Viikko yhdeksän, helmikuun loppu ja maaliskuun alku. Maaliskuu, ensimmäinen virallinen kevätkuukausi. Ei näy kevättä, vaikka aiemmin jo vähän lupaili. Lämpö siis katosi ja pakkaset palasi. Jäätiköt jäivät paikoilleen. Ei siis paljoa olla muuta tehty kuin lenkkeilty poni narun päässä ja koirat valloillaan jolkotellen. Viikkoon mahtui neljä kimppalenkkiä, yksi tallivapaa eli koiralenkki/kotipäivä, yksi irtojuoksutus pellossa ja yksi pieni maastolenkki ratsain, sekä koirilla yksi lenkki kylillä.
 |
| Maanantai 25.2. Pellolla traktorin urissa ei ole juurikaan jäätä, toisin kuin tiellä. |
Maanantaina ja tiistaina siis lenkkeiltiin kokoonpanolla Korppu ja koirakset. Kivaa, kun ehtii jo valoisalla lenkille, eikä tarvi pitää edes kiirettä. Ja onneksi on nastalliset töppöset, muuten ei olisi asiaa minnekään. Jo pihatolta tallin pihalle on aika extremeä ajoittain, kun ei vaan meinaa pysyä pystyssä edes nastoilla, saati sitten ilman. Pihalla laitankin yleensä ensitöikseni Korpulle tossut jalkaan. Voisihan ne laittaa pihatollakin, mutta en ole siihen vielä ryhtynyt, kun näinkin on selvitty.
Keskiviikkona sattui sopivasti, että shettikset ja Dali-poni oli menossa peltoon rallittelemaan ja Korppukin sai kutsun geimeihin. Sen verran on vielä lunta, vaikka vesisateet sitä söivätkin, etteivät paljoa jaksaneet juosta. Nujusivat muuten kyllä ja hauskaa näytti olevan. Tekee hyvää kahlailla välillä hangessa ja nostella jalkojaan. Kovan hangen vuoksi kun sitä ei juuri ole voinut nyt harrastaa ja aiemmin oli siihen ihan liian paljon lunta. Nyt hanki kantoi juuri ja juuri hetken ihmistä, muttei todellakaan edes pikkuponeja.
 |
| Kuvituskuvana vanha hankitreeni kuva tammikuulta. |
Torstaina, helmikuun viimeisenä päivänä, en mennyt tallille. Koirien kanssa lenkkeiltiin kyllä, mutta muuten meni aika rauhallisesti tämä ilta. Maaliskuukin alkoi talutuslenkkien merkeissä, koska pohjat ei ainakaan parane, päinvastoin. Perjantai ja lauantai siis lenkkeiltiin porukalla.
Sunnuntaina ajattelin uhmata kelejä ja läksin maastolenkille. Ponissa oli virtaa ihan kivasti eli ei tarvinut eteenpäin käskeä. Kantattiin pellon poikki kylälle. Matkalla aukesi topparatsastushousuista toisen lahkeen vetoketju keskeltä ja hetken mietin, jatkanko matkaa lahje levällään. Vaan varjossa oli sen verran kylmä, että oli pakko tulla alas ja viritellä lahje taas kiinni. Onneksi on fiksu poni ja se seisoi kuin tatti paikallaan koko toimituksen ajan. Kiveltä takaisin kyytiin ja matka jatkui. Liukasta oli peltotiellä, mutta takaisin tallille päin vievä tie on jo osittain sula ja päästiin vähän hölkkäilemäänkin. Ihan kivaa oli, vaikka matkaa ei paljoa kertynytkään.
Illalla käytiin vielä koirien kanssa lenkillä kaupalta. Oli ihan super hankikanto ja päästiin tarpomaan umpimetsän poikki alkumatkasta. Takaisin palattiin teitä pitkin. Meni noin tunti, vaikka tuntui ettei käyty edes kaukana. Eikä käytykään, mutta koska kaaduin kotipihalla lähtiessä ja nilkka vääntyi, oli vähän hidasta liikkuminen.
Sunnuntaina ajattelin uhmata kelejä ja läksin maastolenkille. Ponissa oli virtaa ihan kivasti eli ei tarvinut eteenpäin käskeä. Kantattiin pellon poikki kylälle. Matkalla aukesi topparatsastushousuista toisen lahkeen vetoketju keskeltä ja hetken mietin, jatkanko matkaa lahje levällään. Vaan varjossa oli sen verran kylmä, että oli pakko tulla alas ja viritellä lahje taas kiinni. Onneksi on fiksu poni ja se seisoi kuin tatti paikallaan koko toimituksen ajan. Kiveltä takaisin kyytiin ja matka jatkui. Liukasta oli peltotiellä, mutta takaisin tallille päin vievä tie on jo osittain sula ja päästiin vähän hölkkäilemäänkin. Ihan kivaa oli, vaikka matkaa ei paljoa kertynytkään.
Illalla käytiin vielä koirien kanssa lenkillä kaupalta. Oli ihan super hankikanto ja päästiin tarpomaan umpimetsän poikki alkumatkasta. Takaisin palattiin teitä pitkin. Meni noin tunti, vaikka tuntui ettei käyty edes kaukana. Eikä käytykään, mutta koska kaaduin kotipihalla lähtiessä ja nilkka vääntyi, oli vähän hidasta liikkuminen.
 |
| 1.3. oli kaunis auringonlasku. Ja liukasta. |
Viikko 10 alkoi samoissa merkeissä. Maanantaina (4.3.) siis taas talutuslenkille kokoonpanolla koirat ja poni. Alkaa jo pikkuhiljaa tympimään. Vaan hyvä, kun edes tällä tavalla pystyy liikkumaan. Tiistaina lenkkeilin vain koirien kanssa, enkä mennyt tallille ollenkaan. Ihan hervoton tuuli oli, vaikka aamun lumisade jo loppuikin.
Keskiviikkona (6.3.) sitten härkää sarvista ja ponille kärryt perään. Oli satanut lunta ja jäätikkö oli peittynyt. Ja ihan hyvin päästiinkin etenemään. Ei käyty kuitenkaan pitkällä, kun ajattelin etten ota riskejä, jos peltotie onkin huonossa kunnossa. Siinä kun ei sitten enää käännytä, joten käännyttiin jo ennen sitä. Matkaa ei kertynyt kuin noin 3,5 kilometriä ja sekin kävellen, mutta hiki tuli ponille. Aika kovaa se kyllä kipitteli ja koska kuntokin on laskenut, niin ei ole ihmekään.
Torstaina (7.3.) lenkkeili poni taas koirien kanssa. Tällä kertaa myös treenattiin samalla. Reipasta tahtia naksuttelin alkumatkasta ja Korppu alkoi ihan innostua. Puolessa matkassa tehtiin väistöjä tai yritettiin tehdä. Hiukan oli haasteellista. Toiseen suuntaan väisti paremmin, toiseen ei juuri lainkaan. Alkoi se ymmärtää jollain tavalla, vaikka peräpää jäikin aikalailla jälkeen vielä. Kovasti se kuitenkin yritti. Ainahan se yrittää, kun on nameja tarjolla. Välillä vähän liikaakin, mutta se on vaan hyvä asia. Näitä pitäisi tehdä paljon useammin. Nyt olen kyllä reipastunut tässä suhteessä selvästi, kun muu järkevä tekeminen on ollut vähän hankalaa pohjien takia.
Perjantaina (8.3.) naksuteltiin Korpun kanssa taas kuolaimia. Ja vähän peruutusta ja väistämistä. Kuolainhomma edistyy, peruutus aiheuttaa kolmen askeleen jälkeen kiukun, että "johan mä peruutin, eiks muka riitä", väistöt taas ei oikeastaan edisty ollenkaan. Ei kyllä haittaa, kivaa puuhailua siltikin. Ja aivojumppaa, ainakin ponille, vaikka oikeasti kyllä molemmille.
Koirien kanssa käytiin lenkillä vielä talleilun jälkeen, kun ei muutakaan liikuntaa niille juuri ollut tarjolla. Tai no, aika lailla aina, kun eivät ponin kanssa liiku, lenkkeillään sitten kauppareissulla tai ihan omalla kylällä talleilun jälkeen. Nyt alkaa jo ajoittain ehtiä senkin hoitamaan valoisalla tai ainakin lähes. Mikäs sen mukavampaa.
Lauantaina (9.3.) Lähdettiin taas kärryttelemään. Tällä kertaa suunnattiin pidemmälle, kun jäätynyt aurausvalli peltotien päässä on viimein aurattu pois ja siitä pääsee kunnolla kulkemaan. Ja pohjatkin oli kunnossa lumisateiden jäljiltä. Käveltiin reippaasti moottoritien alikulkutunnelille ja siinä käännyttiin ympäri. Korppu tosin oli eri mieltä ja olisi väkisin jatkanut matkaa vielä motarin toiselle puolellekin. Hetken keskustelun jälkeen, tyytyi kohtaloonsa ja läksi hiipimään kotia kohti. Kunnes pusikossa vaani tappajapussi ja poni katsoi tilaisuutensa tulleen, kun yritti paeta kääntymällä takaisin tulosuuntaan. Onneksi kärryjen kanssa ei ihan niin vain käännytäkään ja matka jatkui oikeaan suuntaan. Hieman hölkkäiltiin kotimatkalla, muuten lähinnä käveltiin. 7,5 km kertyi matkaa yhteensä ja ponilla oli hiki takaisin tullessa, kuskikaan ei ihan paleltunut. Kiva kun on vähän lämpimämpää jo, vaikkakin silti talvista.
Sunnuntaina (10.3.) oli taas kurja keli ja tallille lähtö venähti. Kauheasti ei sitten edes ollut motivaatiota tehdä mitään ihmeellistä, kun väsyttikin. Heitin siis ponin vaan laitumelle hetkeksi juoksemaan. Muutaman spurtin se ottikin, mutta jäi sitten hampsimaan evästä. Laitumella kun on niitä viime kesän paalien jämiä, jotka lumilinko on lennättänyt lumen päälle baanaa ajettaessa, niin ne sitten kiinnosti enemmän kuin juokseminen. Otettiin kuitenkin liinassa vielä vähän hankikävelyä märässä raskaassa lumessa, ettei ihan laiskotteluksi mene. Ja käytiin kävelyttämässä koiratkin. Silti olin ihan tosi ajoissa jo kotonakin, eikä tallilla mennyt paljoakaan aikaa. Kerran näinkin. Yleensä tallilla menee monta tuntia, eikä paljoa muuta enää ehdikään. Nyt ehti laiskotellakin.
Keskiviikkona (6.3.) sitten härkää sarvista ja ponille kärryt perään. Oli satanut lunta ja jäätikkö oli peittynyt. Ja ihan hyvin päästiinkin etenemään. Ei käyty kuitenkaan pitkällä, kun ajattelin etten ota riskejä, jos peltotie onkin huonossa kunnossa. Siinä kun ei sitten enää käännytä, joten käännyttiin jo ennen sitä. Matkaa ei kertynyt kuin noin 3,5 kilometriä ja sekin kävellen, mutta hiki tuli ponille. Aika kovaa se kyllä kipitteli ja koska kuntokin on laskenut, niin ei ole ihmekään.
Torstaina (7.3.) lenkkeili poni taas koirien kanssa. Tällä kertaa myös treenattiin samalla. Reipasta tahtia naksuttelin alkumatkasta ja Korppu alkoi ihan innostua. Puolessa matkassa tehtiin väistöjä tai yritettiin tehdä. Hiukan oli haasteellista. Toiseen suuntaan väisti paremmin, toiseen ei juuri lainkaan. Alkoi se ymmärtää jollain tavalla, vaikka peräpää jäikin aikalailla jälkeen vielä. Kovasti se kuitenkin yritti. Ainahan se yrittää, kun on nameja tarjolla. Välillä vähän liikaakin, mutta se on vaan hyvä asia. Näitä pitäisi tehdä paljon useammin. Nyt olen kyllä reipastunut tässä suhteessä selvästi, kun muu järkevä tekeminen on ollut vähän hankalaa pohjien takia.
 |
| Ottaisin nyt sitä namia, kiitos! |
Perjantaina (8.3.) naksuteltiin Korpun kanssa taas kuolaimia. Ja vähän peruutusta ja väistämistä. Kuolainhomma edistyy, peruutus aiheuttaa kolmen askeleen jälkeen kiukun, että "johan mä peruutin, eiks muka riitä", väistöt taas ei oikeastaan edisty ollenkaan. Ei kyllä haittaa, kivaa puuhailua siltikin. Ja aivojumppaa, ainakin ponille, vaikka oikeasti kyllä molemmille.
Koirien kanssa käytiin lenkillä vielä talleilun jälkeen, kun ei muutakaan liikuntaa niille juuri ollut tarjolla. Tai no, aika lailla aina, kun eivät ponin kanssa liiku, lenkkeillään sitten kauppareissulla tai ihan omalla kylällä talleilun jälkeen. Nyt alkaa jo ajoittain ehtiä senkin hoitamaan valoisalla tai ainakin lähes. Mikäs sen mukavampaa.
Lauantaina (9.3.) Lähdettiin taas kärryttelemään. Tällä kertaa suunnattiin pidemmälle, kun jäätynyt aurausvalli peltotien päässä on viimein aurattu pois ja siitä pääsee kunnolla kulkemaan. Ja pohjatkin oli kunnossa lumisateiden jäljiltä. Käveltiin reippaasti moottoritien alikulkutunnelille ja siinä käännyttiin ympäri. Korppu tosin oli eri mieltä ja olisi väkisin jatkanut matkaa vielä motarin toiselle puolellekin. Hetken keskustelun jälkeen, tyytyi kohtaloonsa ja läksi hiipimään kotia kohti. Kunnes pusikossa vaani tappajapussi ja poni katsoi tilaisuutensa tulleen, kun yritti paeta kääntymällä takaisin tulosuuntaan. Onneksi kärryjen kanssa ei ihan niin vain käännytäkään ja matka jatkui oikeaan suuntaan. Hieman hölkkäiltiin kotimatkalla, muuten lähinnä käveltiin. 7,5 km kertyi matkaa yhteensä ja ponilla oli hiki takaisin tullessa, kuskikaan ei ihan paleltunut. Kiva kun on vähän lämpimämpää jo, vaikkakin silti talvista.
Sunnuntaina (10.3.) oli taas kurja keli ja tallille lähtö venähti. Kauheasti ei sitten edes ollut motivaatiota tehdä mitään ihmeellistä, kun väsyttikin. Heitin siis ponin vaan laitumelle hetkeksi juoksemaan. Muutaman spurtin se ottikin, mutta jäi sitten hampsimaan evästä. Laitumella kun on niitä viime kesän paalien jämiä, jotka lumilinko on lennättänyt lumen päälle baanaa ajettaessa, niin ne sitten kiinnosti enemmän kuin juokseminen. Otettiin kuitenkin liinassa vielä vähän hankikävelyä märässä raskaassa lumessa, ettei ihan laiskotteluksi mene. Ja käytiin kävelyttämässä koiratkin. Silti olin ihan tosi ajoissa jo kotonakin, eikä tallilla mennyt paljoakaan aikaa. Kerran näinkin. Yleensä tallilla menee monta tuntia, eikä paljoa muuta enää ehdikään. Nyt ehti laiskotellakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti