Kevät on peruttu tai ainakin sitä on siirretty

Kivat kelit on olleet. Lunta on tullut vaakatasossa ja öisin on ollut hiton kylmä. Keväästä ei oikein ole tietoakaan kuin satunnaisesti ja hetkittäin. Kunnes taas tulee takapakkia ja lumipeite kasvaa. Se hyvä puoli tästä on kyllä ollut, että jäiset kohdat teillä ovat peittyneet lumeen, eikä ole tarvinut enää pellon poikki kahlailla päästäkseen ponien kanssa lenkille.

Maanantaina piti säätiedoituksen mukaan olla tosi huono keli ja koska oma olokin enteili flunssan tuloa, jätin tallikäynnin väliin. Lunta kyllä satoi, muttei mitenkään pahasti ja illalla se jo loppuikin. Koirien kanssa käytiin kyllä lenkillä, mutta muuten keskityin lepäämiseen ja oman olon paranteluun.

Tiistaina sitten olikin oikein myrskyjen myrsky. Lunta tuli sakeasti ja tuuli vain yltyi illan mittaan. Kylmä oli kuin hitto, vaikka pakkasta ei juuri ollutkaan. Tallille kuitenkin menin, vaikka harkitsinkin sohvan nurkkaan jäämistä. Ponit heitin peltoon juoksemaan hetkeksi, koska niillä tuntui olevan virtaa ja koska omat sormet oli jo niin jäässä, että narujen pitely tuotti tuskaa. Muutaman spurtin jälkeen lähdettiin kuitenkin lenkille. Ja ihan hyvän mittainen lenkki siitä kaikesta huolimatta tulikin. Tuulen suunta oli sellainen, ettei oikeastaan missään matkan varrella puhaltanut ihan suoraan, vaan metsä suojasi juuri sopivasti.

Keskiviikkona tehtiin Kamburin ja koirien kanssa ihan hyvän mittainen lenkki. Lunta ja vesitihkua satoi silloinkin, mutta aika maltillisesti. Lämminkin oli, eikä tuullut juuri lainkaan. Tietkin olivat varsin hyvässä kunnossa. Hyvä talvi on kyllä ollut, vaikka tämä kevään tulo nyt tökkiikin. Mutta ainakin päästään hyvin liikkumaan, jos jotain positiivista siitä haluaa etsiä.

Torstaina jätin taas talleilun väliin, koska oma olo oli yhä varsin väsynyt. Koirien kanssa käytiin pieni lenkki, mutta aika lailla lepäämiseen meni tämäkin ilta. Nappasin allergialääkkeen, kun alkoi epäilyttää, onko tämä nyt sittenkään flunssaa. Eikä se sitten ollut. Allergialääke auttoi ja olo parani. Ihan nyt ei ole tullut mieleen epäillä mitään siitepölyä, koska talvi kuitenkin jatkuu.

Torstaina (22.3.) tuli täyteen myös kaksi vuotta Kamburin saapumisesta. Paljon on tapahtunut siinä ajassa, eikä ole tarvinut katua kakaran hankintaa hetkeäkään. On se niin simppeli kaveri. Kaikki käy ja yleensä on kivaakin. Helposti oppii ja on kaikkien kaveri. Parempaa en olisi voinut saada, vaikka "sian säkissä" ostinkin. Intuitioon kannattaa aina luottaa. Koskaan se ei ole vielä pettänyt. Ei minua ainakaan.

Ylhäällä 2v (27.3.-16), keskellä 3v (22.3.-17), alhaalla 4v (17.3.-18). Alimman kuvan ottanut Suvi Tirronen, muut kaksi minä ihan itse.

Perjantaina sitten valjastin pitkästä aikaa nuoren herran kärryjen eteen, otin Ljúfurin peräponiksi ja painuin tielle kärryretkelle. Ennen lähtöä kyselin tallikaverilta, joka juuri tuli poninsa kanssa ajosta, vähän teiden kunnosta. Hiukan oli kuulemma lipsunut hokeista huolimatta, mutta päätin kuitenkin yrittää. Ja hyvä, että yritin. Kengätön kavio ja painavammat kaviokkaat, eikä lipsunut yhtään. Tiekin oli jo keskeltä melkein sula. Reilu kolme kilometriä vain käppäiltiin, parilla pienellä hölkkäpätkällä höystettynä, mutta hiki tuli poneille silti. Minua alkoi viime metreillä paleltaa, vaikka keli ihan hyvä olikin. Aurinko kuitenkin viimeisellä pätkällä paistoi jo puiden takaa ja kylmä tuli.

Vähän unohdin ohjata ja meinattiin mennä metsään. Kuvasta tuli kuitenkin kiva.

Lauantaina lenkkeiltiin. Keli ei ollut mitenkään ihmeellinen. Hervoton tuuli (milloinkahan ei olisi) ja taivas paksussa pilvessä, pari astetta lämmintä. Puolilta päivin startattiin tallilta kokoonpanossa koirat ja Kambur. Suunnistettiin suorinta tietä moottoritien ali toiselle puolelle. Siellä kantattiin metsän kautta polkuja pitkin kunnantalolle, mistä kipiteltiin asfalttia pitkin kaupalle, sieltä kohti moottoritietä ja metsän poikki taas alikululle ja pidemmän kaavan kautta takaisin tallille. Aikaa kului liki kolme tuntia, kun välillä seisoskeltiin ja ihmeteltiin. Kilometrejä kertyi noin kymmenen. Kovasti oli ihmeitä matkalla pienellä maalaisponilla, mutta varsin reippaasti ja uteliaasti korvat pystyssä tyyppi suhtautui kaikkeen, kuten yleensäkin. Paitsi sadevesikaivot. Ne oli epäilyttäviä ja niille piti puhista. Kaikki muu oli vaan niin siistiä. On se vaan huippu heppu.

Sunnuntai ja kesäaika. Ja olikin ihan keväinen päivä. Lämmintä ja iltapäivästä aurinkoakin, sekä tuulta kuten aina. Lumet sulaa kohisten. Tunnin lenkin aikana iltapäivästä oli tallin pihaan ilmestynyt tuttuun paikkaan pihatolle mennessä kunnon vesilammikko, josta ei niin vain ohi mennäkään. Kengät siis kastui. Vaan kun taas jo ensi yönä pakastaa, tarkoittaa se myös liukkautta ja kovia teitä. Mutta nyt tuntuu jo lupaavalta. Ehkä se kevät jo on ovella.

Koska keleistä ei voi tietää, niin lähdettiin Kamburin kanssa tänäänkin ajolenkille, kun kerran vielä voitiin. Huomenna voi jo olla toisin. Teitä pitkin kipiteltiin moottoritien laitaan ja sieltä peltoa ja metsäkoneen uria pitkin takaisin päin. Aika haasteellista oli metsässä kärryjen kanssa mennä, mutta poni selvisi super hyvin. Toista kertaa en kyllä silti kokeile. Mukavasti oli lenkin aikana tie sulanut ja kotiin päin pystyi jo kengättömänkin kanssa hölkkäillä ihan pidemmänkin pätkän. Reilu tunti meni ja ensimmäisen kerran sitten syksyn, ei minulle tullut missään vaiheessa kylmä.

Tallilla ponin vaihto, koirat autosta ja taas lenkille. Aika hyvin oli tallinkin tie pehmennyt. Se kun kulkee metsän siimeksessä, niin on aina viimeiseen asti yleensä jäässä. Nyt oli jo sohjoa sekin. Ljúfurin ja koirien kanssa oltiin myös reilu tunti liikenteessä. Lyhyempi matka toki kuljettiin kuin mitä Kamburin kanssa, kun rauhallisesti edettiin.

Hyvin on sulanut

Seuraavat kaksi työviikkoa onkin lyhyitä, koska pääsiäinen. Huippua. Neljä päivää aikaa tehdä mitä huvittaa. Toivottavasti kelit on edes kohtuulliset. Ennusteiden mukaan pitäisi olla, muttei sitä koskaan tiedä.