Huhtikuu loppui ja lämpökin lähti

Pääsiäisen jälkeen tiistaina (23.4.) ja keskiviikkona (24.4.) sai Korppu viettää ansaitsemaansa vapaata. Pääsiäisen aikana tehtiin kuitenkin sen verran rankasti töitä, että tekee hyvää hiukan lepäillä, ettei leipiinny ihan. Se kun tulee vielä toistaiseksi lähes aina valmiiksi portille vastaan, kun menen pihatolle ja lähtee mielellään töihin ja näin sen haluan jatkossakin olevan. Molempina päivinä kävin kyllä tallilla lappamassa lantaa ja keskiviikkona harjasin ja ruokin poninkin, mutta mitään muuta ei tehty. Koirien kanssa tehtiin pitkiä lenkkejä, kun ei tallilla mennytkään koko iltaa.

Torstaina (25.4.) joutui sitten ponikin taas hommiin. Käytiin tekemässä pitkä rauhallinen kärrylenkki kevyemmillä lainakärryillä. Ajeltiin yhtä peltotietä, mitä ei ole aiemmin saanut hevosella mennä, pistäytymään kaverin pihassa. Olipas innoissaan poniini. Se ei oikein tiennyt miten päin olisi ollut, kun sai kerrankin mennä sinne, minne kääntymistä on lähes joka kerta ehdotellut. Sitten vielä pääsi seisoskelemaan rapsuteltavanakin. Ihan paras lenkki Korpun mielestä. Kotimatkalla törmättiin vielä tuttuihin, jotka oli koirien kanssa lenkillä ja siinä meni juorutessa yksi jos toinenkin tovi. Kiva lenkki minustakin, kestoltaan noin kaksi tuntia ja kilometrejä ehkä seitsemän.

Kuva on kyllä seuraavalta päivältä metsäpätkältä..

Perjantaina (26.4.) käytiin myös kärryttelemässä. Tällä kertaa tehtiin huomattavasti reipastahtisempi lenkki kuin edellisenä päivänä ja kantattiin metsän kautta vielä kotiinkin, mikä taas on rankkaa siksi, kun pehmeä epätasainen pohja ja korkeuseroakin jonkin verran. Alaspäin pellolle jo tullessa, meni Korppu nenälleen. Upottiko pohja vai luistiko jalka vai pettikö vaan tasapaino, koska eri kärry kuin ennen tästä kulkiessa, sitä tarina ei kerro. Mitään vahinkoa ei kuitenkaan tapahtunut, poni säilyi ehjänä ja matka jatkui. 

Lauantaina (27.4.) lähdettiin sitten taas maastolenkille ratsain. Ajatus oli kyllä pitää pidempi tauko ratsuilusta, mutta koska mahtava keli ja kaikkea, niin en sitten mitenkään malttanut. Vaan on se taukoa viikkokin, kun nyt ollaan kuitenkin sen kaksi kertaa viikossa melkein ratsuiltu. Tällä kertaa matka eteni alusta saakka sujuvasti ilman kiemurteluja tai muuta kyselyä. Korvat hörössä reippaasti askelsi poni. Pitkin ohjin rennosti käveltiin ja katseltiin maisemia. Tehtiin noin viiden kilometrin mittainen käyntilenkki, ihan pienellä hölkkäpätkällä höystettynä. Ihanan rento ja hyväntuulinen poni. Hyvä mieli jäi molemmille. Näin ainakin haluan uskoa. Itselleni nyt kuitenkin.

Korvakuvat tietysti omiani (kotimatkalta), kaksi muuta @Tuuli

Illalla käytiin vielä koirien kanssa kunnon lenkki, kun ilma oli vieläkin aika huikea. Tallilta lähtiessä auton mittari näytti +25. Huhtikuussa! Vielä kuuden aikaan, kun lähdin koirien kanssa liikkeelle, näytti mittari +19. Kierrettiin pitkä lenkki Hutikalla ja kantattiin Kärsiksen metsän kautta takaisin. Koirat siis pääsivät ensi kertaa tänä vuonna ihan kunnolla uimaan. Peikko tosin vain kastautui, mutta Noah nyt taas ui juuri niin kauan kuin annoin sen uida. Oli kyllä onnellinen koira ja kovin väsynyt reissun jälkeen.

Pakko laittaa tämäkin, koska nyt vaan huippua, kun alkaa olla jo ihanan vihreää.

Sunnuntaina (28.4.) olikin sitten jo reilusti viileämpää. Kello soitti jo varhain aamulla, kun oli Staran harjoitusestekisapäivä ja talkoilua tiedossa. Reippaasti toppatakkia niskaan ja polkupyörällä paikan päälle. Siellä sitten vierähtikin kanttiinissa kahvia (ja muutakin) myyden koko päivä ja kotona olin vasta iltapäivällä kolmen maissa. Hetki lepoa ja ruokaa ja tallille. Ensin ajattelin olla kokonaan menemättä, mutta koska koirat piti kumminkin lenkittää, niin menin sitten kuitenkin. Sitäpaitsi, saisin pitää maanantaina tallivapaan. Koirat siis mukaan ja ponin kanssa lenkille. Hiukan meni syömiseksi, ponilla, eikä me edes kaukana käyty. Mutta kun hiljakseen käveli (jalka oli tosi kipeä), niin aikaa saatiin menemään tunti. Ihan kiva, että tuli lähdettyä.

Maanantaina (29.4.) en siis mennyt tallille. Koirien kanssa kävin pyöräilemässä, mutta muuta en sitten juuri tehnytkään.

Tiistaina (30.4.) sitten taas tallille. Oli ajatus mennä jo ajoissa, mutten sitten jaksanut kuitenkaan. Ihan vissiin pikkasen alan innostua, kun taas oli ratsastusta ohjelmassa. Tällä kertaa kentällä. Tehtiin ensin maasta käsin. Ympyrällä taas ravia, mikä ei mennyt ollenkaan niin hyvin kuin viimeksi, kun ponin ajtukset oli jossain muualla. Joitain onnistuneita pätkiä saatiin kuitenkin. Sitten ylitettiin puomeja, joissa epäsäännölliset välit. Alun koheltamisen jälkeen, onnistui hyvin, käynnissä. Sitten selkään ja hiukan ravitreeniä. Puoli kierrosta meni jo oikein hienosti. Koko kierroskin tehtiin ja vähän ylikin, mutta siihen tuli vähän rikkoja (tölttiin). Edistystä on kuitenkin tapahtunut, paljonkin. Viimeksi kentällä syksyllä, ei ravi vielä sujunut kuin suoralla ja siinäkin huonosti. Hyvä siitä tulee. Syksyllä se on jo oiva kouluponi, kun saadaan maastosta voimaa ja tasapainoa ja kentällä käydään välillä kokeilemassa, missä mennään. Tehtiin vielä selästäkin muutaman kerran puomeja ja käytiin lopuksi maastossa käppäilemässä peltolenkki.

Siinä se sitten oli, huhtikuu. Valoisaa on jo ilta kymmeneen ja lämmintäkin on ollut enemmän kuin keskimäärin tähän aikaan. Puut ja pellot vihertää ja näyttää jo varsin keväiseltä. Vaikkei nyt enää ihan niin lämmintä ole ollut kuin mitä parhaimmillaan oli, niin aurinkoista ja mukavaa kuitenkin. Nautittu on, koska loppuviikolle on jo luvattu lumisadetta. Onneksi on vielä talvirenkaat autossa, niin pääsee töihin sujuvasti. Vielä sataa vettä, mutta katsotaan miltä aamulla näyttää. Kylmää nyt ainakin on jo.