Maanantai (15.4.) ja tallivapaa. Koirien kanssa käytiin pyöräilemässä, mutta muuten oli aika rauhallinen ilta kotosalla.
Tiistaina (16.4.) reippaana tallille, ajatuksena tehdä pikainen maastolenkki Skorpanin kanssa ja ehtiä vielä hienosti koiratkin lenkittämään. Vaan kuinkas sitten kävikään. Jotenkin se aika vaan kuluu ja kello oli jo puoli kahdeksan, kun lähdettiin tallilta ja kun tarvitsen reilun rauhoittumisajan ennen nukkumaanmenoa, jotta saan nukuttua, joutuivat koirat tyytymään jälleen kerran vain metsässä pyörähtämiseen. No, näillä on mentävä.
Kamburilla siis ratsujuttuja ohjelmassa. Ponille satula selkään ja kuski kyytiin. Ja koska aina ei mene kuten Strömsössä, oli jo alusta asti mutkia matkassa. Selkäännousu sujui kuten aina, hienosti, mutta koska Kambur on Kambur, niin sitten alkoi hienoinen vääntäminen. Läksi liikkeelle ensin ilman lupaa ja sitten taas luvan kanssa ei olisi lähtenyt ollenkaan. Kun sain sen liikkeelle, kampesi itseään kentän suuntaan ja kun sain suunnan maastoon päin, parkkeerasi itsensä lähimmän selkäännousujakkaran kupeeseen odottamaan palkkaa. Maastoon kuitenkin päästiin, vaikka ensimmäinen kilometri olikin yhtä kiemurtelua ja kyselyä, josko jo saisi kääntyä kotiin päin. Sitten kun mutkan takaa tuli yllättäen ihminen, kääntyi poni ympäri niin liukkaasti, etten olisi sen sellaisiin suorituksiin uskonut edes pystyvän. Pelästyi raukka, kun oli ajatukset vähän muualla. Tilanne rauhoittui kuitenkin hetkessä ja matka jatkui, vaikka ponin sydämen lyönnit tuntuivatkin (rungottoman) satulan läpi. Hetkeksi sitten pysähdyttiinkin juttelemaan tuttujen kanssa, että poni rauhoittui.
Metsäpätkällä olikin sitten hiukan haastetta, koska märkää ja pehmeää. Sitäpaitsi kuskia hirvittää, kun poni loikkii herkästi lätäköistä yli. Yritettiin siis kiertää pahimpia paikkoja. Yhdessä kohdassa oli metsätiellä vielä reilusti lunta ja siellä valkean lumen keskellä iso musta sulapohjainen lätäkkö. Yritettiin umpimetsän kautta sen ympäri, mutta koko tien varsi oli niin märkä ja metsä kivinen, että takaisin oli käännyttävä. Ei auttanut muu kuin yrittää ihan lätäkön laitaa myöten ohittaa ja toivoa, ettei Korppu loikkaa. Ei loikannut, vaikka harkitsi kyllä. Juteltiin vielä samaisten tuttujen kanssa kotimatkallakin, eikä sitten enää sattunut mitään mainitsemisen arvoista, kunhan siitä taas liikkeelle päästiin.
Keskiviikko (17.4.) oli sitten ajopäivä. Käytiin käppäilemässä noin seitsemän kilometrin lenkki. Tarkistettiin samalla parin metsä-/peltotien tilanne, mutta lunta näytti vielä jonkin verran olevan. Yksi pieni pätkä käytiin kääntymässä ihan perällä asti ja se oli sula. Ei ollut tällä kertaa ponissa niin virtaa, mutta hölkkäiltiin silti vähän. Reilu tunti meni matkassa.
Koirien kanssa käytiin taas pieni lenkki kaupalta tallilta tullessa. Aina menee liian myöhäiseksi, kun töiden jälkeen kovin väsyttää ja on pakko levätä ja kun lepää, tallille lähtö venähtää ja kun siellä nyt aina venähtää, niin aika vaan loppuu kesken, kun nukkuakin pitää. Vaikka viikolla ei kyllä nukkuakaan ehdi riittävästi. Onneksi sentään on valoisaa ja nyt on ollut aurinkoistakin ja se jos jokin piristää kummasti.
Torstaina (18.4.) en pitänyt mitään kiirettä töiden jälkeen. Ajoin töistä suoraan Prismaan ja tein vähän ostoksia. No, kun halvalla sain. Arnikaa menin hakemaan, mutta mukaan tarttui myös tarjouksessa oleva valjasrasva ja yhdet collegehousut ja pari hupparia. Arnika oli näistä se kallein ostos. Kotona kunnon päikkärit ja sitten vasta tallille. Muutama kottikärryllinen lantaa pihatolta, poni mukaan ja tallin pihalla vähän temppuilua, kunnon harjauksen jälkeen. Naksuteltiin taas kuolaimia, tällä kertaa suoraa metallikuolainta. Oma on omppu kolmipala, millä treenataan, tämä oli tallikaverin. Mietti ensin, mutta otti sitten suuhun, kuten omppukuolaimenkin. Hyvässä mallissa siis. Päästiin taas myös käymään kopissa. Ja kyllä taas tuli todistetuksi, miten tärkeää on treenata kaikkea säännöllisesti. Viimeksi kun oli ollut pitkä tauko, oli koppiin meno hiukan jännää. Nyt taas jo tuttu juttu, eikä enää ollenkaan jännää. Pysyikin jo paremmin sisällä vapaaehtoisesti, mikä on ollut vielä aiemmin vaikeaa. Kun vaan pääsisi säännöllisesti treenaamaan.
Kiva kun kerrankin on kaunista, aurinkoista ja lämmintä juuri oikeaan aikaan eli silloin kun on pitkät vapaat. Hyvää Pääsiäistä siis!
Tiistaina (16.4.) reippaana tallille, ajatuksena tehdä pikainen maastolenkki Skorpanin kanssa ja ehtiä vielä hienosti koiratkin lenkittämään. Vaan kuinkas sitten kävikään. Jotenkin se aika vaan kuluu ja kello oli jo puoli kahdeksan, kun lähdettiin tallilta ja kun tarvitsen reilun rauhoittumisajan ennen nukkumaanmenoa, jotta saan nukuttua, joutuivat koirat tyytymään jälleen kerran vain metsässä pyörähtämiseen. No, näillä on mentävä.
Kamburilla siis ratsujuttuja ohjelmassa. Ponille satula selkään ja kuski kyytiin. Ja koska aina ei mene kuten Strömsössä, oli jo alusta asti mutkia matkassa. Selkäännousu sujui kuten aina, hienosti, mutta koska Kambur on Kambur, niin sitten alkoi hienoinen vääntäminen. Läksi liikkeelle ensin ilman lupaa ja sitten taas luvan kanssa ei olisi lähtenyt ollenkaan. Kun sain sen liikkeelle, kampesi itseään kentän suuntaan ja kun sain suunnan maastoon päin, parkkeerasi itsensä lähimmän selkäännousujakkaran kupeeseen odottamaan palkkaa. Maastoon kuitenkin päästiin, vaikka ensimmäinen kilometri olikin yhtä kiemurtelua ja kyselyä, josko jo saisi kääntyä kotiin päin. Sitten kun mutkan takaa tuli yllättäen ihminen, kääntyi poni ympäri niin liukkaasti, etten olisi sen sellaisiin suorituksiin uskonut edes pystyvän. Pelästyi raukka, kun oli ajatukset vähän muualla. Tilanne rauhoittui kuitenkin hetkessä ja matka jatkui, vaikka ponin sydämen lyönnit tuntuivatkin (rungottoman) satulan läpi. Hetkeksi sitten pysähdyttiinkin juttelemaan tuttujen kanssa, että poni rauhoittui.
 |
| Kuvituskuvaksi yksi Tuulin aiemmin ottamista kuvista, kun ei muutakaan ole. |
Metsäpätkällä olikin sitten hiukan haastetta, koska märkää ja pehmeää. Sitäpaitsi kuskia hirvittää, kun poni loikkii herkästi lätäköistä yli. Yritettiin siis kiertää pahimpia paikkoja. Yhdessä kohdassa oli metsätiellä vielä reilusti lunta ja siellä valkean lumen keskellä iso musta sulapohjainen lätäkkö. Yritettiin umpimetsän kautta sen ympäri, mutta koko tien varsi oli niin märkä ja metsä kivinen, että takaisin oli käännyttävä. Ei auttanut muu kuin yrittää ihan lätäkön laitaa myöten ohittaa ja toivoa, ettei Korppu loikkaa. Ei loikannut, vaikka harkitsi kyllä. Juteltiin vielä samaisten tuttujen kanssa kotimatkallakin, eikä sitten enää sattunut mitään mainitsemisen arvoista, kunhan siitä taas liikkeelle päästiin.
Keskiviikko (17.4.) oli sitten ajopäivä. Käytiin käppäilemässä noin seitsemän kilometrin lenkki. Tarkistettiin samalla parin metsä-/peltotien tilanne, mutta lunta näytti vielä jonkin verran olevan. Yksi pieni pätkä käytiin kääntymässä ihan perällä asti ja se oli sula. Ei ollut tällä kertaa ponissa niin virtaa, mutta hölkkäiltiin silti vähän. Reilu tunti meni matkassa.
Koirien kanssa käytiin taas pieni lenkki kaupalta tallilta tullessa. Aina menee liian myöhäiseksi, kun töiden jälkeen kovin väsyttää ja on pakko levätä ja kun lepää, tallille lähtö venähtää ja kun siellä nyt aina venähtää, niin aika vaan loppuu kesken, kun nukkuakin pitää. Vaikka viikolla ei kyllä nukkuakaan ehdi riittävästi. Onneksi sentään on valoisaa ja nyt on ollut aurinkoistakin ja se jos jokin piristää kummasti.
Torstaina (18.4.) en pitänyt mitään kiirettä töiden jälkeen. Ajoin töistä suoraan Prismaan ja tein vähän ostoksia. No, kun halvalla sain. Arnikaa menin hakemaan, mutta mukaan tarttui myös tarjouksessa oleva valjasrasva ja yhdet collegehousut ja pari hupparia. Arnika oli näistä se kallein ostos. Kotona kunnon päikkärit ja sitten vasta tallille. Muutama kottikärryllinen lantaa pihatolta, poni mukaan ja tallin pihalla vähän temppuilua, kunnon harjauksen jälkeen. Naksuteltiin taas kuolaimia, tällä kertaa suoraa metallikuolainta. Oma on omppu kolmipala, millä treenataan, tämä oli tallikaverin. Mietti ensin, mutta otti sitten suuhun, kuten omppukuolaimenkin. Hyvässä mallissa siis. Päästiin taas myös käymään kopissa. Ja kyllä taas tuli todistetuksi, miten tärkeää on treenata kaikkea säännöllisesti. Viimeksi kun oli ollut pitkä tauko, oli koppiin meno hiukan jännää. Nyt taas jo tuttu juttu, eikä enää ollenkaan jännää. Pysyikin jo paremmin sisällä vapaaehtoisesti, mikä on ollut vielä aiemmin vaikeaa. Kun vaan pääsisi säännöllisesti treenaamaan.
Kiva kun kerrankin on kaunista, aurinkoista ja lämmintä juuri oikeaan aikaan eli silloin kun on pitkät vapaat. Hyvää Pääsiäistä siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti