Alkaa olla jo aika keväistä. Tiet alkaa olla sulia, metsäänkin pääsee kahlaamatta hangessa ja vaikka öisin on pakkasta, on päivisin jo aika lämmintä. Ja nyt on ollut aurinkoistakin. Tuulee kyllä, mutta milloinhan täällä ei tuulisi. Ötököitäkin jo näyttää lentelevän ja joutsenia on enemmän kuin en muista milloin. No, luntakin on, esimerkiksi meidän pihalla, enemmän kuin liikaa, muttei kaikkea voi saada. Hienot lenkkeilykelit olisi olleet ja onkin, mutta kun omat jalat on kovin kipeät ja särkeväiset, on lenkkeily ollut aivan liian vähäistä, jos minulta kysytään. Eikä pakollinen kumisaappaiden käyttö ainakaan auta asiassa.
No, liikuttu kuitenkin on tavalla tai toisella. Maanantaina (1.4.) ei silti liikuttu, mutta tallilla kävin kyllä. Hain työmatkalla kaverilta kuusen havuja ja vein niitä pihatolle. Ei ne kauheasti porukkaa kiinnostanut, mutta onhan jotain muutakin pureskeltavaa kuin heinä. Samalla lappasin lantaa. Piti vielä mennä lenkittämään koirat, mutta jäin suustani kiinni, enkä sitten enää kerennyt juuri minnekään. Käytiin siis vain pieni pissalenkki.
Tiistaina (2.4.) käytiin sitten lenkillä taas sekä ponin että koirien kanssa kimpassa. Ilma oli aika mahtavan keväinen ja mukava ja käytiin metsässä vähän samoamassa. Kambur sai päättää reitin, paitsi kotiin lähdöstä päätin minä. Muuten olisi mennyt varmaan yöhön asti. Ihan mukavaa oli. Kotimatkalla tavattiin muita tallilaisia eli lähes kaikki, jotka olivat samaan aikaan liikkeellä ja loppumatka mentiin kimpassa. Korppu kyllä yritti vielä viimeisen risteyksen kohdalla juurtua maahan kiinni, kun ei olisi halunnut vielä kotiin. Siitäkin on kivaa lenkkeillä rennosti käpsytellen ja maasta puskevia herkkuja maistellen.
Tallille palattuamme, tehtiin vielä pieni kaulanarutreeni kentällä. Ponille siis naru kaulaan ja ohjat riimuun, kuskille kypärä päähän ja kyytiin. Pyörähdettiin muutama kierros kentällä kaulanarulla ohjaamalla ja jarruttamalla. Tai lähinnä painoavuilla/ohjilla/äänellä auttamalla ponia ymmärtämään narulla annetut avut. Pysähtyähän se jo narulla jollain tapaa osaa, mutta kääntyminen on vielä hakusessa. Nyt meni hyvin, vaikka shettisponit oli kentän laidoilla kiinni odottelemassa ruokiaan. Kiinnostihan ne, mutta siltikin kuljettiin haluamaani suuntaan. Super sälli.
Keskiviikkona (3.4.) oli sitten taas ajopäivä. Ilma oli yhä upean keväinen ja aurinkoinen. Ponia valjastaessa tuli ihan hiki. Mutta ei parane valittaa, kyllä se kylmyyskin vielä varmasti palaa. Tehtiinkin ihan hyvän mittainen lenkki, koska pohjatkin alkaa olla kohtuullisessa kunnossa. Menomatkalla, juuri kriittisessä kohdassa, tuli vastaan pari tallilaista hevosineen ja niiden takana traktori, joten ei ollut muuta mahdollisuutta kuin väistää risteävälle peltotielle. Kääntöpaikalla lennähtivät siellä asustelevat joutsenet taas lentoon niin yllättäen, että poni singahti eteen vauhdilla. Onneksi painavat kärryt estävät pakenemisen tehokkaasti, joten mitään ei sinänsä tapahtunut ja Skorps oli käsissä saman tien. Hiukan jännittynyt poni ympäri rauhallisesti jutellen ja sitten mentiinkin vauhdilla takaisin päin, ihan luvalla toki. Loppumatka meni ilman välikohtauksia ja tallille palasi hikinen, mutta tyytyväinen poni ja vain hiukan kylmissään oleva kuski. Auringon laskiessa puiden taakse, ei ollutkaan enää niin lämmintä.
Koirien kanssa pysähdyttiin kaupalle kotimatkalla ja käytiin pieni lenkki heittämässä. Kuten olen ennenkin maininnut, vieraat hajut väsyttää tehokkaasti ja laiskuuttani tai ajan vähyydestä johtuen, käyn sitten lenkillä tuolla "kylillä", niin selviän vähemmällä. Liikuntaahan tuollainen puoli tuntia köpöttelyä ei ole, mutta virikkeitä kerääntyy sitten senkin edestä ja uni maistuu.
Torstaina (4.4.) oli sitten taas ratsuilupäivä. Yritetään nyt tehdä tästäkin rutiinia, molemmille eli ratsastusta ohjelmassa 1-2 kertaa viikossa, jos suunnitelmat toteutuu. Maastossa lähinnä, mutta kunhan kenttä sulaa, myös kentällä varmaan jotain tulee tehtyä. Lähtö taas ponien ja Dalin jälkeen ja vaikka hyvin malttoi seistä selkäännousun ajan paikoillaan, lähti kyllä ilman lupaa kavereiden perään. En siitä halunnut alkaa vääntämään, kun paha mieli vaan tulee molemmille, joten perään lähdettiin reippaasti. Ohitettiin muut ja vauhti hidastui, muttei se minulle sitten käynyt, vaan pyysin eteen. Auto tuli vastaan ja pysähdyttiin tien sivuun ohituksen ajaksi, ei ongelmia. Hetken päästä tulikin sitten traktori perävaunuineen. Taas tien sivuun ja poni jännittyi, kun on reagoinut viime aikoina traktoreihin, en tiedä miksi. Rapsuttelin säästä ja vaikka nosti päänsä taivaisiin ja oli levoton, pysyi paikallaan ja pääsin palkkaamaan traktorin mentyä ohi. Rauhoittui heti tilanteen mentyä ohi.
Matka jatkui ravaten poneihin kaulaa, että nekin pääsevät ravailemaan ilman mitään säätöä. Saavuttivat meidät tien päässä kun jo käveltiin. Hieman kiihdytettiin tahtia ja päästiin taas kunnolla edelle ja kääntymään rauhassa toiseen suuntaan. Kuskia hirvitti, kun peltotiellä ja metsässä on railoja jäässä/lumessa ja ponilla on tapana loikata niistä yli. Yritin ohjata ohi ja siinä onnistuinkin aika hyvin. Yhdessä paikassa loikkasi silti. Tuli siis samalla ensimmäinen hyppykin kuskin kanssa suoritettua. Ja kuskikin pysyi mukana oikein hienosti. Takaisin päin mennessä hölkkäiltiin taas muutaman sadan metrin matka.
Taas käytiin kotimatkalla koirien kanssa lenkillä. Tällä kertaa hieman pidemmällä, kun metsäkohdatkin alkaa olla aika hyvin sulaneet. Onhan siellä vielä varjopaikoissa poluilla jäätä, mutta ne kohdat pääsee hyvin kuitenkin ohittamaan. Kuraa ei ollut, kun päivisin on paistanut aurinko ja tuullut, yöllä ollut pakkasta. Hämmästyttävän kuivaa oikeastaan. Ihan mukava lenkki ja aika rauhassa sai kävellä.
Perjantaina (5.4.) kävin töiden jälkeen asioilla, joten olin kotona normaalia myöhemmin. Vielä kun oli sovittu juttu kello viisi, tallille ehdin vasta sen jälkeen, noin puoli kuudeksi. Ponilla oli vapaapäivä, mutta ajattelin mennä lappamaan lantaa ja viemään postista juuri hakemani kivennäiset. Vanha kun ei kelpaa, vaikka on ollut hyvä kaikin puolin ja Korpun kunto on selvästi parantunut. Sekoittelin vanhat ja uudet kivennäiset säilytysastiaan ja menin sitten pihatolle. Pari kottikärryllistä lantaa ja poni mukaan testaamaan uuden kivennäisen maistuvuutta. Vähän käytiin kentällä pelaamassa vapaana. Tehtiin peruutusta, joka toimi hyvin ja jo monta askelta putkeen. Väistön alkeita yritettiin myös taas, mutta se ei meinaa vieläkään vaan mennä perille. Ehkä en vaan osaa ilmaista itseäni niin, että poni ymmärtäisi. Tehtiin vielä selkäännousujakkaralle tuloa ja selässäkin hengailin, ponin kuljeskellessa vapaasti minne halusi. Sitten poni syömään ja takaisin pihatolle.
Lauantaina (6.4.) kaivoin viimein polkupyörän talviteloilta ja käytiin koirien kanssa noin neljän kilometrin pyörälenkki päivällä. Ihan vähän kävivät kuumana molemmat. Jarruttelin kuitenkin vauhtia aika reippaasti. Noah ei enää ole mikään nuorukainen ja kun innoissaan repii, niin sitten taas ontuu. Nyt selvittiin hyvin, eikä ontumista esiintynyt. Hiukan kyllä väsähti, ensimmäinen kerta varmaan ikinä. Muttei niin, etteikö olisi jaksanut loppuun asti juosta. Se oli vaan kovin rauhallinen loppumatkasta. Ei mitään kiljuntaa tai hilluntaa siis. Kummallista.
Tallille menin vasta kahden maissa ja oikein sopivaan aikaan meninkin. Ei ollut ryysistä, kun kaikki oli jo lähteneet. Muutama ihminen tuli vielä myöhemmin, mutta aika rauhassa sai puuhata kyllä. Pihatolla lappasin ensin tunnin verran lantaa ja katselin pihattoporukan riekuntaa samalla, ennen kuin nappasin poniinin mukaani. Harjatessa piti jo kuoriutua takista, kun tallin pihassa oli niin lämmin. Rapsuttelin taas kavioitakin lyhyemmäksi, samalla kun puin tossut jalkaan. Sitten valjaat ja kärryt jo valmiiksi hikiselle ponille. Sen verran oli vauhtia pihatolla, ettei kärryt perässä sitten kauheasti juoksu maistunut. Käveltiin rauhallista tahtia noin seitsemän kilometrin lenkki kuitenkin. Ja vaikka auringossa oli lämmin, varjossa ei sitten ollutkaan. Onneksi olin varautunut ja puin lähtiessä lisää kampetta päälle. Ei tullut kylmä, jos ei nyt hikikään.
Sunnuntaina (7.4.) eli tänään, läksin tallille jo puolen päivän aikaan. Koirat pakkasin mukaan, kun olin vähän kahden vaiheilla lähdenkö kävellen vai ratsain liikkeelle. Ratsain sitten läksin. Poni siis pihatolta ja satula selkään. Samaista porukkaa kuin viimeksi oli taas lähdössä samaan aikaan ja Korppu jo selvästi on oppinut kiihtymään siitä, kun näitä on nyt sattunut usein. Odottelin sitten ihan tarkotuksella jonkin aikaa, ennen kuin lähdettiin matkaan. Ihan oli normaali oma itsensä ponikin lähtiessä ja koko matkan. Rento neljän kilometrin kävelylenkki tehtiin ja se oli juuri sitä mitä me molemmat tarvittiin tähän kohtaan. Poni oli hyvän tuulinen ja kuski rento. Hiukan otettiin reippaampaa vauhtia kotimatkalla. Nyt kun ollaan sitä tölttiä haettu ja siitä palkattu, niin sitä tarjoaa myös helposti. Ottaa toki ravinkin, kun vaan malttaa kuunnella, mitä pyydetään. Täytyy varmaan ottaa hiukan erottelua ohjelmaan. Pitää vaan tarkkaan miettiä miten, jottei ihan pieleen mene.
Tallilta lähtiessä kurvattiin Siltakylän kautta ja kipiteltiin koirien kanssa siellä reilun tunnin lenkki. Kevään ensimmäinen kätkökin käytiin hakemassa samalla. Mukava ilma oli vielä tänäänkin, vaikkei ihan eilisen tasolle yltänytkään. Nautitaan nyt vielä kun voi. Ensi viikolle onkin sitten luvattu takatalvea.
 |
| 📷@Anna Sergejeff |
Tiistaina (2.4.) käytiin sitten lenkillä taas sekä ponin että koirien kanssa kimpassa. Ilma oli aika mahtavan keväinen ja mukava ja käytiin metsässä vähän samoamassa. Kambur sai päättää reitin, paitsi kotiin lähdöstä päätin minä. Muuten olisi mennyt varmaan yöhön asti. Ihan mukavaa oli. Kotimatkalla tavattiin muita tallilaisia eli lähes kaikki, jotka olivat samaan aikaan liikkeellä ja loppumatka mentiin kimpassa. Korppu kyllä yritti vielä viimeisen risteyksen kohdalla juurtua maahan kiinni, kun ei olisi halunnut vielä kotiin. Siitäkin on kivaa lenkkeillä rennosti käpsytellen ja maasta puskevia herkkuja maistellen.
Tallille palattuamme, tehtiin vielä pieni kaulanarutreeni kentällä. Ponille siis naru kaulaan ja ohjat riimuun, kuskille kypärä päähän ja kyytiin. Pyörähdettiin muutama kierros kentällä kaulanarulla ohjaamalla ja jarruttamalla. Tai lähinnä painoavuilla/ohjilla/äänellä auttamalla ponia ymmärtämään narulla annetut avut. Pysähtyähän se jo narulla jollain tapaa osaa, mutta kääntyminen on vielä hakusessa. Nyt meni hyvin, vaikka shettisponit oli kentän laidoilla kiinni odottelemassa ruokiaan. Kiinnostihan ne, mutta siltikin kuljettiin haluamaani suuntaan. Super sälli.
Keskiviikkona (3.4.) oli sitten taas ajopäivä. Ilma oli yhä upean keväinen ja aurinkoinen. Ponia valjastaessa tuli ihan hiki. Mutta ei parane valittaa, kyllä se kylmyyskin vielä varmasti palaa. Tehtiinkin ihan hyvän mittainen lenkki, koska pohjatkin alkaa olla kohtuullisessa kunnossa. Menomatkalla, juuri kriittisessä kohdassa, tuli vastaan pari tallilaista hevosineen ja niiden takana traktori, joten ei ollut muuta mahdollisuutta kuin väistää risteävälle peltotielle. Kääntöpaikalla lennähtivät siellä asustelevat joutsenet taas lentoon niin yllättäen, että poni singahti eteen vauhdilla. Onneksi painavat kärryt estävät pakenemisen tehokkaasti, joten mitään ei sinänsä tapahtunut ja Skorps oli käsissä saman tien. Hiukan jännittynyt poni ympäri rauhallisesti jutellen ja sitten mentiinkin vauhdilla takaisin päin, ihan luvalla toki. Loppumatka meni ilman välikohtauksia ja tallille palasi hikinen, mutta tyytyväinen poni ja vain hiukan kylmissään oleva kuski. Auringon laskiessa puiden taakse, ei ollutkaan enää niin lämmintä.
 |
| Hiukan erilainen peppukuva. |
Koirien kanssa pysähdyttiin kaupalle kotimatkalla ja käytiin pieni lenkki heittämässä. Kuten olen ennenkin maininnut, vieraat hajut väsyttää tehokkaasti ja laiskuuttani tai ajan vähyydestä johtuen, käyn sitten lenkillä tuolla "kylillä", niin selviän vähemmällä. Liikuntaahan tuollainen puoli tuntia köpöttelyä ei ole, mutta virikkeitä kerääntyy sitten senkin edestä ja uni maistuu.
Torstaina (4.4.) oli sitten taas ratsuilupäivä. Yritetään nyt tehdä tästäkin rutiinia, molemmille eli ratsastusta ohjelmassa 1-2 kertaa viikossa, jos suunnitelmat toteutuu. Maastossa lähinnä, mutta kunhan kenttä sulaa, myös kentällä varmaan jotain tulee tehtyä. Lähtö taas ponien ja Dalin jälkeen ja vaikka hyvin malttoi seistä selkäännousun ajan paikoillaan, lähti kyllä ilman lupaa kavereiden perään. En siitä halunnut alkaa vääntämään, kun paha mieli vaan tulee molemmille, joten perään lähdettiin reippaasti. Ohitettiin muut ja vauhti hidastui, muttei se minulle sitten käynyt, vaan pyysin eteen. Auto tuli vastaan ja pysähdyttiin tien sivuun ohituksen ajaksi, ei ongelmia. Hetken päästä tulikin sitten traktori perävaunuineen. Taas tien sivuun ja poni jännittyi, kun on reagoinut viime aikoina traktoreihin, en tiedä miksi. Rapsuttelin säästä ja vaikka nosti päänsä taivaisiin ja oli levoton, pysyi paikallaan ja pääsin palkkaamaan traktorin mentyä ohi. Rauhoittui heti tilanteen mentyä ohi.
Matka jatkui ravaten poneihin kaulaa, että nekin pääsevät ravailemaan ilman mitään säätöä. Saavuttivat meidät tien päässä kun jo käveltiin. Hieman kiihdytettiin tahtia ja päästiin taas kunnolla edelle ja kääntymään rauhassa toiseen suuntaan. Kuskia hirvitti, kun peltotiellä ja metsässä on railoja jäässä/lumessa ja ponilla on tapana loikata niistä yli. Yritin ohjata ohi ja siinä onnistuinkin aika hyvin. Yhdessä paikassa loikkasi silti. Tuli siis samalla ensimmäinen hyppykin kuskin kanssa suoritettua. Ja kuskikin pysyi mukana oikein hienosti. Takaisin päin mennessä hölkkäiltiin taas muutaman sadan metrin matka.
Taas käytiin kotimatkalla koirien kanssa lenkillä. Tällä kertaa hieman pidemmällä, kun metsäkohdatkin alkaa olla aika hyvin sulaneet. Onhan siellä vielä varjopaikoissa poluilla jäätä, mutta ne kohdat pääsee hyvin kuitenkin ohittamaan. Kuraa ei ollut, kun päivisin on paistanut aurinko ja tuullut, yöllä ollut pakkasta. Hämmästyttävän kuivaa oikeastaan. Ihan mukava lenkki ja aika rauhassa sai kävellä.
Perjantaina (5.4.) kävin töiden jälkeen asioilla, joten olin kotona normaalia myöhemmin. Vielä kun oli sovittu juttu kello viisi, tallille ehdin vasta sen jälkeen, noin puoli kuudeksi. Ponilla oli vapaapäivä, mutta ajattelin mennä lappamaan lantaa ja viemään postista juuri hakemani kivennäiset. Vanha kun ei kelpaa, vaikka on ollut hyvä kaikin puolin ja Korpun kunto on selvästi parantunut. Sekoittelin vanhat ja uudet kivennäiset säilytysastiaan ja menin sitten pihatolle. Pari kottikärryllistä lantaa ja poni mukaan testaamaan uuden kivennäisen maistuvuutta. Vähän käytiin kentällä pelaamassa vapaana. Tehtiin peruutusta, joka toimi hyvin ja jo monta askelta putkeen. Väistön alkeita yritettiin myös taas, mutta se ei meinaa vieläkään vaan mennä perille. Ehkä en vaan osaa ilmaista itseäni niin, että poni ymmärtäisi. Tehtiin vielä selkäännousujakkaralle tuloa ja selässäkin hengailin, ponin kuljeskellessa vapaasti minne halusi. Sitten poni syömään ja takaisin pihatolle.
Lauantaina (6.4.) kaivoin viimein polkupyörän talviteloilta ja käytiin koirien kanssa noin neljän kilometrin pyörälenkki päivällä. Ihan vähän kävivät kuumana molemmat. Jarruttelin kuitenkin vauhtia aika reippaasti. Noah ei enää ole mikään nuorukainen ja kun innoissaan repii, niin sitten taas ontuu. Nyt selvittiin hyvin, eikä ontumista esiintynyt. Hiukan kyllä väsähti, ensimmäinen kerta varmaan ikinä. Muttei niin, etteikö olisi jaksanut loppuun asti juosta. Se oli vaan kovin rauhallinen loppumatkasta. Ei mitään kiljuntaa tai hilluntaa siis. Kummallista.
 |
| Lenkkeilykuva viime (vai edelliseltä?) viikolta, kun ei nyt muutakaan ollut. |
Tallille menin vasta kahden maissa ja oikein sopivaan aikaan meninkin. Ei ollut ryysistä, kun kaikki oli jo lähteneet. Muutama ihminen tuli vielä myöhemmin, mutta aika rauhassa sai puuhata kyllä. Pihatolla lappasin ensin tunnin verran lantaa ja katselin pihattoporukan riekuntaa samalla, ennen kuin nappasin poniinin mukaani. Harjatessa piti jo kuoriutua takista, kun tallin pihassa oli niin lämmin. Rapsuttelin taas kavioitakin lyhyemmäksi, samalla kun puin tossut jalkaan. Sitten valjaat ja kärryt jo valmiiksi hikiselle ponille. Sen verran oli vauhtia pihatolla, ettei kärryt perässä sitten kauheasti juoksu maistunut. Käveltiin rauhallista tahtia noin seitsemän kilometrin lenkki kuitenkin. Ja vaikka auringossa oli lämmin, varjossa ei sitten ollutkaan. Onneksi olin varautunut ja puin lähtiessä lisää kampetta päälle. Ei tullut kylmä, jos ei nyt hikikään.
Sunnuntaina (7.4.) eli tänään, läksin tallille jo puolen päivän aikaan. Koirat pakkasin mukaan, kun olin vähän kahden vaiheilla lähdenkö kävellen vai ratsain liikkeelle. Ratsain sitten läksin. Poni siis pihatolta ja satula selkään. Samaista porukkaa kuin viimeksi oli taas lähdössä samaan aikaan ja Korppu jo selvästi on oppinut kiihtymään siitä, kun näitä on nyt sattunut usein. Odottelin sitten ihan tarkotuksella jonkin aikaa, ennen kuin lähdettiin matkaan. Ihan oli normaali oma itsensä ponikin lähtiessä ja koko matkan. Rento neljän kilometrin kävelylenkki tehtiin ja se oli juuri sitä mitä me molemmat tarvittiin tähän kohtaan. Poni oli hyvän tuulinen ja kuski rento. Hiukan otettiin reippaampaa vauhtia kotimatkalla. Nyt kun ollaan sitä tölttiä haettu ja siitä palkattu, niin sitä tarjoaa myös helposti. Ottaa toki ravinkin, kun vaan malttaa kuunnella, mitä pyydetään. Täytyy varmaan ottaa hiukan erottelua ohjelmaan. Pitää vaan tarkkaan miettiä miten, jottei ihan pieleen mene.
Tallilta lähtiessä kurvattiin Siltakylän kautta ja kipiteltiin koirien kanssa siellä reilun tunnin lenkki. Kevään ensimmäinen kätkökin käytiin hakemassa samalla. Mukava ilma oli vielä tänäänkin, vaikkei ihan eilisen tasolle yltänytkään. Nautitaan nyt vielä kun voi. Ensi viikolle onkin sitten luvattu takatalvea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti