perjantai 12. helmikuuta 2021

Voihan virus!

Eipä olekaan tullut kuulumisia paljoa kirjailtua, mutta koska aika ja talvi ja kaikkea, niin ei vaan aina jaksa. Nyt on muutenkin rankka jakso takana, joten en jaksa juurikaan paineita ottaa. Joskus taas vuosien päästä, kun näitä selailee, silloin kyllä harmittaa ettei ole jaksanut päivitellä, mutta se on sitten sen ajan murhe se.

Meillä oli virus vieraisilla. Kolme viikkoa sitten lauantai-iltana puoli kymmenen maissa tuli tallilta puhelu, ettei Kamburilla ole kaikki hyvin. Ei oikein syönyt ja oli vaisu. Päivällä oltiin käyty kävelyllä, eikä siinä silloin mitään outoa ollut. Vähän näytti hengästyvän, mutta toisaalta taas se myös kahlasi paksussa hangessa jonkun verran, joten en huolestunut. Nyt kuitenkin kymmenen aikaan tallille saavuttuani oli ponilla kuumetta 40,9 astetta ja se puuskutti jo selvästi. Onneksi tallilta löytyi kipulääkettä ja sen heti lykkäsinkin suupielestä sisään. Vähän käytiin pihalla, kun ne suolistoäänetkään ei oikein kuuluneet, muttei oltu kauaa. Olihan aika selvä, ettei kyse ollut mistään ähkystä.


Tämä kuva on otettu samana päivänä lenkkeillessä. Eipä se kovin kipeältä vaikuta.

Jäin karsinan viereen istuskelemaan ja seuraamaan tilannetta. Puuskutus pahenee pahenemistaan, mutta kuume näytti laskevan. Paniikkisoitto päivystävälle eläinlääkärille. Hän oli juuri lähdössä jonnekin sairaskäynnille ja sovittiin, että soittaa kun palaa sieltä. Sanoi, että seudulla on ollut jotain virusta liikkeellä, joka nostaa kovan kuumeen. Jos kuume nyt kipulääkkeellä laskisi, jatkettaisi samalla tavalla, eikä käyntiä tarvittaisi. Kuume laskikin hyvin, mutta puuskutus oli aika hurja pahimmillaan. Sitten alkoi hervoton hikoilu, mutta puuskutus taas hellitti. Puolen yön aikaan tilanne näytti jo hyvältä ja uskalsin lähteä kotiin. Keskustelin tietty vielä eläinlääkärin kanssa. 




Parin kolmen tunnin torkkumisen jälkeen takaisin tallille aamulla kuuden aikaan. Poni oli pirteä, oli syönyt jotenkin, eikä puuskuttanut. Kuumetta kuitenkin vielä 40,4 astetta. Fleecevuorellisessa loimessa pääsi kuitenkin pihalle ja minä läksin kotiin nukkumaan. Päivällä takaisin tallille. Pari kaveria oli tulossa moikkaamaan ponia ja ihmettelemään kuvissa näkemäänsä hienoa talliamme. Poni sisälle ja kuumeen mittaus. Yhä 40 astetta. Poni oli kuitenkin yhä ihan pirteän oloinen, joskin väsynyt, joten pääsi takaisin kavereiden luokse, kunhan vaihdoin ensin sille ehjän loimen päälle. Kavereiden kanssa seurusteltiin vielä tarhan aidalla muidenkin hevosten kanssa ja ihmeteltiin tallia. Läksin sitten koirien kanssa saatille. Siinä olikin ihmettä kerrakseen pienellä Lystillä, kun neljän vieraan koiran kanssa lähdettiin lenkille. Kivaa taisi kuitenkin olla, kuten Peikollakin. Hyvää teki kaikille. Koirille kaverit ja kunnon lenkki ja itselle pään nollaus. Takaisin tallille palattuani, hepat oli jo sisällä ja Kambur taas hiukan puuskutti, mutta kuume oli laskenut alle 40 asteeseen. Annoin sille kuitenkin kipulääkkeen ennen kuin lähdin taas kotiin.


Videolta napattu kuva, jossa näkyy kaikki "isot", pienin oli narussa, eikä siis päässyt revittelemään.

Illalla vielä yksi reissu tallille. Ponin lämpö normaali ja muutenkin taas ruoka maistui. Sai kuitenkin loimen yöksi niskaansa. Hyvillä mielin taas kotiin ja nukkumaan. 

Maanantai aamuna ensi töikseni soitin eläinlääkärille ja lupasi tulla iltapäivällä ottamaan verinäytteet ponista. Tallinpitäjän kanssa juttelin sen jälkeen ja aamulla oli ponin kuume taas noussut 40,3 asteeseen ja oli jäänyt sisälle koppilepoon. Iltapäivällä tohtorisetä sitten tutki ponin läpikotaisin. Kuumetta oli himpun alle 40, muita löydöksiä ei havaittu. Keuhkoja kuunneltiin ihan antaumuksella, muttei sieltä mitään löytynyt. Verta otettiin pari putkea. Ohjeeksi sain antaa kipulääkettä, jos kuume kipuaa 40 asteeseen tai yli ja sain myös Metacam reseptin, kun kipulääke alkoi olla vähissä jo. Teemu-tohtorin lähdettyä käytiin vähän ulkoilemassa ja se ponia hiukan piristikin, koska sen jälkeen hiukan söikin, mitä ei juuri koko päivänä ollut tehnyt. Illalla taas takaisin tallille. Kuume oli taas noussut, joten kipulääkettä taas kitusiin ja pieneksi hetkeksi pihalle narun päässä, jonka jälkeen poni yöpuulle. Toinenkin tallin kuudesta hevosesta oli nyt kuumeessa, mikä varmisti virusepäilyn.

Tiistaina kävin heti töiden jälkeen hakemassa Kamburille Pikantista talliloimen. Kotona kävin vaihtamassa vaatteet ja hakemassa koirat mukaan ja hurautin tallille. Aamulla lämpö ollut 40,5 astetta, mutta iltapäivästä taas laskenut 39,6 asteeseen. Vähän käytiin taas ulkoilemassa. Verinäytteiden tuloksetkin tuli ja varmisti virallisesti virusepäilyn, kun leukkarit oli alhaalla ja SAA taivaissa, muuten arvot normaalin rajoissa, joskin rauta alarajalla. Illalla kuume taas nousi yli 40 asteen ja poni sai kipulääkkeen. Ulkoiltiin kuitenkin taas vähän.


Uusi yökkäri.

Keskiviikkona oli jo viides kuumepäivä, mutta kuume pysytteli koko päivän alle 40 asteessa, aamulla jopa alle 39 astetta. Päivä sujui kuten edellisetkin. Tallilla iltapäivästä heti töiden jälkeen ja illalla uudestaan, ulkoilua ponin kanssa ja kuumeen mittausta. Mittasin painomittanauhallakin sen ja paino laskenut hurjasti, kun ei ole syönyt. 480 kg näytti mitta. Torstaina ponin lämpö pysyi koko päivän maltillisissa lukemissa, korkeimmillaan mittasin 39,1 astetta ja heinäkin alkoi illan suussa jo maistumaan. Olin kuitenkin soittanut varmuuden vuoksi lääkäriltä sulfareseptin ja hainkin jo lääkkeet, mutta onneksi niitä ei tarvittu, eikä tarvittu enää kipulääkettäkään. 

Perjantaina oli viimein kuuden päivän kuumeilun jälkeen ensimmäinen kuumeeton päivä. Toisella sairastuneella kuume kesti vain kolme päivää, eikä muita sairastunut. Lauantaina pääsivät jo molemmat illalla tunniksi tarhailemaan kun muut olivat tulleet sisälle. Vähän riehumiseksi meni, mutta kumpikaan ei kuitenkaan hengästynyt eikä kuumekaan noussut. Kambur myös nautiskeli piehtaroinnista oikein olan takaa. Kippasi katolleen varmaan kymmenen kertaa. Sunnuntaina olivat tarhailleet aamulla "välikössä" noin 1,5 h ja illalla tarhailivat saman verran tarhassa. Maanantai sujui samoin. Tiistaina ulkoilivat jo koko päivän "välikössä", samoin keskiviikkona ja torstaina pääsivät sitten jo muiden seuraan. Aika riehumiseksi kuulemma meni eka päivä, mutta koska poni oli vielä illallakin kunnossa, niin riehukoon.




Perjantaina aloitettiin lenkkeily rauhallisesti käymällä suluilla eli matkaa tulee noin 1,5 km yhteensä. Vähän oli poni sitä mieltä, ettei ole kovin kauaksi lähdössä, mutta kun sitten päästiin ensimmäiset 300 metriä jatkuvasti pysähdellen ja kysellen, että onko pakko, piristyi ponikin ja ihan tuntui viihtyvän, kun sai hampsia evästä. 

Nyt ollaan pidennetty lenkkiä pikku hiljaa ja jos on tuntunut väsyvän, ollaan otettu seuraava päivä rauhassa, eikä olla lenkkeilty kilometriä enempää. Poni on pysynyt kunnossa, eikä näytä enää niin kuivalta kuin kipeänä ollessaan. Paino on kuitenkin pysynyt aisoissa ollen nyt 470 kg painomittanauhalla ja laskentakaavalla n.450 kg. Ei huono. Varmaan pysyykin, kun liikuntaa kuitenkin kokoajan lisätään. 


Vas. tammikuu -19, oik. helmikuu -21. Vähän on eroa mahalla ja mahalla.

Ensimmäinen kuumeeton päivä ja poni kuivimmillaan. Hoikka on. Vaikka on siinä vieläkin ylimääräistä, muttei paljoa.

Nyt olisi tarkoitus liikkua kevyesti lähinnä maasta käsin kuuden kuumepäivän mukaiset kuusi sairasloma viikkoa. Jonka jälkeen pikku hiljaa palaillaan oikeisiin töihin. Ihan ponin mukaan mennään ja jos tuntuu, että tarvitsee enemmän aikaa, niin sitten se sitä saa. Vastaavasti voidaan palailla töihin jo aiemminkin, jos siltä alkaa vaikuttaa. Nyt minä kuitenkin vain nautin terveestä ponista ilman mitään sen kummempia tavoitteita. Ihan niin kuin niitä olisi ennenkään ollut!