Vettä, räntää, lunta

Maanantai (4.2.) piti olla tallivapaa päivä, muttei sitten ollutkaan. Katsoin nimittäin säätiedotusta hiukan tarkemmin ja koska maanantaina ei näkynyt lumihiutaleita ja sitten taas näkyi senkin edestä koko loppu viikon, niin päätin vaihtaa Korpun hyvin ansaitun vapaapäivän tiistaille. Tallille saavuin jo valoisalla. Ensin lapattiin tallikaverin kanssa pihatolta lantaa kolmen kottikärryllisen verran, ennen kuin nappasin ponin mukaan. Kärryt virittelin sille perään ja pitkästä aikaa tossut jalkaan. Ei ole paljon niitä tarvittukaan, kun pohjat on olleet hyvät, mutta nyt oli jonkin verran liukasta edellisen päivän vesisateen jäljiltä, niin otettiin varman päälle. Pellolle suunnistin, minne oli jo pihattokaveri mennyt emäntineen edeltä. Rouvahevoinen oli jäänyt pihatolle yksin, kun kaikki pojat olivat poissa ja se oli päättänyt rynnistää läpi portista ja oli myös pellolla. Se toki haettiin sieltä pikaisesti pois ja telkettiin sairastarhaan portin korjauksen ajaksi. Sieltä se sitten huuteli ja jopa Kambur hirnui takaisin, vaikkei se yleensä ikinä koskaan milloinkaan sano yhtään mitään. 

Muuten meni ajelut oikein mukavasti. Korppu oli reipas ja hölkkäiltiinkin jonkin verran, paristi ihan ravattiin kovempaakin vauhtia. Muutenkin se oli jotenkin hirveän hyvin kuulolla, eikä tarvinut kuin sanoa mitä halusi, niin heti totteli. Jotenkin se liikkuikin tosi helpon näköisesti, eikä ole yskinytkään nyt pariin päivään. Joko puhdistus tehoaa tai sitten tossuilla oli mukavampi liikkua tai sitten sekä että. Voi siihen olla monta muutakin syytä, mutten valita. Tunnin verran oltiin ja ponille tuli hiki, kuskille kylmä. 

Tallilta tultua, käytiin vielä koirien kanssa pienesti lenkillä, että saivat tarpeensa tehtyä. Pihaan kun eivät oikein tee ja metsässä on niin paljon lunta, ettei ne sinne oikein halua enää mennä.

Tiistaina (5.2) oli sitten se tallivapaa. Lunta tuli taas koko päivän enemmän ja vähemmän, muttei sitä onneksi ihan hurjaa määrää silti ehtinyt kertyä iltaan mennessä. Lumitöitä nyt kuitenkin oli ohjelmassa. Töistä tullessa hain postista Hööksin paketin, mistä löytyi liian lyhyen karvasatulavyön tilalle sopivamman mittainen samanlainen ja kapsoni, missä myös remmit kuolainta varten. Jotka tosin aion kyllä jemmata vastaista käyttöä varten johonkin hyvään talteen, kun ei me niitä tarvita. Kuva kopsattu Hööksin sivulta, mutta tällaiset siis tuli. Hämmästyttävän pehmeää nahkaa ja ihan hyvälaatuisen näköiset ovat, mutta saa nähdä ovatko ihan liian isot. Ovat full-kokoiset, kun vaihtoehtoja ei ollut ja näyttävät tosi isoilta. No, toisaalta Korpun vanhat sidepullit ovat x-full kokoiset ja on niistäkin ihan sopivat saatu pienellä tuunauksella. Ne on Limpulle aikanaan ostettu ja olivat sille naftit.

Tehtiin sitten koirien kanssa ne lumityöt ja käytiin myös pienellä lenkillä. Mennessä vaan meinasi käydä hullusti, kun vastaan tuli rekka ja takaa henkilöauto, jotka kohtasivat juuri meidän kohdalla. Ja kun tie on aika kapea muutenkin ja nyt vielä entistä kapeampi lumipenkkojen vuoksi, niin hiukan meinasi hirvittää. Rekka meni nimittäin niin läheltä ohi, että olisin voinut siihen helposti koskea. Ei tuntunut kauhean kivalta, varsinkin kun nopeutta molemmilla autoilla oli ihan reilusti. Tuossa kylän päätiellä kun on meidän kohdalla vielä 80 rajoitus.

Keskiviikkona (6.2.) oli tarkoitus testata vielä satulaa, mutta -15 ja kylmä tuuli sai minut toisiin ajatuksiin. Varsinkin kun nyt on ollut lämpötilat ihan mukavissa lukemissa, niin tuntui taas vaihteeksi tosi kylmältä. Käytiin sitten vaan kimppalenkillä. Ensin kuitenkin testailtiin uutta kapsonia. Eikä se mitään iso ollut. Pituus meni niinkin tipalle, että poskiremmit on ensimmäisessä reijässä eli pidemmäksi niitä ei saa. Muuten niissä sentään säätövara riitti ja ne tuntuivat istuvan hyvin. Tykkään.

Sitten siis sinne lenkille. Käytiin taas toteamassa, että kovinkaan pitkälle ei ole asiaa, kun aurausvallit ja auraamattomat pikkutiet estävät etenemisen tehokkaasti. No, näillä mennään. Onneksi kuitenkin jo kevättä kohti kovaa vauhtia. Nyt selviää jo lähelle kuutta ilman otsalamppua. Niin siistiä.

Torstaina (7.2.) sitten kotona töiden jälkeen vain pienen pieni hetki, kunnes pakkasin paketoidun satulan kyytiin ja hurautin postiin. Sinne meni, takaisin maahantuojalle. Sieltä suoraan tallille ja poni kärryjen eteen. Pakko yrittää, kun kohta voi olla ettei taas juuri liikuta. Vesisadetta ovat nimittäin luvanneet ja sitten on taas liukasta. Tällä kertaa suunnattiinkin pitkästä aikaa tielle, vaikkei siellä pitkälle kärryillä pääsekään. Vaan kun pellolla pyöriminenkin tympii ja pian se on taas ainoa vaihtoehto. Jos siis on sekään. Tielle nyt siis kumminkin mentiin. Noin nelisen kilometriä hölkkäiltiin ja käveltiin tiellä edestakaisin. Tylsää sekin, mutta vaihtelua. Ja hyvää liikuntaakin, koska hiki tuli ponille ja kuskiakaan ei palellut, kun lämpöasteilla mennään taas.

Kotona vielä vähän lumitöitä koirien kanssa, kun onhan sitäkin taas tullut. Ihan en kaikkea jaksanut, kun alkoi jo olla niin kova nälkä, mutta ei se paljoa jäänyt uupumaan.

Perjantaina (8.2.) otettiinkin sitten rennosti. Tallille menin vasta vähän ennen pimeän tuloa, niin että ehdin ponin hakea ilman otsalamppua. Ensin harjaus ja pitkästä aikaa pepun hierontaa, missä tuntui olevan taas jumituksia. Vielä kavioiden siistimistä, jonka jälkeen kapsoni päähän ja liinan päässä kentälle pyörimään. Ihan kivasti oli poni kuulolla ja kapsonilla taipuikin ympyrällä. Vähän se kyllä yritti pyydystää oudosti turvan päältä lähtevää liinaa suuhunsa. Kovin pientä ympyrääkin teki, vaikka olisi voinut suurentaakin. Minä en siihen puuttunut, kunhan pyydetty askellaji pysyi. Lähinnä siis käyntiä mentiin. Ravi tuntui vaikealta vasempaan kierrokseen ja tapaili laukkaa mielummin. Jotain siellä siis on jumissa tai muuten vialla. Oikeaan kierrokseen ja suoralla liikkuu ihan hyvin. Mutta siis vasen takanenhan on se, joka aina käänty kummallisesti, kun peppu jumittaa. No, ympyrätyöskentely on vaikeaa askellajihevosille kuin myös Korpullekin, että voihan se johtua vaan siitäkin. Toivotaan näin.

Kotimatkalla käytiin koirien kanssa kylillä lenkillä, kun kauppaan oli asiaa. Kamalan liukasta jo alkoi olla joissain paikoissa, kun vettäkin jo satoi, vaikka päivällä tuli vielä lunta. Käveltiin vajaan kilometrin matka, kunnes käännyttiin takaisin. Hiukan heittelin lumipalloja hankeen kääntöpaikalla, mutta muuten aika kevyt lenkki kyllä.

Lauantai aamu (9.2.) valkeni vesisateisena. Odottelin kelin paranemista, muttei se siitä miksikään muuttunut. Pakkasin siis koirat autoon ja ajeltiin tallille. Hiukan hirvitti lähteä, kun tiet on paksussa sohjossa, mutta juuri ja juuri selvittiin perille asti, kun ajeltiin hyvin hyvin hiljaa koko matka. Tallilla poni pihatolta ja vaihteeksi taas satula selkään. Viimeksi mentiin pellolla ilman tossuja, mutta nyt laitettiin tossutkin. Peltobaanaa ei oltu onneksi aurattu, joten se ei ollut liukas, mutta sohjoinen kyllä. Oma satula tuntui jotenkin kotoisalta ja toikin taas uusia oivalluksia satula-projektiin. Kapsonikin oli testissä ja tuntui toimivan myös selästä. Oltiin noin puoli tuntia, en kyllä tullut katsoneeksi kelloa. Ravailtiin pikku pätkiä ja se sujuikin jo ihan hyvin. Kokeiltiin myös tölttiä, mutta siinä tulee ongelmaksi puutteellinen eteenpäinpyrkimys. Saatiin me silti kuitenkin joitain askelia sitäkin. Ihan sille taas hiki tuli, vaikkei rankasti mentykään, mutta pohja oli raskas.

Taas tällainen tylsä korvakuva, eikä edes tuore, koska puhelin jäi kotiin.

Tallilta tullessa oli tiet jo paremmassa kunnossa, osa aurattu, osa muuten vain sulanut. Pihaan asti en kyllä päässyt, mutta se nyt oli odotettavissakin, kun pihatie oli jo aamupäivällä tosi pehmeä. Illalla käytiin vielä koirien kanssa pienesti lenkkeilemässä, mutta muuten ei paljoakaan tullut mitään tehtyä. No, ruokaa joo ja sen sellaista, muttei mitään kummempaa.

Sunnuntai (10.2.) ja sade jatkuu. Aamulla ensin hiukan sohjon lapiointia, että sai auton liikenteeseen. Sitten tallille. Koirat jäi tällä kertaa kotiin, kun eilenkin istuivat turhaan mukana monta tuntia. Skorpan taas pihatolta mukaan ja kärryt perään. Peltobaana oli meidän painaville kärryille liian raskas, joten suunnattiin tielle, vaikka se taas oli jäässä. Käytiin silti pieni lenkki kävelemässä, kun nastat kuitenkin oli alla. Ja hyvin ne pelittikin. Kääntöpaikalle oli ilmestynyt hiekoitushiekkalaatikko ja sepäs olikin jännittävä. Ihan piti tuijottaa järkyttyneenä moista kapistusta. Ei se sitten meitä kuitenkaan syönyt, se laatikko, ja matka jatkui kotiin päin. Matkaa ei kertynyt kuin 2,5 km ja koko matka käveltiin, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Sitäpaitsi ihan hyvää tekee välillä mennä ihan kevyesti muutakin kuin taluttaen.

Myöhemmin käytiin vielä koirien kanssa Hutikalla lenkkeilemässä, kunhan olin ensin syönyt ja löysäillyt hetken. Reilu tunti käveltiin rauhallista tahtia peilijäisiä pyöräteitä, joille oli heitetty hiekkaa hiukan sinne sun tänne. Minulla oli toki nastat alla, muttei niilläkään meno ihan niin sujuvaa ollut. Selvittiin kuitenkin ja oli ihan mukavaa. Alkumatkasta täytyi kyllä koiria muistutella vähän väliä kuuntelemisesta, kun sai käskeä luokse monta kertaa, ennen kuin reagoivat. Normisti kun riittää, että vihjaa vaan hieman, kun ovat vapaana tottuneet liikkumaan ja tulemaan aina ohituksissa viereen. Nyt oli hajuja vaan liikaa tai liian mielenkiintoisia, kun ei oikein korvat pelittäneet. Puolessa matkassa alkoi taas toimia kuulokin, eikä tarvinut enää huutaa ja lenkki kulki sujuvasti.

Hiukan oli koirat märkiä kun kotiin palattiin ja heitinkin muutaman lumipallon hankeen, jotta puhdistuvat. Ei ne silti varmaan kovin kuraisia olleet, mutta varmuuden vuoksi. Auto jäi taas alas, kun pihatie nyt ei kahden päivän sateessa ole ainakaan parantunut. Toivotaan, että onnistun aamulla saamaan sen liikkeelle.