tiistai 31. joulukuuta 2019

Viimeisiä viedään

Tiistai (24.12.) Jouluaatto. Aamupäivällä pyörähdin tallilla viemässä pojille kuusen ja herkkuja ja ajoin sieltä sitten suoraan Kouvolaan joulun viettoon. Pojat oli ensin ihan järkyttyneitä, kun näkivät minut kuusen kanssa ja pakenivat Vissen johdolla. Aika nopsasti kuitenkin uteliaisuus voitti ja tulivat Korpun johdolla katsomaan, mitä täti oikein puuhaa. Piilotin kuuseen ja sen alle leipää, porkkanan paloja ja joulupipareita. Hyvin kelpasi. 

Peikko kävi pienellä lenkillä ennen kuin mentiin äidin luo, perinteinen hautuumaakeikka iltapäivällä ja illalla kotiin lähtiessä vielä pikku lenkki. Koko päivä sillä meni vähän päivystäessä ja herkkuja syödessä, joten hyvin väsytti, kun kotiin päästiin.




Keskiviikkona (25.12.) käytiin taas porukalla lenkkeilemässä, minä ja pojat. Korppu hengästyi yhä hiukan normaalia enemmän, mutta oli ihan reipas ja hyväntuulinen. Ihanan hiljaista, kun ei tuullut yhtään, mikä on harvinaista ja kun ei tuullut, ei kuuluneet moottoritien äänetkään, eikä oikein ollut ketään liikkeellä missään muutenkaan. Aivan täysi hiljaisuus, niin rentouttavaa.

Torstaina (26.12.) oli vuorossa perinteinen Tapanin maasto tallilaisten kanssa. Puolilta päivin startattiin. Poni(t) olivat aika levottomia, kun menin Korppua hakemaan. Muutama loikka matkalla tallin pihalle, missä onneksi rauhoittui. Kentällä muutama kierros ennen lähtöä viimeisiä odotellessa. Poni oli aika vauhdikas (luetaan stressaantunut), enkä meinannut millään saada siihen mitään kontaktia. Viimein pääsin palkkaamaan hienosta pysähdyksestä ja tilanne parani huomattavasti. Alkumatka oli aika hössöttämistä, mutta pysyi hanskassa ja noudatti pyyntöjä, joskin vähän hitaasti. Noin kilometrin kohdalla rauhoittui ja toimi ihan superhyvin loppumatkan. Noin seitsemän kilometrin lenkki tehtiin ja hiki tuli, kun piti niin vauhdilla kipitellä.




Peikon kanssa käytiin kotimatkalla Hutikalla heittämässä tunnin mittainen lenkki. Paljon mitään muuta ei sitten tullut tehtyäkään.

Perjantaina (27.12.) lenkkeiltiin Peikon kanssa Karhulassa, samalla kun kävin Tokmannilta hakemassa tasapainotyynyn. Illalla piti sitten kokeilla, mitä Peikko siitä sanoo. Oli vähän jännää ja vältteli viimeiseen asti edes koskemasta siihen, mutta saatiin me muutama onnistuminenkin.

Lauantaina (28.12.) tehtiin Kamburin kanssa kärryillä sama lenkki kuin Tapanina porukalla. Ihana pikkupakkanen ja auringonpaiste oli pitkästä aikaa. Käveltiin lähinnä ja poni oli kyllä reipas, mutta kompuroi ja meni kerran jopa ihan polvilleen. Se on tehnyt tuota ennenkin, muttei nyt pitkään aikaan. Liittyisikö jotenkin kasvamiseen? Tai ehkä se on vaan jäykkä, kun juo liian vähän. Tai sitten se on vaan ihan risa. Kaikki on mahdollista. Käytiin vielä kärryttelyn jälkeen Peikon kanssa lenkillä.  Poni oli kyllä sitä mieltä, ettei ole lähdössä enää mihinkään, koska on jo lenkkeillyt ihan riittävästi, mutta ei auttanut, pakko oli mukaan tulla. Tavattiin matkalla tuttuja ja lenkki vähän venähti, joten ihan oli jo pimeää, kun palattiin tallille.




Sunnuntaina (29.12.) käytiin taas kärryttelemässä. Tällä kertaa tehtiin vain neljän kilometrin kävelylenkki ja poni vaikutti varsin vetämättömältä. Nyt ei kuitenkaan kompuroinut ja oli ihan tyytyväisen oloinen lenkin jälkeen.

Peikon kanssa yritettiin taas treenata nosea vaihteeksi. Pihalla vein hajun (tarra) niin että näki. Sillä oli vaihteeksi valjaat ja liina, kun on tehnyt nyt yleensä vapaana. Vähän varasti, naru nykäisi ja paniikki oli valmis. Sai kuitenkin hajun melkein samantien ja reipastui silmissä, ilmaisi ja sai metsästää lentäviä nakinpaloja. Toinen olikin sitten jo ihan panikointia. Päästin sen irti, muttei se tilannetta parantanut. Niin joutui Peikko sisälle ja minä panin pillit pussiin. Tehtiin sitten kuitenkin sisällä myöhemmin, kun oli murjottanut aikansa ja alkoi reipastua. Ihan ilmaisua vaan ja se sujuikin, jos nyt ei hyvin, niin ei nyt kuitenkaan panikoinut. No, ei ole kyllä taas koko viikonloppuna kyllä syönytkään, että..

25.12.

Maanantaina (30.12.) oli kyllä tarkoitus mennä tallille, mutten sitten viitsinyt, koska taas satoi vettä. Käytiin vaan Peikon kanssa lenkkeilemässä tuolla "takamettätiellä". Enpä ole siellä pitkiin aikoihin käynytkään, oli ihan kivaa. Töistä tullessa käytin sen innon ja riemun hyväkseni ja tehtiin hiukan nosen ilmaisujuttuja sisällä. Atuloissa tarra ja sitä koskettamalla sai palkan. Muutaman kerran liimasinkin tarraa, mutta ihan Peikon nenän edessä, joten aika helppoa oli, kun ei tarvinut yhtään etsiä. Iloisesti teki nyt, mutta on taas syönytkin normaalisti.

Tiistai (31.12.) ja vuoden viimeinen päivä. Käväisin tallilla lappamassa pari kärryllistä lantaa ja levittelemässä heiniä pitkin tarhaa, jotta on jotain muutakin puuhaa kuin vaan seisoskella paalilla. Sen jälkeen heitettiin Peikon kanssa noin tunnin lenkki omalla kylällä. Kerran pamahti aika lähellä, kello oli noin viisi silloin, mutta muuten oli tosi hiljaista ja on ollut koko illan. Kasin aikoihin paukahteli jonkin verran. Ensimmäisiä piti haukkua, mutta muuten Peikko on lähinnä nukkunut. Tehtiin jotain pikku temppuja jossain vaiheessa, mutta muuten vaan odotellaan vuoden vaihtumista.

Hyvää Uutta Vuotta Kaikille!

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Joulun odotusta

Maanantaina (16.12.) oli taas tallivapaa. Peikkokin vaikutti ihan normaalilta, joten treenattiin vähän nosea. Ihan tein sisälle piilon, jonka etsi ja löysi hyvin ja jopa ilmaisi tökkäämällä. Hirveesti riehuttiin sitten. Lenkilläkin sitten käytiin vielä myöhemmin, ihan omalla kylällä vaihteeksi.

Tiistaina (17.12) kävin Korpun kanssa maastolenkillä ratsain. Poniporukka lähti pihasta juuri ennen meitä ja Korppu olisi tahtonut mukaan. Ihan rauhassa se oli selkäännousussa, mutta kun palkka oli suussa ja penkki vietiin vierestä, niin johan lähti vauhdilla perään. Paitsi ettei lähtenyt, vaan palautettiin paikalleen ja pyöritettiin pikku ympyrällä, kunnes päästiin rauhassa matkaan. Ja olikin oikein kuuliainen ja reipas poni sitten lenkillä. Kuskilla vaan kävi pikku moka. Huomasin lenkin jälkeen kypärää pois ottaessani, etten ollut edes laittanut sitä päähän. Hups. Kyllä minä sen olin laittavinani.. Käytiin vielä Peikon kanssa lenkkeilemässä ja Peikko hengasi taas loppuajan mukana muutenkin.

Keskiviikkona (18.12.) tuli taas vettä taivaan täydeltä, mikä ei nyt sinänsä enää yllätä. Sitä on riittänyt kyllä. Tallille en siis viitsinyt mennä. Peikkokaan ei päässyt kauheasti lenkkeilemään. Ihan hetki oltiin kauppareissulla ulkona, kun juuri silloin ei satanut kaatamalla. Kotona vähän tokoiltiin ja nosetettiin. Pienet tokottelut meni ihan kivasti ja innoissaan, noset taas ei. Ensin paineistui niin pahasti, että piti keskeyttää koko touhu. Hetken päästä eri huoneessa meni jo paremmin, mutta taas huonetta vaihdettua paineistui. Olkkari siis ok, muut huoneet ei. Eteisestä saatiin kuitenkin auttamalla ihan ok suoritus ja vielä kun vahvisteltiin ilmaisua, niin ihan hyvä mieli jäi molemmille kaikesta huolimatta. Huoh, vaikeeta on, mutta ehkä tämä tästä. Uutta pentua haaveilen kyllä, kunhan sopiva löytyy. Kiire ei ole, löytyy kun löytyy.


Ei nyt ihan tältä päivältä tämä kuva, vaan myöhemmältä eli 21.12. on tämä otettu.

Torstaina (19.12.) käytiin taas Korpun kanssa kärrylenkillä. Viitisen kilometriä kipiteltiin käynnissä ja ravissa. Ihan reipas poni. Sille niin sopii tämä silloin tällöin treenailu. 

Sitä ennen tehtiin Peikon kanssa nosetreeni pihalla, Peikko vapaana. Näki kun laitoin tarran ja siirsin sitä kerran. Sillä konstilla toimi oikein mukavasti ja innoissaan ja ilmaisikin. Harjoitukset jatkuvat siis. Peikko ei sitten kauheasti lenkkeillyt, kun aika vaan ei riittänyt. Kävi se takamettässä tarpeillaan.

Perjantaina (20.12.) käytiin Peikon kanssa asioilla, viimeiset jouluhankinnat listalla. Käytiin samalla noin tunnin lenkki Aittakorvessa. Prismalta siis lähdettiin. Taas kummallinen paniikkikohtaus ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta ilman varoitusta, kun oltiin melkein autolla. Laukesi, kun pyysin hyppimään betoniporsaille.

Lauantai (21.12.) Peikko ei taas syönyt aamulla, ei edes herkut kelpanneet. Vaikutti kuitenkin muuten ihan normaalilta. Illalla tallilta tullessa tehtiin ihan reipas lenkki ja ihan okei oli silloinkin, muttei syönyt illallakaan. Korpun kanssa käytiin katsomassa kärryillä onnettomuuspaikkaa. Ei olla siellä käyty sen syyskuisen äksidentin jälkeen. Aika kivikostahan se on pakoon rynnännyt. Nyt oli ihan lungi. Reippaasti liikkui, vaikka vähän kompuroikin ja kerran meni ihan polvilleenkin. Tossukin irtosi takaa jossain vaiheessa, huomasin vasta viimeisellä kilometrillä. Uudet tossut ja liian löysällä, muutenhan nuo eivät ole irronneet. Että sellainen lenkki, noin 7,5 kilometriä yhteensä. Matolääkkeet sai lenkin jälkeen, eikä sitten enää suostunut ottamaan edes porkkanaa, ettei vaan taas yritetä myrkyttää. Söi se ruokansa kuitenkin.




Sunnuntaina (22.12.) tehtiin Peikon kanssa nosea. Se oksenteli yöllä ja olo parani sitten. Annoin kyllä antepsiiniäkin aamulla. Joka tapauksessa vaikutti siltä, että voidaan treenata. Ei se syönyt oikein vieläkään, mutta herkut maistui. Laitoin kolme piiloa pihalla, joista kaksi todella reippaasti ja iloisesti, kolmas oli jo liikaa, mutta selvitti senkin autettuna ihan iloisesti kuitenkin.

Korpun kanssa käytiin ratsastuslenkillä, noin viisi kilometriä kipiteltiin. Ihan reipas poni, mutta vaikutti jotenkin kummallisen jähmeältä. Yritettiin vähän ravisiirtymiä treenata, muttei niistä oikein mitään tullut. Huolestuttavan hengästynyt oli tallille palattua, joten lähdettiin vielä Peikon kanssa lenkkeilemään. Ei oikein hyvin kyllä palautunutkaan, mutta sen verran että uskalsin palauttaa sen pihattoon.




Maanantaina (23.12.) kävin tallilla vaan tarkistamassa ponin kunnon. Mitattiin lämpö, joka oli normaali, vaikka poni olikin aika väsyneen oloinen. Harjasin, vuolin etuset ja pari kierrosta pyöräytin kentällä, että näin miten se liikkuu. Jäykästi vähän, muttei pahasti. Sai vielä ruokansa ja palautin takaisin pihattoon. Peikkokaan ei päässyt lenkille, käytiin vaan pieni pissalenkki illalla. Vähän oli vielä joulujuttuja tekemättä ja kinkkukin piti uuniin tyrkätä, joten minulla riitti kyllä puuhaa ilmankin. Vaan kai se olisi joulu tullut tekemättäkin.

keskiviikko 25. joulukuuta 2019

Noseilua ja lenkkeilyä

Sunnuntaina (1.12.) käytiin Korpun kanssa kävelemässä noin seitsemän kilometrin kärrylenkki. Sen verran liukasta oli, että ihan joutui kaivamaan nastatöppöset kesäteloilta takaisin käyttöön. Käytiin vielä Peikon kanssa kävelemässä pieni lenkki loimi niskassa. Peikko saikin hengailla sitten mukana, kun syötin Skorpanin ja vein takaisin pihatolle.

Myöhemmin lähdettiin vielä Peikon kanssa nosetreeneihin. Oltiin yhden treenikaverin kotona ja treenattiin vanhassa navetassa. Peikolla oli jännää ja ensimmäisen tilan lattia oli erityisen jännä. Alkuun liikkuminen oli lähinnä hiipimistä, mutta kyllä se etsikin. Jotenkin vaan tuntui, ettei se reagoinut hajuun juuri millääm tavalla, vaan jatkoi vaan etsimistä tai ainakin haistelua, vaikka hajun bongasikin. Pääsin kuitenkin palkkaamaan ja ehkä se jotain oppikin. Nyt ainakin näyttää selvästi siltä, että motivaatiota tarvitaan rutkasti lisää, jotta se haju tulee tärkeäksi.




Maanantaina (2.12.) lenkkeili vain Peikko. Käytiin kiertämässä Huutjärven ympäri. Tiistaina (3.12.) lenkkeiltiin koko porukalla. Peikon ja Korpun kanssa siis noin 1,5 tunnin lenkki iltapimeällä. Korpulla oli tänäänkin nastat alla, koska liukasta oli vieläkin. Keskiviikkona (4.12.) käytiin Korpun kanssa kärryttelemässä yhteensä noin viiden kilometrin verran. Lopussa pyörittiin pellolla, mikä olikin aika raskasta, koska vielä oli vähän lunta, vaikkei enää liukasta. Nyt ei pelkästään kävelty, vaan ravailtiin ja otettiin parit laukkapätkätkin. Loppukäynnit köpöteltiin kentällä ratsain. Peikon kanssa käytiin kotimatkalla lenkkeilemässä kaupalta.

Torstaina (5.12.) tehtiin Peikolle kotosalla nosetreeni reilusti (3h) vanhennetuilla hajuilla. Tallissa oli yksi tarra, jonka löysi helposti ja sai palkaksi herkkuruokaa purkista. Vahvistelin vielä ilmaisua (nenäkosketusta) purkilla pihalla. Ihan iloisesti teki, mutta kotona kaikki on helpompaa. Illalla käytiin vielä Hutikalla lenkillä. Tallillakin kävin ja Korppua yritin juoksutella, mutta oli kovin haluton liikkumaan ja taipui voimakkaasti ulospäin oikeassa kierroksessa, joten lopetettiin lyhyeen. Hieroin sen sitten vaan kevyesti läpi ja sieltä löytyikin vasemmalta lavan etureunasta kireyttä, mikä onneksi aukesi helposti. Venyteltiin vielä.


Pojat lenkillä 6.12.

Perjantaina (6.12.) Itsenäsyyspäivänä siis, käytiin päivällä Korpun ja Peikon kanssa lenkillä. Illalla käytiin vielä Peikon kanssa kaupoilla ja siellä Sutelassa pieni pissalenkki samalla. Kotiin tultuamme tehtiin nosea, piilot oli valmiina jo. Lähtöhajun ilmaisi, mutta muuten ei edes yrittänyt. Laskin sen sitten irti ja sai katsoa, kun piilotin purkkia sinne tänne ja sitten jo ihan innostuikin. Ja saatiin ihan onnistunut treeni loppujen lopuksi.

Lauantaina (7.12.) kävin Korpun kanssa kärryttelemässä rautasillalle ja takaisin. Lähinnä käveltiin, mutta pienet pätkät otettiin myös ravia ja laukkaa. Peikko kävi vain pienellä pissalenkillä iltasella vesisateessa ja heittelin sille palloa pihalla, kun nyt yksin ollessaan se jopa ihan vähän välillä innostuu leikkimään, kun kukaan ei ole varastamassa leluja. Intoa ei kyllä kestä kauaa, mutta vähänkin on hyvä.

Sunnuntaina (8.12.) oli seuran (Staran) koulumestaruuskisat, joulujuhla ja vuosikokous maneesilla, minne aamusta Peikon kanssa ajeltiin. Siellä sitten hurahtikin iltapäivään asti ja Korpun tallille ajeltiin suoraan sieltä. Juuri ja juuri ennen pimeän tuloa, ehdin vielä käydä heittämässä Korpun kanssa pienen maastolenkin. Kivan reipas ja kuuliainen oli poni, vaikka kerran iskikin paniikki, kun mörkö (retkijakkara) tien vieressä uhkasi syödä pienen ponin. Tulin alas ja talutin ohi, käytiin vielä ihan haistamassakin, ettei ole vaarallinen. Jäähdyteltiin taas Peikon kanssa pienellä lenkillä.




Maanantaina (9.12.) tehtiin Peikon kanssa pihalla nosea heti työpäivän jälkeen, kun vielä oli valoisaa. Hirveän hyvä ja innokas oli nyt ja löysikin, vaikka taaskaan ei oikein ilmaissut löytöä millaan tavalla, jatkoi vaan matkaansa. Palkaksi märkäruokaa purkista ja pallonheittoa. Käytiin vielä pyörälenkilläkin ennen pimeää. Illalla tehtiin vielä sisällä ilmaisua ja käytiin Karhulassa asioilla ja pienellä lenkillä.

Tiistaina (10.12.) oli taas tallipäivä. Korpun kanssa käytiin pellolla kärryttelemässä vajaan neljän kilometrin verran. Pehmeä pelto ja hiukan lunta, joten ihan oli riittävä urheilusuoritus vaikka lähinnä käveltiin. Peikon kanssa käytiin vielä jäähdyttelylenkillä ja taas sai Peikko hengailla mukana, kun hoidin Korpun takaisin pihatolle.




Keskiviikkona (11.12.) ohjasajoin Korpun kentällä, yhteensä noin 20 minuuttia. Taivuteltiin ja samalla yritettiin sisätakajalkaa saada alle, tehtiin myös temmon vaihteluja käynnissä sekä peruutuksia ja liikkeellelähtöjä. Mukavan kuuliainen poni. Riisuttiin silat ja käytiin vielä Peikon kanssa pienellä lenkillä. Peikko hengasi tänäänkin loppuajan sitten mukana.

Torstaina (12.12.) tehtiin Korpun kanssa kärrylenkki. Mukavan reipas ja hyväntuulinen poni. Peikon kanssa käytiin kotimatkalla lenkkeilemässä Siltakylässä. Samoin kuin myös perjantaina (13.12.). Ponin kävin vain hieromassa ja syöttämässä.


kuva Marika Terä

Lauantaina (14.12.) ajelin taas Peikon kanssa Kouvolaan nosettamaan. Tällä kertaa oltiin suuressa tekniikkaa myyvässä tukkuliikkeessä, missä yksi treenikaveri on töissä. Koko päivä meni taas huomaamatta ja vaikkei Peikolla mennytkään kovin hyvin, niin taas saatiin paljon eväitä jatkoon ja vahvistusta omille ajatuksille. Peikko teki kaksi kierrosta ja ensin jännitti lattia ja kaikki ja sitten olisi enemmän kiinnostanut vain lattiassa olevat hajut. Eikä se nytkään ilmaissut löytöjä oikein millään tavalla. Mutta se löysi noin vuorokauden vanhan hajun ja kuitenkin hiukan avustettuna yritti parhaansa. Se ei taas syönyt aamulla, joten mahankin kanssa oli ongelmia, eikä ruoka tainnut olla riittävän motivoivaa tänään.


kuva Marika Terä

Sunnuntaina (15.12.) tehtiin Peikon ja Korpun kanssa pitkä lenkki. Poni oli hirvittävän reipas taas ja alkumatkasta varsinkin joutui toppuuttelemaan. Uudet tossutkin saatiin taakse tänään. Peikko taas oli kummallisen paniikkihäiriöinen suurimman osan matkasta. Mahaa taas epäilin ja varmaan sielläkin vikaa oli, kun ei tänäkään aamuna syönyt. Vasta loppumatkasta tajusin tarkastaa anaalirauhaset, kun jo muutamaa päivää aiemmin huomioin tarpeen, mutta jotenkin sitten sen unohdin. Ja kas, kummasti piristyi herra koira, kun tyhjensin selvästi tulehtuneet rauhaset. Täytyy taas muistaa tämäkin vaiva hoitaa jatkossa hiukan paremmin.

lauantai 21. joulukuuta 2019

Arki jatkuu, kaikesta huolimatta

Tiistai (19.11.) ja taas tallipäivä. Paljoa ei tehty, enkä kauaa viipynytkään. Korpun kanssa hiukan pelattiin kentällä, lähinnä maasta, mutta hiukan myös selästä. Ravia ympyrällä irtona ja selkäännousutreeniä, samalla hiukan käppäilyä ilman varusteita tyylillä, liiku minne liikut, kunhan liikut. Käytiin vielä pienellä kävelyllä molempien poikien kanssa.




Keskiviikkona (20.11.) käytiin Korpun kanssa kärryttelemässä. Sellainen 5,5 kilometriä käveltiin pimeässä. Vähän toki hölkkäiltiinkin, mutta tosi vähän, ihan vaan silloin kun poni sitä ehdotti ja sitä nyt ei yleensäkään paljoa tapahdu.




Torstaina (21.11.) käytiin Peikon kanssa Kotkassa. Ensin pistäydyttiin lemmikkitarvikeliike Tottakaissa ostoksilla. Peikko sai oranssin liivin, jossa heijastimiakin, vaikkei paljoa. Mutta suojaa hiukan esimerkiksi sateelta ja näkyy valoisallakin. Metsästyskoirille käsittääkseni lähinnä suunniteltu, mutta kai sitä saa muutkin käyttää. Sitten käytiin vielä noin tunnin lenkki siinä lähimaastoissa ja ajaa hurautettiin Väksyn kentälle. Nosetreeniä olin suunnitellut, muttei Peikko oikein ollut samaa mieltä. Se nosteli vaan koipea ja paineistui jos yhtään yritti sitä innostaa. Purkkia heittelemällä se kiinnostui vähän, muttei riittävästi ja pakattiinkin itsemme autoon ja ajettiin kotiin. Kotona tehtiin vielä pihassa niin, että purkeilla oli namia ja se sujui sentään hyvin.


Uusi takki. Hieno.

Perjantaina (22.11.) käytiin taas Korpun kanssa kärrylenkillä. Reilu viisi kilometriä käppäiltiin ja hiukan extremeäkin mahtui taas matkaan. Pimeydessä kiiluvat silmät olivat pelottavia jopa minusta, vaikka tajusinkin niiden olevan vain kauriita. Poni panikoi sen verran paljon, että katsoin parhaaksi kääntyä takaisin tulosuuntaan vielä kun se oli mahdollista tehdä hallitusti. Seuraava vaihe kun olisi ollut ponin pakeneminen, enkä nyt ihan viitsinyt ottaa sitä riskiä, kun luottoa on muutenkin edellisen äksidentin jälkeen jouduttu vieläkin kasailemaan. Ja jos pelottaa, niin pelottaa, eikä pakottamisesta ole mitään hyötyä, kuten nyt ei tietysti muutenkaan. Matkalla tallilta kotiin käytiin vielä Peikon kanssa Siltakylässä puolen tunnin lenkki, ennen kuin sitten viimein oikeasti kotiuduin.

Lauantaina (23.11.) oltiin ensin aamupäivällä Peikon kanssa hengaamassa KKS:n hallilla agimölleissä. Ihan kivaa pitkästä aikaa ja Peikollekin jotain virikettä ja koiraseuraa. Liian vähän ollaan viime aikoina käyty yleensäkään yhtään missään, joten oli jo aikakin aktivoitua. Sieltä sitten suorinta tietä tallille. Skorpanin kanssa käytiin vaihteeksi ratsastusretkellä. Vajaan tunnin maastolenkki heitettiin ja poni oli vallan reipas. Ihan ravailtiinkin, vaikka aika helposti tyyppi nyt tarjosi laukkaa, kun pyysin lisää vauhtia. Täytynee keskittyä laukka-apujen opetteluun, niin ei sotke sitten niin helposti. Nythän olen laukkaa pyytänyt vain äänellä ja kun siitä on viimeaikoina vielä palkattu pyytämällä käyntiin ja jopa ruoalla, niin kai se sitä nyt tarjoaa innoissaan.


Illalla käytiin vielä Peikon kanssa kirkolla reipas tunnin lenkki.

Sunnuntaina (24.11.) oltiin taas aamupäivällä Peikon kanssa koiratapahtumassa hengaamassa. Tällä kertaa Kåiralan mätsärissä. Tuttuja oli paljon ja koirakavereitakin tavattiin. Sieltä ajeltiin tallille. Korpun kanssa käytiinkin ihan kunnon kärrylenkki vaihteeksi. Käyntiä kyllä lähinnä, mutta kilometrejä yli kahdeksan ja aikaakin kului 1,5 tuntia. Eli ihan hyvä lenkki. Käytiin vielä lenkin jälkeen jäähdyttelemässä viisikymppisellä Peikon kanssa. 




Maanantaina (25.11.) en käynyt tallilla. Pyrin pitämään maanantait ja perjantait tallivapaata, että joskus ehtisi jotain muutakin, vaan aina se ei onnistu. Vähän kyllä keleistäkin riippuu, kun esimerkiksi rankkasateella ei viitsi mennä ja taas hyvällä kelillä menee mielellään. Korppu tarvii myös vapaata ja tarvisi enemmänkin, mutta koska lihoo hervotonta vauhtia nyt kun seisoo taas vaan paalilla, niin pakko on vaan yrittää pitää sitä paremmin liikkeessä. Mutta, tänään tällä päivämäärällä, en tallilla siis käynyt. Peikon kanssa käytiin kaupoilla ja samalla vähän nosettamassa. Tehtiin Ahlströmin parkkikselle "purkkirata" eli piilotin neljä pientä (magneetti)purkkia heinikkoon. Annoin Peikon ensin nuuskuttaa toisaalla ja sitten muina miehinä käveltiin kohti purkkeja. Palkkasin heti kun reagoi hajuun. Ensin oli varsin paineessa, mutta purkki purkilta reipastui ja viimeisellä oli jo häntä pystyssä ja varsin iloinen. Hyvä treeni siis.




Tiistaina (26.11.) käytiin lenkillä molempien poikien kanssa ja keskiviikkona (27.11.) samoin, vaikka vaan lyhyemmin kun vettä tuli taas yllättäen taivaan täydeltä. Keskiviikkona ennen tätä pientä köpöttelyä, puuhattiin hetki Korpun kanssa kentällä. Vähän oli känkkäränkkä ja jäykkäkin poni, eikä oikein mistään tullut mitään. Ihan hyvä siis, että jouduttiin väistämään ratsukon tieltä ja lähdettiin pienelle kävelylle.

Keskiviikkona (28.11.) ei tehty mitään. Minulla oli sen verran flunssainen olo, että katsoin parhaaksi levätä kotona. Ja vettäkin satoi. Torstaina (29.11.) kotoilu jatkui, mutta käytiin sentään Peikon kanssa lenkillä. Sade jatkuu, muuttunee rännäksi/lumeksi. Ja muuttuikin.




Perjantaina (30.11.) sitten tallille taas. Yöllä tosiaan satoi räntää ja lunta ja sitten pakasti, joten pihatolla minua odotti varsin jäinen poni. Kävelytin sen suorinta tietä talliin ja yhteen karsinaan vähän sulamaan. Ensin näytti, että on ihan rauhassa ja heitin sille heinää, mitä alkoi syödä. Vaan sen verran kuitenkin stressasi, että heinän rouskuttelu loppui lyhyeen. Oli kuitenkin ihan rauhassa, vaikka ei rento ollutkaan. Harjailin sen sitten hetken päästä karsinassa, kun oli vähän sulanut. Käytävällä pestiin sitten jalat ämpärissä yksi kerrallaan. Eka kerta ja hyvin meni, viimeisen jalan jo uskalsi laittaa ihan maahankin, siellä ämpärissä siis. Fleeceloimi heitettiin niskaan, jotta vaikka kuivuisi eikä sitten enää jäätyisi, ja lähdettiin lenkille. Peikko toki napattiin autosta mukaan.

Siinä oli se, marraskuu. Joulua odotellessa ja samalla valon lisääntymistä ja ensi vuotta. Ei mene enää kauaa, kun minulla on kuusivuotias nuori hevonen. Jokohan sen kanssa alkaisi kunnon töihin?