Poni on ollut kovin tyytyväinen laitumella, mutta laitumen ulkopuolella varsin säpsy. Ei se ennen ole tuollainen ollut, mutta nytpä on. Maha on löysällä matolääkkeistä ja tuoreesta ruohostakin, vaikka hyvin yritettiinkin totutella. Ehkä se vaivaa tai sitten vaan stressi muutoksista ja/tai jumalaton myrskytuuli. Ensin porukassa laitumelle ja oli ihan kivaa. Vaan laidunkaveri alkoikin vahtimaan aidan takana olevaa tammaa ja vähän hyökkäili. Sitten kaatui aitaa laidunkaverin toimesta, joka sitten eristettiinkin issiponeista vuorokaudeksi. Sillä aikaa laidun jaettiin väliaidalla kahteen osaan ja nyt kaveri laiduntaa yksin ja issiponit yhdessä. Molemmat ovat kehittäneet jonkinasteisen eroahdistuksen ja huutavat ja hötkyilevät, kun joku lähtee tai kun itse joutuvat poistumaan laitumelta. Huoh. No, kaipa tilanne tästä rauhoittuu...
Eilen ja tänään on ollutkin narun päässä aika räjähdysherkkä poniini, joka on säikkynyt ja sinkoillut kaikkea äkkinäistä ja odottamatonta. Niinpä ollaan sitten juoksuteltu höyryjä pienemmäksi pellolla ja kyllä se onkin juossut. Hiki on tullut, mutta kierrokset on myös laskeneet ja ollaan päästy touhuamaan kohtuullisessa yhteisymmärryksessä. Tänään käytiin juoksutuksen jälkeen vielä tunnin lenkki ja Ljúfur olikin taas jo ihan rento tallille palatessa. Vähän kiihtyi kun kaveri huusi karsinassa, mutta laitumelle palattuaan alkoi syödä ja piehtaroikin ihan antaumuksella. Se ei piehtaroi, jos se on epävarma jostakin, joten hyvillä mielin sen taas sinne jätin.
Eilen illalla oltiin treenikaverin kanssa tekemässä esineruutua. Ensin ajattelin, etten välttämättä edes ota omille mitään, kun tuulikin oli kamala ja kaikkea, mutta Noah pääsi sitten kumminkin ruutuilemaan. Vein kaverin koiralle ruutuun neljä esinettä, josta nostivat kaksi. Päätin sitten ottaa Noahin kanssa ylös loput kaksi. Ja hyvä, että otinkin. Oli se sen verran hyvä. Itseasiassa ihan hiton hyvä. Esineet tuli nopsasti, vaikka paikallistaminen tuottikin ongelmia. Ei kuitenkaan antanut periksi, vaan yritti niin kauan kuin löysi. Liikkui reippaasti ja tarkisti hyvin koko ruudun. Palautuksetin oli hyvät. Hieno Noo!
Pojat tekivät samalla myös tottista, eikä ollut pöllömpi kumpainenkaan. Noah teki käännösten hienosäätöä ja vähän muuta pientä. Oli kovin innoissaan, mutta keskittyi silti hyvin. Peikko taas teki seuraamista ja virettä siinä samalla pelatessa. Lopuksi hyppyä, joka nostettiin nyt jo 60 senttiin. Hyvin hyppäsi, vaikka oli vieras este. Korkeampikin olisi mennyt, sen verran ilmaa jäi väliin tällä korkeudella. Tehtiin myös A-estettä. Onhan se aksaAan tehnyt, joten ei sinänsä uusi juttu, vain vähän outo. Ensin ei meinannut muka päästä, mutta yritti hienosti, vaikka joutuikin monasti hyppäämään alas ja pääsikin loppujen lopuksi ihan itse, kun oikein sisuuntui. Alkaa löytyi pikku hiljaa kunnon mudia Peikostakin :) Tykkään!
Eilen ja tänään on ollutkin narun päässä aika räjähdysherkkä poniini, joka on säikkynyt ja sinkoillut kaikkea äkkinäistä ja odottamatonta. Niinpä ollaan sitten juoksuteltu höyryjä pienemmäksi pellolla ja kyllä se onkin juossut. Hiki on tullut, mutta kierrokset on myös laskeneet ja ollaan päästy touhuamaan kohtuullisessa yhteisymmärryksessä. Tänään käytiin juoksutuksen jälkeen vielä tunnin lenkki ja Ljúfur olikin taas jo ihan rento tallille palatessa. Vähän kiihtyi kun kaveri huusi karsinassa, mutta laitumelle palattuaan alkoi syödä ja piehtaroikin ihan antaumuksella. Se ei piehtaroi, jos se on epävarma jostakin, joten hyvillä mielin sen taas sinne jätin.
 |
| Tuulee niin että tukka lähtee.. Tiellä ei muuten ole lunta, vaikka hiton kylmä onkin, se on vaan juuri suolattu. |
Eilen illalla oltiin treenikaverin kanssa tekemässä esineruutua. Ensin ajattelin, etten välttämättä edes ota omille mitään, kun tuulikin oli kamala ja kaikkea, mutta Noah pääsi sitten kumminkin ruutuilemaan. Vein kaverin koiralle ruutuun neljä esinettä, josta nostivat kaksi. Päätin sitten ottaa Noahin kanssa ylös loput kaksi. Ja hyvä, että otinkin. Oli se sen verran hyvä. Itseasiassa ihan hiton hyvä. Esineet tuli nopsasti, vaikka paikallistaminen tuottikin ongelmia. Ei kuitenkaan antanut periksi, vaan yritti niin kauan kuin löysi. Liikkui reippaasti ja tarkisti hyvin koko ruudun. Palautuksetin oli hyvät. Hieno Noo!
Pojat tekivät samalla myös tottista, eikä ollut pöllömpi kumpainenkaan. Noah teki käännösten hienosäätöä ja vähän muuta pientä. Oli kovin innoissaan, mutta keskittyi silti hyvin. Peikko taas teki seuraamista ja virettä siinä samalla pelatessa. Lopuksi hyppyä, joka nostettiin nyt jo 60 senttiin. Hyvin hyppäsi, vaikka oli vieras este. Korkeampikin olisi mennyt, sen verran ilmaa jäi väliin tällä korkeudella. Tehtiin myös A-estettä. Onhan se aksaAan tehnyt, joten ei sinänsä uusi juttu, vain vähän outo. Ensin ei meinannut muka päästä, mutta yritti hienosti, vaikka joutuikin monasti hyppäämään alas ja pääsikin loppujen lopuksi ihan itse, kun oikein sisuuntui. Alkaa löytyi pikku hiljaa kunnon mudia Peikostakin :) Tykkään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti