Loma meni, arki palasi. Kevyesti harrastusrintamalla, rankasti töissä. Ponit ja myös koirat ovat päässeet siis helpolla tällä viikolla. Maanantaina pidin tallivapaan pitkästä aikaa, kun Ljúfurin lääkekuurit ovat ohi, eikä siis ole pakko mennä kun hepoilla vapaapäivä. Koirien kanssa tehtiin reipas lenkki ennen auringonlaskua. Ihan huippua, että ehtii jo reilusti valoisalla lenkille töiden jälkeen, eikä tarvi aina pimeässä vaeltaa. Muutenkin oli ihan huikea keli. Aurinko paistoi koko päivän kirkkaalta taivaalta. Maanantain jälkeen ei ole sitten taas sitäkään näkynyt.
Tiistaina satoi lunta koko päivän. Päätin kuitenkin lähteä tallille töiden jälkeen, enkä siis jäädä tekemään lumitöitä, kuten olisi kannattanut. Tallilla ensin kärryjen putsaus lumesta, valmiiksi tulevaa käyttöä varten. Sitten Ljúfur pihatolta, koirat autosta ja menoksi. Lenkkireitit vähenee uhkaavasti, jos ei siis halua kahlata hangessa. Nytkään ei siis pitkää lenkkiä heitetty, vaikka aikaa saatiinkin kulumaan. Lyhyelläkin matkalla sattui ja tapahtui. Ensin lähti Peikko jäniksen ajoon, mutta yllättävää kyllä, pysähtyi kuin seinään kutsusta ja kanttasi luokseni. Hieno Peikko. Hetken päästä ehti vielä Noah käydä hyppimässä yhden ihmisen syliin, kun keskityin liikaa Peikkoon ja luotin liikaa siihen, että Noah pysyy kyllä vieressä.
Lenkin jälkeen ponin vaihto toiseen ja kentälle pyörittelemään, kun viimein kenttä lumentulon seurauksena on kengättömällekin kunnossa. Hieman joutui säätämään, kun ei oikein ollut kuulolaitteen asetukset kohdillaan, mutta ajan kanssa alkoi kyllä kuuntelemaankin.
Keskiviikkoilta menikin ihan kokonaan lumitöissä. Lumipyry nimittäin jatkui yhä ja koska edellisen päivän saldokin oli vielä kolaamatta, niin nythän sitä urakkaa sitten riitti. En kyllä ole viitsinyt tänä talvena pihaa kolata, ihan vain pihatien ja auton paikan. Vaan onhan sitä siinäkin. Pari tuntia vierähti "mukavasti" koirien kanssa pihalla. Yritin vielä lenkille sen jälkeen, mutta koska töissäkin oli ollut rankka päivä, annoin aika pian periksi. Pää olisi lenkkiä kaivannut, vaan jalat ei oikein enää jaksaneet. Kun on joka päivä aamu viidestä ilta kahdeksaan yhdeksään jaloillaan, ei aina vaan jaksa.
Torstaina sitten jo ajoissa tallille. Ensimmäisenä ohjelmassa kärryjen kaivaminen hangesta. Hiukan sai tehdä töitä, koska aurausvalli, mutta onnistuin muutaman perkeleen avustamana viimein. Kambur pihatosta, kamat niskaan ja kärry perään ja kun taas oikein ripeästi toimittiin, ehdittiin vielä valoisalla heittää koko lenkki. Keskityttiin tällä kertaa siirtymisiin ihan ajatuksella, kun matkaa lenkille ei juuri saanut kerrytettyä. Auraamattomille pätkille ei ole pääsyä ainakaan meidän kärryillä, koska aurausvallit. Yksi tienpätkä käytiin kääntymässä, mutta senkin tien päässä on nyt valli ja kääntyminen oli hieman haasteellista. Aiemmin on onnistunut hyvin, vaikkei tilaa paljoa olekaan. Selvittiin kuitenkin. Takaisin tultiinkin yhden tallilaisen peesissä ja vaikka Kambur mielellään olisikin kiihdytellyt perään, niin kuunteli tällä kertaa kuitenkin pidätteitä hienosti, eikä ollut mitään ongelmia edes pysähtyä, vaikka edellä kulkeva kaveri etenikin ravilla vauhdikkaasti kauemmaksi. Sai toki sitten ravailla kaverin kiinni, kun oli ensin pysähtynyt nätisti. Hyvä harjoitus.
Tallilla taas ponin vaihto, koirat autosta ja lenkille. Ei me mitään pitkää lenkkiä tehty enää, koska oli jo pimeääkin, mutta saatiin me vaan taas aikaa silti kulumaan ihan hyvin.
Lauantaina tallille jo aamupäivän puolella. Ponit pihatolta mukaan, Kamburille kärryt perään, Ljufurille heijastinriimu ja sitten menoksi. Pellon ympäri menevä tie oli aurattu, joten sen kautta kantattiin kylille, jotta saatiin matkaan hieman enemmän pituutta. Takaisinkin oli tarkoitus kiertää sitä kautta, mutta minua jo paleli sen verran, ettei enää viitsitty. Sitäpaitsi Ljúfurilla oli sen verran hiki, että parempikin ehkä niin. Se saikin loimen niskaansa hetkeksi ennen pihatolle paluuta. Siltikin se heitti heti katolleen kun vapaaksi pääsi.
Tallilta palattuani elvyin hetken sohvalla, ihan vaan koska voin. Työpäivinähän moiseen ei ole aikaa. Sitten vielä lenkille koirien kanssa ja hienosti ehdittiin ennen pimeän tuloa, vaikka lähtö venähti liian pitkälle. Hiljaista oli. Pari autoa, muttei yhtään ulkoilevaa ihmistä. Minusta kummallista, keli oli kuitenkin hyvä.
Tänään sunnuntaina meni taas tallilla aikaa ihan mukavasti, vaikka en tehnyt juuri muuta kuin ajoin Kamburin. Pihatolla siivoilin ensin vähän, koska en viitsinyt keskeyttää poikien paineja. Niillä näytti olevan kivaa ja vaikka kävivätkin moikkaamassa, jatkoivat leikkimistä. Mikäs sen parempaa liikuntaa kuin lumessa juoksentelu, joten niin kauan saivat juosta kun jaksoivat. Sitten Kamburin kanssa lenkille. Muutama pikku pätkä mentiin umpilumessa ja vähän hölkkäiltiinkin, joten vaikka matkaa kertyikin vähemmän kuin eilen, oli poni tänään hikinen ja hengästynyt. Ja olihan ilmakin lämpimämpi.
Ponia syötellessäni, huomasin sen oikeassa etukaviossa kruununrajassa reiän. Toissapäivänä sitä ei ainakaan ollut, eilisestä en mene vannomaan. Näyttäisi siltä, että kaviopaise olisi puhjennut. Ei sillä kyllä mitään oireita ole ollut. Marraskuussahan se ontui kyllä juurikin oikeaa etusta, muttei siitä silloin mitään kipukohtaa mistään löytynyt. Nyt kuitenkin näyttäisi, että paisehan se sitten on ollut. Ljúfurhan ontui samoihin aikoihin vasenta etusta, täytynee tutkia sekin huomenna tarkemmin.
Koirien kanssa lenkkeily meni taas hiukan hämärähommiksi. Lähdin kyllä valoisalla liikkeelle, mutta aikalailla pimeä oli takaisin tullessa. Vaan ei haittaa, ihan mukavan pitkään kuitenkin jo valoisaa on. Ja kohta on jo kevätkin. Toivotaan että tuleva kesä on parempi kuin edellinen.
PS. Tänään on Limpun kuolemasta kulunut tasan kolme vuotta ja Ljúfur on siis asunut nykyisellä tallilla myöskin kolme vuotta. Paljon on tässä ajassa tapahtunut, onneksi kuitenkin lähinnä positiivisia asioita. Saa nähdä mitä seuraavassa kolmessa vuodessa tapahtuu. Toivottavasti ainakin minulla on silloin varma maastoratsu ja monitoimipolle ja toivottavasti myös Luippis on yhä kuvioissa mukana ja voi hyvin. Tällä hetkellä se ainakin näyttää voivan erinomaisesti.
Lenkin jälkeen ponin vaihto toiseen ja kentälle pyörittelemään, kun viimein kenttä lumentulon seurauksena on kengättömällekin kunnossa. Hieman joutui säätämään, kun ei oikein ollut kuulolaitteen asetukset kohdillaan, mutta ajan kanssa alkoi kyllä kuuntelemaankin.
Keskiviikkoilta menikin ihan kokonaan lumitöissä. Lumipyry nimittäin jatkui yhä ja koska edellisen päivän saldokin oli vielä kolaamatta, niin nythän sitä urakkaa sitten riitti. En kyllä ole viitsinyt tänä talvena pihaa kolata, ihan vain pihatien ja auton paikan. Vaan onhan sitä siinäkin. Pari tuntia vierähti "mukavasti" koirien kanssa pihalla. Yritin vielä lenkille sen jälkeen, mutta koska töissäkin oli ollut rankka päivä, annoin aika pian periksi. Pää olisi lenkkiä kaivannut, vaan jalat ei oikein enää jaksaneet. Kun on joka päivä aamu viidestä ilta kahdeksaan yhdeksään jaloillaan, ei aina vaan jaksa.
Torstaina sitten jo ajoissa tallille. Ensimmäisenä ohjelmassa kärryjen kaivaminen hangesta. Hiukan sai tehdä töitä, koska aurausvalli, mutta onnistuin muutaman perkeleen avustamana viimein. Kambur pihatosta, kamat niskaan ja kärry perään ja kun taas oikein ripeästi toimittiin, ehdittiin vielä valoisalla heittää koko lenkki. Keskityttiin tällä kertaa siirtymisiin ihan ajatuksella, kun matkaa lenkille ei juuri saanut kerrytettyä. Auraamattomille pätkille ei ole pääsyä ainakaan meidän kärryillä, koska aurausvallit. Yksi tienpätkä käytiin kääntymässä, mutta senkin tien päässä on nyt valli ja kääntyminen oli hieman haasteellista. Aiemmin on onnistunut hyvin, vaikkei tilaa paljoa olekaan. Selvittiin kuitenkin. Takaisin tultiinkin yhden tallilaisen peesissä ja vaikka Kambur mielellään olisikin kiihdytellyt perään, niin kuunteli tällä kertaa kuitenkin pidätteitä hienosti, eikä ollut mitään ongelmia edes pysähtyä, vaikka edellä kulkeva kaveri etenikin ravilla vauhdikkaasti kauemmaksi. Sai toki sitten ravailla kaverin kiinni, kun oli ensin pysähtynyt nätisti. Hyvä harjoitus.
Tallilla taas ponin vaihto, koirat autosta ja lenkille. Ei me mitään pitkää lenkkiä tehty enää, koska oli jo pimeääkin, mutta saatiin me vaan taas aikaa silti kulumaan ihan hyvin.
 |
| Tuuli (Pieniä kavioita) oli käynyt ottamassa kuvia pojista tässä päivänä eräänä. Hiukan on tuota kokoeroa pojille tullut.. |
Lauantaina tallille jo aamupäivän puolella. Ponit pihatolta mukaan, Kamburille kärryt perään, Ljufurille heijastinriimu ja sitten menoksi. Pellon ympäri menevä tie oli aurattu, joten sen kautta kantattiin kylille, jotta saatiin matkaan hieman enemmän pituutta. Takaisinkin oli tarkoitus kiertää sitä kautta, mutta minua jo paleli sen verran, ettei enää viitsitty. Sitäpaitsi Ljúfurilla oli sen verran hiki, että parempikin ehkä niin. Se saikin loimen niskaansa hetkeksi ennen pihatolle paluuta. Siltikin se heitti heti katolleen kun vapaaksi pääsi.
Tallilta palattuani elvyin hetken sohvalla, ihan vaan koska voin. Työpäivinähän moiseen ei ole aikaa. Sitten vielä lenkille koirien kanssa ja hienosti ehdittiin ennen pimeän tuloa, vaikka lähtö venähti liian pitkälle. Hiljaista oli. Pari autoa, muttei yhtään ulkoilevaa ihmistä. Minusta kummallista, keli oli kuitenkin hyvä.
Tänään sunnuntaina meni taas tallilla aikaa ihan mukavasti, vaikka en tehnyt juuri muuta kuin ajoin Kamburin. Pihatolla siivoilin ensin vähän, koska en viitsinyt keskeyttää poikien paineja. Niillä näytti olevan kivaa ja vaikka kävivätkin moikkaamassa, jatkoivat leikkimistä. Mikäs sen parempaa liikuntaa kuin lumessa juoksentelu, joten niin kauan saivat juosta kun jaksoivat. Sitten Kamburin kanssa lenkille. Muutama pikku pätkä mentiin umpilumessa ja vähän hölkkäiltiinkin, joten vaikka matkaa kertyikin vähemmän kuin eilen, oli poni tänään hikinen ja hengästynyt. Ja olihan ilmakin lämpimämpi.
Ponia syötellessäni, huomasin sen oikeassa etukaviossa kruununrajassa reiän. Toissapäivänä sitä ei ainakaan ollut, eilisestä en mene vannomaan. Näyttäisi siltä, että kaviopaise olisi puhjennut. Ei sillä kyllä mitään oireita ole ollut. Marraskuussahan se ontui kyllä juurikin oikeaa etusta, muttei siitä silloin mitään kipukohtaa mistään löytynyt. Nyt kuitenkin näyttäisi, että paisehan se sitten on ollut. Ljúfurhan ontui samoihin aikoihin vasenta etusta, täytynee tutkia sekin huomenna tarkemmin.
Koirien kanssa lenkkeily meni taas hiukan hämärähommiksi. Lähdin kyllä valoisalla liikkeelle, mutta aikalailla pimeä oli takaisin tullessa. Vaan ei haittaa, ihan mukavan pitkään kuitenkin jo valoisaa on. Ja kohta on jo kevätkin. Toivotaan että tuleva kesä on parempi kuin edellinen.
PS. Tänään on Limpun kuolemasta kulunut tasan kolme vuotta ja Ljúfur on siis asunut nykyisellä tallilla myöskin kolme vuotta. Paljon on tässä ajassa tapahtunut, onneksi kuitenkin lähinnä positiivisia asioita. Saa nähdä mitä seuraavassa kolmessa vuodessa tapahtuu. Toivottavasti ainakin minulla on silloin varma maastoratsu ja monitoimipolle ja toivottavasti myös Luippis on yhä kuvioissa mukana ja voi hyvin. Tällä hetkellä se ainakin näyttää voivan erinomaisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti