lauantai 21. joulukuuta 2019

Arki jatkuu, kaikesta huolimatta

Tiistai (19.11.) ja taas tallipäivä. Paljoa ei tehty, enkä kauaa viipynytkään. Korpun kanssa hiukan pelattiin kentällä, lähinnä maasta, mutta hiukan myös selästä. Ravia ympyrällä irtona ja selkäännousutreeniä, samalla hiukan käppäilyä ilman varusteita tyylillä, liiku minne liikut, kunhan liikut. Käytiin vielä pienellä kävelyllä molempien poikien kanssa.




Keskiviikkona (20.11.) käytiin Korpun kanssa kärryttelemässä. Sellainen 5,5 kilometriä käveltiin pimeässä. Vähän toki hölkkäiltiinkin, mutta tosi vähän, ihan vaan silloin kun poni sitä ehdotti ja sitä nyt ei yleensäkään paljoa tapahdu.




Torstaina (21.11.) käytiin Peikon kanssa Kotkassa. Ensin pistäydyttiin lemmikkitarvikeliike Tottakaissa ostoksilla. Peikko sai oranssin liivin, jossa heijastimiakin, vaikkei paljoa. Mutta suojaa hiukan esimerkiksi sateelta ja näkyy valoisallakin. Metsästyskoirille käsittääkseni lähinnä suunniteltu, mutta kai sitä saa muutkin käyttää. Sitten käytiin vielä noin tunnin lenkki siinä lähimaastoissa ja ajaa hurautettiin Väksyn kentälle. Nosetreeniä olin suunnitellut, muttei Peikko oikein ollut samaa mieltä. Se nosteli vaan koipea ja paineistui jos yhtään yritti sitä innostaa. Purkkia heittelemällä se kiinnostui vähän, muttei riittävästi ja pakattiinkin itsemme autoon ja ajettiin kotiin. Kotona tehtiin vielä pihassa niin, että purkeilla oli namia ja se sujui sentään hyvin.


Uusi takki. Hieno.

Perjantaina (22.11.) käytiin taas Korpun kanssa kärrylenkillä. Reilu viisi kilometriä käppäiltiin ja hiukan extremeäkin mahtui taas matkaan. Pimeydessä kiiluvat silmät olivat pelottavia jopa minusta, vaikka tajusinkin niiden olevan vain kauriita. Poni panikoi sen verran paljon, että katsoin parhaaksi kääntyä takaisin tulosuuntaan vielä kun se oli mahdollista tehdä hallitusti. Seuraava vaihe kun olisi ollut ponin pakeneminen, enkä nyt ihan viitsinyt ottaa sitä riskiä, kun luottoa on muutenkin edellisen äksidentin jälkeen jouduttu vieläkin kasailemaan. Ja jos pelottaa, niin pelottaa, eikä pakottamisesta ole mitään hyötyä, kuten nyt ei tietysti muutenkaan. Matkalla tallilta kotiin käytiin vielä Peikon kanssa Siltakylässä puolen tunnin lenkki, ennen kuin sitten viimein oikeasti kotiuduin.

Lauantaina (23.11.) oltiin ensin aamupäivällä Peikon kanssa hengaamassa KKS:n hallilla agimölleissä. Ihan kivaa pitkästä aikaa ja Peikollekin jotain virikettä ja koiraseuraa. Liian vähän ollaan viime aikoina käyty yleensäkään yhtään missään, joten oli jo aikakin aktivoitua. Sieltä sitten suorinta tietä tallille. Skorpanin kanssa käytiin vaihteeksi ratsastusretkellä. Vajaan tunnin maastolenkki heitettiin ja poni oli vallan reipas. Ihan ravailtiinkin, vaikka aika helposti tyyppi nyt tarjosi laukkaa, kun pyysin lisää vauhtia. Täytynee keskittyä laukka-apujen opetteluun, niin ei sotke sitten niin helposti. Nythän olen laukkaa pyytänyt vain äänellä ja kun siitä on viimeaikoina vielä palkattu pyytämällä käyntiin ja jopa ruoalla, niin kai se sitä nyt tarjoaa innoissaan.


Illalla käytiin vielä Peikon kanssa kirkolla reipas tunnin lenkki.

Sunnuntaina (24.11.) oltiin taas aamupäivällä Peikon kanssa koiratapahtumassa hengaamassa. Tällä kertaa Kåiralan mätsärissä. Tuttuja oli paljon ja koirakavereitakin tavattiin. Sieltä ajeltiin tallille. Korpun kanssa käytiinkin ihan kunnon kärrylenkki vaihteeksi. Käyntiä kyllä lähinnä, mutta kilometrejä yli kahdeksan ja aikaakin kului 1,5 tuntia. Eli ihan hyvä lenkki. Käytiin vielä lenkin jälkeen jäähdyttelemässä viisikymppisellä Peikon kanssa. 




Maanantaina (25.11.) en käynyt tallilla. Pyrin pitämään maanantait ja perjantait tallivapaata, että joskus ehtisi jotain muutakin, vaan aina se ei onnistu. Vähän kyllä keleistäkin riippuu, kun esimerkiksi rankkasateella ei viitsi mennä ja taas hyvällä kelillä menee mielellään. Korppu tarvii myös vapaata ja tarvisi enemmänkin, mutta koska lihoo hervotonta vauhtia nyt kun seisoo taas vaan paalilla, niin pakko on vaan yrittää pitää sitä paremmin liikkeessä. Mutta, tänään tällä päivämäärällä, en tallilla siis käynyt. Peikon kanssa käytiin kaupoilla ja samalla vähän nosettamassa. Tehtiin Ahlströmin parkkikselle "purkkirata" eli piilotin neljä pientä (magneetti)purkkia heinikkoon. Annoin Peikon ensin nuuskuttaa toisaalla ja sitten muina miehinä käveltiin kohti purkkeja. Palkkasin heti kun reagoi hajuun. Ensin oli varsin paineessa, mutta purkki purkilta reipastui ja viimeisellä oli jo häntä pystyssä ja varsin iloinen. Hyvä treeni siis.




Tiistaina (26.11.) käytiin lenkillä molempien poikien kanssa ja keskiviikkona (27.11.) samoin, vaikka vaan lyhyemmin kun vettä tuli taas yllättäen taivaan täydeltä. Keskiviikkona ennen tätä pientä köpöttelyä, puuhattiin hetki Korpun kanssa kentällä. Vähän oli känkkäränkkä ja jäykkäkin poni, eikä oikein mistään tullut mitään. Ihan hyvä siis, että jouduttiin väistämään ratsukon tieltä ja lähdettiin pienelle kävelylle.

Keskiviikkona (28.11.) ei tehty mitään. Minulla oli sen verran flunssainen olo, että katsoin parhaaksi levätä kotona. Ja vettäkin satoi. Torstaina (29.11.) kotoilu jatkui, mutta käytiin sentään Peikon kanssa lenkillä. Sade jatkuu, muuttunee rännäksi/lumeksi. Ja muuttuikin.




Perjantaina (30.11.) sitten tallille taas. Yöllä tosiaan satoi räntää ja lunta ja sitten pakasti, joten pihatolla minua odotti varsin jäinen poni. Kävelytin sen suorinta tietä talliin ja yhteen karsinaan vähän sulamaan. Ensin näytti, että on ihan rauhassa ja heitin sille heinää, mitä alkoi syödä. Vaan sen verran kuitenkin stressasi, että heinän rouskuttelu loppui lyhyeen. Oli kuitenkin ihan rauhassa, vaikka ei rento ollutkaan. Harjailin sen sitten hetken päästä karsinassa, kun oli vähän sulanut. Käytävällä pestiin sitten jalat ämpärissä yksi kerrallaan. Eka kerta ja hyvin meni, viimeisen jalan jo uskalsi laittaa ihan maahankin, siellä ämpärissä siis. Fleeceloimi heitettiin niskaan, jotta vaikka kuivuisi eikä sitten enää jäätyisi, ja lähdettiin lenkille. Peikko toki napattiin autosta mukaan.

Siinä oli se, marraskuu. Joulua odotellessa ja samalla valon lisääntymistä ja ensi vuotta. Ei mene enää kauaa, kun minulla on kuusivuotias nuori hevonen. Jokohan sen kanssa alkaisi kunnon töihin?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti