Pääsiäismaanantain lumipyryn jälkeen on ollut varsin keväistä. Lumet on sulaneet ja vesi valtaa maisemaa. Tietkin on jo sellaisessa kunnossa, että siellä pärjää ilman nastoja. Ollaan siis päästy ajamaan taas ihan aktiivisesti.
Tuulin kuvaamia tilannekuvia talvelta. Kaksi alinta edellisviikolta, ylimmät aiemmin talvella otettuja.
Heti tiistaina siis suuntana talli ja toiveena kärrylenkki. Vähän olin vielä kahden vaiheilla Korppua hakiessani, mutta siinä sitten vähän kyselin tien kunnosta ja päätin yrittää. Ja hyvä niin, tie oli nimittäin oikein hyvä. Pientä lipsumista joissain paikoin, mutta muuten ei ongelmia. Ei käyty pitkällä, mutta reilu 4km saatiin kuitenkin matkaa taitettua. Kotimatkalla iski paparazzi, kun tallitiellä otettiin kiinni poniporukka. Kiitos siis taas Tuulille kuvista.
Pari seuraavaa päivää ponit lenkkeilivät koirien kanssa. keskiviikkona pääsi Ljúfur ja torstaina Kambur. Molempien kanssa käytiin ihan hyvän mittaiset lenkit, lähes pari tuntia. kelitkin oli ihan huiput, joka tietty lisää lenkkimotivaatiota kummasti. Lumet sulaa ja aurinko paistaa. Lämpöäkin on saatu, vaikka öisin onkin yhä pakkasta.
Perjantaina valjastin taas Skorpanin kärryjen eteen ja käytiin heittämässä ihan reipas kuuden kilometrin lenkki. Hiukan oli vielä siellä täällä liukasta, mutta suurimmaksi osaksi tiet olivat ihan sulat. Takaisin päin käännyttäessä, haistoi Kambur tallikaverin, joka meni jonkin matkaa edellämme. Kiukutti, kun en antanutkaan lupaa kiihdytellä alamäessä, tuloksena niskojen nakkelua ja koikkaloikkaa. Kunhan alamäestä päästiin, sai luvan juosta ja kyllä se juoksikin. Ihan hyvää vauhtia siis pisteltiin vajaan kilometrin pätkä. Hyvää tekee, kun taas pääsee ravailemaankin ilman pelkoa liukastumisesta.
Kuva tiistailta. Tällä peltotiellä on vieläkin jonkin verran lunta, mutta pelto ja metsä ovat jo lähes sulana.
Lauantaina me tehtiin ensin pitkä lenkki Ljúfurin ja koirien kanssa ja lähdettiin sen jälkeen Kamburin kanssa kaksistaan vähän hengailemaan peltotielle ja uittomontulle. Minulle nimittäin kävi pieni äksidentti Ljúfurin kanssa lenkkeillessä, eikä kunto oikein meinannut kestää pidempää lenkkeilyä. Tiet siis ovat lähes sulia, mutta vain lähes ja tietenkin satuin astumaan siihen ainoaan jääkohtaan vähän turhan reippaasti ja jalat lähtivät alta. Pään löin aika pahasti jäähän. Pääsin kuitenkin takaisin tallille pellon poikki oikaisemalla ja olokin alkoi helpottaa, joten hain vielä Kamburinkin ajatuksena vähän puuhailla jotain pientä. Törmättiin matkalla sitten tallikavereihin ja lähdettiin vielä kuitenkin heidän matkaansa, joten pienestä lenkistä tuli ihan kohtuullinen kumminkin.
Tätä riittää. Nimittäin vettä ja vesileikkejä.
Sunnuntaina otinkin sitten varman päälle, enkä lenkkeillyt jalkaisin, vaikka pää ei hämmästyttävää kyllä ollut yhtään kipeä. Nukkunut en yöllä juurikaan ja komea kuhmu hiukan kipuili, mutta tallille piti päästä. Kamburin kanssa käytiin pieni ajolenkki heittämässä hienossa kelissä ja tyytyväisenä palailtiin tallille. Siinä sitten kannoin kamoja sisälle, valjaat vielä odottamassa irtokarvoista puhdistusta, ja Korppu hiukan puuhasteli sillä aikaa, seurauksena valjaat maassa turveliejussa. Siihen sitten ryntäsin valjaita pelastamaan unohtaen turveliejun alla piileskelevän jään. Ja hups, taas jalat alta. Nyt en satuttanut päätä, kyynärpään ja ranteen vain. Onneksi oli vaihtovaatteita kaapissa, pikkasen olin nimittäin märkä ja kurainen.
Pikku paksukainen ja mamma tulossa pihatolta sunnuntaina (kuva Fanni Snellman)
Koirien lenkityksen hoidin tallilta palattuani polkupyörällä ja kyllä olivatkin tyypit innoissaan. Ja kiva oli minustakin pyöräillä taas talvitauon jälkeen.
Että sellainen viikonloppu. Saa nähdä kuinka tämä juuri alkanut sujuu. Toivottavasti edellistä paremmin. Kuhmu on yhä kohtuullisen kipeä, mutta ei se tahtia ole haitannut. Mitä enemmän valo lisääntyy, sitä vähemmän tulee oltua kotona ja enemmän ulkona ja tallilla. Kirjoittaminen on siis vähän jäänyt, vaikka tästä niin kovin pidänkin. Vaan kun on kotona vasta kahdeksan jälkeen illalla ja aamulla on herätys puoli viisi, niin aika vähän on aikaa ja energiaa enää mitään kirjoitella, kun nukkuakin pitää. Näillä mennään nyt kuitenkin kohti kesää ja kesälomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti