Lisää kärryttelyä ja vähän muutakin

Maanantaina (18.3.) kevyt kävelylenkki koirien ja ponin kanssa. Siinä ei mitään mainitsemisen arvoista, mutta ennen lähtöä päästiin pitkästä aikaa käymään kopissa. Sattui nimittäin niin sopivasti, että tallin nuoren suokkiorin kanssa harjoiteltiin juuri matkustusta, kun olin lähdössä hakemaan Korppua pihatolta. Ja kuinka ollakaan, koppi oli vielä avonaisena pihassa, kun tultiin pihatolta. Sinne siis Korppu koppiin pari kolme kertaa ja hallittu peruutus välillä pois. Hienosti toimi, vaikka oli selvästi vähän jännää. Pitäisi päästä enemmän treenaamaan, ettei olisi enää niin jännää, mutta kun ei ole koppia, eikä edes vetokoukkua omassa autossa, niin näillä satunnaisilla kerroilla on nyt mentävä. Kiva kuitenkin, kun taas päästiin treenaamaan, vaikkakin yllättäen. Ei siis oikein ollut mitään suunnitelmaa, mutta parempi kuin ei mitään silti.

Tiistaina (19.3.) oli sitten ratsuilupäivä vaihteeksi. Pitkää lenkkiä ei tehty, mutta ehti siinäkin neljässä kilometrissä tapahtua yhtä ja toista. Pihassa oli ruuhkaa laittessani ponia kuntoon. Siitä sitten lähtivät yksi toisensa jälkeen, kuka minnekin. Ponit ja yksi hevosista samaan suuntaan kuin mekin hetki myöhemmin. Hienosti ja rauhassa eteni kuitenkin teinihevoinen. Ensimmäisessä risteyksessä nähtiin edellä menevä hevonen, muttei sekään suurta tilannetta aiheuttanut, hieman vaan askel tiheni Korpulla. Ravailtiin heitä kiinni ja juuri ennen isompaa mäkeä ja mutkaa heidät saavutettiinkin. Vaan he ei tuulesta johtuen tainneet meitä kuulla ja karauttivat laukkaan siitä mäen alta ja katosivat mutkan taakse. Sitten meinasi lähteä Kamburilta mopo käsistä. Sain sen kuitenkin pideltyä, mutta stressitaso sillä nousi niin hurjiin lukemiin, ettei se kyllä yhtään kuunnellut. Jos olisikin kuunnellut, olisi se saanut karauttaa perässä, muttei sentään ilman lupaa. No, saavutettiin muut mäen päällä, mistä hevonen kääntyi takaisin kotia kohti ja ponit jatkoivat matkaa samaan suuntaan kuin me. Seuraavassa risteyksessä tuli vastaan naapuritallilta tuttu tamma. Ponit jatkoivat suoraan ja minä käännyin Korpun kanssa sinne mistä tamma oli tulossa. Tilanne, tammalla lähinnä. Korppu vaan yritti hidastella ja jäädä seurustelemaan. Matka kuitenkin jatkui kaikilla omaan suuntaansa. Metsäpätkällä olikin sitten ihan kunnon hankikahlausta. Korppu kiukutteli ja kaahotti, kun oli rankkaa ja pidätteistä pysähtyi, eikä suinkaan hidastanut vauhtia, kuten oli tarkoitus ja minkä se kyllä hyvin osaa. Huoh. Hiki tuli molemmille. Ponit tulivat vastaan, mutta niistä päästiin hyvin ohi ja kotimatkakin meni jo ihan hienosti, kun vaan päästiin pitävälle pohjalle. Kotimatkalla ravailtiin ja harjoiteltiin hiukan tölttiä ja poni oli tosi hyvin kuulolla, kun vaan malttoi. Hyvä siitä tulee.

Kuvituskuvana riimunsovituskuva. Ostin joskus vuosia sitten Heppatarvikkeen loppuunmyynnistä Ljúfurille nahkaisen Blingbling-riimun, jota en ole raaskinut käyttää. Piti kokeilla, mahtuuko moinen komeus Korpulle, kun on cob-kokoa. Mahtui se, juuri ja juuri. Enempää säätövaraa ei enää ole, joten toivotaan, ettei pää enää kasva.

Keskiviikkona (20.3.) olikin Korpun vapaapäivä, koska sadepäivä ja muutenkin. Koirien kanssa pyörähdettiin vaihteeksi Loviisassa asioilla, Heinäpojilla, Tokmannilla ja Lidlissä. Heinäpojilta lähtikin ihan extempore matkaan lilanvärinen nailonriimu timanteilla. Mitenkään ei pystynyt vastustamaan kiusausta, kun se heti ovesta sisään astuessani sattui silmiin. Onneksi ei maksanut paljoa, kun eihän sellaisella arkikäytössä mitään virkaa ole. Vaan onhan nyt kaksi edustusriimua olemassa. 

Kotimatkalla satoi räntää ihan huolella, hyvä että eteensä näki. Lähdettiin kuitenkin koirien kanssa vielä lenkille. Vaihdoin vaan vaatteita ja vedin sadetakin niskaan. Loppujen lopuksi sade sitten kumminkin lakkasi jo ihan alkumatkasta, joten hyvässä kelissä saatiin lenkki heittää.

Torstaina (21.3.) käytiin taas porukalla lenkkeilemässä ja perjantaina (22.3.) sekä lauantaina (23.3.) kärryttelemässä. Perjantaina tehtiin vain lyhyt lenkki, lauantaina käytiin vähän pidemmällä. Lauantaina oli ihan hervoton myrsky eli tuuli niin, ettei juuri mitään kuullut. Onneksi kuitenkin pohjat alkaa olla jo ihan kohtuulliset, joten ihan kiva siellä silti oli kipitellä. 

Sunnuntaina (24.3.) tehtiinkin sitten ihan kunnon kävelylenkki ponin ja koirien kanssa, kun pohjat oli käyty testaamassa jo ennakkoon. Joissain paikoissa oli kyllä liukasta, mutta me selvittiin, vaikka välillä kirosinkin sitä, etten pukenut Korpulle nastatossuja alle vaan paljasjaloin sai kulkea. No, liukkaat paikat oli ihan muutamia metrejä vaan ja suurimmaksi osaksi nekin pystyi kiertämään. Ja kun ei pystynyt, mentiin sitten hissukseen ja varovasti. Kamburia kyllä vähän jännitti, kun on niin tottunut nyt jo nastoihin ja kunnon pitoon.

Maanantaina (25.3.) oli ponin vapaapäivä ja minulla tallivapaapäivä, mikä tarkoitti tällä kertaa laatuaikaa koirien kanssa. Otin ihan rauhallisesti töiden jälkeen, enkä siis pitänyt mitään kiirettä lähdöllä mihinkään. Viimein kuitenkin pakkasin koirat autoon ja ajoin Kotkaan Katariinan meripuistoon lenkkeilemään. Ilma oli hieno, mutta rannassa kävi kylmä viima, joten aika äkkiä tuli vilu hissuksiin käppäillessä. Kiva lenkki silti ja kovasti taas hajuja ja muuta virikettä koirille. Käytiin esimerkiksi näkötornissa, minne Peikko kiipesi molempiin suuntiin hienosti, mutta Noah taas tuli jo ylös varsin vastahakoisesti ja alas sitä ei meinannut saada ollenkaan. Vaan oli kyllä väsynyt pappakoira kotiin päästyä, kun oli niin jännää.

Tiistaina (26.3.) käytiin taas kärrylenkillä Korpun kanssa. Tällä kertaa hölkkäiltiin suurimmaksi osaksi, kun virtaa tuntui olevan. Pitkää lenkkiä ei tehty, ihan sellainen normi 5 kilometriä vaan. Eipä sitä iltaisin aina ole aikaakaan, saati sitten tarmoa kovin pitkälle kipitellä. Mutta kunhan edes jotakin. Nyt kun kuiva heinä on loppu ja esikuivattua ovat syöneet jonkin aikaa, on poni taas paisunut entisestään. Aika kivasti pysyi samoissa lukemissa mihin paino laski olkea syödessä, mutta nyt siis taas lukemat siellä missä ennen "olkikuuria". Täytyy toivoa, että ensi kesä on parempi heinän teon kannalta, eikä olisi niin sokerista tavaraa tarjolla kuin mitä kaksi edellistä satoa on olleet. Siihen asti siis yritetään edes jollain tavalla liikkua ja pitää painoa kurissa.

@ Tuuli Jääskeläinen

Keskiviikkona (27.3.) käytiin koko lauman kera pitkällä lenkillä. Ilma oli se verran keväinen ja mukava, että lenkki ihan vahingossa venähti pidemmäksi kuin oli tarkoitus. Takaisin tallille piti jo kantata pellon poikki, ettei ihan pimeä ehdi yllättää. Siinä kävi vielä sellainen pieni välikohtaus, kun oltiin juuri pellolle menossa. Pellolla oli joutsenpariskunta, jota tietenkään kukaan meistä ei havainnut. Valkoiset linnut lumisella pellolla hämärässä, ei ole ihan helposti havaittavissa olevia. Ne kuitenkin havaitsivat meidät ja nousivat kaakattaen siivilleen, jolloin koirat lähtivät salamana perään. Tulivat onneksi takaisin, kun vaan tajusin tapahtuneen ja huusin perään. Korppu ei tainnut edes tajuta mitä tapahtui. Ei se ainakaan millään tavalla reagoinut. Kummallinen kaviokas.

Torstaina (28.3.) kävin vaan koirien kanssa pienen lenkin, kun minulla oli muuta menoa illalla. Mutta perjantaina (29.3.) ja lauantaina (30.3.) taas kärryteltiin. Perjantaina käytiin lyhyempi, mutta reipastahtinen lenkki ja lauantaina sitten rauhallisempi ja pidempi reissu. Perjantaina oli peltotie ihan mukavan pehmeä ja hyvä kulkea ilman nastojakin ja ponilla olikin kesätossut jaloissa, kun en halua nastoja kuluttaa turhaan parin pienen liukkaamman kohdan takia. Nastattomien tossujenkin pohjat pitävät nimittäin oikein hyvin. Lauantaina taas peltotie oli yllättävän liukas, joten kierrettiin sitten toista kautta takaisin. Ihan intona oli poni, kun tajusi, että jatketaan harvemmin kuljetulle pätkälle ja ehdottelikin hölkkää jo heti alkumetreillä. Sai juosta. Vauhti alkoi kiihtyä ja samalla ilmeni pientä koikkaloikkaa ja niskojen nakkelua, joten annoin lisää vauhtia pienellä ohjan liikkeellä. Ei tarvinut kahta kertaa käskeä, kun poni jo ampaisi reippaaseen laukkaan. Taisi olla kivaa, niin tyytyväisen tuntuinen oli Skorpan kun tien päässä hiljetelin käyntiin.

Takaisin käveltiin ison tien kautta ja sen verran taisi olla taas kaikkea katseltavaa nuorukaisella, että aika väsynyt oli tyyppi kotiin päästyään. Fyysisesti tuntui olevan ihan vielä hyvävoimainen, mutta henkisesti olikin sitten ihan poikki. Hyvää teki molemmille taas talvitauon jälkeen päästä kunnolla ihmisten ilmoille. Tämä otetaan ehdottomasti taas ohjelmaan kun pohjat nyt sen sallivat.

Kotona kävin välillä syömässä ja pakkasin sitten koirat autoon ja hurautin Prismalle. Siellä sitten heitettiin pitkä lenkki koirien kanssa pitkin ihanan kuivia pyöräteitä. Hiekotushiekat sieltä on vielä siivoamatta, mutta kävellessä se ei suuresti haittaa. Pyöräillessä on sitten eri juttu. Oli ihan kiva taas vaihteeksi käydä vanhoja lenkkimaastoja nuuskimassa. Paljon on muuttunut ja paljon sitten taas ei. Tosi paljon tuli koiria vastaan, mutta parin ensimmäisen jälkeen, ohitukset sujuivat ihan täydellisesti. Noah väsähti aika kovasti, kun oli niin paljon hajuja ja olikin loppumatkasta jo aika rauhallinen.

Sunnuntaina (31.3.) satoi jo aamusta vettä. Tai oikeastihan se alkoi jo edellisenä iltana. Ei haittaa, lumet sulaa ihan silmissä, kun on ollut plussa-asteitakin ihan reilusti ja myös öisin. Tallille starttasin sitten vasta kun sade taukosi. Ensin rapsuttelin Korpun kavioita taas vähän lyhyemmiksi, kun oli ollut jo liian pitkä väli edelliseen kertaan. Normisti kerran viikossa lyhennän ja nyt oli mennyt jo melkein kaksi viikkoa. Tarvetta siis oli. Vaan Skorpan oli eri mieltä, eikä olisi ollenkaan pystynyt seisomaan paikallaan, saati sitten kolmella jalalla. Vaikeaa oli vaihteeksi. Selvittiin kuitenkin ja saatiin homma hoidettua.

Siinä hetken mietin ja päätin viimein heittää ponille satulan selkään ja lähteä pienelle maastolenkille. Tarkoitus oli kyllä lähteä taas lauman kanssa yhdessä lenkkeilemään, koiratkin odotti autossa, mutta muutinkin mieltäni viime hetkellä. Ihan hienosti meni tällä(kin) kertaa. Käytiin vain reilun kilometrin päässä kääntymässä. Reipasta käyntiä lähinnä, mutta myös tölttiä taas harjoiteltiin. Edistyy sekin. Kerta kerralta saadaan aina pidempiä pätkiä sitäkin.

Ja kun kotiin palattuani, oli koirat vieläkin lenkittämättä, käytiin sitten vielä lenkillä niiden kanssa. Metsä on jo osittain sula, joten kantattiin sitä kautta tielle ja suorinta tietä takaisin kotiin. Siinä se oli, maaliskuu. Huomenna ollaankin jo huhtikuussa. Kesää kohti kovaa vauhtia.