No, oli mikä oli, niin jo se ainakin meni. Ja ihan liian nopeasti, jos minulta kysytään. Niinhän ne vapaat aina. Varsinkin kun kelitkin oli komeat.
Perjantaina (19.4.) Pääsi poni pienelle kärrylenkille. Mukaan lähti tallikaveri tyttärineen eli meitä oli kärryillä yhteensä kolme. Hyvin jaksoi vetää, vaikka selvästi joutuikin tekemään enemmän töitä. Ihan jopa hölkkäiltiin pienet pätkät. Matkaa ei kertynyt kuin vajaa neljä kilometriä, mutta ihan oli sekin. Varsinkin kun alkaa olla aika lämmintä jo.
Koirien kanssa käytiin illalla vielä omalla kylällä lenkillä Ja ilma oli mitä parhain. Rauhallista oli. Ei edes mökkiläisiä näkynyt, kuten yleensä pääsiäisenä, varsinkin kun se on näin myöhään kuten nyt ja ilmatkin hyvät. No, en minä niitä kaipaa, vaan tulevat ne silti.
Lauantaina (20.4.) oli sovittu maastolenkki kello kolmeksi. Menin jo ajoissa tallille, aikomuksena lapata lantaa ihan reippaasti, kuten perjantainakin. Vaan aika meni jutellessa ja kaikessa muussa säädössä, joten en sitten ehtinyt kuitenkaan siivoushommiin. Maastoon meitä oli lähdössä kolme. Korpun lisäksi matkaan läksi kaksi ex-ravurioria, joten kovaa saisi ponipoika kipitellä. Ja kyllähän se kipittelikin. Hiukan kävi nimittäin kuumana teinihevoinen, kun oli kavereita matkassa.
Tehtiin noin kahdeksan kilometrin lenkki käynnissä. Tai muut käveli, Korppu välillä tölttäsi ja välillä ravasi tai ainakin kaahotti menemään ihan sata lasissa. Ihan ei aina jarrut pelittäneet niin kuin olisi pitänyt ja ohjauskin välillä takkuili, mutta me selvittiin ja hiki tuli, molemmille. Ihan en kyllä äkkiä halua samanlaista lenkkiä heittää. Kerran kantattiin metsän kautta lätäkön ohi ja moottoritien alikulun läpi mennessä, kaahotettiin johtohevosesta komeassa töltissä ohi. Liikaa liikkuvia osia nuorukaiselle, kun takana oli pari pyöräilijää ja yläpuolella autoja ja valmiiksi jo ihan väärä mielentila. Että semmoinen retki. Tarvii vissiin treenata enemmän tuota porukassa menoa. Vaikka kyllä se jo kotimatkalla vähän kuuntelikin ja uskalsin kaivaa puhelimen taskusta ja ottaa pari kuvaa, kun kotitallille oli matkaa enää kilometri.
Illalla käytiin vielä koirien kanssa kaupassa ja samalla lenkillä. Ilma oli tosi hieno vieläkin ja tehtiin rento lenkki metsäpolkuja ja pyöräteitä pitkin. Aika rauhallista oli, kaikki varmaan lenkkeilleet jo päivällä. Mutta hyvä niin. Ei tarvi sitten niin säätää noiden kanssa, kun vapaana liikkuvat muuten, paitsi koirien ohituksissa otan kiinni. Pelkkiin ihmisiin ne ei reagoi millään tavalla. Noahin kanssa onnistuisi varmaan koirienkin ohitukset vapaana, mutta Peikko aina hiukan kiihtyy. Ja Noahkin, jos vastaan tuleva tuijottaa tai muuten provosoi. Liian vähän näkevät muita koiria, kun ei omalla kylällä tai tallin maastoissa koskaan ketään vastaan tule. Enkä enää käy missään koiratapahtumissakaan. Ennen tuli aina käytyä edes silloin tällöin, mutta jotenkin sekin on vaan jäänyt.
Sunnuntaina (21.4.) käytiin sitten Korpun kanssa kevyt kärrylenkki kävellen. Lainattiin vielä kevyet kärrytkin, ettei tarvi omia raskaita hinata perässään, kun olihan sillä ollut aika rankat kaksi edellistä päivää. Samat kärryt siis perään kuin mitkä sillä on olleet perässä ajo-opetuksessa, ensimmäisen kerran kohta jo kolme vuotta sitten. Käytiin pieni lenkki kävelemässä, ilman yhden yhtä raviaskelta. Teki ihan hyvää ja kun oli vielä muutenkin helppoa, niin ihan iloisesti kipitteli poni, vaikkei nyt niin erityisen reippaasti.
Koirien kanssa käytiin pyöräilemässä illalla. Ihan kiva lenkki. Käytiin vaihteeksi tuolla yhdellä sivutiellä, minkä varressa on jonkin verran mökkejä ja se vie lopulta meren rantaan, missä myöskin mökkejä. On siellä ihan ympärivuotistakin asutusta, mutta enemmän mökkejä. Siellä tulee harvemmin käytyä, mutta nyt ihan ex-tempore käännyinkin sinne. Vaihtelua kaikille. Matkaa kertyi yhteensä jotain kuutisen kilometriä. Noahin kanssa täytynee ruveta hiukan passaamaan noita pyöräilyitä jo, kun täyttäähän se tänä vuonna jo 10 vuotta. Vielä se menee ihan täysiä, mutta väsyy kyllä selvästi nopeammin kuin ennen. Sitä ei vaan jotenkin osaa pitää vanhana, kun on sellainen kuumakalle. Mutta pakko se vaan on myöntää, ettei sen kanssa ihan samoin voi enää toimia kuin ennen. Hidastettava on tahtia, halusi tai ei.
Maanantaina (22.4.) olikin sitten taas jo pilvistä ja selvästi viileämpää, kuin koko viikossa. Löysäiltiin sitten kotona suurin osa päivästä. Tallillakin käytiin ja koko porukalla lenkillä. Vähän kiipeiltiin metsäpoluillakin pitkästä aikaa. Ihan mukavaa vaihteeksi, kun ollaan viimeaikoina vähemmän näitä kimppalenkkejä tehty. Talvella niitä tulee sen verran reilusti vähän pakostakin, joten kun viimein pääsee töihin ponin kanssa ja pyöräilemään koirien kanssa ja valoakin riittää pitkälle iltaan, niin nämä kävelyt vähän jää, vaikka niistä kovin pidänkin. Sitäpaitsi jalka on oikeasti kipeä, eikä kävellä aina oikein edes voi. Perhanan plantaarifaskiitti tai luupiikki tai miksi sitä nyt haluaakaan sanoa. Ihan sama, ikävä vaiva yhtä kaikki. Voisin luopua, eikä tarvi edes maksaa. Ihan ilmaiseksi saa, kuka vaan haluaa.
Onneksi on muutama lyhyempi työviikko ja kohta jo kesälomakin, jos oma ehdotukseni työnjohdolle vaan kelpaa. Vielä en sitä tiedä, mutta toivotaan niin. Ihan olisin jo loman tarpeessa, vaikka hyvää teki tämä neljäkin päivää.
Perjantaina (19.4.) Pääsi poni pienelle kärrylenkille. Mukaan lähti tallikaveri tyttärineen eli meitä oli kärryillä yhteensä kolme. Hyvin jaksoi vetää, vaikka selvästi joutuikin tekemään enemmän töitä. Ihan jopa hölkkäiltiin pienet pätkät. Matkaa ei kertynyt kuin vajaa neljä kilometriä, mutta ihan oli sekin. Varsinkin kun alkaa olla aika lämmintä jo.
Koirien kanssa käytiin illalla vielä omalla kylällä lenkillä Ja ilma oli mitä parhain. Rauhallista oli. Ei edes mökkiläisiä näkynyt, kuten yleensä pääsiäisenä, varsinkin kun se on näin myöhään kuten nyt ja ilmatkin hyvät. No, en minä niitä kaipaa, vaan tulevat ne silti.
 |
| Pihattolauma kokonaisuudessaan, ennen kun nappasin Korpun mukaani. |
Lauantaina (20.4.) oli sovittu maastolenkki kello kolmeksi. Menin jo ajoissa tallille, aikomuksena lapata lantaa ihan reippaasti, kuten perjantainakin. Vaan aika meni jutellessa ja kaikessa muussa säädössä, joten en sitten ehtinyt kuitenkaan siivoushommiin. Maastoon meitä oli lähdössä kolme. Korpun lisäksi matkaan läksi kaksi ex-ravurioria, joten kovaa saisi ponipoika kipitellä. Ja kyllähän se kipittelikin. Hiukan kävi nimittäin kuumana teinihevoinen, kun oli kavereita matkassa.
Tehtiin noin kahdeksan kilometrin lenkki käynnissä. Tai muut käveli, Korppu välillä tölttäsi ja välillä ravasi tai ainakin kaahotti menemään ihan sata lasissa. Ihan ei aina jarrut pelittäneet niin kuin olisi pitänyt ja ohjauskin välillä takkuili, mutta me selvittiin ja hiki tuli, molemmille. Ihan en kyllä äkkiä halua samanlaista lenkkiä heittää. Kerran kantattiin metsän kautta lätäkön ohi ja moottoritien alikulun läpi mennessä, kaahotettiin johtohevosesta komeassa töltissä ohi. Liikaa liikkuvia osia nuorukaiselle, kun takana oli pari pyöräilijää ja yläpuolella autoja ja valmiiksi jo ihan väärä mielentila. Että semmoinen retki. Tarvii vissiin treenata enemmän tuota porukassa menoa. Vaikka kyllä se jo kotimatkalla vähän kuuntelikin ja uskalsin kaivaa puhelimen taskusta ja ottaa pari kuvaa, kun kotitallille oli matkaa enää kilometri.
Illalla käytiin vielä koirien kanssa kaupassa ja samalla lenkillä. Ilma oli tosi hieno vieläkin ja tehtiin rento lenkki metsäpolkuja ja pyöräteitä pitkin. Aika rauhallista oli, kaikki varmaan lenkkeilleet jo päivällä. Mutta hyvä niin. Ei tarvi sitten niin säätää noiden kanssa, kun vapaana liikkuvat muuten, paitsi koirien ohituksissa otan kiinni. Pelkkiin ihmisiin ne ei reagoi millään tavalla. Noahin kanssa onnistuisi varmaan koirienkin ohitukset vapaana, mutta Peikko aina hiukan kiihtyy. Ja Noahkin, jos vastaan tuleva tuijottaa tai muuten provosoi. Liian vähän näkevät muita koiria, kun ei omalla kylällä tai tallin maastoissa koskaan ketään vastaan tule. Enkä enää käy missään koiratapahtumissakaan. Ennen tuli aina käytyä edes silloin tällöin, mutta jotenkin sekin on vaan jäänyt.
Sunnuntaina (21.4.) käytiin sitten Korpun kanssa kevyt kärrylenkki kävellen. Lainattiin vielä kevyet kärrytkin, ettei tarvi omia raskaita hinata perässään, kun olihan sillä ollut aika rankat kaksi edellistä päivää. Samat kärryt siis perään kuin mitkä sillä on olleet perässä ajo-opetuksessa, ensimmäisen kerran kohta jo kolme vuotta sitten. Käytiin pieni lenkki kävelemässä, ilman yhden yhtä raviaskelta. Teki ihan hyvää ja kun oli vielä muutenkin helppoa, niin ihan iloisesti kipitteli poni, vaikkei nyt niin erityisen reippaasti.
 |
| Hiukan hoikistunut poni odottaa reippaana lenkille lähtöä. Not. Hyvä ettei nukahtanut tuohon. |
Koirien kanssa käytiin pyöräilemässä illalla. Ihan kiva lenkki. Käytiin vaihteeksi tuolla yhdellä sivutiellä, minkä varressa on jonkin verran mökkejä ja se vie lopulta meren rantaan, missä myöskin mökkejä. On siellä ihan ympärivuotistakin asutusta, mutta enemmän mökkejä. Siellä tulee harvemmin käytyä, mutta nyt ihan ex-tempore käännyinkin sinne. Vaihtelua kaikille. Matkaa kertyi yhteensä jotain kuutisen kilometriä. Noahin kanssa täytynee ruveta hiukan passaamaan noita pyöräilyitä jo, kun täyttäähän se tänä vuonna jo 10 vuotta. Vielä se menee ihan täysiä, mutta väsyy kyllä selvästi nopeammin kuin ennen. Sitä ei vaan jotenkin osaa pitää vanhana, kun on sellainen kuumakalle. Mutta pakko se vaan on myöntää, ettei sen kanssa ihan samoin voi enää toimia kuin ennen. Hidastettava on tahtia, halusi tai ei.
Maanantaina (22.4.) olikin sitten taas jo pilvistä ja selvästi viileämpää, kuin koko viikossa. Löysäiltiin sitten kotona suurin osa päivästä. Tallillakin käytiin ja koko porukalla lenkillä. Vähän kiipeiltiin metsäpoluillakin pitkästä aikaa. Ihan mukavaa vaihteeksi, kun ollaan viimeaikoina vähemmän näitä kimppalenkkejä tehty. Talvella niitä tulee sen verran reilusti vähän pakostakin, joten kun viimein pääsee töihin ponin kanssa ja pyöräilemään koirien kanssa ja valoakin riittää pitkälle iltaan, niin nämä kävelyt vähän jää, vaikka niistä kovin pidänkin. Sitäpaitsi jalka on oikeasti kipeä, eikä kävellä aina oikein edes voi. Perhanan plantaarifaskiitti tai luupiikki tai miksi sitä nyt haluaakaan sanoa. Ihan sama, ikävä vaiva yhtä kaikki. Voisin luopua, eikä tarvi edes maksaa. Ihan ilmaiseksi saa, kuka vaan haluaa.
Onneksi on muutama lyhyempi työviikko ja kohta jo kesälomakin, jos oma ehdotukseni työnjohdolle vaan kelpaa. Vielä en sitä tiedä, mutta toivotaan niin. Ihan olisin jo loman tarpeessa, vaikka hyvää teki tämä neljäkin päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti