Talvi jatkuu ja sen myötä hiljaiselo. Vaikka viikonloppuna jo tiet hyvin sulivatkin, niin nyt ne ovat taas jäässä, kiitos yöpakkasten. Tai siis ne kohdat ovat jäässä, mitkä olivat sohjoisia. Muualla yhä sulaa, vaikka keskiviikkona tulikin lunta ihan huolella. Taas.
Maanantaina kävin tallilla vain siivoamassa pihattotarhaa. Ei pitänyt mennä ollenkaan, koska hervoton väsymys kellojen kääntelystä johtuen, mutta koska ilma oli hyvä ja kotona tylsää, menin sitten kuitenkin. Tunnin verran siivoilin ja harjailin poneja, kunnes ajelin kotiin. Koirien kanssa kävin vielä pienen lenkin.
Tiistaina oli yhä ihan kiva ilma, vaikka aurinko ei ihan kirkkaalta taivaalta paistellutkaan. Käytiin Korpun ja koirien kanssa ihan hyvän mittainen lenkki, noin 1,5 tuntia. Vaikka en kellojen kääntelystä niin välitäkään, niin onhan se nyt vaan tosi mukavaa, kun illalla on niin pitkään valoisaa. Ehtii työpäivän jälkeen levätä ihan rauhassa ja silti ehtii vielä lenkkeilemäänkin kunnolla ennen pimeän tuloa. Tulisi vaan nyt kunnolla kevät ja sulat tiet, että päästäisi kärryttelemäänkin. Ja olisihan se kiva alkaa vähän sitä ratsutreeniäkin tehdä. Vaan kun kenttä on jäässä, tallin piha on jäässä ja tallin tie on jäässä, niin huonoahan tuo vähän on. Joskaan ei mahdotonta.
Keskiviikkona oli Ljúfurin vuoro päästä koirien kanssa lenkille. Mentiin metsään. Ajatuksena oli käydä katsomassa pääseekö sieltä jo läpi takana kulkevalle metsätielle, mutta niin paljon on lunta vielä, etten viitsinyt oikeastaan edes yrittää. Käveltiin jonkin matkaa pikkuponien vanhoja jälkiä pitkin, kunnes käännyttiin ympäri. Hiki tuli, koska aurinko paistoi ja pohja oli raskas liikkua. Kun päästiin tallille takaisin, alkoikin jo taivas olla pilvessä ja pihatolle päästessä pyrytti jo ihan kunnolla. Hetkessä oli monta senttiä lisää lunta. Autonkin sai kaivaa lähtiessä hangesta.
Torstaina, elikkä siis niin kuin eilen, joutui Kambur lenkkeilemään vaihteeksi ihan vaan kaksistaan mamman kanssa. Rauhaksiin käveltiin ja hampsittiin evästä matkan varrelta. Tai siis Korppu hampsi, minä tyydyin odottelemaan tarpeen niin vaatiessa. Loppu matkasta se hampsaisi vissiinkin liian ison palan purtavaksi tai jotain, mutta jotain tapahtui ja alkoi hervoton suun ja kielen vääntely. Ihan kuin jotain olisi jäänyt sinne kiinni. Mitään siellä ei kuitenkaan näkynyt, sen verran sain katsottua ja kokeiltua. Sain vielä apua tallikaverilta (Kiitos Tuuli!), ja yhteistuumin saatiin suu tsekattua kohtuullisen tarkasti. Ei mitään löydöksiä. Harjasin suun tallin pihalla kaviokoukun harjalla, kun muutakaan en keksinyt ja vielä huuhtelin vedellä. Vähän hassusti se söi ja väänteli suutaan, mutta koska heiniäkin pystyi syömään normaalisti, en sitten hätyytellyt päivystävää, vaikka mieli teki kyllä.
Tänään herra vaikutti lähes normaalilta. Vähän se pureskeli ilman, että suussa oli mitään, mutta muuten oli ihan ok. Annoin sen lenkillä syödä kaikkea, mitä se halusi, muttei se ihan normaalisti kyllä halunnut evästä hampsia. Täytynee vaan tarkkailla, alkaako suu haisemaan tai muuta, niin sitten täytyy pyytää eläinlääkäri katsomaan.
Eilen käväisin myös Kamburin selässä vaihteeksi. Sen satula vähän kippaa takaa ja edestä kohottava geeli onkin ostoslistalla. Vaan koska en ihan voinut olla varma, auttaako se, piti kokeilla. Laitoin eteen palan solumuovia ja satula tuntuikin heti asettuvan paremmin. Ja pitihän se selästäkin kokeilla sen verran mitä jäisellä pihalla pystyi eli istumalla paikallaan seisovan hevosen selässä. Vaikuttaa lupaavalta eli mennään tällä DIY-edestä kohottavalla varmaan ainakin sen aikaa, kun saadaan kunnollinen ostettua.
Myös Peikko pääsi eilen hengailemaan vähän tallilla. Kuvan on ottanut Tuuli, jonka jalkaa vasten Peikko kiipeili. Peikko leikki myös pienen Hertta-cockeritytön kanssa siinä samalla ja seurusteli muutenkin, kunnes kaksijalkaisille tuli turhan kylmä ja piti siirtyä kotia kohti. Ihan kiva pääsiäisloman aloitus ilta kyllä. Pääsiäisestä lisää myöhemmin, kunhan pääsiäinen on ensin eletty.
 |
| Ylimmän ja pystyn kuvan välillä reilu tunti. Niin se maisema muuttuu.. |
Maanantaina kävin tallilla vain siivoamassa pihattotarhaa. Ei pitänyt mennä ollenkaan, koska hervoton väsymys kellojen kääntelystä johtuen, mutta koska ilma oli hyvä ja kotona tylsää, menin sitten kuitenkin. Tunnin verran siivoilin ja harjailin poneja, kunnes ajelin kotiin. Koirien kanssa kävin vielä pienen lenkin.
Tiistaina oli yhä ihan kiva ilma, vaikka aurinko ei ihan kirkkaalta taivaalta paistellutkaan. Käytiin Korpun ja koirien kanssa ihan hyvän mittainen lenkki, noin 1,5 tuntia. Vaikka en kellojen kääntelystä niin välitäkään, niin onhan se nyt vaan tosi mukavaa, kun illalla on niin pitkään valoisaa. Ehtii työpäivän jälkeen levätä ihan rauhassa ja silti ehtii vielä lenkkeilemäänkin kunnolla ennen pimeän tuloa. Tulisi vaan nyt kunnolla kevät ja sulat tiet, että päästäisi kärryttelemäänkin. Ja olisihan se kiva alkaa vähän sitä ratsutreeniäkin tehdä. Vaan kun kenttä on jäässä, tallin piha on jäässä ja tallin tie on jäässä, niin huonoahan tuo vähän on. Joskaan ei mahdotonta.
Keskiviikkona oli Ljúfurin vuoro päästä koirien kanssa lenkille. Mentiin metsään. Ajatuksena oli käydä katsomassa pääseekö sieltä jo läpi takana kulkevalle metsätielle, mutta niin paljon on lunta vielä, etten viitsinyt oikeastaan edes yrittää. Käveltiin jonkin matkaa pikkuponien vanhoja jälkiä pitkin, kunnes käännyttiin ympäri. Hiki tuli, koska aurinko paistoi ja pohja oli raskas liikkua. Kun päästiin tallille takaisin, alkoikin jo taivas olla pilvessä ja pihatolle päästessä pyrytti jo ihan kunnolla. Hetkessä oli monta senttiä lisää lunta. Autonkin sai kaivaa lähtiessä hangesta.
Torstaina, elikkä siis niin kuin eilen, joutui Kambur lenkkeilemään vaihteeksi ihan vaan kaksistaan mamman kanssa. Rauhaksiin käveltiin ja hampsittiin evästä matkan varrelta. Tai siis Korppu hampsi, minä tyydyin odottelemaan tarpeen niin vaatiessa. Loppu matkasta se hampsaisi vissiinkin liian ison palan purtavaksi tai jotain, mutta jotain tapahtui ja alkoi hervoton suun ja kielen vääntely. Ihan kuin jotain olisi jäänyt sinne kiinni. Mitään siellä ei kuitenkaan näkynyt, sen verran sain katsottua ja kokeiltua. Sain vielä apua tallikaverilta (Kiitos Tuuli!), ja yhteistuumin saatiin suu tsekattua kohtuullisen tarkasti. Ei mitään löydöksiä. Harjasin suun tallin pihalla kaviokoukun harjalla, kun muutakaan en keksinyt ja vielä huuhtelin vedellä. Vähän hassusti se söi ja väänteli suutaan, mutta koska heiniäkin pystyi syömään normaalisti, en sitten hätyytellyt päivystävää, vaikka mieli teki kyllä.
 |
| Tässä Tuulin ottamassa kuvassa näkyy hyvin se suun vääntely. |
Tänään herra vaikutti lähes normaalilta. Vähän se pureskeli ilman, että suussa oli mitään, mutta muuten oli ihan ok. Annoin sen lenkillä syödä kaikkea, mitä se halusi, muttei se ihan normaalisti kyllä halunnut evästä hampsia. Täytynee vaan tarkkailla, alkaako suu haisemaan tai muuta, niin sitten täytyy pyytää eläinlääkäri katsomaan.
Eilen käväisin myös Kamburin selässä vaihteeksi. Sen satula vähän kippaa takaa ja edestä kohottava geeli onkin ostoslistalla. Vaan koska en ihan voinut olla varma, auttaako se, piti kokeilla. Laitoin eteen palan solumuovia ja satula tuntuikin heti asettuvan paremmin. Ja pitihän se selästäkin kokeilla sen verran mitä jäisellä pihalla pystyi eli istumalla paikallaan seisovan hevosen selässä. Vaikuttaa lupaavalta eli mennään tällä DIY-edestä kohottavalla varmaan ainakin sen aikaa, kun saadaan kunnollinen ostettua.
Myös Peikko pääsi eilen hengailemaan vähän tallilla. Kuvan on ottanut Tuuli, jonka jalkaa vasten Peikko kiipeili. Peikko leikki myös pienen Hertta-cockeritytön kanssa siinä samalla ja seurusteli muutenkin, kunnes kaksijalkaisille tuli turhan kylmä ja piti siirtyä kotia kohti. Ihan kiva pääsiäisloman aloitus ilta kyllä. Pääsiäisestä lisää myöhemmin, kunhan pääsiäinen on ensin eletty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti