Aurinkoa, aurinkoa, aurinkoa, mikäs tässä on ollut vapaalla ollessa. Ulkoiltu siis on, monta tuntia päivittäin. Ihan vaan varastoon, vaikkei tarvisikaan. Lumet sulaa ja jäät sulaa, jäätyäkseen taas yöllä uudestaan. Yöllä pakkasta on yhä ollut kymmenen ja ylikin, vaikka päivällä nouseekin muutaman asteen plussalle. No, täysi talvi täällä vielä on, vaikka tiet ovatkin osittain hiekalla taas, ennen seuraavaa lumisadetta.
Pitkäperjantaina käytiin taas teinihevoisen kanssa pidempi lenkki vähän oudommissa maisemissa. Hyvää tekee kulkea milloin missäkin, myös tuolla liikenteen seassa, kuten nytkin. Koirat olivat mukana ja keli mitä parhain, eikä kiirettä mihinkään. Tällä kertaa aikaa kului parisen tuntia ja matkaan kuului moottoritien ihmettelyä sen viereisellä huoltotiellä kävellessä ja kylänraitilla bussipysäkkien ihmettelyä. Ohi ajavat autot eivät aiheuta ihmettelyä, mutta mopot hiukan aiheuttavat. Johtuen siitä, että kylän "mopopojat" yleensä pysäyttävät ja sammuttavat kulkupelinsä hevosen kanssa kohdatessaan. Tottumista ei siis ole päässyt muodostumaan ollenkaan.
Onnistuttiin matkalla pelästyttämään lähitallin hevosetkin. Siinä on tarhojen vieressä tiellä bussipysäkki. Ja koska Kamburia kiinnosti moinen hökötys, täytyi sen saada tutkia sitä tarkemmin. Samalla hetkellä kun se kolautti kavionsa lankku"lattiaan", säntäsivät hevoset tarhoissa karkuun. Ja kun Skorpan niitä sitten jäi ihmettelemään, se astui samalla myös toisella jalalla lankuille, samalla seurauksella. Kaverit tarhoissa siis kiihdyttivät tahtia senkin kolauksen kuultuaan. Poistuimme vaivihkaa takavasemmalle.
Tallilla vaihdoin ponia ja läksin vuorostani Ljúfurin kanssa lenkille. Sen kunto on ihan ok tällä hetkellä, koska kelit ovat hyvät. Se pumppailee satunnaisesti ja hengittää tervettä hevosta raskaammin, mutta on virkeä ja reipas. Se hikoilee normaalia enemmän eli on hikinen jo auringossa seistessään, vaikka turkkiakaan ei ole enää mitenkään älyttömästi. Tämä alkoi samaan aikaan kun kortisonin syöttökin. Liittynee ehkä siihen. Miksi ei ole loppunut, vaikkei kortisonia enää saakaan, sitä en tiedä.
Käytiin senkin kanssa ihan reipas yli tunnin mittainen lenkki. Peikko pääsi vielä tällekin lenkille mukaan. Noah ei enää jaksanut ja jäi autoon odottelemaan. Tallireissulla vierähtikin mukavasti kuutisen tuntia kaikkine oheistoimintoineen ja matkoineen.
Lauantai, lankalauantai, meni aikalailla samalla kaavalla. Lenkkeilyä ja aurinkoa. Tallille taas jo aamupäivällä. Pihatolta Kambur mukaan ja taas lenkille. Tällä kertaa käveltiin rennosti tuttuja reittejä, pitkin peltoja ja metsiä. Koirat olivat tälläkin kertaa mukana. Puolitoista tuntia vilahti taas nopeasti ennen tallille paluuta. Kokonaissaldo talleilussa vain kolme tuntia, kun en liikuttanut Ljúfuria.
Kävin kotona syömässä ja pari tuntia istuskeltuani päätin lähteä vielä lenkille, kun aurinkokin jatkoi paistamistaan. Sitäpaitsi minulla oli tylsää. Pakkasin siis koirat autoon ja hurautin Karhulaan. Kävin siellä tunnin lenkin koirien kanssa ja pysähdyin kotimatkalla Prismassa. Ja kas, sehän olikin jo taas ilta.
Sunnuntaina liikkuivat taas kaikki, kuka enemmän kuka vähemmän. Ljúfur pääsi tällä kertaa koirien kanssa pidemmälle lenkille. Se oli taas ihan läpimärkä hiestä jo hakiessa, vaikka aiemmista päivistä poiketen kävi ihan kunnon viima ja ilma tuntui selkeästi kylmemmältä kuin parina viime päivänä. Kambur ei ollut hikinen, joten eivät olleet varmaan riehuneetkaan. Reippaasti se liikkui, eikä puuskuttanut yhtään. Yli tunnin lenkki kipiteltiin aika reipasta tahtia.
Ponin vaihto taas tallilla, kunhan Ljúfur oli syönyt. Kambur joutui ensin manikyyriin eli siistin sen etukavioita, kun oli tarvetta taas. Takaset jäivät seuraavaan kertaan, kun oli jo niin hiki muutenkin ja selkäkin muistutteli, ettei ole luotu kyykkimään moisessa asennossa. Tallin tie on vielä niin jäässä, ettei kärryttely onnistu, mutta maastakäsin onnistuu monikin asia. Tällä kertaa ohjelmassa oli vaihteeksi ohjasajoa. Eiköhän sitä ole lomailtu oikeista töistä jo taas tarpeeksi. Muutaman kerran yritti itse päättää kulkusuunnasta, mutta muuten meni kyllä hyvin. Vähän joutui kahlaamaan hangessakin ja sekös harmitti, kun olikin vähän rankkaa nostella kunnolla jalkojaan. Yritti kokoajan kantata traktorin jäljelle, mitä pitkin minä kävelin ja kun ei onnistunut, piti nakella niskoja ja huiskia hännällä.
Maanantaina eli toisena pääsiäispäivänä eli tänään ei sitten paljoa ole ulkoiltu. Lepopäivä elukoilla ja kotipäivä minulla. Lunta nimittäin tulee ja tulee ja tulee. Jos sitä tuota vauhtia tulee aamuun asti, kuten on ennustettu, en kyllä tiedä miten täältä töihin pääsee. Huomenna pitäisi taas paistaa eli kyllä se sulaakin taas, muttei se nyt juuri paljoa lohduta.
Lenkille satuttiin juuri sopivasti kun ei satanut. Nyt sataa taas. Paljon. Ja tuntuu vaan yltyvän. Eipä tälle mitään voi. Toivotaan, että huomenna pääsee edes töihin. Ja mielellään myös tallille.
Pitkäperjantaina käytiin taas teinihevoisen kanssa pidempi lenkki vähän oudommissa maisemissa. Hyvää tekee kulkea milloin missäkin, myös tuolla liikenteen seassa, kuten nytkin. Koirat olivat mukana ja keli mitä parhain, eikä kiirettä mihinkään. Tällä kertaa aikaa kului parisen tuntia ja matkaan kuului moottoritien ihmettelyä sen viereisellä huoltotiellä kävellessä ja kylänraitilla bussipysäkkien ihmettelyä. Ohi ajavat autot eivät aiheuta ihmettelyä, mutta mopot hiukan aiheuttavat. Johtuen siitä, että kylän "mopopojat" yleensä pysäyttävät ja sammuttavat kulkupelinsä hevosen kanssa kohdatessaan. Tottumista ei siis ole päässyt muodostumaan ollenkaan.
Onnistuttiin matkalla pelästyttämään lähitallin hevosetkin. Siinä on tarhojen vieressä tiellä bussipysäkki. Ja koska Kamburia kiinnosti moinen hökötys, täytyi sen saada tutkia sitä tarkemmin. Samalla hetkellä kun se kolautti kavionsa lankku"lattiaan", säntäsivät hevoset tarhoissa karkuun. Ja kun Skorpan niitä sitten jäi ihmettelemään, se astui samalla myös toisella jalalla lankuille, samalla seurauksella. Kaverit tarhoissa siis kiihdyttivät tahtia senkin kolauksen kuultuaan. Poistuimme vaivihkaa takavasemmalle.
Tallilla vaihdoin ponia ja läksin vuorostani Ljúfurin kanssa lenkille. Sen kunto on ihan ok tällä hetkellä, koska kelit ovat hyvät. Se pumppailee satunnaisesti ja hengittää tervettä hevosta raskaammin, mutta on virkeä ja reipas. Se hikoilee normaalia enemmän eli on hikinen jo auringossa seistessään, vaikka turkkiakaan ei ole enää mitenkään älyttömästi. Tämä alkoi samaan aikaan kun kortisonin syöttökin. Liittynee ehkä siihen. Miksi ei ole loppunut, vaikkei kortisonia enää saakaan, sitä en tiedä.
Käytiin senkin kanssa ihan reipas yli tunnin mittainen lenkki. Peikko pääsi vielä tällekin lenkille mukaan. Noah ei enää jaksanut ja jäi autoon odottelemaan. Tallireissulla vierähtikin mukavasti kuutisen tuntia kaikkine oheistoimintoineen ja matkoineen.
Lauantai, lankalauantai, meni aikalailla samalla kaavalla. Lenkkeilyä ja aurinkoa. Tallille taas jo aamupäivällä. Pihatolta Kambur mukaan ja taas lenkille. Tällä kertaa käveltiin rennosti tuttuja reittejä, pitkin peltoja ja metsiä. Koirat olivat tälläkin kertaa mukana. Puolitoista tuntia vilahti taas nopeasti ennen tallille paluuta. Kokonaissaldo talleilussa vain kolme tuntia, kun en liikuttanut Ljúfuria.
Kävin kotona syömässä ja pari tuntia istuskeltuani päätin lähteä vielä lenkille, kun aurinkokin jatkoi paistamistaan. Sitäpaitsi minulla oli tylsää. Pakkasin siis koirat autoon ja hurautin Karhulaan. Kävin siellä tunnin lenkin koirien kanssa ja pysähdyin kotimatkalla Prismassa. Ja kas, sehän olikin jo taas ilta.
Sunnuntaina liikkuivat taas kaikki, kuka enemmän kuka vähemmän. Ljúfur pääsi tällä kertaa koirien kanssa pidemmälle lenkille. Se oli taas ihan läpimärkä hiestä jo hakiessa, vaikka aiemmista päivistä poiketen kävi ihan kunnon viima ja ilma tuntui selkeästi kylmemmältä kuin parina viime päivänä. Kambur ei ollut hikinen, joten eivät olleet varmaan riehuneetkaan. Reippaasti se liikkui, eikä puuskuttanut yhtään. Yli tunnin lenkki kipiteltiin aika reipasta tahtia.
Ponin vaihto taas tallilla, kunhan Ljúfur oli syönyt. Kambur joutui ensin manikyyriin eli siistin sen etukavioita, kun oli tarvetta taas. Takaset jäivät seuraavaan kertaan, kun oli jo niin hiki muutenkin ja selkäkin muistutteli, ettei ole luotu kyykkimään moisessa asennossa. Tallin tie on vielä niin jäässä, ettei kärryttely onnistu, mutta maastakäsin onnistuu monikin asia. Tällä kertaa ohjelmassa oli vaihteeksi ohjasajoa. Eiköhän sitä ole lomailtu oikeista töistä jo taas tarpeeksi. Muutaman kerran yritti itse päättää kulkusuunnasta, mutta muuten meni kyllä hyvin. Vähän joutui kahlaamaan hangessakin ja sekös harmitti, kun olikin vähän rankkaa nostella kunnolla jalkojaan. Yritti kokoajan kantata traktorin jäljelle, mitä pitkin minä kävelin ja kun ei onnistunut, piti nakella niskoja ja huiskia hännällä.
Maanantaina eli toisena pääsiäispäivänä eli tänään ei sitten paljoa ole ulkoiltu. Lepopäivä elukoilla ja kotipäivä minulla. Lunta nimittäin tulee ja tulee ja tulee. Jos sitä tuota vauhtia tulee aamuun asti, kuten on ennustettu, en kyllä tiedä miten täältä töihin pääsee. Huomenna pitäisi taas paistaa eli kyllä se sulaakin taas, muttei se nyt juuri paljoa lohduta.
Lenkille satuttiin juuri sopivasti kun ei satanut. Nyt sataa taas. Paljon. Ja tuntuu vaan yltyvän. Eipä tälle mitään voi. Toivotaan, että huomenna pääsee edes töihin. Ja mielellään myös tallille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti