin ponipojat kevyesti kentällä, koska kylmä kuin hitto ja hikoavat aika huolella kun rämpättävät keskenään. Ajattelin siis pyöräyttää muutaman kierroksen vaan, jotta eivät niin hikoaisi. Hikosivat silti, muttei ehkä ihan niin reippasti kuin viimeksi. Käytiin vielä pienesti kävelyllä kuivattelemassa hikeä.
Tiistaina lenkkeiltiin vain koirien kanssa, kuten keskiviikkonakin. Ihan tarkoituksella passasin, koska nämä päivät oli ennustettu olevan talven kylmimpiä ja taisivat ne ollakin. Tallilla kuitenkin menee aina useampi tunti, eikä ihan kauheasti jaksanut kiinnostaa palelu siellä. Tuskin ponitkaan pistivät pahakseen. Koirien kanssa vaikka tehtiin molempina päivinä ihan kunnon lenkki, niin enimmillään aikaa kului kuitenkin vain 1,5 tuntia ja sen kestää kyllä, kun kokoajan vielä liikkuu.
Torstaina ajelin taas tallille, vaikka aika kylmä oli kyllä vieläkin. Ponit taas pihatolta molemmat narun perään ja laitumelle juoksemaan. Laitoin ne tarkoituksella siihen laitumeen, minne on baana aurattu, jotta pääsisivät vähän helpommalla, eikä tulisi niin hiki. Väärin arvattu. Hiki tuli. Tehtiin vielä tunnin lenkki ja aika jäässä oli molempien turkit pinnaltaan sen jälkeen. Iholta kuitenkin kuivia ja lämpimiä ja kun pihatolle palattuaan heittivät vielä heti katolleen, niin johan jäät jäivät hankeen ja olivat ihan kuivia.
Perjantaina kärryteltiin arinkoisella pellolla Kamburin kanssa. Saatiin kirittäjäksi vanha mutta viriili ravuriori ratsain ja johan kulki Kamburkin, kun Ramiinin peesissä sai juosta. Vielä kun peltoon ilmestyi juoksutettavaksi nuori 2-vuotias, niin innostui meidänkin rauhallinen kaveri niin, ettei yhtä kovaa olla koskaan varmaan mentykään. Ei me montaa kierrosta menty, mutta vauhtia oli sen verran, että taisi riittää vähempikin.
 |
| Katolleen heitti taas heti hän |
Lauantai olikin heppamessupäivä. Aamulla klo 8.20 starttasi bussi ja illalla noin klo 19.30 oltiin takaisin Pyhtäällä. Päivä kului lähinnä näytösten ja luentojen välillä juostessa. Olin suunnitellut aikataulun jo kotona, niin oli helppo käydä kaikki kiinnostavat jutut katsomassa/kuuntelemassa ja ehti vielä shoppaillakin. Aamu alkoi rotukavalkadilla. Hurja määrä hevosrotuja oli esiteltävänä isolla areenalla. Itseäni tietysti kiinnostivat issikat, mutta oli siellä paljon muitakin kiinnostavia rotuja.
Heti rotuesittelyjen jälkeen oli vuorossa karjanajonäytös. Sen verran on tullut perehdyttyä paimennukseen koirilla kuin myös hevosen käytökseen, että olihan varsin mielenkiintoista. Olisin voinut katsoa vaikka kuinka kauan. Pienen pieniä eleitä ja ilmeitä ja hiehot liikkuivat juuri sinne minne piti. Ei se toiminta oikeastaan näyttänyt miltään, kun mitään ei oikeastaan tapahtunut, mutta olihan vaan minusta super siistiä.
Siitä sitten hetkeksi myyntikojuja ym. kiertelemään, kunnes infolavalla alkoi luento eettisestä hevosmiestaidosta by Kati Riesen Appletree Ranch. Tykkäsin, vaikka noin pienessä ajassa ei paljoa pintaraapaisua enempään pystykään paneutumaan. Kävin vielä myöhemmin juttelemassa ständillään. Olipa kiva kun kerrankin asia oli sellaista, ettei tuntenut itseään ihan erilaiseksi, kuten aika usein. Siitä kun tulee kovin ulkopuolinen olo, mikä taas on varsin epämiellyttävää.
Seuraavana vuorossa hevosen kipukäyttäytyminen, joka myös oli varsin mielenkiintoista asiaa. Viimeisenä Playsson netin parhaiden bloggaajien palkitseminen. Täytyihän sitä tietty käydä katsomassa tallikaverin blogin palkitseminen kategoriassa positiivinen erottuja. Onnea Pieniä Kavioita-blogille, joka oli muuten myös tuomareiden suosikki. Joka välissä kiertelin kojuja, kävin myös keskustelemassa rotuesittelyssä olleiden issikoiden omistajien kanssa ja seuraamassa työvaljastusta. Kovin vähän oli mitään messutarjouksia tai muuta, joten ei tullut tehtyä mitään heräteostoksiakaan. Mukaan tarttui kuitenkin issikkayhdistykseltä tuubihuivi, Hevarilta heppanameja ja Appletree ranchilta kaulanaru. Ja pitihän sitä tietysti ostaa markkinalakujakin.
Sunnuntaina sitten nautittiin ulkoilusta, kun lauantai meni kokonaan sisätiloissa. Ilma oli onneksi yhtä hieno kuin edellisenäkin päivänä. Tallille aamupäivästä. Pihatolla ensin siivousta parin kottikärryllisen verran. Sitten ponit mukaan ja matkaan. Kamburille siis kärryt perään taas, Ljúfur käsihevoseksi. Aurinko lämmitti niin mukavasti, että päästiin tekemäänkin ihan hyvän mittainen lenkki ilman että kuski jäätyi. Molemmat olivat ihan reippaita ja matka eteni mukavasti, kunnes takaisin tullessa tuli tilanne. Saadaan kulkea yhden talon pihan pokki, mutta kakat pitää siivota aina heti, jos niitä tulee. Yli kolme vuotta ollaan selvitty ilman, mutta nyt se sitten tapahtui. No, ei hätää, minulla on nimittäin lasten lumilapio kärryssä vakiovarusteena ja siivoaminen helppoa. Molemmat ponitkin seisoivat nätisti paikallaan koko homman ajan. Matka jatkui, kunnes Ljúfur päätti pysähtyä kesken kaiken ja naru lipesi käsistä. Eikun Kambur taas parkkiin, kärrystä alas ja Ljúfuria hakemaan. Loppumatka meni ilman pysähdyksiä ja perille tuli kaksi hikistä ja yksi viluinen.
Ponien hoidon jälkeen palautus pihattoon ja samalla vielä yksi kottari lantaa pisteestä A pisteeseen B. Kotiin, koirat mukaan ja lenkille, kun aurinkokin vielä paistoi. Jossain vaiheessa alkoi kyllä ilmaantua kevyttä pilviharsoa, mutta vielä oli keli ihan hieno kyllä.
Puolentoista tunnin lenkki tuli vielä koirienkin kanssa kierrettyä eli ulkoiltua tuli yhtäsoittoa kuusi ja puoli tuntia noin suurinpiirtein reikä reikä. Kotona ruokaa nenän eteen ja niin olikin ilta jo pitkällä. Ja nyt on viikkokin pitkällä, kun puolen viikon aaton iltaa jo tässä vietellään. Vaan siitä sitten myöhemmin paremmalla ajalla.
Heti rotuesittelyjen jälkeen oli vuorossa karjanajonäytös. Sen verran on tullut perehdyttyä paimennukseen koirilla kuin myös hevosen käytökseen, että olihan varsin mielenkiintoista. Olisin voinut katsoa vaikka kuinka kauan. Pienen pieniä eleitä ja ilmeitä ja hiehot liikkuivat juuri sinne minne piti. Ei se toiminta oikeastaan näyttänyt miltään, kun mitään ei oikeastaan tapahtunut, mutta olihan vaan minusta super siistiä.
Siitä sitten hetkeksi myyntikojuja ym. kiertelemään, kunnes infolavalla alkoi luento eettisestä hevosmiestaidosta by Kati Riesen Appletree Ranch. Tykkäsin, vaikka noin pienessä ajassa ei paljoa pintaraapaisua enempään pystykään paneutumaan. Kävin vielä myöhemmin juttelemassa ständillään. Olipa kiva kun kerrankin asia oli sellaista, ettei tuntenut itseään ihan erilaiseksi, kuten aika usein. Siitä kun tulee kovin ulkopuolinen olo, mikä taas on varsin epämiellyttävää.
 |
| Vähän messutunelmia |
Seuraavana vuorossa hevosen kipukäyttäytyminen, joka myös oli varsin mielenkiintoista asiaa. Viimeisenä Playsson netin parhaiden bloggaajien palkitseminen. Täytyihän sitä tietty käydä katsomassa tallikaverin blogin palkitseminen kategoriassa positiivinen erottuja. Onnea Pieniä Kavioita-blogille, joka oli muuten myös tuomareiden suosikki. Joka välissä kiertelin kojuja, kävin myös keskustelemassa rotuesittelyssä olleiden issikoiden omistajien kanssa ja seuraamassa työvaljastusta. Kovin vähän oli mitään messutarjouksia tai muuta, joten ei tullut tehtyä mitään heräteostoksiakaan. Mukaan tarttui kuitenkin issikkayhdistykseltä tuubihuivi, Hevarilta heppanameja ja Appletree ranchilta kaulanaru. Ja pitihän sitä tietysti ostaa markkinalakujakin.
Sunnuntaina sitten nautittiin ulkoilusta, kun lauantai meni kokonaan sisätiloissa. Ilma oli onneksi yhtä hieno kuin edellisenäkin päivänä. Tallille aamupäivästä. Pihatolla ensin siivousta parin kottikärryllisen verran. Sitten ponit mukaan ja matkaan. Kamburille siis kärryt perään taas, Ljúfur käsihevoseksi. Aurinko lämmitti niin mukavasti, että päästiin tekemäänkin ihan hyvän mittainen lenkki ilman että kuski jäätyi. Molemmat olivat ihan reippaita ja matka eteni mukavasti, kunnes takaisin tullessa tuli tilanne. Saadaan kulkea yhden talon pihan pokki, mutta kakat pitää siivota aina heti, jos niitä tulee. Yli kolme vuotta ollaan selvitty ilman, mutta nyt se sitten tapahtui. No, ei hätää, minulla on nimittäin lasten lumilapio kärryssä vakiovarusteena ja siivoaminen helppoa. Molemmat ponitkin seisoivat nätisti paikallaan koko homman ajan. Matka jatkui, kunnes Ljúfur päätti pysähtyä kesken kaiken ja naru lipesi käsistä. Eikun Kambur taas parkkiin, kärrystä alas ja Ljúfuria hakemaan. Loppumatka meni ilman pysähdyksiä ja perille tuli kaksi hikistä ja yksi viluinen.
Ponien hoidon jälkeen palautus pihattoon ja samalla vielä yksi kottari lantaa pisteestä A pisteeseen B. Kotiin, koirat mukaan ja lenkille, kun aurinkokin vielä paistoi. Jossain vaiheessa alkoi kyllä ilmaantua kevyttä pilviharsoa, mutta vielä oli keli ihan hieno kyllä.
Puolentoista tunnin lenkki tuli vielä koirienkin kanssa kierrettyä eli ulkoiltua tuli yhtäsoittoa kuusi ja puoli tuntia noin suurinpiirtein reikä reikä. Kotona ruokaa nenän eteen ja niin olikin ilta jo pitkällä. Ja nyt on viikkokin pitkällä, kun puolen viikon aaton iltaa jo tässä vietellään. Vaan siitä sitten myöhemmin paremmalla ajalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti