Sunnuntaina (1.12.) käytiin Korpun kanssa kävelemässä noin seitsemän kilometrin kärrylenkki. Sen verran liukasta oli, että ihan joutui kaivamaan nastatöppöset kesäteloilta takaisin käyttöön. Käytiin vielä Peikon kanssa kävelemässä pieni lenkki loimi niskassa. Peikko saikin hengailla sitten mukana, kun syötin Skorpanin ja vein takaisin pihatolle.
Myöhemmin lähdettiin vielä Peikon kanssa nosetreeneihin. Oltiin yhden treenikaverin kotona ja treenattiin vanhassa navetassa. Peikolla oli jännää ja ensimmäisen tilan lattia oli erityisen jännä. Alkuun liikkuminen oli lähinnä hiipimistä, mutta kyllä se etsikin. Jotenkin vaan tuntui, ettei se reagoinut hajuun juuri millääm tavalla, vaan jatkoi vaan etsimistä tai ainakin haistelua, vaikka hajun bongasikin. Pääsin kuitenkin palkkaamaan ja ehkä se jotain oppikin. Nyt ainakin näyttää selvästi siltä, että motivaatiota tarvitaan rutkasti lisää, jotta se haju tulee tärkeäksi.
Maanantaina (2.12.) lenkkeili vain Peikko. Käytiin kiertämässä Huutjärven ympäri. Tiistaina (3.12.) lenkkeiltiin koko porukalla. Peikon ja Korpun kanssa siis noin 1,5 tunnin lenkki iltapimeällä. Korpulla oli tänäänkin nastat alla, koska liukasta oli vieläkin. Keskiviikkona (4.12.) käytiin Korpun kanssa kärryttelemässä yhteensä noin viiden kilometrin verran. Lopussa pyörittiin pellolla, mikä olikin aika raskasta, koska vielä oli vähän lunta, vaikkei enää liukasta. Nyt ei pelkästään kävelty, vaan ravailtiin ja otettiin parit laukkapätkätkin. Loppukäynnit köpöteltiin kentällä ratsain. Peikon kanssa käytiin kotimatkalla lenkkeilemässä kaupalta.
Torstaina (5.12.) tehtiin Peikolle kotosalla nosetreeni reilusti (3h) vanhennetuilla hajuilla. Tallissa oli yksi tarra, jonka löysi helposti ja sai palkaksi herkkuruokaa purkista. Vahvistelin vielä ilmaisua (nenäkosketusta) purkilla pihalla. Ihan iloisesti teki, mutta kotona kaikki on helpompaa. Illalla käytiin vielä Hutikalla lenkillä. Tallillakin kävin ja Korppua yritin juoksutella, mutta oli kovin haluton liikkumaan ja taipui voimakkaasti ulospäin oikeassa kierroksessa, joten lopetettiin lyhyeen. Hieroin sen sitten vaan kevyesti läpi ja sieltä löytyikin vasemmalta lavan etureunasta kireyttä, mikä onneksi aukesi helposti. Venyteltiin vielä.
 |
| Pojat lenkillä 6.12. |
Perjantaina (6.12.) Itsenäsyyspäivänä siis, käytiin päivällä Korpun ja Peikon kanssa lenkillä. Illalla käytiin vielä Peikon kanssa kaupoilla ja siellä Sutelassa pieni pissalenkki samalla. Kotiin tultuamme tehtiin nosea, piilot oli valmiina jo. Lähtöhajun ilmaisi, mutta muuten ei edes yrittänyt. Laskin sen sitten irti ja sai katsoa, kun piilotin purkkia sinne tänne ja sitten jo ihan innostuikin. Ja saatiin ihan onnistunut treeni loppujen lopuksi.
Lauantaina (7.12.) kävin Korpun kanssa kärryttelemässä rautasillalle ja takaisin. Lähinnä käveltiin, mutta pienet pätkät otettiin myös ravia ja laukkaa. Peikko kävi vain pienellä pissalenkillä iltasella vesisateessa ja heittelin sille palloa pihalla, kun nyt yksin ollessaan se jopa ihan vähän välillä innostuu leikkimään, kun kukaan ei ole varastamassa leluja. Intoa ei kyllä kestä kauaa, mutta vähänkin on hyvä.
Sunnuntaina (8.12.) oli seuran (Staran) koulumestaruuskisat, joulujuhla ja vuosikokous maneesilla, minne aamusta Peikon kanssa ajeltiin. Siellä sitten hurahtikin iltapäivään asti ja Korpun tallille ajeltiin suoraan sieltä. Juuri ja juuri ennen pimeän tuloa, ehdin vielä käydä heittämässä Korpun kanssa pienen maastolenkin. Kivan reipas ja kuuliainen oli poni, vaikka kerran iskikin paniikki, kun mörkö (retkijakkara) tien vieressä uhkasi syödä pienen ponin. Tulin alas ja talutin ohi, käytiin vielä ihan haistamassakin, ettei ole vaarallinen. Jäähdyteltiin taas Peikon kanssa pienellä lenkillä.
Maanantaina (9.12.) tehtiin Peikon kanssa pihalla nosea heti työpäivän jälkeen, kun vielä oli valoisaa. Hirveän hyvä ja innokas oli nyt ja löysikin, vaikka taaskaan ei oikein ilmaissut löytöä millaan tavalla, jatkoi vaan matkaansa. Palkaksi märkäruokaa purkista ja pallonheittoa. Käytiin vielä pyörälenkilläkin ennen pimeää. Illalla tehtiin vielä sisällä ilmaisua ja käytiin Karhulassa asioilla ja pienellä lenkillä.
Tiistaina (10.12.) oli taas tallipäivä. Korpun kanssa käytiin pellolla kärryttelemässä vajaan neljän kilometrin verran. Pehmeä pelto ja hiukan lunta, joten ihan oli riittävä urheilusuoritus vaikka lähinnä käveltiin. Peikon kanssa käytiin vielä jäähdyttelylenkillä ja taas sai Peikko hengailla mukana, kun hoidin Korpun takaisin pihatolle.
Keskiviikkona (11.12.) ohjasajoin Korpun kentällä, yhteensä noin 20 minuuttia. Taivuteltiin ja samalla yritettiin sisätakajalkaa saada alle, tehtiin myös temmon vaihteluja käynnissä sekä peruutuksia ja liikkeellelähtöjä. Mukavan kuuliainen poni. Riisuttiin silat ja käytiin vielä Peikon kanssa pienellä lenkillä. Peikko hengasi tänäänkin loppuajan sitten mukana.
Torstaina (12.12.) tehtiin Korpun kanssa kärrylenkki. Mukavan reipas ja hyväntuulinen poni. Peikon kanssa käytiin kotimatkalla lenkkeilemässä Siltakylässä. Samoin kuin myös perjantaina (13.12.). Ponin kävin vain hieromassa ja syöttämässä.
Lauantaina (14.12.) ajelin taas Peikon kanssa Kouvolaan nosettamaan. Tällä kertaa oltiin suuressa tekniikkaa myyvässä tukkuliikkeessä, missä yksi treenikaveri on töissä. Koko päivä meni taas huomaamatta ja vaikkei Peikolla mennytkään kovin hyvin, niin taas saatiin paljon eväitä jatkoon ja vahvistusta omille ajatuksille. Peikko teki kaksi kierrosta ja ensin jännitti lattia ja kaikki ja sitten olisi enemmän kiinnostanut vain lattiassa olevat hajut. Eikä se nytkään ilmaissut löytöjä oikein millään tavalla. Mutta se löysi noin vuorokauden vanhan hajun ja kuitenkin hiukan avustettuna yritti parhaansa. Se ei taas syönyt aamulla, joten mahankin kanssa oli ongelmia, eikä ruoka tainnut olla riittävän motivoivaa tänään.
Sunnuntaina (15.12.) tehtiin Peikon ja Korpun kanssa pitkä lenkki. Poni oli hirvittävän reipas taas ja alkumatkasta varsinkin joutui toppuuttelemaan. Uudet tossutkin saatiin taakse tänään. Peikko taas oli kummallisen paniikkihäiriöinen suurimman osan matkasta. Mahaa taas epäilin ja varmaan sielläkin vikaa oli, kun ei tänäkään aamuna syönyt. Vasta loppumatkasta tajusin tarkastaa anaalirauhaset, kun jo muutamaa päivää aiemmin huomioin tarpeen, mutta jotenkin sitten sen unohdin. Ja kas, kummasti piristyi herra koira, kun tyhjensin selvästi tulehtuneet rauhaset. Täytyy taas muistaa tämäkin vaiva hoitaa jatkossa hiukan paremmin.
Sunnuntaina (8.12.) oli seuran (Staran) koulumestaruuskisat, joulujuhla ja vuosikokous maneesilla, minne aamusta Peikon kanssa ajeltiin. Siellä sitten hurahtikin iltapäivään asti ja Korpun tallille ajeltiin suoraan sieltä. Juuri ja juuri ennen pimeän tuloa, ehdin vielä käydä heittämässä Korpun kanssa pienen maastolenkin. Kivan reipas ja kuuliainen oli poni, vaikka kerran iskikin paniikki, kun mörkö (retkijakkara) tien vieressä uhkasi syödä pienen ponin. Tulin alas ja talutin ohi, käytiin vielä ihan haistamassakin, ettei ole vaarallinen. Jäähdyteltiin taas Peikon kanssa pienellä lenkillä.
Maanantaina (9.12.) tehtiin Peikon kanssa pihalla nosea heti työpäivän jälkeen, kun vielä oli valoisaa. Hirveän hyvä ja innokas oli nyt ja löysikin, vaikka taaskaan ei oikein ilmaissut löytöä millaan tavalla, jatkoi vaan matkaansa. Palkaksi märkäruokaa purkista ja pallonheittoa. Käytiin vielä pyörälenkilläkin ennen pimeää. Illalla tehtiin vielä sisällä ilmaisua ja käytiin Karhulassa asioilla ja pienellä lenkillä.
Tiistaina (10.12.) oli taas tallipäivä. Korpun kanssa käytiin pellolla kärryttelemässä vajaan neljän kilometrin verran. Pehmeä pelto ja hiukan lunta, joten ihan oli riittävä urheilusuoritus vaikka lähinnä käveltiin. Peikon kanssa käytiin vielä jäähdyttelylenkillä ja taas sai Peikko hengailla mukana, kun hoidin Korpun takaisin pihatolle.
Keskiviikkona (11.12.) ohjasajoin Korpun kentällä, yhteensä noin 20 minuuttia. Taivuteltiin ja samalla yritettiin sisätakajalkaa saada alle, tehtiin myös temmon vaihteluja käynnissä sekä peruutuksia ja liikkeellelähtöjä. Mukavan kuuliainen poni. Riisuttiin silat ja käytiin vielä Peikon kanssa pienellä lenkillä. Peikko hengasi tänäänkin loppuajan sitten mukana.
Torstaina (12.12.) tehtiin Korpun kanssa kärrylenkki. Mukavan reipas ja hyväntuulinen poni. Peikon kanssa käytiin kotimatkalla lenkkeilemässä Siltakylässä. Samoin kuin myös perjantaina (13.12.). Ponin kävin vain hieromassa ja syöttämässä.
 |
| kuva Marika Terä |
Lauantaina (14.12.) ajelin taas Peikon kanssa Kouvolaan nosettamaan. Tällä kertaa oltiin suuressa tekniikkaa myyvässä tukkuliikkeessä, missä yksi treenikaveri on töissä. Koko päivä meni taas huomaamatta ja vaikkei Peikolla mennytkään kovin hyvin, niin taas saatiin paljon eväitä jatkoon ja vahvistusta omille ajatuksille. Peikko teki kaksi kierrosta ja ensin jännitti lattia ja kaikki ja sitten olisi enemmän kiinnostanut vain lattiassa olevat hajut. Eikä se nytkään ilmaissut löytöjä oikein millään tavalla. Mutta se löysi noin vuorokauden vanhan hajun ja kuitenkin hiukan avustettuna yritti parhaansa. Se ei taas syönyt aamulla, joten mahankin kanssa oli ongelmia, eikä ruoka tainnut olla riittävän motivoivaa tänään.
 |
| kuva Marika Terä |
Sunnuntaina (15.12.) tehtiin Peikon ja Korpun kanssa pitkä lenkki. Poni oli hirvittävän reipas taas ja alkumatkasta varsinkin joutui toppuuttelemaan. Uudet tossutkin saatiin taakse tänään. Peikko taas oli kummallisen paniikkihäiriöinen suurimman osan matkasta. Mahaa taas epäilin ja varmaan sielläkin vikaa oli, kun ei tänäkään aamuna syönyt. Vasta loppumatkasta tajusin tarkastaa anaalirauhaset, kun jo muutamaa päivää aiemmin huomioin tarpeen, mutta jotenkin sitten sen unohdin. Ja kas, kummasti piristyi herra koira, kun tyhjensin selvästi tulehtuneet rauhaset. Täytyy taas muistaa tämäkin vaiva hoitaa jatkossa hiukan paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti