Maanantaina (16.12.) oli taas tallivapaa. Peikkokin vaikutti ihan normaalilta, joten treenattiin vähän nosea. Ihan tein sisälle piilon, jonka etsi ja löysi hyvin ja jopa ilmaisi tökkäämällä. Hirveesti riehuttiin sitten. Lenkilläkin sitten käytiin vielä myöhemmin, ihan omalla kylällä vaihteeksi.
Tiistaina (17.12) kävin Korpun kanssa maastolenkillä ratsain. Poniporukka lähti pihasta juuri ennen meitä ja Korppu olisi tahtonut mukaan. Ihan rauhassa se oli selkäännousussa, mutta kun palkka oli suussa ja penkki vietiin vierestä, niin johan lähti vauhdilla perään. Paitsi ettei lähtenyt, vaan palautettiin paikalleen ja pyöritettiin pikku ympyrällä, kunnes päästiin rauhassa matkaan. Ja olikin oikein kuuliainen ja reipas poni sitten lenkillä. Kuskilla vaan kävi pikku moka. Huomasin lenkin jälkeen kypärää pois ottaessani, etten ollut edes laittanut sitä päähän. Hups. Kyllä minä sen olin laittavinani.. Käytiin vielä Peikon kanssa lenkkeilemässä ja Peikko hengasi taas loppuajan mukana muutenkin.
Keskiviikkona (18.12.) tuli taas vettä taivaan täydeltä, mikä ei nyt sinänsä enää yllätä. Sitä on riittänyt kyllä. Tallille en siis viitsinyt mennä. Peikkokaan ei päässyt kauheasti lenkkeilemään. Ihan hetki oltiin kauppareissulla ulkona, kun juuri silloin ei satanut kaatamalla. Kotona vähän tokoiltiin ja nosetettiin. Pienet tokottelut meni ihan kivasti ja innoissaan, noset taas ei. Ensin paineistui niin pahasti, että piti keskeyttää koko touhu. Hetken päästä eri huoneessa meni jo paremmin, mutta taas huonetta vaihdettua paineistui. Olkkari siis ok, muut huoneet ei. Eteisestä saatiin kuitenkin auttamalla ihan ok suoritus ja vielä kun vahvisteltiin ilmaisua, niin ihan hyvä mieli jäi molemmille kaikesta huolimatta. Huoh, vaikeeta on, mutta ehkä tämä tästä. Uutta pentua haaveilen kyllä, kunhan sopiva löytyy. Kiire ei ole, löytyy kun löytyy.
 |
| Ei nyt ihan tältä päivältä tämä kuva, vaan myöhemmältä eli 21.12. on tämä otettu. |
Torstaina (19.12.) käytiin taas Korpun kanssa kärrylenkillä. Viitisen kilometriä kipiteltiin käynnissä ja ravissa. Ihan reipas poni. Sille niin sopii tämä silloin tällöin treenailu.
Sitä ennen tehtiin Peikon kanssa nosetreeni pihalla, Peikko vapaana. Näki kun laitoin tarran ja siirsin sitä kerran. Sillä konstilla toimi oikein mukavasti ja innoissaan ja ilmaisikin. Harjoitukset jatkuvat siis. Peikko ei sitten kauheasti lenkkeillyt, kun aika vaan ei riittänyt. Kävi se takamettässä tarpeillaan.
Perjantaina (20.12.) käytiin Peikon kanssa asioilla, viimeiset jouluhankinnat listalla. Käytiin samalla noin tunnin lenkki Aittakorvessa. Prismalta siis lähdettiin. Taas kummallinen paniikkikohtaus ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta ilman varoitusta, kun oltiin melkein autolla. Laukesi, kun pyysin hyppimään betoniporsaille.
Lauantai (21.12.) Peikko ei taas syönyt aamulla, ei edes herkut kelpanneet. Vaikutti kuitenkin muuten ihan normaalilta. Illalla tallilta tullessa tehtiin ihan reipas lenkki ja ihan okei oli silloinkin, muttei syönyt illallakaan. Korpun kanssa käytiin katsomassa kärryillä onnettomuuspaikkaa. Ei olla siellä käyty sen syyskuisen äksidentin jälkeen. Aika kivikostahan se on pakoon rynnännyt. Nyt oli ihan lungi. Reippaasti liikkui, vaikka vähän kompuroikin ja kerran meni ihan polvilleenkin. Tossukin irtosi takaa jossain vaiheessa, huomasin vasta viimeisellä kilometrillä. Uudet tossut ja liian löysällä, muutenhan nuo eivät ole irronneet. Että sellainen lenkki, noin 7,5 kilometriä yhteensä. Matolääkkeet sai lenkin jälkeen, eikä sitten enää suostunut ottamaan edes porkkanaa, ettei vaan taas yritetä myrkyttää. Söi se ruokansa kuitenkin.
Sunnuntaina (22.12.) tehtiin Peikon kanssa nosea. Se oksenteli yöllä ja olo parani sitten. Annoin kyllä antepsiiniäkin aamulla. Joka tapauksessa vaikutti siltä, että voidaan treenata. Ei se syönyt oikein vieläkään, mutta herkut maistui. Laitoin kolme piiloa pihalla, joista kaksi todella reippaasti ja iloisesti, kolmas oli jo liikaa, mutta selvitti senkin autettuna ihan iloisesti kuitenkin.
Korpun kanssa käytiin ratsastuslenkillä, noin viisi kilometriä kipiteltiin. Ihan reipas poni, mutta vaikutti jotenkin kummallisen jähmeältä. Yritettiin vähän ravisiirtymiä treenata, muttei niistä oikein mitään tullut. Huolestuttavan hengästynyt oli tallille palattua, joten lähdettiin vielä Peikon kanssa lenkkeilemään. Ei oikein hyvin kyllä palautunutkaan, mutta sen verran että uskalsin palauttaa sen pihattoon.
Maanantaina (23.12.) kävin tallilla vaan tarkistamassa ponin kunnon. Mitattiin lämpö, joka oli normaali, vaikka poni olikin aika väsyneen oloinen. Harjasin, vuolin etuset ja pari kierrosta pyöräytin kentällä, että näin miten se liikkuu. Jäykästi vähän, muttei pahasti. Sai vielä ruokansa ja palautin takaisin pihattoon. Peikkokaan ei päässyt lenkille, käytiin vaan pieni pissalenkki illalla. Vähän oli vielä joulujuttuja tekemättä ja kinkkukin piti uuniin tyrkätä, joten minulla riitti kyllä puuhaa ilmankin. Vaan kai se olisi joulu tullut tekemättäkin.
Perjantaina (20.12.) käytiin Peikon kanssa asioilla, viimeiset jouluhankinnat listalla. Käytiin samalla noin tunnin lenkki Aittakorvessa. Prismalta siis lähdettiin. Taas kummallinen paniikkikohtaus ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta ilman varoitusta, kun oltiin melkein autolla. Laukesi, kun pyysin hyppimään betoniporsaille.
Lauantai (21.12.) Peikko ei taas syönyt aamulla, ei edes herkut kelpanneet. Vaikutti kuitenkin muuten ihan normaalilta. Illalla tallilta tullessa tehtiin ihan reipas lenkki ja ihan okei oli silloinkin, muttei syönyt illallakaan. Korpun kanssa käytiin katsomassa kärryillä onnettomuuspaikkaa. Ei olla siellä käyty sen syyskuisen äksidentin jälkeen. Aika kivikostahan se on pakoon rynnännyt. Nyt oli ihan lungi. Reippaasti liikkui, vaikka vähän kompuroikin ja kerran meni ihan polvilleenkin. Tossukin irtosi takaa jossain vaiheessa, huomasin vasta viimeisellä kilometrillä. Uudet tossut ja liian löysällä, muutenhan nuo eivät ole irronneet. Että sellainen lenkki, noin 7,5 kilometriä yhteensä. Matolääkkeet sai lenkin jälkeen, eikä sitten enää suostunut ottamaan edes porkkanaa, ettei vaan taas yritetä myrkyttää. Söi se ruokansa kuitenkin.
Sunnuntaina (22.12.) tehtiin Peikon kanssa nosea. Se oksenteli yöllä ja olo parani sitten. Annoin kyllä antepsiiniäkin aamulla. Joka tapauksessa vaikutti siltä, että voidaan treenata. Ei se syönyt oikein vieläkään, mutta herkut maistui. Laitoin kolme piiloa pihalla, joista kaksi todella reippaasti ja iloisesti, kolmas oli jo liikaa, mutta selvitti senkin autettuna ihan iloisesti kuitenkin.
Korpun kanssa käytiin ratsastuslenkillä, noin viisi kilometriä kipiteltiin. Ihan reipas poni, mutta vaikutti jotenkin kummallisen jähmeältä. Yritettiin vähän ravisiirtymiä treenata, muttei niistä oikein mitään tullut. Huolestuttavan hengästynyt oli tallille palattua, joten lähdettiin vielä Peikon kanssa lenkkeilemään. Ei oikein hyvin kyllä palautunutkaan, mutta sen verran että uskalsin palauttaa sen pihattoon.
Maanantaina (23.12.) kävin tallilla vaan tarkistamassa ponin kunnon. Mitattiin lämpö, joka oli normaali, vaikka poni olikin aika väsyneen oloinen. Harjasin, vuolin etuset ja pari kierrosta pyöräytin kentällä, että näin miten se liikkuu. Jäykästi vähän, muttei pahasti. Sai vielä ruokansa ja palautin takaisin pihattoon. Peikkokaan ei päässyt lenkille, käytiin vaan pieni pissalenkki illalla. Vähän oli vielä joulujuttuja tekemättä ja kinkkukin piti uuniin tyrkätä, joten minulla riitti kyllä puuhaa ilmankin. Vaan kai se olisi joulu tullut tekemättäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti