Rauhaisaa eloa

Koko viikko on mennyt todellakin aikalailla laiskotellessa. Maanantaina en siis käynyt tallilla, lenkkeilin vaan koirien kanssa ja tiistaina kävin vain syöttämässä ponin. Vaan hyvää tekee Korpulle lomaillakin välillä ja nyt siihen on oiva mahdollisuus, koska pohjat on tosi surkeat. 

Keskiviikkona (20.2.) otin sitten kaverin mukaan tallista hakemaan ponia, jotta rouva hevoinen saadaan pysymään siellä missä pitääkin. Tai siis ajattelin, ettei itse sitten tarvi lassota tyyppejä takaisin aitoihin, jos häipyvät. Pysyi nyt kyllä, kun kaveri heilutteli risua aidalla. Hermostui kyllä. Me lähdettiin kumminkin lenkille. Nastat kun on alla niin hyvin voi lenkkeillä, maasta käsin tosin. Muuta ei enää uskalla, niin on peilijäässä joka paikka. Koirat oli mukana ja tehtiin sellainen noin tunnin mittainen lenkki rauhallisella tempolla.

Kuvaile ihan kuule vaan keskenäs. Tää lähti nyt.

Torstaina (21.2.) vähän sama ohjelma. Tallille ja nyt yksin hakemaan ponia pihatolta. Dali-poni oli taas jo haettu. Ensin näytti siltä, ettei mitään ongelmia olekaan, vaan tamma jää rauhassa odottamaan. Vaan kun oltiin riittävän kaukana, yritti se tulla lankuista läpi niin että rutina vaan kuului. Lankut eivät onneksi antaneet periksi ja Indirakin pysyi siellä missä pitääkin. Jes. Ja kun lähtö estettiin, kelpasi jo pikkuponikin kaveriksi. Oli se levoton, mutta selkeästi rauhoittumaan päin. Pihalla sitten taas Skorpanille nastat alle, koirat autosta ja matkaan. Tällä kertaa käytiin vain ihan pieni lenkki, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Pakkasta ja hankikanto, parasta. Melkein kantoi poniakin, muttei ihan. Harmi, että pimeä puski päälle, niin ei ehtinyt paljoa kelistä nauttia. Pimeällä lenkkeily nimittäin alkaa riittää nyt.

Perjantaina (22.2.) oli, jos mahdollista, vieläkin liukkaampaa kuin aiemmin. Kävin kuitenkin tallilla vähän puuhaamassa ponin kanssa. Tallin pihassa naksuteltiin kuolaimia pitkästä aikaa ja hommassa päästiin etenemäänkin. Eli saadaan jo pitoakin hiukan ja puettua "suitset" melkein kokonaan päähän. Saahan ne siis sille laitettua, mutta kun haluan sen ottavan ne ihan itse vapaaehtoisesti ja ilman että ne ärsyttää siellä suussa. Pitäisi vaan harjoitella hiukan useammin kuin kaksi kertaa vuodessa. Sitten naksuteltiin vielä satulavyön kiristystä, kun se on alkanut olla vaikeaa, pullistaa. Varmaan siksi, kun kaikki vyöt alkaa olla lyhyitä ja esimerkiksi valjaiden vyö on pakko kiristää tosi tiukalle raskaiden kärryjen vuoksi. Eihän se kivalta tunnu, enkä niin haluaisi tehdä, mutta kun muuten ei vermeet pysy kuosissa. Satulan kanssa yritän pitää vyön niin löysällä kuin mahdollista, ilman että satula keikkaa.

Koirien kanssa käytiin vielä kotiin tultuamme metsässä pieni lenkki. Eipä ole muutamaan hetkeen metsään päässytkään, koska lunta on ollut niin paljon. Onneksi on hankikanto ja kohta on kevät ja sitten jo kesä.

Launtaina (23.2.) piti olla lämmin ja aurinkoinen päivä. No, ei ollut. Plussa-asteita kyllä, muttei montaa, ja aurinkoa ei kyllä näkynyt. Ihan ok keli kumminkin, vaikkei ihan luvattu ja toivottu. Puolilta päivin pakkasin koirat kyytiin ja ajoin tallille. Hengailua, lannan lappamista ja tossuhuoltoa, ennen kuin lähdettiin taas koko porukalla pitkälle lenkille. Olipa kivaa pitkästä aikaa käydä vähän muuallakin kuin ihan tallin lähimaastoissa. Kaksi tuntia kului mukavasti rauhallisesti edetessä. Korppu hampsi evästä sulista paikoista, sammalta, varpuja ja sen sellaista. Koirat nuuskutteli vieraampia hajuja innoissaan. Ja minä sain heittää aivot narikkaan. Parasta.

Yöllä oli satanut sentin verran lunta. Helpotti etenemistä kummasti.

Sunnuntainakaan (24.2.) ei paistanut aurinko, mutta tuuli oli yltynyt. Ei yllättänyt. Asteita se sama +3. Tallille jo aamupäivästä. Tällä kertaa haettiin Dali ja Korppu samaan aikaan. Hiukan huolestutti, mitä tapahtuu. Vaan ei tapahtunut mitään. Rouva hevoinen jäi melko rauhallisena uuden ystävänsä kanssa pihatolle. Kerran kaksi huusi, muttei edes jäänyt portille päivystämään. Huippua.

Tovin mietin, uskallanko kärryillä liikkeelle. Ajatus oli ratsastaa, muttei sitten huvittanutkaan, vaan ajamaan teki mieli. No ajamaan lähdettiin. Ainahan voi kääntyä takaisin, jos ei onnistu. Vaan ei tarvinut kääntyä, pohjat oli ihan hyvät. Lunta jään päällä ja sohjoa. Nastat piti hyvin siellä missä niitä tarvittiin. Ja vallin ylikin mentiin vilahtaen, kun se on sulanut matalammaksi ja siitä on vielä ajettu autollakin pari kertaa. Oli kivaa päästä kunnon lenkille. Noin kuusi kilometriä käveltiin, ihan pienen pienellä hölkkäpätkällä höystettynä. Korppu oli mukavan reipas, varsinkin alku matkasta, ennen kuin väsähti. Hiki tuli ponille, kun pitkään ollaan menty vain tasaisella pellolla ja nyt oli kuitenkin korkeuseroja aika tavalla. Vaikka normilenkkihän tuokin on, mutta kunto on hiukan laskenut kesästä ja karvaakin on paljon, vaikka karvanlähtö onkin viimein alkanut. Jo sitä onkin odotettu. Ei muuten, mutta kun on alkanut yleensä jo aiemmin.

Tallille palattuamme normi rutiinit eli varusteiden purku ja paikoilleen laitto. Poni loimen alle odottelemaan ruokaansa. Tällä kertaa sai myös vettä ennen sitä. Jostain syystä ei taas ruoka maistunut. Pitkään onkin syönyt hyvin, mutta nyt oli vaikeaa. Oliko liian väsynyt vai jotain muuta? Myös siellä suussa olevaa diasteemaa epäilen, kun juominenkin oli jotenkin hassua. Normaali se muuten on, eikä syömättömyyskään nyt ihan uutta ole. Vaikka se paksu onkin, ei se ole mitenkään erityisen ruokaorientoitunut. Heinä kuitenkin maistui, joten tuskin on syytä huoleen.

Illalla käytiin vielä koirien kanssa Hutikalla lenkillä. Ihan mukavan mittainen lenkki käveltiin, vaikka tarkoitus oli vaan käväistä. Ilmakin oli ihan ok. Kaupassa käväisin lenkin jälkeen ja sitten jo satoi vettä. Hyvä ajoitus. Ei se kyllä kauaa satanut. No, kevättä kohti tässä mennään ja kaikki on mahdollista.