Viikko jo vierähtänyt tyttöjen poismenosta. Olo on ollut ihan hyvä, vaikka ikävä tietysti onkin. Ja hiljaista, niin kovin hiljaista. Ei ole ketään kuorsaamassa sängyn vieressä, eikä ketään joka muistuttaisi koirien iltaruuasta. Kotiin ei ole vapaalla mikään kiire, kun ei siellä kukaan odota. Pojat kuitenkin on lähes aina mukana. Ja pojat. Ne eivät ole ikävöineet. Saivathan ne haistaa tyttöjä, kun ne olivat jo poissa. Eläin kyllä ymmärtää. Vaan ovat ne jotenkin muuttuneet. Käytös on samaa kuin ennenkin, mutta.. Jotenkin Noahista tuli aikuinen kertaheitolla ja Peikko taas taantui takaisin pahaiseksi kakaraksi. Mutta hyvin siis menee.
Tytöt on nyt tuhkattu ja haettu kotiin. Huomenna ne pääsevät pihakoivun alle Hertan viereen. Yksi aikakausi on päättynyt. Onneksi kuitenkin molemmat elävät jälkeläisissään vielä pitkään. Diivan pojan viimeiset pennut ovat vasta kolmivuotiaita ja nuorimmat "tajmadoran marulaiset" alle vuotisia, olisivatko kuudetta tai seitsemättä polvea jo ja onhan Marun omiakin pentuja vielä kuitenkin hengissä ja hyvissä voimissa, vaikka vanhoja ovatkin. Niin se elämä etenee.
Onneksi aina ikävien tapahtumien rinnalla on myös niitä iloisia. Sunnuntaina syntyi Ljúfurin tallille pienen pieni varsa, kun shettistamma Tutti pyöräytti pari viikkoa etuajassa reippaan orivarsan. Koko tallin väki on ihan haltioissaan pienestä Sulo-pojasta. Sulo syntyi laitumelle, kahden tamman ja neljän ruunan aivan mahtavaan laumaan, joka kyllä pitää huolen, ettei kukaan pääse lähellekään varsaa, ainakaan vahingoittamistarkoituksessa. Koko lauma pitää pienestä huolta. Ihanaa nähdä mitä pienestä vielä kasvaa.
 |
| Muutaman tunnin ikäinen pikku poika ♥ |
 |
| Voiko mitään tämän söpömpää ollakaan? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti