Issiponit siirtyivät eilen naapurilaitumen puolelle. Mitään suuren suurta draamaa ei nähty, vaikka vauhtia hetken riittikin. Ovathan pojat jo olleet pitkään samaa laumaa, vaikka aita on välissä ollutkin. Nyt poikien laidunta tarvittiin muuhun käyttöön ja ne saivat siis siirtyä nuorten orien/vanhojen ruunien laumaan. Ljúfur vaikutti tyytyväiseltä, vaikka saikin pari perskärpästä.
 |
| Lähempää tutustumista, sh ori 3v, Ljúfur, shettisori 3v ja shettisori 5v. |
 |
| Sitten mennään... |
 |
| Kakarat ja pappaheppa, shettisori 2v, Ljúfur, shettisori 3v ja pihattokaveri issiruuna 4v. |
Ennen siirtoa kävimme Ljúfurin kanssa lenkillä. Satula oli taas selässä ja matkalla tehtiin selkäännousuja. Samoin "ajoin" satulan päällä makaillen, vieressä siis kävellen, kuten viimeksikin vastaavasti lenkkeillessä. Nyt oli selkeästi stressaantuneempi aluksi, eikä jarrut oikein pelanneet kunnolla. Reagoi myös voimakkaasti satulan naputteluun ym. ääniin. Rauhottui kuitenkin, eikä kotimatkalla ollut enää paljoakaan stressintynkää jäljellä.
 |
| Ihanat ♥ |
Lauantaina oltiin poikakoirien kanssa hengailemassa Kouvolassa shettisnäyttelyssä, missä esiintyivät nämä 3v ja 5v pojat. Muutama muukin tuttu tuli bongattua. Koirat käyttäytyivät esimerkillisesti koko kuuman päivän ja jaksoivat hämmästyttävän hyvin. Äidin luona käytiin vielä kotimatkalla.
 |
| Pojat eilen pihapuuhissa |
Mummokoirien aika alkaa olla vähissä. Molemmat voivat ihan hyvin tai niin hyvin kuin nyt jo pitkään. Mitään romahduksia ei ole tullut tai muutenkaan selkeitä oloa huonontavia juttuja. Mutta.. ainahan se joku mutta löytyy. Tällä kertaa Marun jo muutaman vuoden saman kokoisena pysynyt pieni maitorauhaskasvain on kasvanut ja alkanut vuotaa. Ja koska 16 vuotta 8 kuukautta vanhaa koiraa ei aleta enää leikkelemään, on mummokoirien aika lähteä. Kunhan vaan pystyn ja kykenen. Koska minähän pitäisin molemmat vaikka aina, jos pystyisin. En pysty. Harmittaa, kun molemmat kuitenkin muuten ovat ihan hyvässä kunnossa ikäänsä nähden. Diivan kipuilut ja virtsanpidätysongelmat ovat olleet olemassa jo pitkään ja nykyään se hengittääkin kovin raskaasti, mutta silläkin on ikää jo kuitenkin 12 vuotta ja 9 kuukautta. Paljon on sekin, vaikkei Marun rinnalla miltään tunnukaan. Ja koska se kärsii myös voimakkaasta eroahdistuksesta, joka on pahentunut kipujen myötä, on senkin aika mennä. Se joutuisi muuten olemaan ihan liian paljon yksin, kun pojat kuitenkin lenkkeilevät ja harrastavat.
 |
| Mummokoirat eilen metsässä. Marulla turkin lyhennys vaiheessa. |
Niin se elämä muuttuu. Vielä puoli vuotta sitten minulla oli kuusi eläintä, kohta enää vain kolme. Eikä niistäkään kotona kuin kaksi. Voihan itku ja iso ikävä... Vaikka kauemminhan minä olen nuo kaikki saanut pitää, mitä ikinä olisin osannut edes toivoa. Iloitaan siis siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti