Takatalvi iski

Maanantai (8.4.) valkenikin taas vaihteeksi talvisena. Kylmä oli. Tallille kuitenkin ajelin illalla, mutten mitään juuri tehnyt lannan lappamisen lisäksi. Pienesti pyörittelin Korpun kentällä liinassa. Ravia pienellä ympyrällä hitaasti ja keskittyen, ei kaahottaen. Tasapaino ja voima/lihaksisto on selvästi parantunut, koska se jopa onnistui ja vieläpä hyvin. Rankkaa se on, joten ei tehty kuin hetki ja sekin niin, että yhden koko kierroksen jälkeen sai taas kävellä hetken. Molempiin suuntiin tehtiin ehkä noin viisi ravikierrosta ja se oli sitten siinä. Kymmenen minuuttia enintään taisi yhteensä treeni kestää.

Koirien kanssa vielä pieni lenkki metsässä, niin ei sitten taas paljon muuta ehtinytkään. Vaikka tallilla ei edes mennyt kauaa. 

Tiistai (9.4.) oli sitten jo ihan kunnolla talvinen, kun yön aikana oli tullut muutama sentti lunta ja tuuli kääntynyt puhaltamaan pohjoisesta. Onneksi kuitenkin täällä etelärannikolla selvittiin helpolla, toisin kuin esimerkiksi Jyväskylän seudulla, missä tuli lunta yli 30 senttiä. Tallivapaapäivä eli kotihommia ja laatuaikaa koirien kanssa. Tosin se laatuaika jäi aika vähälle, kun nyt vaan ei kiinnostanut mennä tuonne talveen taas tallaamaan. Pieni lenkki kuitenkin tehtiin ja saivat rampata pihalla vähän väliä koko illan.

Keskiviikkona (10.4.) sitten taas tallille ja Korpun kanssa lenkittämään koirat. Käytiin vaihteeksi metsässä rämpimässä, kun sinnekin nyt jo hyvin pääsee. Eikä ole edes niin märkää kuin voisi kuvitella eli pohja kestää jopa hevosen painon, ilman että se uppoaa mahaansa myöten turpeeseen. Hyvää tekee ja me kaikki tykätään.

Kuva otettu 2.4. Nyt ei juuri aurinko paistellut, luntakin vähän sateli.

Torstai (11.4.) oli yhä kylmä, mutta kärrylenkille kuitenkin lähdettiin. Tamma ja Kambur oli kaksin pihatolla, kun menin. Indira oli niin levoton ja molemmat vähän tuijottelivat metsään ja juoksentelivat, etten uskaltanut sitä yksin jättää, joten lappasin lantaa sen aikaa, kun Mix-poni palautui pihatolle. Kamburille sitten kärryt perään ja matkaan. Käytiin pari pistotietä kääntymässä ja hölkkäiltiin paljon. Matkaa kertyi reilu viisi kilometriä, vaikkei kaukana käytykään. Kotimatkalla hölkkäiltiin parin ex-ravurin peesissä ja löytyihän sitä vauhtia issipojaltakin, vaikka ihan reipas oli ollut siihenkin asti. Hyvää tekee.

Perjantaina (12.4.) oli jo hiukan lämpimämpää. Ei nyt vielä mitenkään keväistä, muttei ihan jäätävääkään. Tallille taas, vaikka periaatteessa olisi ollut Korpun vapaapäivä, kun pari päivää viikossa olen halunnut sen antaa olla ihan mammavapaasti, niin maistuu työt sitten paremmin. Nyt kuitenkin mentiin, kun aika kevyesti ollaan kuitenkin tällä viikolla harrastettu. Vähän olin kahden vaiheilla, mennäänkö koiralenkille vai ratsuilemaan. Kentälle olisin sitten mennyt, mutta se oli varattu. Eikun lantaa lappamaan siksi aikaa. Vaan kun tulin viimein pihatolta, oli kenttä lanattu ja niin pehmeä, etten arvannut sitten sinne mennä kuitenkaan. Satulan kuitenkin selkään heitin ja suunnattiin maastoon. Tiekin oli lanattu, joten siis pehmeä ja raskas, eikä sitten pitkälle mentykään, kun traktorikin vielä siellä kuului pörräävän. Palattiin takaisin peltotien kautta, missä hiukan hölkkäiltiin paremmalla pohjalla. Sekin oli osittain pehmeä, joten vaikka lenkki oli vain vajaan kaksi kilometriä, ponilla oli hiki.

Päästiin kuvaan (kuviin) tallille palatessa. kuva @ Tuuli Jääskeläinen

Illemmalla käytiin taas koirien kanssa Siltakylässä lenkillä, tai siis tallilta kotiin mennessä. mutta illemmalla silti kuitenkin. Silti olin ihan ajoissa kotonakin.

Lauantai aamuna (13.4.) herätessä, oli olo vähän flunssainen. Aika myöhään nukuinkin ja kun vielä otin rennosti aamupäivän ja nappailin nappia naamaan, niin jaksoin lähteä tallille. Ajatus oli lähteä koirien ja ponin kanssa tekemään pitkä lenkki, mutta koska olo, päätin mennä helpoimman kautta eli virittelin kärryt perään. Käytiin sitten ajelemassa pieni lenkki ja sen verran hölkkäiltiinkin taas, ettei ihan liian helpolla poni päässyt.

Kotona hengailin sitten hetken, söin ja lepäsin. Olo oli himppasen parempi jo, vaikkei niin hyvä, joten koirat pääsivät pyörälekille. Se on itselle kuitenkin helpompaa, varsinkin kun ei ole ihan täydessä terässä. Ihanaa kun on jo niin valoisaa, ettei tarvi lenkkeilyn kanssa hätäillä. Nytkin oltiin takaisin kotona vasta puoli yhdeksän jälkeen, eikä edes hämärtänyt kunnolla vielä. Tehtiin noin kuuden kilometrin lenkki ihan tuossa isontien vartta edestakaisin, koska kuivaa toisin kuin pikkuteillä. Rannasta ajeltiin ohi ja todettiin sen olevan vielä jäässä. Mutta sulaa sekin ennemmin tai myöhemmin.

Auringonlasku 11.4. Tänään ei auringonlaskua nähty.

Sunnuntaina (14.4.) oli olo jo ihan hyvä ja heräsinkin jo paljon aiemmin. Tallille lähdin kuitenkin vasta iltapäivän puolella. Lannan lappamista harrastin ensin siihen saakka, kunnes se alkoi käydä liian hankalaksi. Siinä kun pyöri kokoajan kaksi kutisevaa hevoseläintä kerjäämässä rapsutuksia, niin annoin loppujen lopuksi periksi. Pari kottarillista sain kuitenkin kärrättyä pois siinä talikolla tyyppejä samalla rapsutellessa. Oma siitä sitten mukaan ja irtokarvojen raappaukseen. Vähenee se päivä päivältä sekin, mutta vielä sitä riittää. Ja nyt sitä muuten lähtee. Ihan kuin kaikki loppu olisi irronnut samaan aikaan. Vähän vielä kavioiden lyhennystäkin ja sitten lenkille. Koirat napattiin mukaan ja painuttiin metsään katsomaan hakkuiden aiheuttamia tuhoja. Pääsi sieltä vielä samaa reittiä kulkemaan kuin ennenkin, vaikka maisema olikin muuttunut ja risukkoakin oli pienen matkaa. Ojan yli menevä siltakin oli poissa, mutta onneksi ojassa oli kuusen oksia sen verran, että Kamburkin suostui hyppäämään yli. Matka kuitenkin katkesi aika pian, kun lunta oli vielä paikoittain liikaa. Käännyttiin siis ympäri ja kipiteltiin hiukan pidempää reittiä takaisin tallille.

Onnellinen poni kuva @ Fanni Snellman

Koska kotona olin sitten jo kaikesta huolimatta ajoissa ja koiratkin oli lenkitetty, tuntui ilta jotenkin pitkältä ja läksinkin myöhemmin vielä liikkeelle. Kävin Karhulassa Lidlissä ja samalla pitkästä aikaa vähän treenaamassa koiria. Ollaan me kotona aina jotain pientä tehty, muttei mitään ihmeitä, kun motivaatiota ei ole juuri ollut. Vaan kevät saa aikaan kummallisuuksia ja niin me treenattiin. Peikko teki vain kontaktia. Ensimmäisellä kierroksella se pakeni taas autoon, mutta kun muistin taas, että se vaatii laumapalkkaa enemmän kuin mitään nameja, alkoi sekin taas pysyä poissa autosta. Ei se nyt niin mukana ollut, mutta otti kontaktia haistelunsa lomassa ja sai siitä namin lisäksi paljon rapsutuksia. Tehtiin muutama kierros. Noah taas teki seuraamista sekä vasemmalla että oikealla ja oli tosi hyvä. Keskittyi eikä ollut yhtään ylikierroksilla, vaikka innoissaan olikin. Sellainen kun se olisi aina, niin voisihan sitä jopa harkita vielä kisaavansakin. Mutta kun se ei ole, varsinkaan kisoissa, niin olkoon. Enkä minä periaatteesta halua lisenssiäkään ostaa, joten uutta harrastuskoiraa odotellessa tehdään omaksi iloksi mitä jaksetaan.

Supersurkea kuva maaliskuun lopulta.

Nyt onkin edessä kolme nelipäiväistä työviikkoa, kun ensi viikolla on pääsiäinen ja siitä vajaan kahden viikon kuluttua vappu. Sitten onkin pitkä pätkä ilman ylimääräisiä vapaita, kesälomaa lukuun ottamatta. Jaksaa jaksaa..