Tiistai (24.12.) Jouluaatto. Aamupäivällä pyörähdin tallilla viemässä pojille kuusen ja herkkuja ja ajoin sieltä sitten suoraan Kouvolaan joulun viettoon. Pojat oli ensin ihan järkyttyneitä, kun näkivät minut kuusen kanssa ja pakenivat Vissen johdolla. Aika nopsasti kuitenkin uteliaisuus voitti ja tulivat Korpun johdolla katsomaan, mitä täti oikein puuhaa. Piilotin kuuseen ja sen alle leipää, porkkanan paloja ja joulupipareita. Hyvin kelpasi.
Peikko kävi pienellä lenkillä ennen kuin mentiin äidin luo, perinteinen hautuumaakeikka iltapäivällä ja illalla kotiin lähtiessä vielä pikku lenkki. Koko päivä sillä meni vähän päivystäessä ja herkkuja syödessä, joten hyvin väsytti, kun kotiin päästiin.
Keskiviikkona (25.12.) käytiin taas porukalla lenkkeilemässä, minä ja pojat. Korppu hengästyi yhä hiukan normaalia enemmän, mutta oli ihan reipas ja hyväntuulinen. Ihanan hiljaista, kun ei tuullut yhtään, mikä on harvinaista ja kun ei tuullut, ei kuuluneet moottoritien äänetkään, eikä oikein ollut ketään liikkeellä missään muutenkaan. Aivan täysi hiljaisuus, niin rentouttavaa.
Torstaina (26.12.) oli vuorossa perinteinen Tapanin maasto tallilaisten kanssa. Puolilta päivin startattiin. Poni(t) olivat aika levottomia, kun menin Korppua hakemaan. Muutama loikka matkalla tallin pihalle, missä onneksi rauhoittui. Kentällä muutama kierros ennen lähtöä viimeisiä odotellessa. Poni oli aika vauhdikas (luetaan stressaantunut), enkä meinannut millään saada siihen mitään kontaktia. Viimein pääsin palkkaamaan hienosta pysähdyksestä ja tilanne parani huomattavasti. Alkumatka oli aika hössöttämistä, mutta pysyi hanskassa ja noudatti pyyntöjä, joskin vähän hitaasti. Noin kilometrin kohdalla rauhoittui ja toimi ihan superhyvin loppumatkan. Noin seitsemän kilometrin lenkki tehtiin ja hiki tuli, kun piti niin vauhdilla kipitellä.
Peikon kanssa käytiin kotimatkalla Hutikalla heittämässä tunnin mittainen lenkki. Paljon mitään muuta ei sitten tullut tehtyäkään.
Perjantaina (27.12.) lenkkeiltiin Peikon kanssa Karhulassa, samalla kun kävin Tokmannilta hakemassa tasapainotyynyn. Illalla piti sitten kokeilla, mitä Peikko siitä sanoo. Oli vähän jännää ja vältteli viimeiseen asti edes koskemasta siihen, mutta saatiin me muutama onnistuminenkin.
Lauantaina (28.12.) tehtiin Kamburin kanssa kärryillä sama lenkki kuin Tapanina porukalla. Ihana pikkupakkanen ja auringonpaiste oli pitkästä aikaa. Käveltiin lähinnä ja poni oli kyllä reipas, mutta kompuroi ja meni kerran jopa ihan polvilleen. Se on tehnyt tuota ennenkin, muttei nyt pitkään aikaan. Liittyisikö jotenkin kasvamiseen? Tai ehkä se on vaan jäykkä, kun juo liian vähän. Tai sitten se on vaan ihan risa. Kaikki on mahdollista. Käytiin vielä kärryttelyn jälkeen Peikon kanssa lenkillä. Poni oli kyllä sitä mieltä, ettei ole lähdössä enää mihinkään, koska on jo lenkkeillyt ihan riittävästi, mutta ei auttanut, pakko oli mukaan tulla. Tavattiin matkalla tuttuja ja lenkki vähän venähti, joten ihan oli jo pimeää, kun palattiin tallille.
Sunnuntaina (29.12.) käytiin taas kärryttelemässä. Tällä kertaa tehtiin vain neljän kilometrin kävelylenkki ja poni vaikutti varsin vetämättömältä. Nyt ei kuitenkaan kompuroinut ja oli ihan tyytyväisen oloinen lenkin jälkeen.
Peikon kanssa yritettiin taas treenata nosea vaihteeksi. Pihalla vein hajun (tarra) niin että näki. Sillä oli vaihteeksi valjaat ja liina, kun on tehnyt nyt yleensä vapaana. Vähän varasti, naru nykäisi ja paniikki oli valmis. Sai kuitenkin hajun melkein samantien ja reipastui silmissä, ilmaisi ja sai metsästää lentäviä nakinpaloja. Toinen olikin sitten jo ihan panikointia. Päästin sen irti, muttei se tilannetta parantanut. Niin joutui Peikko sisälle ja minä panin pillit pussiin. Tehtiin sitten kuitenkin sisällä myöhemmin, kun oli murjottanut aikansa ja alkoi reipastua. Ihan ilmaisua vaan ja se sujuikin, jos nyt ei hyvin, niin ei nyt kuitenkaan panikoinut. No, ei ole kyllä taas koko viikonloppuna kyllä syönytkään, että..
Maanantaina (30.12.) oli kyllä tarkoitus mennä tallille, mutten sitten viitsinyt, koska taas satoi vettä. Käytiin vaan Peikon kanssa lenkkeilemässä tuolla "takamettätiellä". Enpä ole siellä pitkiin aikoihin käynytkään, oli ihan kivaa. Töistä tullessa käytin sen innon ja riemun hyväkseni ja tehtiin hiukan nosen ilmaisujuttuja sisällä. Atuloissa tarra ja sitä koskettamalla sai palkan. Muutaman kerran liimasinkin tarraa, mutta ihan Peikon nenän edessä, joten aika helppoa oli, kun ei tarvinut yhtään etsiä. Iloisesti teki nyt, mutta on taas syönytkin normaalisti.
Tiistai (31.12.) ja vuoden viimeinen päivä. Käväisin tallilla lappamassa pari kärryllistä lantaa ja levittelemässä heiniä pitkin tarhaa, jotta on jotain muutakin puuhaa kuin vaan seisoskella paalilla. Sen jälkeen heitettiin Peikon kanssa noin tunnin lenkki omalla kylällä. Kerran pamahti aika lähellä, kello oli noin viisi silloin, mutta muuten oli tosi hiljaista ja on ollut koko illan. Kasin aikoihin paukahteli jonkin verran. Ensimmäisiä piti haukkua, mutta muuten Peikko on lähinnä nukkunut. Tehtiin jotain pikku temppuja jossain vaiheessa, mutta muuten vaan odotellaan vuoden vaihtumista.
Hyvää Uutta Vuotta Kaikille!
Torstaina (26.12.) oli vuorossa perinteinen Tapanin maasto tallilaisten kanssa. Puolilta päivin startattiin. Poni(t) olivat aika levottomia, kun menin Korppua hakemaan. Muutama loikka matkalla tallin pihalle, missä onneksi rauhoittui. Kentällä muutama kierros ennen lähtöä viimeisiä odotellessa. Poni oli aika vauhdikas (luetaan stressaantunut), enkä meinannut millään saada siihen mitään kontaktia. Viimein pääsin palkkaamaan hienosta pysähdyksestä ja tilanne parani huomattavasti. Alkumatka oli aika hössöttämistä, mutta pysyi hanskassa ja noudatti pyyntöjä, joskin vähän hitaasti. Noin kilometrin kohdalla rauhoittui ja toimi ihan superhyvin loppumatkan. Noin seitsemän kilometrin lenkki tehtiin ja hiki tuli, kun piti niin vauhdilla kipitellä.
Peikon kanssa käytiin kotimatkalla Hutikalla heittämässä tunnin mittainen lenkki. Paljon mitään muuta ei sitten tullut tehtyäkään.
Perjantaina (27.12.) lenkkeiltiin Peikon kanssa Karhulassa, samalla kun kävin Tokmannilta hakemassa tasapainotyynyn. Illalla piti sitten kokeilla, mitä Peikko siitä sanoo. Oli vähän jännää ja vältteli viimeiseen asti edes koskemasta siihen, mutta saatiin me muutama onnistuminenkin.
Lauantaina (28.12.) tehtiin Kamburin kanssa kärryillä sama lenkki kuin Tapanina porukalla. Ihana pikkupakkanen ja auringonpaiste oli pitkästä aikaa. Käveltiin lähinnä ja poni oli kyllä reipas, mutta kompuroi ja meni kerran jopa ihan polvilleen. Se on tehnyt tuota ennenkin, muttei nyt pitkään aikaan. Liittyisikö jotenkin kasvamiseen? Tai ehkä se on vaan jäykkä, kun juo liian vähän. Tai sitten se on vaan ihan risa. Kaikki on mahdollista. Käytiin vielä kärryttelyn jälkeen Peikon kanssa lenkillä. Poni oli kyllä sitä mieltä, ettei ole lähdössä enää mihinkään, koska on jo lenkkeillyt ihan riittävästi, mutta ei auttanut, pakko oli mukaan tulla. Tavattiin matkalla tuttuja ja lenkki vähän venähti, joten ihan oli jo pimeää, kun palattiin tallille.
Sunnuntaina (29.12.) käytiin taas kärryttelemässä. Tällä kertaa tehtiin vain neljän kilometrin kävelylenkki ja poni vaikutti varsin vetämättömältä. Nyt ei kuitenkaan kompuroinut ja oli ihan tyytyväisen oloinen lenkin jälkeen.
Peikon kanssa yritettiin taas treenata nosea vaihteeksi. Pihalla vein hajun (tarra) niin että näki. Sillä oli vaihteeksi valjaat ja liina, kun on tehnyt nyt yleensä vapaana. Vähän varasti, naru nykäisi ja paniikki oli valmis. Sai kuitenkin hajun melkein samantien ja reipastui silmissä, ilmaisi ja sai metsästää lentäviä nakinpaloja. Toinen olikin sitten jo ihan panikointia. Päästin sen irti, muttei se tilannetta parantanut. Niin joutui Peikko sisälle ja minä panin pillit pussiin. Tehtiin sitten kuitenkin sisällä myöhemmin, kun oli murjottanut aikansa ja alkoi reipastua. Ihan ilmaisua vaan ja se sujuikin, jos nyt ei hyvin, niin ei nyt kuitenkaan panikoinut. No, ei ole kyllä taas koko viikonloppuna kyllä syönytkään, että..
 |
| 25.12. |
Maanantaina (30.12.) oli kyllä tarkoitus mennä tallille, mutten sitten viitsinyt, koska taas satoi vettä. Käytiin vaan Peikon kanssa lenkkeilemässä tuolla "takamettätiellä". Enpä ole siellä pitkiin aikoihin käynytkään, oli ihan kivaa. Töistä tullessa käytin sen innon ja riemun hyväkseni ja tehtiin hiukan nosen ilmaisujuttuja sisällä. Atuloissa tarra ja sitä koskettamalla sai palkan. Muutaman kerran liimasinkin tarraa, mutta ihan Peikon nenän edessä, joten aika helppoa oli, kun ei tarvinut yhtään etsiä. Iloisesti teki nyt, mutta on taas syönytkin normaalisti.
Tiistai (31.12.) ja vuoden viimeinen päivä. Käväisin tallilla lappamassa pari kärryllistä lantaa ja levittelemässä heiniä pitkin tarhaa, jotta on jotain muutakin puuhaa kuin vaan seisoskella paalilla. Sen jälkeen heitettiin Peikon kanssa noin tunnin lenkki omalla kylällä. Kerran pamahti aika lähellä, kello oli noin viisi silloin, mutta muuten oli tosi hiljaista ja on ollut koko illan. Kasin aikoihin paukahteli jonkin verran. Ensimmäisiä piti haukkua, mutta muuten Peikko on lähinnä nukkunut. Tehtiin jotain pikku temppuja jossain vaiheessa, mutta muuten vaan odotellaan vuoden vaihtumista.
Hyvää Uutta Vuotta Kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti